VHH on siis hyvä vaihtoehto tyypin 2 diabeetikon ruokavalioksi silloin, kun se liitetään liikuntainterventioon ja kun ravinnon rasvaprofiili on terveyttä edistävä.
Tutkitun tiedon mukaan VHH ei kuitenkaan ole mikään ylivoimainen patenttiratkaisu, jolla ylipaino- ja diabetesongelma saataisiin kaikilla ratkaistua, vaan yksi hyvä vaihtoehto valittavaksi, kunhan rasvaprofiilista pitää huolen.
http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/vahahiilihydraattinen-vhh-ruokavalio-ja-diabetes/
Edellisessä tyypin 2 diabetesta käsitelleessä kirjoituksessani toin esiin insuliiniin ja insuliiniresistenssiin liittyvää tutkimustietoa. Tuossa kirjoituksessa käsittelin ruokavalioasioita hyvin suppeasti.
Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio tarkoittaa sitä, että ravinnon hiilihydraatteja vähennetään ja niitä korvataan lisäämällä ravintoon rasvoja ja proteiineja. VHH on erityisesti somessa hyvin kiihkeästi tarjottu ja puolustettu ruokavalio. VHH-ruokavalion väitetään kykenevän korjaamaan väestön ylipaino- ja diabetesepidemian.
Toisinaan VHH-ruokavalion puolustamiseen on liittynyt myös virallisten ruokavaliosuosituksien voimakas kritisointi. Väestön ylipainon lisääntyminen ja diabetesepidemia on tietyissä VHH-kannattajien ryhmissä laitettu virallisten ruokavaliosuositusten syyksi.
VHH-ruokavalion laihdutustehon on väitetty liittyvän siihen, että se ei lisää samalla tavalla veren insuliinipitoisuutta kuin ruokavalio, jossa on runsaammin hiilihydraatteja. Tämä ns. insuliinin lihottava rooli on sittemmin osoitettu olevan virheellinen. Energiamäärän ollessa samanlainen VHH-ruokavalion laihdutusteho ei tutkimuksissa eroa muista ruokavalioista pidemmässä seurannassa.
Diabeetikoilla veren sokeripitoisuus pyrkii nousemaan mekanismeilla, jota käsittelin aikaisemmassa kirjoituksessa. Tuntuisi luonnolliselta ajatella, että kun vähennämme ruoan hiilihydraatteja, erityisesti nopeasti pilkkoutuvia sellaisia, voisimme saada diabeetikon sokeritasapainon paremmaksi.
Tässä kirjoituksessa pyrin käsittelemään mahdollisimman kattavasti laadukkaita tutkimuksia, joissa VHH-ruokavaliota on verrattu muihin ruokavalioihin tyypin 2 diabeetikoilla.
Kirjoitus perustuu satunnaistetuista tutkimuksista tehtyihin meta-analyyseihin ja systemoituihin katsauksiin. Lisäksi paneuduin niiden jälkeen julkaistuihin tuoreisiin satunnaistettuihin tutkimuksiin.
Viimeisen 5 vuoden aikana on julkaistu 7 systemoitua katsausta, joissa on analysoitu VHH-ruokavaliotutkimuksia tyypin 2 diabeetikoilla.
Näiden meta-analyysien koostamisen jälkeen on julkaistu 5 satunnaistettua tutkimusta, joiden tulokset eivät ole olleet vielä mukana koosteissa. Niiden painoarvo ei luonnollisesti ole meta-analyysien luokkaa koehenkilöiden määrien jäädessä selvästi pienemmäksi.
Olen kuvannut nämä kaikki nämä koosteet ja satunnaistetut tutkimukset tiivistetysti tässä kirjoituksessa. Helpottaakseni lukukokemusta, olen kuitenkin siirtänyt nuo kuvaukset tämän artikkelin loppuun ja esitän aluksi yhteenvedon.
Tutkimusmassasta voi tehdä seuraavat johtopäätökset:
VHH on siis hyvä vaihtoehto tyypin 2 diabeetikon ruokavalioksi silloin, kun se liitetään liikuntainterventioon ja kun ravinnon rasvaprofiili on terveyttä edistävä.
Tutkitun tiedon mukaan VHH ei kuitenkaan ole mikään ylivoimainen patenttiratkaisu, jolla ylipaino- ja diabetesongelma saataisiin kaikilla ratkaistua, vaan yksi hyvä vaihtoehto valittavaksi, kunhan rasvaprofiilista pitää huolen.
Kun samat pitkäaikaishyödyt saavutetaan suositusten mukaisella ruokavaliolla ja VHH-ruokavaliolla, tyypin 2 diabeetikko voi valita yksilöllisesti sen, mikä hänelle sopii ja minkä pystyy ylläpitämään.
Ei ole kuitenkaan sama mihin rasvaan hiilihydraatit VHH-ruokavaliossa vaihtaa.
Hiljattain amerikkalaisessa meta-analyysissä analysoitiin hiilihydraattien vaihtoa eri rasvoihin. Hiilihydraattien vaihtaminen tyydyttyneeseen rasvaan ei vaikuttanut juurikaan edullisesti sokeriaineenvaihduntaan. Hiilihydraattien vaihtaminen tyydyttymättömiin rasvoihin sen sijaan paransi selvemmin sokeriaineenvaihdunnan muuttujia. Lisäksi tyydyttyneen rasvan vaihto monityydyttymättömään toi enemmän hyötyjä kuin vaihto kertatyydyttymättömään.
Pari vuotta sitten Reijo Laatikainen analysoi blogissaan myös sitä, miten tutkimusten perusteella veren rasvaprofiili muuttuu kun vaihdetaan hiilihydraatteja erilaisiin rasvoihin. Kun vaihdetaan tyydyttyneisiin rasvoihin, veren LDL-kolesterolipitoisuus suurenee, kun taas vaihdetaan monityydyttymättömiin, LDL-kolesteroli pienenee.
Lisäksi proteiinivalinnat olisi syytä painottua kalaan, hapatettuihin maitotaloustuotteisiin, kanaan, kohtuullisesti käytettynä kanamunaan, palkokasveihin ja pähkinöihin mieluummin kuin punaiseen tai prosessoituun lihaan. Väestötutkimuksissa punainen ja prosessoitu liha lisää runsaasti käytettynä tyypin 2 diabeteksen, suolistosyövän, verisuonisairauksien ja kuoleman vaaraa.
Parhaat tulokset VHH-ruokavalion avulla onkin saatu silloin, kun se on sovellettu Välimeren ruokavalioon muilta osin kuin hiilihydraattien osalta. Tällöin ruokavaliossa on runsaasti kalaa ja kasviperäisiä rasvoja.
Myös Ruotsin ja Yhdysvaltojen diabeteksen ravitsemussuositukset hyväksyvät hiilihydraattien rajoittamisen järkevänä vaihtoehtona edellyttäen, että VHH-ruokavalio toteutetaan yleisesti terveellisiksi tunnettuihin ruoka- ja rasvavalintoihin perustuen.
Nyt käsitelty tutkimusnäyttö koskee tyypin 2 diabetesta ja tyypin 1 diabeteksen osalta tutkimusnäyttöä on niukalti eikä johtopäätöksiä voi suoraan yleistää koskemaan kaikkia diabeetikoita.
Interventiokauden jälkeisestä tilanteesta on niukalti tutkimustietoa. Valitettavasti kaikki ruokavaliointerventiot pyrkivät palautumaan entisiin ruokailutapoihin ja paino nousee lähelle lähtötilannetta ja terveyshyödyt menetetään, ellei tehtyä elintapojen muutosta ole mahdollista toteuttaa pysyvästi.
Tämän koosteen perusteella voi kyllä hyväksyä sen, että VHH-ruokavaliota puolustaa. On kuitenkin vaikea ymmärtää tuon puolustamisen kiihkeyttä ja aggressiivisuutta, sillä tutkimusnäyttö ei nosta VHH-ruokavaliota mitenkään erityisesti paremmaksi kuin muita ruokavalioita.
Yksi mahdollinen selitys on, että toteuttaessaan ruokavalion ja elintapojen muutoksen, yksilö havaitsee itsessään myönteisiä vaikutuksia. Näin hän tietenkin tulee vakuuttuneeksi ruokavalion tehosta. Tälle kokemukselle hän löytää somesta kiihkeää salaliittokuvausten värittämää tukea. Kyseinen henkilö tuskin kuitenkaan kokeilee samalla intensiteetillä muita ruokavalioita eikä omakohtaista vertailua ruokavalioiden tehosta tule tehtyä.
Harhaa lisännee se, että henkilö saattaa kuvitella VHH:ta edeltävän ruokavalion olleen suositusten mukainen. On hyvä pitää mielessä, että interventiotutkimuksissa myös verrokkiruokavalio on muutettu suositusten mukaisesti terveyttä edistäväksi. Tällöin verrokkiruokavalion vaikutukset ovat olleet tutkimuksissa samanlaiset kuin VHH-ruokavalion. On harhaanjohtavaa tehdä johtopäätöksiä tehosta pelkästään vertaamalla entiseen ruokavalioon.
Samasta syystä tutkimukset, joista puuttuu vertailuryhmä ovat arvottomia kertomaan siitä, miten VHH-ruokavalion teho eroaa muista ruokavaliohoidoista. Selitys on, että lähtötilanteen ruokavalio on ollut pielessä ja muutos parempaan syntyy, olipa kyseessä VHH tai muu terveelliseksi todettu ruokavalio.
Ravitsemusasiantuntijoiden VHH-ruokavaliota kohtaan osoittama kritiikki on saatettu myös ymmärtää väärin.
VHH:ta kiihkeästi puolustavat some-vaikuttajat ovat liittäneet VHH-ruokavalioon myös tyydyttyneen rasvan terveysvaikutusten kiistämisen, lihatuotteiden puolustamisen ja raivoisan viljojen ja kaikkien hiilihydraattien mollaamisen. Kuten edellä on pohdittu, hyvä VHH-ruokavalio ei sinänsä edellytä tyydyttyneen rasvan ja eläinproteiinin suurta määrää.
VHH-ruokavalion puolustamisen yhteydessä insuliinista on tehty kaiken pahan alku ja sen perustella on esitetty lukusia virheellisiä väitteitä hiilihydraattien turmiollisuudesta.
Näitä varsinaisesti VHH-ruokavalioon liittymättömien ja perusteettomien väitteiden vastustaminen on saatettu tulkita koko ruokavalion vastustamiseksi ja tällöin vastakkainasettelu on valmis. Minutkin on usein somessa leimattu VHH-ruokavalion vastustajaksi kritisoidessani erilaisia virheellisiä väittämiä. Mm. insuliiniväitteitä kritisoidessani viime vuonna voitin ylivoimaisesti Vuoden Änkyrä -henkilövalinnan (mistä olen edelleen ylpeä).
Olisiko niin, että fanaatikot ovat turhaan pilanneet VHH-ruokavalion maineen? Perusteettomat ja virheelliset väitteet VHH-ruokavalioon liitettynä ovat ehkä leimanneet sen huonommaksi kuin se tutkimusnäytön perusteella oikein toteutettuna onkaan.
Ehkä sitä teki myös media kun tunki pekonin, voin ja kerman joka kuvaan vaikka tutkimukset tehtiin fiksummilla ruokavalinnoilla
Kiitän Reijo Laatikaista arvokkaista kommenteista kirjoitukseeni.
Ajala et al.1 (Am J Clin Nutr. 2013 Mar;97(3):505-16) systemoidussa katsauksessa otettiin mukaan kaikki satunnaistetut tutkimukset, joiden kesto oli yli 6 kk ja joissa verrattiin VHH-, kasvis-, matala-GI-, Välimeren tai runsasproteiinista ruokavaliota johonkin toiseen ruokavalioon kuten vähärasvaiseen, korkea-GI, Amerikan ja Euroopan Diabetesyhdistysten sekä vähäproteiiniseen ruokavalioon.
Haussa löytyi 20 satunnaistettua kriteerit täyttävää tutkimusta, joissa oli yli 3000 tutkimushenkilöä.
Tuloksena oli, että VHH, matala-GI, Välimeren ja runsasproteiininen ruokavalio johtivat kaikki parempaan sokeritasapainoon verrattuna vertailuruokavalioon. Paras vaste saatiin Välimeren ruokavaliolla. VHH:n ja Välimeren ruokavalion aikana paino laski muita ruokavalioita enemmän (-0.69 kg ja -1.84 kg, vastaavasti).
Tutkijat päättelivät, että VHH, matala-GI ja Välimeren ruokavalio sekä runsasproteiininen ruokavalio voisivat olla sopivia diabeetikoille.
Naude et al2 PLoS One. 2014 Jul 9;9(7):e100652) analysoivat VHH-ruokavaliota ja suositusten mukaisia ruokavaliota vertailevat tutkimukset.
Mukaan valittiin satunnaistetut tutkimukset, joissa oli mukana ylipainoisia tai lihavia henkilöitä ja seuranta-aika oli vähintään 12 viikkoa. Diabeetikot analysoitiin erikseen. Ruokavalioiden energiamäärä oli samanlainen.
Mukaan pääsi 19 tutkimusta, joissa oli n. ?3200 tutkittavaa. Ei-diabeetikoilla havaittiin vähäistä (tai ei lainkaan) painon laskua 3-6 kk ja 1-2 vuoden seurannassa. VHH ei eronnut muista ruokavalioista. Vastaavat vähäiset muutokset havaittiin verenpaineessa, veren rasva-arvoissa ja veren paastosokerissa. Diabeetikoilla havainnot olivat samanlaiset kuin ei-diabeetikoilla.
Tutkijat päättelivät, että lyhessä seurannassa nähdään vähäinen painon lasku, riippumatta siitä onko ruokavalio VHH tai suositusten mukainen. Kahden vuoden seurannassa ei juurikaan eroja nähdä ruokavalioiden välillä painossa, verisuonitautien riskitekijöissä ylipainoisilla olipa kyseessä diabeetikko tai ei, kun ruokavalioiden energiamäärä on sama.
Emadian et al3 (Br J Nutr. 2015 Nov 28;114(10):1656-66) systemoidussa katsauksessa valittiin mukaan tutkimukset, joissa oli selvitetty ruokavalion vaikutusta ylipainoisilla diabeetikoilla silloin, kun painon muutos oli ryhmissä samanlainen.
Kuten edellisessä kirjoituksessa toin esiin, painon pudotus on keskeinen hoitomuoto diabeteksessa. Sen vuoksi tutkijat halusivat analysoida tutkimuksia, joissa painon väheneminen on samaa luokkaa, jotta painon muutoksesta riippumaton vaikutus voidaan havaita.
Mukaan valittiin satunnaistetut tutkimukset, joissa seuranta oli vähintään 6 kk ja tutkittavat olivat ylipainoisia ja heillä oli todettu tyypin 2 diabetes. Tällaisia tutkimuksia löytyi 11 kpl. Vain neljässä tutkimuksessa tutkimusruokavalio vaikutti edullisesti veren pitkäaikaissokeriin. Nämä ruokavaliot olivat Välimeren ruokavalio, matala-GI ja vegaani.
Tutkijat päättelivät, että mikään tietty ruokavalio ei ole muita parempi hoitamaan ylipainoisia diabeetikoita.
Dyson4 (Diabetes Ther. 2015 Dec;6(4):411-424) pyrki analysomaan kaiken siihenastisen tutkimusnäytön VHH:n käytöstä diabeetikoilla.
Mukaan valittiin kaikki satunnaistetut tutkimukset, joissa oli verrattu VHH-ruokavaliota korkeampihiilihydraattiseen ruokavalioon tyypin 2 diabeetikoilla. Seurattuina muuttujina käytettiin painoa, veren pitkäaikaissokeria sekä rasva-arvoja.
VHH oli lyhyessä seurannassa tehokas painon laskussa, sokeritasapainossa ja verisuonitautien riskitekijöiden osalta mutta tämä etu ei säilynyt jatkossa. Kirjoittaja
päätteli, että VHH ei ole muita ruokavalioita parempi seuratuissa muuttujissa, vaikka onkin tehokkaampi lyhytaikaisesti tyypin 2 diabeetikoilla.
Hernandez et al 5 (Nutr Hosp. 2015 Nov 1;32(5):1960-6) analysoi pitkän aikavälin (yli 10 kk) seurantatutkimukset, joissa VHH-ruokavaliota on tutkittu diabeetikoilla yli 10 kk ajan painon laskun ja sokeritasapainon osalta. Neljä tutkimusta täytti kriteerit. Niissä oli 444 tutkittavaa. Seuranta-aika oli 10-24 kk.
Kolmessa tutkimuksessa raportoitiin painon laskua VHH-ruokavalion aikana. Kuitenkaan kontrolliryhmään verrattuna ei eroa ollut. Myöskään veren sokeritasapainossa ei havaittu eroa. Tutkijat päättelivät, että vaikka VHH voi olla tehokas lyhytaikaisesti, pidemmässä seurannassa ei enää nähdä etua verrokkiruokavalioon nähden.
Wyk et al 6 (Diabet Med. 2016 Feb;33(2):148-57) katsauksessa analysoitiin VHH:n tutkimuksia diabeetikoilla. Mukaan otettiin meta-analyysit ja tutkimukset seuraavilla kriteereillä: Satunnaistetut tutkimukset, joiden kesto oli yli 4 viikkoa, tutkittu yli 18-vuotiaita diabeetikkoja, VHH:ssa hiilihydraattien saanti = 45% kokonaisenergiasta ja ruokavalion mittaus tutkimuksen lopussa.
Haulla löytyi 9 meta-analyysiä ja niissä oli 153 tutkimusta. Näitä 12 tutkimusta täytti asetetut kriteerit.
VHH- ja kontrolliryhmien välillä ei havaittu eroa aineenvaihdunnan mittareissa sokeritasapaino mukaan luettuna, vaikka painon lasku oli yhdessä tutkimuksessa suurempi VHH-ryhmässä.
Tutkijat päättelivät, että energian kokonaismäärä ennustaa painon muutosta. VHH ei eroa aineenvaihduntamittareiden mukaan runsaamman hiilihydraattimäärän ruokavaliosta. Tutkijoiden tulkinta oli, että tiukka hiilihydraattirajoitus ei yleensä jatku pitkään vaan pyrkii löystymään ajan kuluessa. Aikaisempien meta-analyysien välillä nähdyt erot selittyvät mukaan otettujen tutkimuskriteerien vaihtelulla.
Tuoreimmassa systemoidussa katsauksessa Snorgaard7(BMJ Open Diabetes Res Care. 2017 Feb 23;5(1):e000354) analysoi matala- ja kohtalaisen matala-hiilihydraattista (alle 45% energiasta hiilihydraatteja) ruokavaliota verranneet tutkimukset tyypin 2 diabeetikoilla.
Tutkijat löysivät 10 satunnaistettua tutkimista, joissa oli yhteensä lähes 1400 tutkittava diabeetikkoa. Vuoden seurannan kohdalla veren pitkäaikaissokeri (gHbA1c) oli 0.34% matalampi kuin verrokkiruokavaliossa. Vuotta myöhemmin ryhmien välillä ei ollut eroa. Ryhmien välillä ei ollut eroa pianossa, painoindeksissä, veren kolesterolipitoisuudessa ja elämänlaadussa.
Tutkijoiden johtopäätökset olivat, että matala- tai kohtalaisen matala-hiilidydraattisella ruokavaliolla on hieman parempi sokeritasapaino ensimmäisen vuoden aikana. Pidemmällä aikavälillä VHH ei ole parempi kuin muut ruokavaliot, sillä erot häviävät ajan kuluessa.
Näiden meta-analyysien koostamisen jälkeen on julkaistu 5 satunnaistettua tutkimusta tästä aiheesta. Seuraavassa on esitelty nuo tutkimukset lyhyesti. Niiden painoarvo ei luonnollisesti ole meta-analyysien luokkaa ja koehenkilöiden määrät jäävät selvästi pienemmäksi kuin koosteissa.
Tay et al9 (Am J Clin Nutr. 2015 Oct;102(4):780-90) vertasivat vähä- ja runsashiilihydraatista ruokavaliota 115 ylipainoisella tyypin 2 diabeetikoilla 52 viikkoa kestäneessä satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa ruokavalion rasvaan laatuun kiinnitettiin erityistä huomiota (myös VHH:ssa oli runsaasti tyydyttymättömiä rasvoja ja vähän tyydyttynyttä rasvaa).
Sama-energiaiset (mutta laihduttavat) ruokavaliot olivat
Kumpaankin ruokavalioon liittyi aerobista ja kuntosalityyppistä liikuntaa 60 min kolmena päivänä viikossa. Kumpikin ryhmä sitoutui ruokavalioon samoin eli noin 2/3 osaa pysyi mukana seurannan loppuun.
Paino putosi kummassakin ryhmässä noin 10 kg, verenpaine laski 6-7 mmHg, veren pitkäaikaissokeri laski kummassakin ryhmässä 1.0%, paastosokeri 0.7-1.5 mmol/L eikä ryhmien välillä ollut eroa.
Kummassakin ryhmässä diabeteslääkeiden käyttö väheni mutta vähenemä oli VHH-ryhmässä hieman suurempaa (VHH: -0.5 (-0.7, -0.4); verrokki -0.2 (-0.4, -0.06); P = 0.02), veren triglyseridit laskivat hieman enemmän (VHH: -0.4 mmol/L (-0.5, -0.2 mmol/L); kontrolli: -0.01 mmol/L (-0.2, 0.2 mmol/L); P = 0.001) ja veren HDL kolesterolin taso nousi hieman enemmän (VHH: 0.1 mmol/L (0.1, 0.2 mmol/L); kontrolli: 0.06 mmol/L (-0.01, 0.1 mmol/L); P = 0.002).
Tutkijat päättelivät, että kumpikin ohjelma (vajaaenerginen ruokavalio + liikunta) ovat tehokkaita painon pudottamisessa ja diabeteksen sokeritasapainon parantamisessa.
Kun VHH-ruokavalion rasvat ovat koostettu pääasiassa tyydyttymättömästä rasvasta ja vain pieneltä osin tyydyttyneestä rasvasta, saadaan parempi vaikutus veren rasvoihin ja myös diabeteslääkkeiden tarve väheni enemmän.
Sama tutkimusryhmä on myös selvittänyt edellä kuvatun melko runsasproteiinisen ruokavalion turvallisuutta10 munuaisten toiminnan osalta ja he totesivat, että ruokavalio ei aiheuta muutoksia munuaistoiminnan mittareissa potilailla, joilla ei ole munuaissairautta.
Toinen australialaisryhmä Brinkworth et al (J Intern Med. 2016 Oct;280(4):388-97) selvitti VHH:n psykologisia vaikutuksia11 115 ylipainoisella diabeetikolla verrattuna korkeampi-hiilihydraattiseen ruokavalioon. Kummallakin painon lasku oli samanlainen eli noin 10 kg ja kummassakin oli paranemista psykologisissa mittareissa eikä ruokavalioiden välillä havaittu eroa.
Japanilainen ryhmä Sato et al (Clin Nutr. 2016 Jul 18. pii: S0261-5614(16)30169-8.) tutki vuonna 2016 pienessä 66 potilaan satunnaistetussa tutikimuksessa12 VHH:n ja pelkän energiarajoitetun ruokavalion vaikutusta tyypin 2 diabeetikoilla, joilla on huono sokeritasapaino. He havaitsivat, että VHH-ryhmässä painoindeksi ja veren pitkäaikaissokeri pienenivät enemmän kuin kontrolliryhmässä. Seuranta-aika oli kuitenkin vain 6 kk.
Norjalaisessa tutkimuksessa Veum et al13 (Am J Clin Nutr. 2017 Jan;105(1):85-99) tutkittiin viskeraalisen (vatsansisäisen) rasvan muuttumista VHH ja kontrolliruokavalion aikana. Kolmen kuukauden ajaksi 46 ylipainoista ja vyötärölihavaa koehenkilöä satunnaistettiin ruokavalioihin niin, että energiamäärä oli sama. Viskeraalinen rasvamassa mitattiin tietokoneleikekuvauksella.
Kummassakin ruokavaliossa paino, vyötärönympärys, ihonalainen vyötärön alueen rasvamassa sekä viskeraalinen rasvamassa pienenivät saman verran. Kummassakin ryhmässä nähtiin myös samanlaiset vaikutukset veren insuliinipitoisuuteen, C-peptidiin, pitkäaikaissokeriin ja insuliiniresistenssiin.
Molemmissa ryhmissä veren rasvaprofiili parani mutta vain verrokkiryhmässä kokonaiskolesteroli ja LDL-kolesteroli pienenivät. Toisaalta HDL-kolesteroli suureni vain VHH-ryhmässä. Tämä ero esim Tay et al. tutkimukseen selittynee sillä, että tässä tutkimuksessa VHH-ryhmässä rasvasta varsin suuri osa oli tyydyttynyttä rasvaa.
Nosebo on placebon vähemmän tunnettu pikkuveli, joka huonontaa hoitoon sitoutumista.
Nosebo on placebon vähemmän tunnettu pikkuveli, joka huonontaa hoitoon sitoutumista
Useimmille on placebo- tai lume-vaikutus tuttu termi. Termi viittaa hyödyllisiin vaikutuksiin, jotka syntyvät esimerkiksi lääkehoidon aikana mutta jotka eivät ole itse lääkkeen aiheuttamia.
Lume-vaikutuksen vuoksi lääketieteellisissä tutkimuksissa pyritään aina ottamaan mukaan myös potilasryhmä, joka saa vaikuttamatonta hoitoa. Vertaamalla lume-hoitoon kyetään havaitsemaan hoidon todellinen teho. Tehokkaan hoidon tulisi olla parempi kuin lume-hoito.
Lume-vaikutus on selvä ja toisinaan hyvinkin voimakas hoitotilanteissa. Nosebo on lume-vaikutuksen negatiivinen vastine. Nosebo-vaikutukset ovat haittavaikutuksia, jotka eivät liity lääketieteellisellä mekanismilla itse hoitoon.
Nosebo-vaikutus on toki tunnettu pitkään, sillä se näkyy haittavaikutuksien kokemuksina lume-hoitoryhmässä. Ilmiön mekanismit ovat huonommin tutkittu ja ymmärretty.
Tuoreessa Lancet-tiedelehdessä oli mielenkiintoinen tutkimus (tutkimusjulkaisu löytyy kirjoituksen lopusta), jossa voitiin havainnoida nosebo-vaikutuksen ilmaantumista. Tutkimuksessa nosebo voitiin havaita, sillä sokkoutetun lääketutkimuksen jälkeen samat potilaat osallistuivat avoimeen jatkoseurantaan. Jatkoseurannassa hoidettavat tulivat tietoisiksi siitä, käyttivätkö he vaikuttavaa lääkettä vai lumehoitoa. Sokkoutetun hoidon aikana koettuja haittavaikutuksia voitiin verrata avoimeen hoitotilanteeseen.
Ascot-tutkimukseen valittiin aikanaan (1998-2002) 40-79 –vuotiaita potilaita, joilla oli verenpainetauti ja vähintään 3 muuta verisuonitaudin riskitekijää sekä veren kolesterolipitoisuus oli alle 6,5 mmol/l. Heillä ei saanut olla ennestään kolesterolilääkehoitoa, sydäninfarktia eikä todettua sepelvaltimotaudista johtuvaa rintakipuoireistoa.
Tutkimuksen 10180 potilaista puolet satunnaistettiin statiinihoitoon (atorvastatin 10 mg) ja puolet lume-hoitoon. Tämä seurantavaihe keskeytettiin noin 3 vuoden jälkeen koska hoitoryhmässä oli merkittävästi vähemmän päätetapahtumia.
Tämän jälkeen tutkimusta jatkettiin avoimena, jolloin kaikille potilaille tarjottiin statiinihoito. Jatkovaiheeseen osallistui 9899 potilasta, joista 6409 (65%) käytti statiinia ja 3490 (35%) ei.
Sekä alkuperäisessä tutkimuksessa että jatkoseurannassa kerättiin tieto mahdollisista haittavaikutuksista vastaavalla tavalla.
Alla näkyvässä taulukossa on raportoitu neljä statiineihin liitettyä keskeistä haittavaiktusta sokkoutetun tutkimuksen aikana (randomized phase) ja siinä vaiheessa kun potilaat olivat tietoisia hoidosta (Non-blinded non-randomized ohase). Kaikki havaitut haittavaikutukset sekä varsinaisen tutkimuksen aikana että seurantavaiheessa löytyvät kirjoituksen lopussa olevasta julkaisusta.
Seurannan tulokset kertovat mielenkiintoisen viestin nosebo-vaikutuksista. Silloin kun tutkittavat eivät olleet tietoisia käyttivätkö he vaikuttavaa lääkettä vai lume-lääkettä, he eivät raportoineet enempää lihaksiin liittyvistä oireista. Sen sijaan hoitoryhmässä oli vähemmän uniongelmia.
Kun he tiesivät käyttävänsä vaikuttavaa statiinihoitoa, he kokivat useammin lihaksiin liittyvistä oireista. Toisaalta he kokivat statiinien auttaneen kognitiivisissa oireissa.
Tämä tutkimustulos antaa erinomaisen esimerkin nosebo-vaikutuksista. Lihasongelmat ovat hyvin tunnettu mahdollinen haittavaikutus statiinihoidossa. Sekä lääkärit että potilaat ovat tästä hyvin tietoisia.
Ascot-tutkimuksen seurannan perusteella näitä oireita näyttäsi esiintyvän vain silloin kun sekä lääkäri että potilas ovat tietoisia, että käytetty lääke on statiinia ja voi aiheuttaa kyseisiä oireita.
Nosebo-ilmiö on suuri haaste lääketieteessä sillä se heikentää potilaiden sitoutumista hoitoon. Asiasta on keskusteltu täällä ja täällä
Tässä kirjoituksessa esimerkkinä käytettiin statiinia-hoitoa, sillä sen osalta kyettiin tutkimaan nosebo-ilmiötä riittävän suuressa potilasryhmässä. Satiinit ovat myös oiva kohde sen vuoksi, että sen käyttöön liittyviä mahdollisia haittavaikutuksia on laajalti käsitelty mediassa ja ne ovat yleisesti tunnettuja.
Haluaisin tässä vaiheessa korostaa, että tämän kirjoituksen kohteena on nosebo, ei statiinien vaikutukset sinänsä. En siis käsittele statiinihoitoa tässä muutoin lainkaan ja toivon myös, että mahdollisessa kommentoinnissa pidättäydytään nosebo-linjalla.
Tämä tutkimus osoittaa, että erilaisten hoidon aikana koettujen oireiden ja itse hoidon välillä ei ole aina syy-seuraus -suhdetta. Hoidettavien uskomukset sekä ympäristön viestit todennäköisesti ovat mukana vaikuttamassa siihen millaisia haittavaikutuksia eri hoidosta koetaan. Tämän perusteella voi myös olettaa, että median kohuotsikoilla voi olla ilmiötä synnyttävä tai ainakin vahvistava vaikutus.
Ilmiö toimii kaikissa hoidoissa esim kirurgisissa hoidoissa, tai vaikkapa liittyen rokotuksiin tai lisäravinteisiin silloin kun mitään objektiivista mitattavaa ilmiötä ei ole käyttää mittarina hoidon hyödyistä tai haitoista.
Alkuperäinen julkaisu Lancetissa: PIIS0140673617310759
juhani knuuti 