Juhani Knuuti, Antti Karlsson*, Tommi Kauko*, Mikko Pietilä*
Kun covid-19 virusepidemia käynnistyi Suomessa, sairaaloissa
jouduttiin rajaamaan ajanvaraukseen perustuvaa sairaanhoitoa. Tavoitteena oli
varata resursseja tulossa olevien covid-19-infektiopotilaiden hoitoon sekä myös
vähentää infektion leviämistä vähentämällä ihmiskontakteja sairaalassa.
Vakavien sairauksien tavanomaisen hoidon vähenemisen voi olettaa
johtavan niiden huonompaan hoitoon. Tämän taas on ajateltu johtavan päivystyskäyntien
lisääntymiseen.
Hypoteesimme oli, että epidemian aiheuttama kiireettömän
hoidon väheneminen johtaisi kiireellisten hoitojen lisääntymiseen.
Selvitimme Auria tietopalvelun avulla Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella ensihoitoon turvautuneiden sydänoireisten potilaiden käyntimäärät epidemian huipun aikana (10.3.-10.4.2020) sekä vastaavana aikana edellisenä vuonna (10.3-10.4.2019).
Keräsimme tiedot potilaiden ensihoitokäyntien syistä,
diagnooseista, sydänpysähdyksistä, kuolemista, hoidon kestosta ja
jatkohoidosta.
Keskeiset tulokset ovat esitetty alla olevassa kaaviossa ja
taulukossa.
Keskimäärin sydänsairauden vuoksi ensihoitoon hakeutuneiden
potilaiden määrä oli epidemia-aikana 30 prosenttia pienempi kuin edellisenä
vuonna samaan aikaan. Muutokset ovat samansuuntaisia kaikissa sydänpotilaiden
diagnoosiryhmissä.
Ei ole todennäköistä, että potilaat olisivat kuolleet
äkilliseen sydäntapahtumiin kotonaan, sillä sairaalaan saapuneiden
sydänpysähdyspotilaiden lukumäärissä ei ollut olennaista eroa (katso alla oleva
taulukko).
Hoidettujen potilaiden kuolemien määrät olivat pieniä ja
muutokset selittyvät satunnaisvaihtelulla. Otoksen kuolleisuus oli 0,2 ja 1
prosenttia vuosina 2019 ja 2020. Vain yhdellä potilaista oli positiivinen
Covid-19 PCR-virustesti. Tämä potilas ei kuollut.
Potilaat eivät myöskään olleet vaikeampihoitoisia.
Osastohoitopäivissä oli vähintään saman suuruinen vähenemä kuin potilaiden
määrissä (-44 prosenttia).
Pohdinta
Selvityksen tulokset olivat hypoteesin vastaisia. Epidemian
aikana sydänpotilaiden äkillisen sairaalahoidon tarve on vähentynyt eikä
lisääntynyt.
Sairaaloissa on jo aiemmin todettu, että potilaiden virta
ei-kiireettömiin hoitoihin on vähentynyt. Tämän on ajateltu viestivän siitä,
että potilaat jättävät tulematta, vaikka tarve hoidoille olisi olemassa. Tämän
taas on pelätty johtavan päivystyskäyntien lisääntymiseen. Näin ei siis ole
käynyt.
Mikä selittää potilasmäärien vähentymisen? Covid-19-infektiot
eivät sitä selitä, sillä virukseen sairastuneiden potilaiden määrät ovat olleet
varsin pieniä.
Todennäköisin selitys on, että epidemian seurauksena tehdyt
rajoitustoimet vaikuttavat potilaiden käyttäytymiseen niin huomattavasti, että
sydänpotilaiden äkilliset tapahtumat vähenevät. Sepelvaltimotaudin ja
rytmihäiriöiden osalta selitys tuntuu uskottavalta. Sydämen vajaatoiminnan
osalta hyvää selitystä ole helppo havaita.
Toinen, epämiellyttävä mahdollisuus on se, että tapahtumat
eivät ole todellisuudessa vähentyneet näin paljoa. Se tarkoittaisi, että
potilaat eivät ole hakeutuneet hoitoon tarpeesta huolimatta. Onko ”sairasta
kotona” ymmärretty väärin, kattamaan myös tilanteet joissa tulisi hakeutua sairaalaan?
Tästä on viitettä, mutta ilmiön todentaminen on vaikeaa.
Kun yhteiskunnan rajoitustoimet ovat tehokkaasti hillinneet
epidemian leviämistä, on koronainfektiopotilaiden määrät jääneet pieniksi.
Kokonaisuutena tämä on johtanut sairaaloiden kapasiteetin alikäyttöön sekä
ajanvarauspotilaiden että äkillisten sydäntapahtumien virran pienenemisestä johtuen.
On mahdollista, että sydänsairauksien hoidon viivästyminen
näkyy viiveellä. Tämän vuoksi on perusteltua toistaa analyysi syksyllä.
——————————-
*Antti Karlsson toimii Auria
biopankissa.
*Tommi Kauko toimii Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Auria tietopalvelussa.
*Mikko Pietilä on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin
johtajaylilääkäri ja koulutukseltaan kardiologi.
Auria tietopalvelu teki tietojen poiminnan ja Antti Karlsson toteutti lukujen puhdistamisen ja laskemisen.
juhani knuuti 