Kirjoitukseni Eroon oireista -kurssiin liittyvistä terveysväitteistä aiheutti ryöpyn vastineita, joissa kritiikkini yritetään muuttaa kahden henkilön väliseksi riidaksi. Tässä kirjoituksessa vastaan saamaani kritiikkiin ja kerron löytyikö kirjoituksestani olennaisia virheitä.
Kirjoitukseni Eroon oireista -kurssiin liittyvistä terveysväitteistä aiheutti ryöpyn vastineita, joissa kritiikkini yritetään muuttaa kahden henkilön väliseksi riidaksi. Tässä kirjoituksessa vastaan saamaani kritiikkiin ja kerron löytyikö kirjoituksestani olennaisia virheitä.
Pari viikkoa sitten kirjoitin Eroon oireista –kurssin sisällöstä ja siinä esiintyvistä terveysväitteistä. Media luonnollisesti kiinnostui aiheesta ja julkaisi myös omia artikkeleitaan, joiden sisällön osalta luonnollisesti minä en ole vastuussa, kuin vain omien sitaattieni osalta.
Nordin reagoi omassa blogissaan kirjoittamalla vastineen. Lisäksi hän vahvisti viestiään lähettämällä sähköpostia:
Hei Juhani,
Huomasin että olit Twitterissä reagoinut vastineeseen, jonka kirjoitin sinulle.
Pyydän ystävällisesti että oikaiset blogissasi virheelliset tulkintasi sanomisistani ja että olet yhteydessä medioihin joihin olet levittänyt näitä virheellisiä väittämiä. Ymmärrän että asioita voi tulkita monella tapaa, mutta ei ole silti asiallista väittää minun sanoneen asioita joita en ole sanonut. En ole missään esimerkiksi väittänyt että kurssi ”parantaa”.
Pyydän kuittaamaan viestin saaduksi. Jos asiassa on epäselvyyksiä niin seuraavaksi yhteydessä on asianajajani.
Maria Nordin
Vastasin spostiin seuraavasti:
Hei,
Kiitos viestistä.
Ilman muuta oikaisen automaattisesti ja pyytämättä kaikki sellaiset väitteeni, jotka ovat virheellisiä, jos ja kun niitä havaitsen.
Tietenkin vastavuoroisesti edellytän, että myös sinä oikaiset oman kirjoituksesi keskeisimmät virheväitteet, joita näytti olevan kirjoituksessasi monta.
Hienoa, että sinulla on asianajaja. Voin kertoa, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun perusteettomien terveysväitteiden kritisoijaa uhkaillaan asianajajalla. Asiallista kritiikkiä ei kuitenkaan ratkaista niillä keinoin eikä uhkailullasi ole minuun mitään vaikutusta.
Yst terveisin
Juhani Knuuti
(lisäys 17.10.2019 klo 15.35)
Alla olevassa lukijan lähettämässä kuvankaappauksessa Nordinin verkkomainoksessa sanotaan ”How I cure diseases which medicine can not cure”. Tuota kai ei nyt voi millään muulla tavalla ymmärtää, kuin että Nordin väittää pystyvänsä parantamaan sairauksia, joita lääketiede ei kykene. Toisin kuin sähköpostissa väitetään Nordin nimenomaan väittää parantavansa sairauksia eikä kysymys ole enää tukihoidoista taikka oireiden lievittämisestä.
(Lisäys 19.10.2019 klo 17.35. Lisäys poistettu 22.11.2019 koska kuvankaappaus oli mahdollisesti manipuloitu)
Maria Nordinin blogivastine on liian pitkä kokonaan analysoitavaksi mutta nostan tässä nyt esiin hänen keskeisimmät väitteensä sitaatteina. Käsittelen kommentteja vinoumien ja argumentaatiovirheiden näkökulmasta.
”Knuuti on antanut haastatteluja myös muihin medioihin. Näissä jutuissa on väitetty minun sanoneen asioita, jotka eivät pidä paikkaansa tai sanomani on esitetty vajaasti, jolloin varsinainen sanoma hämärtyy.”
”Toisin kuin Knuuti väittää, lääketieteellisen tutkimuksen valossa, on mahdollista että menetelmäni on avuksi allergioiden hoidon tukena.”
”Knuuti pitää mahdottomana, että menetelmä voisi vaikuttaa allergioihin. Lääketieteellisen tutkimuksen valossa asia on toisin.”
Kyseessä on klassinen olkinukke. Olkinuken käyttäjä siis hyökkää itse synnyttämäänsä väitettä vastaan sen sijaan, että kohdistaisi vastauksensa itse keskusteltavaan asiaan. Vastapuolen argumentti siis sivuutetaan hyökkäämällä itse luotua virheellistä tulkintaa vastaan.
Ensinnäkään ensimmäiseen väitteeseen ei voi vastata, sillä siinä ei kerrota mitä olen väittänyt väärin.
Muut väitteet ovat myös virheellisiä. Jokainen voi käydä lukemassa blogini mutta tiivistän kirjoitukseni keskeisen sisällön tähän:
”Nordinin kurssi perustuu sinänsä vaarattomaan mielikuvaharjoitteluun, jolla on tavoitteena lievittää erilaisia oireita. Mikäli joku saa tällaisista harjoitteista apua oireisiinsa, on se tietenkin pelkästään hyvä asia. Valitettavasti kurssi sisältää myös runsaasti virheellisiä terveysväitteitä. Osa niistä on selvästi myös vaarallisia.”
Kirjoituksessani en todellakaan ole väittänyt, etteikö mielikuvaharjoituksista voisi olla apua allergioiden hoidon tukena.
Ad hominem on argumentaation muoto, jossa argumentoija viittaa joihinkin vastapuolen piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta. Silloin kun syntyy erimielisyyttä, pitäisi keskustella asioista ja ilmiöistä, ei henkilöistä, ellei se asian käsittelyn kannalta ole välttämätöntä.
Nordin pyrkii antamaan vaikutelman, että kysymyksessä olisi kiista, joka olisi kahden henkilön, minun ja hänen välinen erimielisyys. Näin kyseessä olisikin vain mielipiteiden eroavaisuus ja ”riita”.
Tämä ei ole oikea tulkinta. Kritiikkini kohdistui suoraan kurssin sisältöön ja siihen mitä Nordin kurssissa väittää. Nämä väitteet esitin kaikkien luettavaksi ja jokainen voi tehdä omat päätelmänsä niistä.
Kritiikkini perusteena ei todellakaan ollut se, mitä mieltä minä olen. Perusteena on yksinkertaisesti se, että kurssin väitteet ovat tutkimustiedon valossa virheellisiä ja osin myös vaarallisia. Väitteiden vaarallisuuden perustelin asiallisesti alkuperäisessä kirjoituksessani.
Keskustelun tulisi aina kohdistua itse asiaan, ei henkilöihin. Tässä tapauksessa kurssin tekijää ei voi kokonaan erottaa kurssin sisällöstä, koska kurssi on yhden henkilön tekemä. Kuitenkin käsittelin vain itse kurssia ja siihen liittyvää materiaalia enkä itse henkilöä nimeltä Maria Nordin, koska se ei ole asiallista eikä hyväksyttävää.
”Menetelmä ei sulje pois mitään lääketieteellistä hoitoa, eikä kurssilla kannusteta syömään altistetta, jos on mahdollisuus saada vakava reaktio.”
Lisäksi esille on nostettu isona asia pähkinäallergia. En puhu kurssilla sanallakaan pähkinästä tai pähkinäallergiasta, vaikka näin on annettu ymmärtää.
Kuten blogikirjoituksessani totesin, itse kurssimateriaalissa on riskeistäkin kerrottu mutta somessa olevat kommentit ja liveluennot taas antavat aivan toisen kuvan. Kun markkinoidaan jotain tuotetta taikka kurssia, kokonaisuus ratkaisee.
Kurssia markkinoidaan pääasiassa somen kautta. Somessa on Nordinin itsensä jakamia lukuisia julkaisuja, joissa aivan selvästi tuodaan esiin, että vakavistakin allergioista voisi päästä eroon kurssin harjoitteilla ja että myös altisteiden kokeileminen on ok.
Se, että kysymys on kurssilaisten viestien uudelleen jakamisesta, ei muuta sitä tosiasiaa, että kyseiset viestit on nimenomaan Nordin itse jakanut, kommentoinut ja niiden perusteella houkuttelee ihmisiä maksulliselle kurssille.
Jokainen voi itse katsoa alla olevat kuvaruutukaappaukset ja niiden jälkeen Nordinin sanomat lauseet luentomateriaalista. Onko tulkintani virheellinen??
Niille, jotka eivät ole perehtyneet asiaan voin kertoa, että mitään sellaista tutkimusnäyttöä ei ole olemassa, että mielikuvaharjoittelulla voisi parantua vakavista ja varmistetuista allergioista.
Allergioista Nordin sanoo lisäksi luennoillaan:
”Jos haasteesi on ruoka, ajattele tai pidä kädessäsi ruoka-ainetta, joka on tuottanut ennen sinulle haasteita. Etene vähitellen, seuraavassa harjoituksessa voit haistaa tai jopa maistaa pienenpienen murusen. Etene omaan tahtiisi.”
”Altisteet voivat olla eläimen karvoja taikka vain katsoa eläimen kuvaa. Konkreettinen altiste on tosi hyvä.”
”Vaikka tietäisimme altisteista, mikä haasteet laukaisee, pohjimmillaan syy on kuitenkin ne meidän piintyneet ajatukset ja tunteet.”
Minusta Nordin ei ole rehellinen väittäessään, että kurssin mainonnassa ei kannusteta oikeisiin altisteisiin. Hänen omassa Facebook-julkaisussaan suoraan annetaan ymmärtää, että pähkinäallergiasta voi parantua. Teksin alla on kuva, jossa on pähkinätuotetta ja henkilö kertoo syöneensä sitä. Kun toiminnan asiallisuutta arvioidaan, otetaan huomioon kaikki kurssiin liittyvä markkinointi kattavasti.
Nordinin vastineessa pyritään tuomaan esiin erilaisten linkkien kautta tieteelliseltä kuulostavia väitteitä. Kaikkia niitä on mahdoton käsitellä tässä.
Voin kuitenkin todeta, että useimpien linkitettyjen julkaisujen sisällöstä ei saa tukea Nordinin väitteille, taikka ne ovat jopa niitä vastaan.
Esim. Nordinin viittaamassa julkaisussa ”Tässä laajassa tutkimuksessa on todettu, että allergioiden hoidossa pitäisi aina lääketieteellisen hoidon lisäksi olla tukena psykologisia interventioita.” sanotaan seuraavasti:
”So far, well designed studies have not shown a clear benefit of complementary and alternative medicine interventions, perhaps secondary to the robust placebo effect with subsequent psychophysiological impact on immunity and thus likely on allergic diseases.”
Vaikka psykologisia interventioita kannattaisikin hyödyntää, meillä ei ole mitään näyttöä sille, että Nordinin luoma oma kurssi olisi sellainen.
Nordninin tulkintoja leimaa stressin käsitteen laajentaminen ja johtopäätökset, jotka edellyttävät käytännössä valtavaa hyppäystä ilmiöstä toiseen ilman todellista yhteyttä tutkitun tiedon valossa. Stressi terminä voi kuvata solustressistä, ympäristön ja kemikaalien stressistä, työstressiin ja tiedostamattomaan psykologiseen stressiin.
Fyysinen ja psykologinen stressi ilman muuta vaikuttaa monissa sairauksissa pahentavasti ja oireilua lisäävästi. Stressille on ominaista, että se aiheuttaa tiettyjä hormonaalisia ja fysiologisia mitattavia muutoksia elimistössä. Näihin voidaan psykologisin interventioin vaikuttaa.
Nordinin tiedostamaton stressi on kuitenkin jonkinlainen mystinen olento, joka on meissä koko ajan taustalla ja vieläpä tiedostamattomasti aiheuttamassa ja pahentamassa sairauksia. Ja sitten mielikuvaharjoittelulla tätä stressiä, jota ei ole mitenkään todettavissa tai havaittavissa, voitaisiin vähentää. Ja tämä sitten puolestaan poistaa oireet.
”Kurssilla esittelen filosofis-metodologinen maailmankatsomuksen, jonka tärkeimpiä elementtejä ovat luottamuksen, yhteyden ja rakkauden kokemus. Esittelen ajatuksen, että olemme kaikki yhteydessä toisimme.”
Minulle ei aukea, millä tavalla kurssin terveysväitteitä voisi tällä tavoin perustella. Nyt kohteena ovat sairaudet ja niiden aiheuttamat oireet.
Nordin kertoo:
”Kurssilaiset ovat kertoneet, että lasten allergiat, yliherkkyydet ja muut vaivat ovat helpottaneet tai jopa poistuneet kokonaan äidin harjoittelun myötä. Lukuisat lääkeitieteelliset tutkimukset tukevat tätä ilmiötä: äidin stressitasoilla tiedetään olevan tiivis yhteys lapsen terveyteen”
Ja lainaa tutkimusta:
”This study supports the hypothesis that maternal psychological stress affects the inflammatory response in their allergic children. … The findings supported the value of incorporating family therapy into asthma psychoeducation programs.” Myös lapsuuden traumojen tiedetään olevan yhteydessä lapsen suurentuneeseen riskiin kärsiä allergiasairauksista sekä muista sairauksista.
Vähättelemättä millään tavalla ihmisten kokemuksia, tiedämme, että yksittäisten ihmisten kokemuksista ei voi yleistää mitään. Subjektiivinen kokemus on aina subjektiivinen ja siihen vaikuttavat lume- ja nosebo-ilmiöt ja monet muut vinoumat.
Kokemus on toki täysin keskeinen ja todellinen kyseiselle yksilölle mutta sen perusteella ei voi antaa mitään suosituksia muille eikä rakentaa hoitojärjestelmää ilman tutkimusnäyttöä.
Vaikka äidin stressitasoilla on yhteys lapsen terveyteen, siitä ei todellakaan voi päätellä, että äidin mielikuvaharjoittelu voisi vaikuttaa lapsen allergioihin. Ilman tutkimusnäyttöä kysymys on todellakin vain uskomuksesta. Varsinkin kun tuo vaikutus perustuu mystiseen tieteelle täysin tuntemattomaan magneettikenttään, jonka kautta viesti välittyy.
Väite äidin harjoittelun vaikutuksista lapsen allergioihin magneettikenttien kautta on ehkä kaikkein haitallisin väite sen lisäksi, että se on kaikkein älyttömin.
Ylivertaisuusvinouma tarkoittaa hyvin yleistä ilmiötä, missä ratkaisut ongelmiin tuntuvat selkeiltä ja yksinkertaisilta, kun tuntee asiat vain pintapuolisesti. Vähän aiheesta tietävän henkilön itseluottamus on korkealla ja mielipiteet ovat vahvoja. Ilmiötä kutsutaan myös nimellä Dunning-Kruger.
Nordinin kirjoituksessa käytettään peräti 17 kertaa sanontoja kuten ”Oma teoriani”, ”näkemykseni”, ”väitän” ja ”oma ajatukseni on”.
Kaiken kruununa on lause: ”Esittelemäni ajatukset perustuvat omiin näkemyksiini ja että osa lääketieteen ammattilaisista voi olla kanssani eri mieltä. Näkemyksilleni on vankat perustat, joita avaan kurssilla pienin askelin.”
Toki omia ajatuksia saa tuoda esiin ihan vapaasti. Jos ne ovat vain omia ajatuksia ja tulkintoja ilman uskottavia perusteluja, ne ovat vain mielipiteitä, jolla on mielipiteen todistusarvo. Monet Nordinin ”teorioista” ovat vain villejä päätelmiä, jotka ovat ristiriidassa tutkimustiedon kanssa.
Tieteelliseen teoriaan ja tulkintaan kuuluu aina jatkona sana ”koska” ja sitten asiallisiin tutkimuksiin perustuvat perustelut. Ei riitä, että sanoo ”Oma teoriani on”.
Tutkittu tieto ei piittaa pätkääkään siitä mitä mieltä minä taikka Maria Nordin on. Kysymys ei ole mielipiteestä tai huutoäänestyksestä.
Vaikka koulutus ei ole välttämätöntä jonkin asian oppimiselle, alan koulutus ja tieteellinen kokemus tuo aivan erilaisen mahdollisuuden tulkita monimutkaista tieteellistä tietoa ja asettaa se oikeaan perspektiiviin.
Kehittämällä ihka omia tutkimustiedon vastaisia terveyteen liittyviä ”omia teorioita” ilman mitään koulutusta ja kokemusta, synnyttää teorioita, joita on vaivaannuttavaa lukea.
”Knuutin argumentti verkkokurssini vaarallisuudesta perustuu ajatukselle, että jos joku harhautuu jättämään lääketieteellisen hoidon ottamatta kurssille osallistumisen tai harjoituksen vuoksi, hänen hoitonsa saattaa jäädä puutteelliseksi ja altistaa riskeille.
En voi olla ajattelematta, että tähän ajatukseen perustuva väite kurssin vaarallisuudesta jo ihmisten omaa arviointikykyä alentavaa. On voitava luottaa siihen, että ihmiset ymmärtävät selkeitä ohjeita.”
Tässä klassisessa argumentaatiovirheessä luodaan kuvitelma, että minä vähättelisin ihmisten omaa arviointikykyä. Tässä luodaan keinotekoista vastakkainasettelua minun ja kurssin osallistujien välille.
Väite on tietenkin perätön ja virheellinen. Minähän olen nimenomaan kritisoinut kurssin perättömiä väitteitä ja potentiaalisia vaaroja. Olen siis ollut huolissani kurssilaisten turvallisuudesta ja siis kurssilaisten puolella, en heitä vastaan.
”Kurssilla on jo lähes 4 000 osallistujaa ja palaute heiltä on lähes poikkeuksetta erittäin positiivista. Olen listannut kurssilaisten lähettämiä palautteita tänne. Instagram-sivuni kokokohdat -napista löydät vielä lisää palautteita.
Haluan korostaa, että kurssilla on nyt lähes neljä tuhatta käyttäjää, eikä kukaan ole kertonut tulkinneensa kurssivideoilla sanomaani kuten lääkäri Knuuti.”
Valikoitumisharha (engl selection bias) toimii myös yksilötasolla. Kun terapeutti antaa jotain hoitoa, ne potilaat, jotka ovat saaneet hoidoista apua antavat palautetta ja palaavat hoidon antajan luo uudelleen. Ne, joille hoito ei auttanut tai jotka saivat haittavaikutuksia, eivät palaa. Hoidon tulokset voivat näyttää aivan erilaisilta ulkopuolelta arvioituna.
Tästä seuraa hoidon antajan huomattava valikoitumisharha. Hän voi uskoa, että hänen antamansa hoito on hyvin tehokasta valtaosalle potilaista. Tämä johtaa hoidon antajan grandioottiseen kuvaan itsestä ja hoitojensa menestyksestä.
Kun hoitoihin liittyen saa kritiikkiä, reaktiona on loukkaantuminen ja raivostuminen eikä kriittinen tarkastelu omasta toiminnasta.
Kuulostaako tutulta?
”Voitaisiinko olla kiinnostuneita siitä, että verkkokurssini kyselyyn vastanneista yli 90 % on kokenut saaneensa kurssista apua oireisiinsa? Olen heti ensimmäisten hienojen tulosten jälkeen kesäkuusta alkaen ehdottanut menetelmän tutkimista, mutta kiinnostusta tutkimuksiin ei ole vielä ollut – yhtä lukuunottamatta. Tyydytään vain toteamaan ettei tutkimusta ole. Mutta voitaisiinko tutkimuksia tehdä?”
”Uskonkin verkkokurssini ja menetelmäni julkisen teilauksen takana olevan muutakin kuin huoli ihmisten turvallisuudesta. Ehkä ihmisiä ärsyttää persoonani tai puhetapani, aiheeni tai historiani tai se etten ole lääkäri? Vuosien huolellinen tutustuminen aihepiiriin ei tunnu monelle riittävän. Ehkä tausatalla on jopa politiikka? Viimeisimmät kurssista julkaistut artikkelit ja tekstit vaikuttavat enemmän muulta kuin varsinaiseen kurssin turvallisuuteen liittyvältä huolelta.”
Uhriutumisessa perusteettomien ja älyttömien kommenttien kritisointi käännetään uhriutumisen kautta kritisoijan syyksi. Näin vältetään itse ongelman käsittely ja siirretään huomio epäolennaisiin seikkoihin. ”Kukaan ei ole ollut kiinnostunut tutkimaan tätä hienoa menetelmää.”
Kappale on mielenkiintoinen myös sen vuoksi, että siinä Nordin myöntää itsekin, että tutkimuksia ei ole tehty. Edellähän Nordin väitti, että hänen ”teoriansa” perustuvat tutkimuksiin ja niille on ”on vankat perustat”. Nyt perusta siis puuttuukin.
Viimeisessä kappaleessa on jo vihjaus mahdollisesta salaliitosta. Sitä argumentaatiovirhettä ei vielä toistaiseksi ole tarvinnutkaan käsitellä. Se ehkä nousee jatkossa enemmän esille?
Kun analysoin oman alkuperäisen kirjoitukseni Maria Nordinin kommenttien valossa, en toistaiseksi löytänyt kirjoituksesta yhtään merkittävää virhettä, joka pitäisi korjata. Jos sellaisia osoitetaan, korjaan ne ilman muuta. Korjaamisen vaatimiseen ei riitä, että on eri mieltä.
Oletin, että asiallinen ja kriittinen palaute kurssin virheellisistä väitteistä olisi johtanut itsekritiikkiin ja kyseisten virheellisten väitteiden poistamiseen tai korjaamiseen. Tämä olisi ollut helpoin tapa vaientaa kritiikki. Erehdyin arviossani.
Alla on hiljattain havaitsemani Facebook-postaus. Nyt myönteisellä ajattelulla on saatu myös kasvaimet katoamaan. Jään sanattomaksi.
| Mitä Nordin väittää? | Mitä minä kirjoitin? / Kommenttini |
| Knuuti väittää, että näkemykseni sukupuolitautien tarttumisesta voisi johtaa tilanteeseen, että ihminen kuvittelee että tartunnan voisi estää mielenhallinnalla. Kerroin seksuaalisuutta käsittelevällä liveluennolla siitä miten moninaisesti stressi sekä tiedostamattomat tunteet vaikuttavat vastustuskykyymme sekä käytökseemme. Taustalla on tavoite ymmärtää stressin ja käsittelemättömien tunteiden suurempi merkitys elämässä, ei se että välttäisimme mielenhallinnalla sukupuolitaudit. Ymmärtämällä tämän kokonaisuuden, kurssilaiset voivat harjoittelun avulla muuttaa tiedostamattomia seksuaalisuuteen liittyviä tunteita (häpeä, hyväksikäytetyksi tulemisen tunne, petetyksi tulemisen tunne, hylkäämisen tunne, huonommuuden tunne, rakkauden ja läheisyyden puute jne) ja saada terveyshyötyjä. Oma teoriani on, että nämä usein seksuaalisuuten liittyvät tunteet tuottavat tiedostamatonta stressiä, joka voi vaikuttaa terveyteemme. | Lainasin Nordinin materiaalista seuraavan lauseen, joka ei vastaa vasemmalla ollutta kuvausta: ”Sukupuolitauditkin…siihen, että sen saa, liittyy siihen, että energiakenttä siihen alueeseen on heikentynyt ja mikrobiomi on muutoinkin heikentynyt. Totta kai bakteerit sen aiheuttaa mutta siihen riskiin saada se vaikuttaa se, miten tunnetasolla on yhteydessä niihin sukupuolialueen elimiin.” Kommentti: Olen edelleen sitä mieltä, että kyseiset lauseet antavat juuri tuon kuvan mitä kirjoitin. Lauseista saa sen kuvan, että mielenhallinta vaikuttaisi sukupuolitartuntojen riskiin ilman mitään perusteita ja tutkimusnäyttöä. |
| Raudanpuutteesta: Kurssin käyttöehdoissa kerron, että esittelemäni ajatukset perustuvat omiin näkemyksiini ja että osa lääketieteen ammattilaisista voi olla kanssani eri mieltä. Näkemyksilleni on vankat perustat, joita avaan kurssilla pienin askelin. Kerron myös selkeästi, että menetelmä ei sulje pois lääketieteellistä hoitoa. Näkemykseni perustuu siihen, että sähköisesti toimiva sydämemme ja veren sisältämä rauta muodostavat kehomme ympärille heikon, mutta täysin todellisen magneettikentän. Tämä sama ilmiö on olemassa muissakin elävissä olennoissa. Ilmiötä kutsutaan biomagnetismiksi. Lääketieteessä tätä kenttää voidaan käyttää hyväksi erilaisissa mittauksissa. Yleisesti ajatellaan, että syy oireisiin on matala ferritiiniarvo. Joskus ihmiset hyötyvät erilaisista rautahoidoista, mutta joissain tapauksissa rautalisät eivät tuo apua ongelmaan. Omassa tapauksessa näin oli, en saanut hyötyä lääkkeistä. Ferritiiniarvo ei noussut, vaikka söin erittäin terveellisesti ja sain rautalisää. Oma teoriani onkin, että ferritiini ei ole syyllinen. Matala ferritiiniarvo on seurausta pitkäaikaisesta stressistä, joka vaikuttaa kehoon monin tavoin. Pitkäaikainen stressi vaikuttaa muun muassa ravinteiden imeytymiseen sekä hengitykseen. Pitkäaikaisen stressin tiedetään tekevän hengityksestä pinnallista, jolloin keho ei hyödynnä happea täysin. Olen huomannut, että matalasta ferritiinistä kärsivillä on usein taustalla pelko hengittää, syynä saattaa olla esimerkiksi altistuminen sisäilmaongelmille tai monikemikaaliyliherkkyys. Kun ihminen pelkää hengittämistä tai on tiedostamattaan stressaantunut kehon happipitoisuus laskee, ei paljon, mutta kuitenkin. Tällöin keholla ei ole mitään syytä tuottaa ainesosia, jotka osallistuvat hapen kuljettamiseen. Ajatukseni on, että kehossa ei tapahdu mitään turhaan. Näin ollen hemoglobiini tai ferritiinitasot voivat laskea. Eilen julkaistu lääketieteen Nobel-palkinto tukee teoriaani. “The oxygen-sensing ability of the body has a role in the immune system and the earliest stages of development inside the womb. If oxygen levels are low, it can trigger the production of red blood cells or the construction of blood vessels to remedy this. More red blood cells mean the body is able to carry more oxygen and is why athletes train at altitude. So, drugs that mimic it may be an effective treatment for anaemia.” Jos keho ei ”aisti” happea, ei se tuota turhaan punasoluja ja siksi rautalisä saattaa olla turha. Oma teoriani on, että stressin vaikutus hengitykseen, aineenvaihduntaan sekä (heikkoon mutta todelliseen) magneettikenttäämme, on kokonaisuutena usein syynä häiriöihin veren rauta-arvoissa. Tuon tämän ilmi omana teoriana, jota tukevat tietyt tutkimukset. Tämän teorian olemassaolo ei sulje pois ferritiinin tai rytmihäiriöiden lääketieteellistä hoitoa, tämä on tuotu ilmi myös luennon yhteydessä. | Kommentti: Nordinin vastaus synnyttää vahvan myötähäpeän tunteen. Olisin toivonut, että hänellä olisi riittänyt itsekriittisyyttä jättämään tällaiset kappaleet kirjoittaamatta. Ainoa asia, missä on hitusen perää on magneettikenttä. Tämä magneetikenttä syntyy pääasiassa sydämen sähköisen toiminnan seurauksena. Tällä hyvin heikolla kentällä ei ole lääketieteellistä käyttöä, vaikka on sitä toki tutkittu. Tämä kenttä ei myöskään välitä mitään tietoa lapselle tai muille. Nordin myös kehittää aivan oman raudan aineenvaihdunnan, joka on täysin ristiriidassa kaiken sen kanssa mitä tiedämme fysiologiasta. Ja tämä näyttää syntyneen pelkästään mielikuvituksen avulla. Tarinassa puhutaan hapesta, jota keho ei kykene hyödyntämään, koska hengitys on pinnallista. Matalan ferritiinin syynä on pelko hengittää. Pinnalisesta hengityksestä johtuen kehon happipitoisuus laskee. Kaikki nämä väitteet ovat 100% huuhaata. Hengittämisen pelko ei aiheuta matalaa ferritiiniä eikä pinnallinen hengitys laske happipitoisuuta tippaakaan. Perusfysiologian tiedoillakin näiden väitteiden absurdius on selvää. Kaiken kruununa on väite, että tuore Nobel-palkittu tutkimuskin tukee hänen teoriaansa. Ei tue. Ei noilla tutkimuksilla ole mitään tekemistä Nordinin teorioiden kanssa. Seuraavaksi päästään jälleen magneettikenttiin, joiden heikentyminen on syynä häiriöihin veren rauta-arvoissa. Tällaiselle villille teorialle ei ole vähäisintäkään tutkimustukea, päinvastoin. |
| Kerron luennolla, että vasta käsiteltyäni seksuaalisuuteen ja naiseuteen liittyvät syvimmät ydinuskomukset ja tunteet fyysiset oireet helpottivat ja poistuivat kokonaan. Teoriani on, että mielemme sekä syvimmät tunteemme vaikuttavat kehomme mikrobistoon enemmän kuin lääketiede on ennen tunnustanut. Useinhan nämä tunteet ovat peräisin ajalta, jolla meillä ei edes ole muistoja. Uusin tutkimustieto tukee teoriaani. Esimerkiksi tässä tuoreessa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Ihmisen mikrobiomit -tutkimusohjelmassa tehdyssä tutkimuksessa todetaan, että naisen sosioekonominen tausta on yhteydessä emättimen suotuisampaan bakteerikirjoon. Teoriani on, että naisten menestys ja parempi asema ei suinkaan johdu siitä, että heillä sattuu olemaan tietyt mikrobit emättimessään. Väitän, että taustalla on sosioekonomisen hierarkian yhteys stressihormonitasoihin ja parempiin elintapoihin. Korkean aseman tiedetään tasaavan stressihormonitasoja. Alhainen sosioekonominen tausta on yhteydessä alempaan asemaan yhteisön hierarkiassa. Tämä pätee myös eläinmaailmassa. Alemman aseman puolestaan tiedetään olevan yhteydessä korkeampiin stressihormonipitoisuuksiin. | Emätintulehduksiin liittyvistä haasteista Nordin kertoi luennollaan todellisuudessa seuraavasti: ”Hiivaan liittyvistä haasteista, ja samaa sarjaa ovat myös muut emättimen mikrobitasapainon häiriöt, on tutkimuksia, että stressi vaikuttaa emättimen mikrobitasapainoon. Minä kun tunsin sen tunteen (kihelmöinnin emättimessä), mä virittäydyin kiitollisuuden tunteeseen ja sillä se lähti.” Nordin ei oikeastaan kommentoi mikä väitteessäni oli virheellistä mutta väittää, että Ihmisen mikrobiomi –tutkimuksen havainto, että naisen sosioekonominen tausta on yhteydessä emättimen suotuisampaan bakteerikirjoon antaisi tukea hänen teorioilleen. Tulkinta on sekä epäuskottava että todella kaukaa haettu. Sosioekonominen tilanne vaikuttaa lukuisiin asioihin mutta on vaikea nähdä mitä yhteyttä tällä tutkimushavainnolla on Nordinin kurssin kanssa. |
| Psykoterapian vaikutus ei ole aina positiivinen Avaan eräällä luennolla ajatuksiani psykoterapiasta. Sanon, että joissain tapauksissa psykoterapia voi olla esteenä parantumiselle. Knuuti sanoo: “Todellisuudessahan psykoterapia on tutkimuksin osoitettu turvalliseksi ja vaikuttavaksi“. Totuus on että ristiriitaisia näkemyksiä psykoterapiasta on myös lääketieteen ammattilaisilla, ei vain minulla. Duodecim on julkaissut psykoterapian mahdollisista haitoista kyseisen teoksen. Luennolla kerron selvästi, että kyseessä on oma ajatukseni ja että se voi poiketa joidenkin lääketieteen ammattilaisten näkemyksestä. En luennollani kehota ketään lopettamaan psykoterapiaa, vaan pohtimaan, onko terapeutti ja psykoterapia toteutettu niin, että se tukee aidosti hyvinvointia. Olen ilokseni saanut kuulla kurssilaisilta, että monet terapeutit ovat ottaneet menetelmäni lämmöllä vastaan ja käyttäneet sen periaatteita ja harjoituksia vastaanotolla. Olen myös itse yhteistyössä psykologi-psykiatrin kanssa, joka aloittaa pian yhteistyön menetelmäni parissa. | Kurssin live-luennoilla kritisoidaan psykoterapiaa. Maria Nordin ilmoittaa olevansa eri mieltä. Hän kertoo, ettei luota psykoterapiaan, koska siinä ”on asetelma, että on hoidettavana” ja koska terapiassa keskitytään vain menneisyyden ongelmiin. ”En sulje pois terapiaa mutta kehotan olemaan tarkka, että terapeutti tiedostaa tämän (Eroon oireista –kurssin) hoidon periaatteet”. Todellisuudessahan psykoterapia on tutkimuksin osoitettu turvalliseksi ja vaikuttavaksi, kun taas Eroon oireista –kurssista ei ole ensimmäistäkään tutkimusta. Kyseinen kanta voisi mahdollisesti johtaa psykoterapiasta luopumiseen ja turvautumaan Nordinin myymään mielikuvaharjoitteluun. Kommentti: Olen edelleen samalla kannalla. Minusta on puoskarointia, jos itseoppinut henkilö tuo esiin vähäistäkin vastakkainasettelua tutkittuun tietoon perustuvan hoidon ja itse kehitetyn täysin tutkimattoman hoidon välille. Kysymys ei ole siitä, etteikö psykoterapiaan liittyisi haittoja. Kaikkiin hoitoihin liittyy myös haittoja. Mutta kun teho on olemassa on hyöty-haitta –suhde myönteinen. Psyyken sorkkiminen tulisi jättää ammattilaisille. Kommentti on myös tyypillistä ”Whataboutismia” eli ”Entäs sitten” –väite. Kritiikki yritetään väistää tuomalla esiin toinen seikka, joka on vastapuolen mukaan myös pielessä. Lisäksi literointini mukaan Nordin kehottaa ”olemaan tarkka, että terapeutti tiedostaa tämän (Eroon oireista –kurssin) hoidon periaatteet” Siis terapeutin olisi tunnistettava Nordinin hoidon periaatteet! |
| Sydänkoherenssi on todellinen ilmiö Knuuti on nostanut blogiinsa irrallisia lauseita kurssiltani. ”Nordinin mopo kuitenkin keulii pahasti.” Hän sanoo lehtihaastattelussa. Monet aiheet joista puhun kurssilla, eivät kuulu varsinaisesti lääketieteen piiriin, vaikka ne koskettavat kehoamme ja mieltämme. On siis ymmärrettävää, että Knuuti ei ole perehtynyt aiheeseen eikä ymmärrä esimerkiksi termiä sydänkoherenssi ja sen merkitystä terveydelle. ”Kun ihminen virittäytyy kiitollisuuteen, niin sydän alkaa toimia koherentisti.” Kun ihminen kokee negatiivisia tunteita, tämän voi havaita sydämen toiminnassa. Sydämen rytmi ja toiminta muuttuu. Tutkimusten mukaan, kun ihminen kokee kiitollisuuden tunteen, niin sydän alkaa toimia koherentisti. Sydänkoherenssi tarkoittaa, että Tutkimuksissa on todettu tunteiden vaikuttavan sydämen toimintaan. Kun ihminen kokee arvostuksen ja kiitollisuuden tunnetta, tiedetään sen vaikuttavan sydämen rytmiin….. Sydänkoherenssiin virittäytyminen hyödyttää myös ympärillä olevia. Tämä voi liittyä siihen, että tunteemme todella välittyvät kehon magneettikentän kautta. Eräässä tutkimuksessa tutkittiin lääkärin suorittaman rakkaus ja myötätunto -meditaation vaikuttavan myös potilaaseen. Sydänkoherenssiin liittyviä tutkimuksia on lisää HearthMath-instituten sivuilla. Sydänkoherenssin on todettu vaikuttavan muun muassa empatiakykyyn eli tunteiden vastaanottamiseen. | Kommentti: Olen tehnyt ammattimaisesti sydämen ja aineenvaihdunnan tutkimustyötä liki 30 vuotta, julkaissut aiheesta satoja tutkimuksia, ollut kirjoittamssa alan eurooppalaisia Käypä hoito –ohjeita ja johdan nyt Suomen Akatemian Sydän- ja aineenvaihduntasairauksien tutkimuksen huippuyksikköä. Silti minulle tämä sydänkoherenssi on aivan uusi asia. Kysyin asiasta myös ulkomaalaisilta kollegoilta, koska halusin varmistaa, että en olisi tällaista merkittävää sydämen ilmiötä kokonaan missannut. Kukaan muukaan ei tiennyt mistä on kysymys. Tiedusutelin myös muiden tieteenalojen tutkijoilta, eikä kukaan, myöskään psykologit tällaista ilmiötä olleet havainneet. On joko niin, että kyseessä on jokin täysin uusi ilmiö, josta kukaan tutkija ei tiedä taikka sellaista ilmiötä ei ole olemassa. Kallistun jälkimmäiselle kannalle. Kun katsoo tuon sydänkoherenssin kuvausta Nordinin tekstissä, voi havaita, että itse asiassa kysymys on normaalista sydämen autonomisen hermoston säätelystä sydämen sykkeeseen. Siihen on vain linkattu erilaista huuhaa-väitettä, jossa tämä normaali sykkeen säätely heijastuu muka erilaisiin psyyken toimintoihin. Viitattu HeartMath esittelee yhden pseudotieteellisen teorian, joille ei todellisuudessa ole mitään tieteellistä tukea. Siinä kuvitellaan, että sykevaihtelulla olisi jotain mystistä ominaisuutta, joka heijastuisi psyykeen. |
| Muistot tallentuvat ympäri kehoa, soluihin. ”Muistot tallentuvat ympäri kehoa, soluihin.” Kerron luennollani, että tiede ei ole vielä selvittänyt, missä muistot sijaitsevat. Elinsiirtopotilaiden kokemukset viittaavat siihen, että muistimme sijaitsee kaikkialla kehossa. Aivot toki järjestävät ja käsittelevät tuota tietoa. Tässä tutkimuksessa on todettu, että joidenkin elinsiirron saaneiden mieliteot muuttuivat uuden elimen saannin jälkeen. Tässä on puolestaan todettu, että kohdunpoisto on vaikuttanut tilallisten muistojen katoamiseen. Tiede ei ole yksimielinen siitä, missä ihmisen informaatio, kuten muistot sijaitsevat. Muistin sijainnille on erilaisia teorioita. | Kyllä tieteellä on aika vahva näyttö siitä, että muistot sijaitsevat aivoissa. Viitatussa elinsiirtotutkimuksessa vuonna 2000 haastateltiin kymmenen tapausta, ja oltiin havaitsevinaan jotain yhteyksiä luovuttajien ja elinten saajien välillä. ”Kohdun poiston vaikutukset tilallisiin muistoihin” oli tutkittu rotilla. Rottien ”muistojen” selvittäminen lienee haastavaa. Lisäksi rottatutkimuksista ei kannattaisi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tämä teema on yksi esimerkki tieteellisistä hypoteeseista, joita sitten tietenkin tutkitaan. Jos hypoteesi ei saa riittävästi näyttöä, se jää vain hypoteesiksi. Tämä ajatus on jäänyt tuolle asteelle eikä siitä, että joku siitä julkaisee, ole merkki siitä, että tiede olisi erimielinen asiasta. Tieteeseen kuuluu ydinominaisuus kyseenalaistaa ja sitten tutkia mutta ei hutkia. Arvaan, että seuraavaksi otetaan esiin epigenetiikka. Se ei kuitenkaan koske mitään muistoja vaan on yksi periytymisen muoto. Toistaiseksi siis pitäydyn tulkinnassa, että muistot ovat pääosin aivoissa. Tiede ei ole tästä erimielinen vaikka muitakin hypoteeseja on esitetty ja varmaan tullaan esittämään. |
Tässä Jakob Valdman uuden kirjan ”Peruuta Diabates” kirja-arvostelu.
Arvostelu on kirjoitettu yhdessä Pauli Ohukaisen kanssa mutta kommentteja saimme myös muutamalta muulta eri alojen asiantuntijalta.
Juhani Knuuti ja Pauli Ohukainen
Yleislääkäri Jakob Valdma on kirjoittanut kirjan, jonka nimi on kunnianhimoisesti ”Peruuta diabetes”. Kirjan taitto on selkeä, kirjan sivuilla on paljon kuvia ja teksti on helppolukuista.
Kirjan ydinviesti on, että tyypin 2 diabeteksen keskeinen ehkäisy ja hoito tulisivat perustua elintapamuutoksiin. Vaikka geneettisiä alttiuksia on olemassa, terveellisillä elintavoilla on jokaisen yksikön kohdalla valtava merkitys. Puuttumalla elintapoihin varhaisessa vaiheessa, diabeteksen kehittyminen voitaisiin estää.
Kirjan alussa Valdma käsittelee diabeteksen aineenvaihduntamuutoksia. Sen jälkeen hän tuo esiin mm. ravitsemuksen, ravintolisien, päihteiden, suoliston bakteerikannan, liikunnan, stressin ja unen merkitystä diabeteksen selättämisessä. Lopussa hän käsittelee elintapamuutosten tekemistä ja siihen liittyviä haasteita.
Päällimmäiseksi kirjan ydinviestistä jää positiivinen kuva. Verrattuna moniin itsehoito-oppaisiin ja populaareihin terveyskirjoihin, viesti ei ole liian yksioikoinen, populistinen eikä myöskään monien käytännön vinkkien osalta tutkitun tiedon vastainen.
Vaikka kirjan nimi on valittu varsin provosoivaksi, Valdma on osannut osin välttää ajankohtaisten populaarien terveysväitteiden ansaan lankeamisen.
Kirjan nimessäkin käytetty termi peruuttaminen on kyllä valitettavasti liioittelua, ellei kyseessä ole alkuvaiheen tilanne, jolloin sairauden kehittyminen voidaan estää.
Termiä peruuttaminen ei ole käytetty diabeteksessa sen vuoksi, koska toistaiseksi on päästy useimmiten remissioon (lieveneminen, palautuminen), kun taas termin peruuttaminen (reverse) on ajateltu kuvaavan tilannetta, että kehon aineenvaihdunta, insuliinitoiminta yms ovat palautuneet täysin normaaliksi.
Terminologiasta ei ole vielä alan tutkijoiden keskuudessa selkeää konsensusta, mutta se todennäköisesti selkeytyy lähivuosina useiden aihetta tarkastelevien tutkimusten myötä. Helpoin tapa ajatella asiaa on se, että jos elintavat pitävät oireet (esim. verensokerin) kurissa, tauti on remissiossa, eli oireeton.
Peruuttamisesta voitaisiin puhua vasta sellaisessa tilanteessa, missä elintavoista poikkeaminen ei aiheuta oireiden välitöntä palaamista. Jos esimerkiksi hiilihydraattien säännöllinen välttäminen pitää verensokerin viitearvojen sisällä mutta vähänkin runsaammin hiilihydraattia sisältävän aterian syöminen aiheuttaa pitkällisen verensokeripiikin, se kertoo siitä, että itse sairaus on edelleen läsnä eikä diabetesta suinkaan ole peruutettu.
Diabeteksen syntymisen ehkäiseminen on tutkitusti mahdollista elintapamuutoksin. Tämä tarkoittaa sitä, että diabeteksen kehittymiseen liittyviä aineenvaihduntamuutoksia voidaan korjata niin, että diabetes ei kehity varsinaiseksi sairaudeksi.
Yksi erinomainen esimerkki tästä on jo vuonna 2001 julkaistu suomalainen tutkimus, jossa reilut 500 ylipainoista varhaisvaiheen sokeriaineenvaihdunnan häiriöistä ihmistä satunnaistettiin elintapamuutoksiin. Tavoitteena oli saada painoa pienemmäksi, vähentää ravinnon rasvaa, erityisesti tyydyttynyttä rasvaa, lisätä ravinnon kuitua ja lisätä liikuntaa.
Reilun 3 vuoden seurannan jälkeen aktiivihoidolla kyettiin estämään yli puolet diabeteksen puhkeamisista (58%). Ero oli suoraan yhteydessä saavutettuihin elintapamuutoksiin.
Varsinaisesta diabeteksen peruuttamisesta on kuitenkin niukalti näyttöä. Yksi merkittävimmistä remissiotutkimuksista on brittiläinen DiRECT. Siinä ruokavaliomuutoksilla saatiin merkittävä painon lasku aikaiseksi. Vuoden kohdalla 46% aktiiviryhmästä saavutti remission ja vielä 2 vuoden kohdalla 36% aktiiviryhmästä mutta vain 3% kontrolliryhmästä. Remissiossa olleiden lääkityksen tarve oli yli puolet vähäisempää.
Tutkijat päättelivät, että mikäli painon lasku pysyy ≥10 kg kaksi kolmesta saavuttaa remission. DiRECT -projektia jatketaan edelleen ja jatkotutkimuksissa on tarkoitus selvittää mm. reversion mahdollisuutta. Lopullinen tavoite on tarkastella elintapamuutoksella saavutetun oireettomuuden vaikutusta sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen, mitkä ovat diabeteksen keskeisin komplikaatio.
Virta Health -niminen yritys on myös raportoinut saavuttaneensa remission omalla ohjelmallaan, joka perustuu ketogeeniseen ruokavalioon. Sen lisäksi ohjelma sisältää jatkuvan ohjeistuksen ja valvonnan tarkoitusta varten kehitetyn kännykkäsovelluksen avulla. Tutkimuksessa käytettiin vertailuryhmänä tavanomaista hoitoa saanutta ryhmää, joka jatkoi käytännössä entisellään.
Koehenkilöitä ei satunnaistettu ryhmien välillä. Onkin todennäköistä, että Virta Healthin aktiivihoitoryhmään on valikoitunut erityisen motivoituneet potilaat, joten tuloksen yleistettävyys jää vielä nähtäväksi laajemmissa tutkimuksissa.
Olisi ollut myös kiinnostavaa, jos verrokkiryhmä olisi saanut vastaavan neuvonnan ja seurannan kännykkäsovelluksen kautta, koska tällaisella tuella on varmasti merkittävä rooli ohjeistuksen toteutumisessa. Jää myös nähtäväksi, miten Virta Healthin ohjelma pärjää vertailussa vaikkapa Välimeren ruokavalion kanssa, josta on paljon näyttöä diabeteksen remission saavuttamisessa.
Ohjelman erityiseksi eduksi voidaan katsoa pitkä kesto (2v), joka on ketogeenista ruokavaliota diabeteksen hoidossa tarkastelleista tutkimuksista ylivoimaisesti pisin.
Tulosten tulkintaa vaikeuttaa kuitenkin erityisesti se, että vaikka siinä puhutaan diabeteksen ’reversiosta’, kyse on kuitenkin ”vain” siitä että veriarvot saatiin viitearvojen sisään, vaikka lääkkeitä metformiinia lukuun ottamatta voitiin vähentää tai lopettaa.
Emme siis tiedä, mikä olisi tilanne täysin lääkkeettömänä emmekä sitä, voisivatko potilaat halutessaan palata tavanomaiselle ruokavaliolle. Tästä syystä tämäkään tutkimus ei ole vahvaa näyttöä varsinaisesta diabeteksen peruuttamisesta.
Kirjan ydinviestin sisältö on siinä mielessä oikein, että diabeteksen syntyä voidaan estää ja jo sairastuneiden tilannetta huomattavasti parantaa elintapamuutoksilla. Kirja myös toteaa asiallisesti, että painon lasku on keskeinen seikka eikä ole olemassa mitään tiettyä ruokavaliota, joka olisi muita parempi.
Valdma toteaa ”On aika nostaa diabeetikko uhrin roolista oman elämänsä ja hyvinvointinsa isännäksi.” Toteamus on hyvin linjassa tämän päivän yleisten tavoitteiden kanssa, sillä ilman ihmisen itsensä motivoitumista ja aktiivista toimintaa, ei elintapasairauksia kyetä helpottamaan.
Kuten edellä on käynyt selville, kirjan viesti ei ole mitenkään mullistava eikä edes uusi. Kaikki voimassa olevat hoitosuositukset sisältävät ja korostavat aivan keskeisesti juuri näitä samoja elintapojen muutoksia. Totta on, että niiden vieminen käytäntöön on haastavaa, eikä terveydenhuolto ole tässä tavoitteessa läheskään tarpeeksi hyvin onnistunut.
Mutta ei ole totta väittää, että elintapojen muutokset eivät ole onnistuneet, koska ”käsitykset diabeteksesta olisi ikääntyneet” taikka, että terveydenhuollossa uskottaisiin, että ”tyypin 2 diabetes on sairaus, johon ihminen ei pysty vaikuttamaan, ja joka kestää ja etenee koko loppuelämän ajan.” Mihin tällaiset väitteet perustuvat? Eivät ainakaan Käypä hoito –ohjeisiin taikka erilaisten diabetesasiantuntijoiden neuvoihin, jotka juuri korostavat elintapamuutoksia.
Suomessa ja muualla on tutkimushavaintojen pohjalta luotu ohjelmia, joilla elintapamuutoksia pyritään saada toteutumaan paremmin. Suomessa menossa useita ohjelmia, esimerkiksi StopDia-hanke, jolla on saatu myös hyviä tuloksia aikaan.
Vaikka kirjan vastakkainasettelu nykyiseen diabeteksen hoitolinjaan on virheellistä ja lienee mukana vain markkinointisyistä, on myönnettaävä, että nykyiset toimet diabeteksen ehkäisemiseksi eivät ole olleet riittäviä.
Tätä taustaa vasten tietenkin kritiikki nykysysteemin voimattomuudesta diabetesepidemian estämisessä on paikallaan. Jos Valdman kirjalla saadaan enemmän tietoisuutta elintapojen merkityksestä, se on pelkästään erinomainen asia.
Kirjan alussa Valdma toteaa: ”Kyseessä ei ole anarkistista huomiota kumouksellisilla terveysväitteillä hakeva teos vaan totuutta etsivä ja uuteen tutkimusnäyttöön perustuva opas ” ja
”Olen kuitenkin halunnut kirjoittaa hyvään tutkimusnäyttöön perustuvan tieteellisen kirjan, enkä omia tavoitteitani tukevaa vääristeltyyn mustavalkoiseen näyttöön tai uskomushoitoon perustuvaa keksittyä tekstiä, mitä jotkut ammattiaan hyväksi käyttäen ovat harrastaneet.”
Näiden toteamusten perusteella voi odottaa, että tieteelliset faktat ovat kirjassa kohdallaan. Harmittavasti kirja sisältää lukuisia huolimattomuuksia ja suoranaisia faktavirheitä, joista osa on merkittäviä. Nämä puutteet harmittavat erityisesti sen vuoksi, että kirjan pääviestiä ei olisi tarvinnut muuttaa, vaikka faktat olisivat kohdallaan.
Olisi toivonut, että Valdma olisi käyttänyt vertaisarviointia taikka asiantuntijoiden panosta faktojen tarkistukseen. Alue on laaja eikä sitä helposti kykene hallitsemaan, ellei ole alalle kouluttautunut.
Emme tietenkään pidä varsinaisia kirjoitusvirheitä olennaisena ongelmana. Niitäkin on joissakin harmittavissa kohdissa (ainakin arvostelukappaleessa), kun monta kertaa luvuista on väliviiva pudonnut pois ja esim ”2-3” onkin kirjassa ”23”, mikä voi olla joissakin tilanteissa merkittävä virhe.
Osa virheistä on puolestaan sellaisia, mitkä liittyvät neuvojen teoriapohjaan romuttamatta kuitenkaan käytännön vinkkejä. Esimerkiksi rasva-aineenvaihduntaa käsittelevän kappaleen teoriaosuudesta löytyy paljon tällaisia. Aihe on todella mutkikas jopa alan ammattilaisille ja sen kiteyttäminen yleistajuiseen muotoon menettämättä olennaista tieteellistä sisältöä on haastavaa.
Kappaleesta saa sellaisen käsityksen, ettei Valdmalla ole lipoproteiinien fysiologiasta riittävän kattavaa pohjatietoa sen yleistajuistamiseen, jolloin monet tekstin väittämistä jäävät kiusallisen virheelliseksi.
On kuitenkin erityisen hienoa, että näistä teoriapohjan puutteista huolimatta, käytännön vinkit ovat paljon paremmin näyttöön perustuvia. Ne noudattavat kirjoittajan hyvin valittua linjaa olla tekemättä liian raflaavia väitteitä, joilla voisi kalastella toisinajattelijoiden yleisöä.
Kuvankaappaus virheellisestä väitteestä kolesterolilukemien merkityksestä Valdman kirjassa
Hieman suuremmat ongelmat liittyvät tiettyihin linjanvalintoihin, jotka painottavat asioita vinoutuneella tavalla. Lisäksi kirjassa on merkittäviä ja olennaisia väitteitä, jotka ovat tutkitun tiedon vastaisia. Tämän kirjoituksen lopussa on listattuna taulukkoon virheellisiä väitteitä, joilla voi oikeasti olla merkitystä asian käsittelyn kannalta.
Muutaman linjanvetoihin liittyvän seikan haluamme kuitenkin nostaa vielä erikseen esiin.
Elintapamuutoksia käsittelevien kappaleiden järjestys herättää ihmetystä. Olisi odottanut, että keskeisimmät tekijät käsitellään ensiksi ja toissijaiset vasta myöhemmin.
Kirjassa ravinnon käsittelyn jälkeen seuraa ravintolisät ja päihteet. Ravitsemuksen ohella toinen todella keskeisin vaikuttaja, liikunta, on vasta loppupuolella. Toivon mukaan tämä ei edusta kirjoittajan kantaa asioiden tärkeysjärjestyksestä.
Ruokavaliota koskeva teksti on kokonaisuutena asiallisen kriittinen mutta painotus on erikoinen. Ylivoimaisesti eniten tutkimusnäyttöä on ns. Välimeren ruokavaliosta. Tämän Valdma ihan aluksi nostaakin esiin mutta sivuuttaa sen ja muut varsin kevyesti ja käyttää kokonaista 10 sivua ketogeenisen ruokavalion käsittelyyn.
Toki Valdman lähestyminen on ketodieettiin kriittistä ja hän asiallisesti toteaakin sen olevan vain yksi vaihtoehto, tunnustaa tutkimusnäytön olevan niukkaa ja että harva pystyy sitä jatkamaan pidempään.
Hänen ketoruokavaliossaan tyydyttynyttä rasvaa vältetään, mikä onkin järkevää kolesteroliarvojen kannalta. Kuitenkin huomioiden ketogeenisen ruokavalion varsin vähäisen tutkimusnäytön diabeetikoilla suhteessa muihin vaihtoehtoihin, linjavalinta tuntuu oudolta.
Kuvankaappaus ruokavalioiden vertailusta kirjassa
Toinen seikka, johon kiinnittää huomiota on öljyihin otettu kanta. Tai oikeastaan se mitä kannasta puuttuu. Valdma kyllä suosittelee vaihtamaan tyydyttyneen rasvan tyydyttymättömiin mutta listasta loistavat poissaolollaan kotimaiset kasviöljyt. Tämä ei voi olla sattumaa, sillä muut öljyt kyllä mainitaan moneen kertaan. Tutkimusnäytön perusteella kotimaiset kasviöljyt ovat terveyttä edistäviä eivätkä aiheuta tulehdusta, vaikka somessa muuta toistuvasti väitetään.
Yksi suurempi kritiikkiä ansaitseva linjavalinta liittyy ravintolisiin. Valdma suosittelee eri vaiheissa käyttämään mm. Omega-3 –lisiä, valkosipulia, ubikinonia, magnesiumia, D-vitamiinia, Aloe Veraa, kuiningatarkutriota, sarviapilaa, oinaansarviliaania, amerikanginsengiä, berberiiniä, kromia, Ceylon-kanelia, maarianohdaketta, kurkumaa, L-arginiinia ja alfalipoiinihappoa.
Kirjassa on ravintolisistä peräti 14 sivua. Tämän osion osalta kirjan tieteellinen linja on pettänyt pahasti. Verrattuna mihin tahansa muuhun elintapamuutokseen, ravintolisien vaikutukset diabetekseen ovat merkityksettömiä. Niiden tutkimusnäyttö on heikkolaatuista tai käytännössä puuttuu kokonaan.
Kun toisaalta tavoitteena on lääkkeettömyys, mitä ideaa on korvata niitä lukuisilla ravintolisillä, joiden vaikutus on kyseenalaista?
Kirjan ydinviesti on kohdallaan, vaikka kirjan nimi onkin hieman liioitteleva. Tämä viesti ei kuitenkaan ole uusi taikka nykyisten käytänteiden vastainen, vaikka Valdma haluaakin tällaista viestiä tuoda esiin.
Tosiasia kuitenkin on, että elintapamuutosten toteutuminen väestössä vaatii lisätehoa. Siinä mielessä Valdman kirja on tervetullut lisä tähän tavoitteeseen.
Harmittavasti joitakin linjavalintoja voidaan myös kritisoida tutkitun tiedon näkökulmasta. Lisäksi joidenkin merkittävien väitteiden osalta huolellisempi faktantarkastus olisi ollut paikallaan. Mikäli kirja menestyy ja siitä otetaan uusi painos, olisi tärkeää, että olennaiset virheet korjattaisiin tutkitun tiedon mukaisiksi.
Linjanvalintojen ja virheiden luonne kertoo meille, että Valdma ei ehkä ole pysynyt täysin immuunina tämän päivän somessa liikkuvalle terveyshuuhaalle.
Onhan tunnettua, että kun virheellistä asiaa toistetaan tarpeeksi monta kertaa, se vaikuttaa ihmisten ajatuksiin niin, että kuvitellaan totuuden olevan kompromissina kahden kannan välillä. Tutkittu tieto tulee hakea kattavasti, ei valikoivalla kirsikanpoiminnalla.
Kokonaisuutena kirja on kuitenkin onnistunut korostamaan ja tiivistämään diabeteksen elintapamuutokset luettavaan ja tyylikkääseen pakettiin ja voi aidosti toivoa, että sillä olisi myönteinen vaikutus kansalaisten elintapoihin.
Kirjoittajat:
Juhani Knuuti, LT, professori, Turun yliopisto ja Tyks.
Pauli Ohukainen, FT, tutkijatohtori, Oulun yliopisto
————-
Tekstiä varten haastateltu myös apulaisprofessori Nicola Guessia, joka on erikoistunut diabeteksen ruokavaliohoitoon ja -tutkimukseen. Hän on myös ravitsemusterapeutti, joka soveltaa vähähiilihydraattista ruokavaliota omille potilailleen mutta peräänkuuluttaa malttia tutkimustulosten tulkinnassa.
————–
Väitteet, joiden osalta tarvitaan faktantarkistusta ja korjausta
| Terveydenhuolto käyttää sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden luokittelussa kolmen vaiheen kriteeristöä. Lääkärinä en pidä kyseisestä vanhentuneesta luokituksesta, koska “sairaudeksi” luokitellaan vain sokeriaineenvaihdunnan häiriön loppuvaihe. | Väite ei pidä paikkaansa, sillä sairauden pitkä kehittyminen ja sen varhaiset vaiheet ja niihin puuttuminen on tiedostettu jo pitkään. |
| Uusimman tutkimuksen mukaan diabetes jaetaan viiteen eri tyyppiin (1): autoimmuuni (6,4 % diabetestapauksista), insuliinipuutteinen (17,5 %), insuliiniresistenssi (15,3 %), lihavuuteen liittyvä (21,6 %) ja ikääntymiseen liittyvä (39,1 %). | Kyseessä on toki uusi ehdotettu luokittelu mutta vain yhden tutkimuksen tulos. Jako noihin ryhmiin ei ole laajemmin hyväksytty eikä ole tullut vahvistettua muiden ryhmien toimesta. Jaon painoarvo hoitoa suunniteltaessa on kyseenalainen. |
| Tästä syystä antioksidanteilla on sydän- ja verisuonisairauksilta suojaava vaikutus . | Antioksidanttipitoinen ravinto on terveyttä edistävä mutta antioksidanttilisät eivät ole tutkimuksissa vaikuttaneet verisuonisairauksien syntyyn. |
| Transrasvat nollaan. Transrasvat häiritsevät normaalia rasvojen aineenvaihduntaa ja aiheuttavat poikkeavuuksia kaikissa alaluokissa. Transrasvoja sisältää suuri osa prosessoidusta ruoasta, esimerkiksi makeiset, leivonnaiset, keksit. | Tavoite on sinänsä oikea mutta toisin kuin väitetään, Suomessa ei käytännössä enää saa ravinnosta transrasvoja. |
| Sydäninfarktin saaneen diabeetikon riski menehtyä seuraavan kahdeksan vuoden aikana on noin 90 %. Ilman infarktia sepelvaltimotautia sairastavalla diabeetikoilla riski on noin 50 %. | Viitatussa tutkimuksessa sydäninfarktin saaneen diabeetikon riski kuolla seuranta-aikana oli 42% ja ilman diabetesta 16%. Tässä tulee lisäksi ottaa huomioon, että tutkimus on julkaistu yli 20 vuotta sitten. Tilanne on tänään toisenlainen mutta toki diabetes edelleen huonontaa ennustetta. |
| On toistuvasti todettu, että lääkkeiden vaikutus tyypin 2 diabeteksen komplikaatioiden ennaltaehkäisyssä on minimaalinen tai jopa haitallinen. Diabetes ja sen vaaralliset komplikaatiot pystytään ennaltaehkäisemään ja peruuttamaan ainoastaan elintapahoidolla. | Väite on virheellinen. Toki on selvää, että elintapojen muuttaminen on ensisijaista ja keskeistä. Kuitenkin GLP-1 -agonistit ja SGLT-2 antagonistit ovat tutkimuksissa huomattavasti vähentäneet diabeetikoiden sydänkuolleisuutta. |
| Ravintolisät | Kirjassa lueteltujen ravintolisien osalta tutkimusnäyttö on heikkoa eikä niitä voida todellisuudessa suositella vastaavalla tavalla kuin muita elintapamuutoksia. Kirjaan näiltä osin valitut viitteet eivät ole lainkaan vakuuttavia, jotta voisi ylipäätään suosituksia niiden käytölle antaa. |
| Kolesteroliin ja lipideihin liittyvät virheet | |
| Kolesterolin määrä näissä partikkeleissa on laskennallinen. Sitä ei pystytä mittaamaan suoraan, kuten ei triglyseridejäkään. | Kyllä pystytään. |
| Ruoasta ei ole mahdollista saada liikaa kolesterolia, vaan kaikki ylimääräinen kolesteroli on elimistön itse tuottamaa. Kolesterolin rajoittaminen ruokavaliossa on todettu tarpeettomaksi. Mitä enemmän ruoassa on kolesterolia, sitä vähemmän oma elimistö sitä tuottaa. | Yhteys ei ole näin lineaarinen. Maksa kyllä vähentää jonkin verran omaa kolesterolituotantoaan vasteena ravinnosta tulevaan kolesteroliin mutta vaikutus tasoittuu tietyllä yksilöllisellä tasolla. Vegaanilla ravinnon kolesteroli saa aikaan ison muutoksen LDL:ssä (joka lähtötasolla on matalampi), kun taas sekasyöjällä ravinnon kolesterolin vaikutus veren kolesteroliin on pienempi, koska jo lähtötasolla LDL on keskimäärin korkeammalla. Vaikka kohtuullinen määrä kolesterolia ravinnosta ei nostakaan useimmilla kolesterolitasoja, se ei tarkoita samaa kuin että kaikki ylimääräinen kolesteroli olisi itse elimistön tuottamaa. Tähän liittyy myös elimistön kyky POISTAA itse tuottamaansa kolesterolia |
| Kyseiset partikkelit ovat LDL (low density -lipoproteiinit). Nämä partikkelit päästetään verenkiertoon, josta ne kulkevat kudoksiin asti (lähinnä lihakset ja rasvakudos), jossa triglyseridit ja kolesterolit “varastoidaan” kudokseen. “Tyhjentynyt” LDL liikkuu takaisin maksaan, jossa se poimitaan soluihin ja hajotetaan (1). | Kirjoittajalla on mennyt osin VLDL ja LDL sekaisin. LDL hiukkanen on käytännössä tyhjentynyt VLDL, eikä se sisällä enää merkittäviä määriä triglyseridejä. |
| Ongelma 2: Jotta LDL pystyisi “latamaan” sisältönsä kohdekudoksen soluihin, pitää solun esitellä LDL-reseptoreita. Jos solussa…. | Tämä ongelma on outo ja vaatisi asiallisia perusteluja. LDL-hiukkanen ei lataa sisältöään, vaan matkaa ihan konkreettisesti solun sisään |
| Ongelma 3: RAS (reniini-angiotensiini-systeemi), jonka yksi tehtävä on säädellä elektrolyyttien, nesteiden tasapainoa ja verenpainetta, toiminta häiriintyy metabolisessa oireyhtymässä ja häiritsee LDL-reseptoreiden toimintaa. Oireena verenpaineen nousu. | LDL-reseptorien ja RAS-järjestelmän välinen suora yhteys vaatii runsaasti asianmukaisia perusteluja. |
| Ongelma 4: Korkea verensokeri häiritsee LDL-reseptoreiden negatiivista palautesäätelyä diabeteksessa. Toisaalta korkea verensokeri aiheuttaa sokerin kiinnittymistä LDL-partikkeleihin, jolloin niiden normaali aineenvaihdunta heikkenee ja ne kertyvät huomattavasti herkemmin verisuonten seiniin. | Verensokeri aiheuttaa kyllä monenlaisia ongelmia mutta kuvattu LDL-reseptorivälitteinen interaktio kuulostaa erikoiselle ja vaatisi asiallisia perusteluja. |
| Ongelma 5: Metabolisessa oireyhtymässä maksa alkaa tuottaa virheellisiä LDL-partikkeleita, joilta puuttuvat soluihin sitoutumista varten toimivat reseptorit. Virheelliset LDL-partikkelit jäävät pyörimään verenkiertoon ja kertyvät verisuonten seinämiin. | Maksa ei yleisesti ottaen tuota missään vaiheessa virheellisiä LDL-partikkeleita, vaan päätuote on nimenomaan VLDL-hiukkaset. Hiukkasia verestä poimivat LDL-reseptorit tarttuvat apoB-proteiiniin, mikä on kiinteä osa VLDL- ja LDL-hiukkasia. Nämä proteiinit eivät voi puuttua, vaikka olisi metabolinen oireyhtymä. |
| Kolesteroli isoloituna mittarina on merkityksetön arvo. Kokonaiskolesterolilla ei ole sinänsä myöskään mitään merkitystä, koska se ei kerro, mikä on LDL:n, HDL:n ja triglysereiden osuus kokonaisarvosta. Kolesterolien aineenvaihdunnan häiriö on oleellinen ainoastaan metabolisen oireyhtymän yhteydessä, jolloin se altistaa verisuoni- ja kudosvaurioille. Muissa tapauksissa sillä ei ole merkitystä, koska se ei altista sairauksille. | Väite on massiivisen tieteellisen tiedon vastainen. Kokonaiskolesterolin ja alatyyppien mittausta ja seurantaa suositellaan kaikissa kansainvälisissä suosituksissa, sillä LDL-tyyppinen kolesteroli on suorassa syy-seuraus-suhteessa valtimotautien synnyssä. Diabeetikoilla tämä on erityisen tärkeää ja uusissa eurooppalaisissa suosituksissa LDL:n tavoitetasoa on edelleen laskettu. Pitää myös muistaa, että yleisesti ottaen kohonnut kokonaiskolesteroli on kohonneen LDL:n merkki. Ja vaikka se liittyisikin HDL-kolesteroliin, tällä ei ole välttämättä syy-yhteyttä riskiin. |
| Kaikki edellä mainitut prosessit takaavat, ettei soluihin oteta liikaa kolesterolia. Liika kolestroli muuttaa solut toimimattomiksi “vaahtosoluiksi”, mikä on yksi tärkeimpiä syitä sisäelin- ja verisuonivaurioiden taustalla. | Näin ei voi sanoa, koska ainoastaan makrofageista ja makrofagin kaltaisiksi soluiksi erilaistuneista sileälihassoluista tulee vaahtosoluja. Tämä tapahtuu ateroskleroottisessa plakissa osana sairauden etenemistä – se ei ole mikään yleinen prosessi kaikissa soluissa. |
| Korkea LDL tai matala HDL eivät ole mitenkään merkityksellisiä, tärkeää on se, mikä on kolesterolia ja rasvoja kudoksiin kuljettavan ja näitä takaisin kuljettavan lipoproteiiniluokkien suhdearvo. | Väite on virheellinen. Toki suhteella on merkitystä mutta ensisijaisesti LDL:n tasoa pitäisi saada laskettua. Matala HDL-kolesteroli vaikuttaa myös suhteeseen mutta sillä ei ole syy-yhteyttä alentuneeseen riskiin, joten suhdelukujen tarkastelussa on oltava varovainen. |
| HDL on 80-prosenttisesti maksassa ja 20-prosenttisesti suolessa syntyvä “tyhjä” lipoproteiini, joka lähetetään kudoksiin ja verenkiertoon palauttamaan ylimääräistä kolesterolia maksaan. HDL on kolesteroliaineenvaihdunnan portinvartija. Matala HDL on monien tutkimusten mukaan oleellisin sydän- ja verisuonisairauksia ennustava merkkiaine. Toisaalta HDL-tason nousu ei aina ole tutkimuksissa tuonut mukaan sydän- ja verisuonisairauksien riskin laskua. Sille on monia syitä, joista yksi on todennäköisesti se, että HDL-tason nousu yksin on suhteellisen vähän tärkeä tekijä, eikä kompensoi muiden riskitekijöiden vaikutusta. |
Kappaleessa on tulkinnallisena vaikeutena se, että puhutaan vain HDL:stä mutta käsitteellisesti tarkoitetaan sekaisin HDL-hiukkasia, apoA-1 rakenneproteiinia ja HDL-kolesterolia. Tavallaan valinta populaarikirjassa on ymmärrettävää mutta se tekee tästä kappaleesta myös vaivaannuttavan virheellisen. HDL ei todellakaan ole mikään portinvartija eikä oleellisin sydän- ja verisuonisairauksia ennustava merkkiaine. Oikea tieto löytyy jokaisesta alan perusopuksesta, mutta se ei ole HDL-kolesteroli. HDL-kolesterolin noston vaikutuksista pitäisi oikeammin todeta, että se ei tuo hyötyä, koska HDL-hiukkasten kantama kolesteroli ei näyttäisi kertovan juuri mitään itse kolesterolihiukkasten funktiosta. |
| Ongelma 7: Mitä ylipainoisempi ja enemmän energiaa nauttiva ihminen on, sitä enemmän triglyseridejä ja vähemmän kolestrolia päätyy verestä HDL-partikkeleihin (vapaista rasvahapoista). Siksi kyseiset HDL-partikkelit poistetaan verenkierrosta huomattavasti nopeammin kuin “terveet” partikkelit. HDL:n määrä laskee (2). | Tämä ongelma ei aukea ja vaikuttaa kovin erikoiselta tulkinnalta. Vaatisi asiallisen tutkimustuen taakseen. Itse asiassa HDL-hiukkasten puoliintumisaika veressä on kaikista lipoproteiineista pisin, eikä niiden poistumisnopeudelle ole osoitettu yksiselitteistä kliinistä merkitystä. On jopa näyttöä siitä, että tietyissä tiloissa nopeampi hiukkasten poistuma on hyvä juttu, koska se tehostaa kolesterolin poistumista elimistöstä. |
| Kokonaiskolesterolin pitoisuudella ei ole niin paljon merkitystä kuin sen muutoksilla. Kokonaiskolesteroli on “turha” lukema, sillä se ei ole kliinisesti merkittävä. Sen sijaan tärkeää on tietää, mikä on kolesterolia kudoksiin (LDL) ja kolesterolia takaisin maksaan kuljettavien (HDL) suhdeluku. | Toki LDL kolesteroli on se, joka valtimotautiin liittyy mutta ei kokonaiskolesteroli merkityksetön ole, koska kohonnut kokonaiskolesteroli yleensä liittyy kohonneeseen LDL-kolesteroliin. Tämän vuoksi kokonaiskolesteroliakin käytetään eri riskilaskureissa, sillä siitä on runsaasti tutkimustietoa. (kts myös edellinen kommentti kokonaiskolesterolista) |
| Kolesterolien aineenvaihdunnan häiriö on oleellinen ainoastaan metabolisen oireyhtymän yhteydessä, jolloin se altistaa verisuoni- ja kudosvaurioille. Muissa tapauksissa sillä ei ole merkitystä, koska se ei altista sairauksille. | Väite on massiivisen tutkimusnäytön ja lukuisien kansainvälisten ohjeistojen vastainen. |
| Korkea LDL tai matala HDL eivät ole mitenkään merkityksellisiä, tärkeää on se, mikä on kolesterolia ja rasvoja kudoksiin kuljettavan ja näitä takaisin kuljettavan lipoproteiiniluokkien suhdearvo. Mitä lähempänä arvo on yhtä, sitä pienempi on riski, että “ylimääräistä kolesterolia” jää elimistöön aiheuttamaan sairauksia. | Ei pidä paikkaansa. LDL:n ja HDL:n suhde kyllä on jonkinlainen riskimittari mutta vain siksi että kohonnut LDL on syytekijä ja matala HDL kertoo metabolisesta oireyhtymästä. Suhdeluku ei ole suoranaisesti hoidon kohde, koska kuten todettua, HDL:n spesifi nostaminen ei paranna ennustetta. |
| Suurin osa ihmisistä saa veren rasva-arvot kuntoon hoitamalla insuliiniresistenssin kuntoon. | Ei pidä paikkaansa. Rasva-arvojen huonontuminen voi johtua insuliiniresistenssin ohella monesta elintapatekijästä, sekä genetiikasta. |
Eilen YLE uutisoi koliikkitutkimuksesta, jota toteutettiin Lohjalla vuonna 2018.
Tutkimuksessa tutkittiin vanhempien kokemuksia vyöhyketerapiasta koliikin hoitomuotona. Tutkimuksessa oli mukana 35 koliikkivauvaa, joille annettiin vyöhyketerapiaa.
Tutkimuksessa mukana olleiden 35 vauvan päivittäinen itkuaika oli keskimäärin neljä tuntia, mutta osa vauvoista itki jopa kahdeksan tuntia päivässä. Uutisessa kerrottiin, että miltei puolella mukana olleista vauvoista koliikkioireilu loppui ja muillakin lievittyi.
Kun pieni vauva itkee selittämättömästi tuntikausia päivässä, monena päivänä viikossa, useiden viikkojen ajan, puhutaan koliikista.
Sen syytä ei tunneta eikä toistaiseksi vaivaan ole lääketieteellistä hoitoa. Takavuosina suolen supistelua rauhoittava lääkehoito oli tehokas mutta siihen liittyvien mahdollisten haittojen vuoksi hoitoa ei ole enää käytetty.
Tutkimus toteutettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Lohjan kaupungin yhteistyönä.
Husin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi kertoo, että Husilla yliopistosairaalana täytyy olla kykyä ja valmiutta lähteä mukaan myös uudenlaisiin tutkimuksiin silloin, kun ne ovat hyvin suunniteltu ja perusteltu. Juuri niin.
Julkistettujen tulosten mukaan puolet vauvoista hyötyi selvästi vyöhyketerapiasta.
Tutkimustuloksesta uutisoitiin huolimatta siitä, että tutkimusta ei ole vielä julkaistu. Tieteelliset tulokset esitellään normaalisti erilaisissa kokouksissa, joissa niitä voi tarkastella ja arvioida.
Ennen kuin tulokset ovat vertaisarvioituja ja julkaistuja, niiden tuloksia ei kuuluisi julkistaa. Syynä on se, että kukaan ei pysty uutisointivaiheessa tarkistamaan, millä tavalla tutkimus oli tehty ja millaiset tutkimustulokset oikeasti olivat.
Kuten tässäkin tapauksessa, tutkijoilla on suuri houkutus tuoda tuloksia esiin etupainotteisesti ja nykyisin sitä tuntuu tapahtuvan. Voimme kai kuitenkin luottaa siihen, että tutkimus on asiallisesti toteutettu, kun mukana on tutkimuksen ammattilaisia.
Mielestäni tällaiset tutkimukset ovat juuri niitä, joita pitäisi tehdä enemmän. Ne pitäisi tehdä vain kunnolla. Vain tutkimusten kautta kokemushoidot saadaan osaksi terveydenhuoltoa.
Mikäli tutkimusnäyttöä kertyy riittävästi, ne tulevat automaattisesti osaksi myös hoitosuosituksia, oli kysymys lääketieteen ulkopuolella olevista hoidoista tai ei.
WHO:n perinnehoitojen suosituskin korostaa, että perinnehoidot voivat tulla osaksi terveydenhuoltoa, kun tutkimusnäyttö riittää.
Vyöhyketerapiassa käsitellään vauvan jalkapohjaa hieromalla. Jalkapohjassa painellaan ns. vyöhyketerapian pisteitä. Vyöhyketerapian teoriassa jalkapohjassa on eri elimiin liittyvät pisteet. Esim. mahalaukulla, suolistolla, aivoilla, ym. on vyöhyketerapian uskomuksen mukaan omat pisteensä jalkapohjassa.
Koliikkiin on myös käytetty ns. vauvahierontaa. Siinä ei painella mitään jalkapohjien pisteitä vaan vauvaa hierotaan eri paikoiosta kehoa, myös esim päätä ja vatsaa.
Kun katsoo eri vauvojen hierontapalveluita, ei ole aina selvää onko kysymyksessä varsinainen vyöhyketerapia, jossa käsitellään jalkapohjien pisteitä vai vauvahierontaa. Koska tätä tutkimusta ei ole vielä julkaistu, emme myöskään tiedä millainen tutkimuksessa annettu vyöhyketerapia oli.
Kuten tutkijat itsekin toteavat, tässä tutkimuksessa on vielä merkittäviä rajoitteita, joiden osalta lisätutkimukset ovat välttämättömiä, ennen kuin voidaan todeta vyöhyketerapian olevan vaikuttavaa.
Tämä on aivan keskeinen asia, sillä koliikki on spontaanisti ja yksilöllisesti rauhoittuva oireisto. Nimikin on 3 kk koliikki, joka johtuu siitä, että se yleensä korjaantuu 3 kk ikään mennessä. Monilla kuitenkin paljon aikaisemmin.
Lisäksi ajoitus, oirekirjo ja oireiden kesto ovat hyvin yksilöllisiä ja vaihtelevia. Toisilla se kestää viikon, toisilla monta kuukautta. Ilman vertailuryhmää ei hoidon tehosta voida sanoa oikeasti mitään.
Kun kysymyksessä on spontaanisti paraneva ja yksilöllisesti vaihteleva oireisto, pitää tutkimusryhmissä olla riittävästi vauvoja. Tarvittavan lukumäärän voi arvioida tilastollisesti.
Tämä tarkoittaa, että vertailuryhmä saisi vastaavanlaisen huomion, käynnit, tuen ja ohjeistuksen, kuin vyöhyketerapiaryhmäkin mutta ilman vyöhyketerapiaa. Vain näin voidaan havaita, onko itse vyöhyketerapia tehokasta vai se kokonaispaketti, minkä perhe saa tutkimukseen liittyen.
Ideaalisessa tutkimuksessa olisi kolme riittävän suurta ryhmää. Yksi saisi vyöhyketerapiaa, toinen vartalon vauvahierontaa ja kolmas ”valevyöhyketerapiaa”. Valevyöhyketerapiassa käsittely olisi kuin vyöhyketerapiaa mutta vain jalkapohjien hierontaa ilman elinpisteiden painelua. Kaikki ryhmät saisivat kaiken muun edellä kuvatun huomion ja tuen.
Asetelma ei mahdollista täydellistä sokkoutusta, mutta ainakin vanhempien tulisi olla tietämätön, mihin kolmesta ryhmästä lapsi kuuluu. Tämä onnistuu niin, että hoito annetaan esimerkiksi verhon takana, niin että vain hoidon antaja tietää minkä hoidon antaa.
Hoidon laatu paljastetaan vasta kun tiedot ovat kerätty. On sääntö, että kun asetelmaan lisätään vertailuryhmä, aktiivihoidon tehosta katoaakin valtaosa.
Tiedämme, että erilaiset odotukset vaikuttavat huomattavasti subjektiivisten oireiden raportointiin. Pelkästään se, että odottaa apua, vaikuttaa raportoinnin tuloksiin. Olisiko mahdollista tehdä objektiivisia mittauksia esim. mitata itkuaikaa?
Minusta on hienoa, että erilaisia ei-lääketieteellisiä hoitoja tutkitaan ennakkoluulottomasti.
Kokemukset vyöhyketerapiasta ovat olleet pilottitutkimuksessa myönteisiä. En osaa kuvitella, että vauvan vyöhyketerapiassa tapahtuvasta jalkapohjien painelusta olisi mitään haittaakaan.
Kuitenkin, jos haluamme, että hoito tulisi osaksi verorahoilla tuotettavaa hoitoarsenaalia ja vielä kirjattavaksi Käypä hoito- suosituksiin, tarvitaan asiallinen näyttö hoidon tehosta.
Lienee selvää, että nyt tehty kiinnostava tutkimus on pilottiluonteinen eikä vastaa vielä keskeisiin kysymyksiin.
Esitin edellä yhden kuvauksen tutkimusasetelmasta, jolla voitaisiin vastata moneen koliikkivauvojen vyöhyketerapiaan liittyvään kysymykseen kerralla.
Mikä on tuen ja huolenpidon vaikutus? Mikä on vauvan koskettelun ja hieronnan osuus? Onko itse vyöhyketerapian pisteiden painaminen mahdollisen tehon takana?
Esittämäni tutkimusasetelma olisi juuri sellainen, jota lääketieteellisiltä hoidoilta edellytettäisiin. Vastaavat tutkimustekniikat tulisivat olla käytössä myös vyöhyketerapian tapauksessa, kuten WHO:n perinnehoitojen suositus myös toteaa.
Tieto hoidon tehon mekanismista ei tietenkään vaikuta sen osoitettuun hyötyyn. Vyöhyketerapiassa uskottuja meridiaaneja tai elinpisteitä ei ole ihmisiltä löydetty. Jalkapohjien ja vartalon käsittely eri tavoin voi silti olla rahoittavaa ja auttaa koliikissa.
——–
Ps. Tiedoksi, että jalkapohjiin piirretyt elinten kaaviot ovat itse asiassa syntyneet Yhdysvalloissa vasta 1930-luvulla.
Eunice Ingham työskenteli Yhdysvalloissa vyöhyketerapeuttien kanssa ja näki miten sisäelimiin pyrittiin vaikuttamaan painelemalla käsiä ja vartaloa. Hän päätteli, että myös jalkapohjissa täytyy olla vastaavat elinalueet. Niitä painelemalla voisi siten hoitaa sairauksia.
Tämän innovaation mukaisesti hän paineli potilaiden jalkapohjia ja yhdisti jalkapohjien eri ihoalueet elimiin. Siten syntyi vyöhyketerapeuttien käyttämä jalkapohjakartta elimistä. Tämä kartta ei siis ole peräisin Kiinasta tuhansien vuosien takaa.
Elinten projisoituminen iholle ja erityisesti se, että näitä paikkoja painelemalla voisi vaikuttaa elimen toimintaan perustuu siis vain mielikuvitukseen.
Mielikuvaharjoittelulla voi parantaa allergian. Myös lapsen allergian. Sillä voi estää sukupuolitaudin ja korjata raudanpuutteen. Myös raha-asiat hoituu.
Näitä ja monia muita terveysväitteitä löytyy Maria Nordinin Eroon oireista -kurssin sisällöstä.
Viime keväänä saimme kuulla, että ei-lääketieteellisiä hoitoja sääntelevä laki on valmistelussa. Laki on tunnettu myös nimellä puoskarililaki, vaikka termi onkin täysin väärä eikä kuvaa lainkaan sitä mitä ollaan tekemässä.
Valmistelu on kuitenkin saanut aikaan aktiivista lobbausta, mielipidekirjoituksia, blogeja ja jopa kansalaisaloitteen.
Kuluneella viikolla Suomen Kuvalehti kirjoitti Maria Nordinin kurssista. Kyseinen kurssi on ollut myös somessa paljon esillä ja Nordin on käynyt monisssa tilaisuuksissa mainostamassa kurssiaan. Kurssi on saanut paljon sekä kriittistä että kannustavaa kommentointia.
Mutta moniko tietää, mitä kurssi pitää sisällään? Onko se oikeasti vaarallinen? Sisältääkö se terveyshuuhaata?
Jotta jokainen voi itse tehdä omat päätelmänsä kurssin sisällöstä, analysoin tässä kirjoituksessa kurssin sisällön sen turvallisuuden ja terveysväitteiden oikeellisuuden näkökulmasta.
Katsoin kaikki Eroon oireista – kurssin verkkopalvelussa olevat kurssivideot sekä myös palvelussa olevat live-luennot. Tämä kirjoitus perustuu siis verkossa olevaan kurssimateriaaliin sekä siellä esiintyviin väitteisiin.
Kurssin lähtökohta on lievittää erilaisia oireita käyttäen apuna tietoisuus- ja mielikuvaharjoittelua. Ideana on muuttaa suhtautumista oireisiin myönteisemmäksi kurssin harjoituksilla. Näin muuttunut suhtautuminen kurssin mukaan lievittää eri sairauksien oireita.
Positiivinen kurssipalaute kertoo, että moni on kokenut saaneensa harjoitteista apua oireisiinsa. Huonon stressin vähentämisella voidaan tietenkin vaikuttaa vointiin myönteisesti. Mielikuvaharjoittelu voikin olla kokemushoitona hyväksyttävää edellyttäen, että kurssin sisältö on asiallista ja turvallista.
Kurssimateriaalissa on kuitenkin luetteloitu suuri määrä kroonisia sairauksia, joihin kurssin harjoitteilla voisi saada helpotusta. Harjoitteilla väitetään saatavan aikaan allergioiden häviämistä tai ”helpotusta” esimerkiksi ahdistus- ja paniikkioireisiin, Parkinsonin tautiin, astmaan, insuliinihoitoisen diabeteksen tasapainoon, endometrioosiin, syöpähoitoihin ja virheasentoihin.
Kuvankaappaus kurssin verkkosivulta
Uskottavaa on, että mielen muokkauksella voidaan helpottaa sellaisia oireita, jotka eivät suoraan ole seurausta biologisista tapahtumista. On myös hyvin tiedossa, että ruoka-aineallergioista läheskään kaikki eivät ole todellisia allergioita.
Ympäristöherkkyydessä myös mukana on oireilua, jonka mekanismeja ei tunneta mutta joiden osalta myös mielen kautta syntyviä mekanismeja ei voida sulkea pois.
Vähättelemättä mielen voimaa voi kuitenkin todeta, että useimpien sairauksien kulkuun mielikuvaharjoittelulla ei voida vaikuttaa. Diabeteksen tasapaino, valtimoiden plakit taikka syöpäkasvaimen solujen toiminta eivät piittaa siitä, suhtaudunko oireisiin myönteisesti vai kielteisesti.
Sinänsä tällaiset tietoisuus ja mielikuvaharjoitukset voidaan katsoa olevan pääosin varattomia ja haitattomia. Harjoitusten mahdolliset haitat ovat epäsuoria.
Jos palvelun käyttäjä harhautuu jättämään vaikuttavan hoidon ottamatta taikka hän uskoo harjoitusten voivan vaikuttaa myös vakaviin sairauksiin kuten allergioihin, lääketieteellinen hoito voi jäädä jää puutteelliseksi ja altistaa turhille riskeille.
Allergiat
Vaikka kirjallisessa oheismateriaalissa on vältetty suoraa kehottamista allergisten altisteiden kokeiluun ja turvallisuusohjeissa on myös riskit mainittu, itse kurssimateriaalissa ei tällaista varoitusta ole selvästi esitetty vaan todetaan esim:
”Jos haasteesi on ruoka, ajattele tai pidä kädessäsi ruoka-ainetta, joka on tuottanut ennen sinulle haasteita. Etene vähitellen, seuraavassa harjoituksessa voit haistaa tai jopa maistaa pienenpienen murusen. Etene omaan tahtiisi.”
ja toisaalla kerrotaan ”Altisteet voivat olla eläimen karvoja taikka vain katsoa eläimen kuvaa. Konkreettinen altiste on tosi hyvä.” ”Vaikka tietäisimme altisteista, mikä haasteet laukaisee, pohjimmillaan syy on kuitenkin ne meidän piintyneet ajatukset ja tunteet.”
Tässä annetaan ymmärtää, että allergisoivaa ainetta voisi maistaa mielikuvaharjoittelun jälkeen eikä oteta huomioon, että vakavissa allergioissa esimerkiksi maistaminen voi aiheuttaa hengenvaarallisen reaktion.
Keskusteluista somessa käy myös esiin, että Maria Nordin suosittelee mielikuvaharjoittelua myös todella vakaviin tilanteisiin, jolloin riski allergeenin kokeiluun kasvaa ja voi johtaa vakaviin tilanteisiin.
Facebookin sivuilla Nordin on väittänyt mm. että myös pähkinäallergiasta taikka ampiaisen piston allergioista voisi kurssin harjoitteilla päästä eroon. Väite on perusteeton ja vaarallinen. Nämä allergiat voivat aiheuttaa hengenvaarallisen reaktion eikä missään tapauksessa saa kehottaa altistuksen testaamiseen omin päin.
Kuvankaappaus Nordinin Facebook-sivuilta
Lasten allergioiden hoitamisesta annetaan ymmärtää, että vanhemman mielikuvaharjoittelu voisi auttaa ’suurissa’ allergisissa reaktioissa.
Videolla todetaan: ”….eli asia mikä ei millään tavalla ole vaarallista, niin jollekin yksilölle voi olla todella haitallista ja aiheuttaa suuria reaktioita ja tällä menetelmällä me voidaan purkaa niitä piileviä reaktioita ja jättää piilevää stressiä myös lapsilla” ja
”Pienet vauvat saa vaikutuksen aikuisen magneettikentän kautta. Vanhempi tekee harjoitusta silloin, kun lapsella on haasteita.”
Tällaisissa ohjeissa on riskinä, että vauva tarpeettomasti altistetaan allergeeneille äidin mielikuvaharjoittelun jälkeen, vaikka kysymys olisi vakavasta allergiasta. On kyseenalaista uskotella, että äidin mielikuvaharjoittelu voisi jonkin mielikuvituksellisen mekanismin kautta vaikuttaa vauvan allergioihin.
Psykoterapia
Kurssin live-luennoilla kritisoidaan psykoterapiaa. Maria Nordin ilmoittaa olevansa eri mieltä.
Hän kertoo, ettei luota psykoterapiaan, koska siinä ”on asetelma, että on hoidettavana” ja koska terapiassa keskitytään vain menneisyyden ongelmiin. ”En sulje pois terapiaa mutta kehotan olemaan tarkka, että terapeutti tiedostaa tämän (Eroon oireista –kurssin) hoidon periaatteet”.
Todellisuudessahan psykoterapia on tutkimuksin osoitettu turvalliseksi ja vaikuttavaksi, kun taas Eroon oireista –kurssista ei ole ensimmäistäkään tutkimusta. Kyseinen kanta voisi mahdollisesti johtaa psykoterapiasta luopumiseen ja turvautumaan Nordinin myymään mielikuvaharjoitteluun.
Raudanpuute
Raudanpuutteen hoidosta kurssin luennot antavat hyvin erikoisen selityksen:
”Rautavarastot eivät ole syy vaan taustalla on pitkittynyt stressi. Sydän toimii sähköisesti ja veri sisältää rautaa ja nämä synnyttävät magneettikentän. Mä uskon, että pitkäaikainen stressi heikentää omaa magneettikenttää ja toisaalta kun se on heikentynyt, ja kehossa ei tapahdu mitään turhaa, eli miksi se keho pumppaisi sitä rautaa, jos meidän magneettikenttä on heikko, eli siitä tulee sellainen kierre.”
”Meillä on tietoinen mieli, me voidaan näillä menetelmillä vahvistaa sitä magneettikenttää, jolloin se on myös viesti meidän keholle tuottaa ja hyödyntää paremmin sitä rautaa, jota meillä on ja mitä me saadaan ympäristöstä.”
”Monet puhuu siitä, että me syödään huonosti, mutta……itse asiassa meillä on kyse enemmänkin siitä, että meillä on hitunenkin sitä tiedostamatonta stressiä, se vaikuttaa meidän kehoon niin, että solut eivät vastaanota…niitä ihania aineita meidän ruuasta saadaan. Mulla on omat rauta-arvot pysyneet hyvinä, kun mä olen tehnyt töitä hyvän värähtelyn ja magneettikentän eteen.”
Kyseinen tarina on 100% huuhaata. Mukana tarinassa on magneettikenttiä ja ravinnon raudan imeytyminen olisi jotenkin mystisesti yhteydessä siihen. Nordinin esittämä näkemys raudanpuutteen syistä voi johtaa raudanpuutteen hoitamatta jättämiseen.
Sukupuolitaudit
Sukupuolitautien syntymisestä esitetään myös huolestuttavia väitteitä:
”Sukupuolitauditkin…siihen, että sen saa, liittyy siihen, että energiakenttä siihen alueeseen on heikentynyt ja mikrobiomi on muutoinkin heikentynyt. Totta kai bakteerit sen aiheuttaa mutta siihen riskiin saada se vaikuttaa se, miten tunnetasolla on yhteydessä niihin sukupuolialueen elimiin.”
Nordinin näkemys sukupuolitautien tarttumisesta voi johtaa tilanteeseen, että kuvittelee että tartunnan voisi estää mielenhallinnalla.
Sydämen rytmihäiriöt
Live-luennolla esitettyyn asiakaskysymykseen raudanpuutekeskustelun aikana ”Voiko sydämen rytmihäiriöt johtua tästä?” luennoitsija vastaa: ”Aivan varmasti. Se muuttuu se kehon magneettikenttä ja rautapitoisuus, jos me vaan virittäydytään siihen vahvaan energiakenttään, meidän koko keho osaa hyödyntää rautaa ruuasta.”
Tällainen huhaaväite sydämen rytmihäiriöiden syistä voi johtaa viivästyneeseen hoitoon. Riippuen rytmihäiriön laadusta, viiveestä voi olla merkittävää haittaa.
Emätintulehdukset
Emätintulehduksiin liittyvistä haasteista luennoitsija kertoo: ”Hiivaan liittyvistä haasteista, ja samaa sarjaa ovat myös muut emättimen mikrobitasapainon häiriöt, on tutkimuksia, että stressi vaikuttaa emättimen mikrobitasapainoon. Minä kun tunsin sen tunteen (kihelmöinnin emättimessä), mä virittäydyin kiitollisuuden tunteeseen ja sillä se lähti.”
Harjoitusmateriaali sisältää lisäksi huomattavan määrän muita tieteellisesti virheellisiä ja kestämättömiä tulkintoja ja väittämiä. Nämä kuitenkin pääasiassa liittyvät kyseisten harjoitusten vaikutusten mekanismeihin ja selityksiin eivätkä sinänsä suoraan vaikuta turvallisuuteen.
Tällaisia esimerkkejä ovat mm. seuraavat lauseet suoraan kurssimateriaalista lainattuna:
Harjoittelu ”muokkaa meidän aivoja ja hermostoa”, ”tasapainottaa meidän limbistä järjestelmää” ja ”vahvistaa kehon ympärillä olevaa magneettikenttää, jonka sydän ja veri yhdessä muodostaa”.
Mikrobisto muuttuu ”lempeäksi”. ”Ajattelulla voi vaikuttaa millaisia mikrobeja kehossa viihtyy. Immuunijärjestelmä kuuntelee alitajuntaa.”
Kysyttäessä ajatusharjoituksien sopivuudesta kaikille: ”Jos toimii yhdellä, toimii myös kaikilla”. ”Toimii mihin tahansa ja minkä kokoluokan haasteeseen tahanssa.”
”Kun ihminen virittäytyy kiitollisuuteen, niin sydän alkaa toimia koherentisti.”
”Toimii myös lasten yökasteluun.”
”Muistot tallentuvat ympäri kehoa, soluihin. Mikrobit välittävät meille tietoa ympäristöstä. Solu on sama kuin ihminen.”
”Ravitsemuksessa tulee välttää lisäaineita ja hiilihappoa, jotka happamoittavat kehoa. Kraanavettä voi keittää, jotta kloori haihtuu.”
”Synnytyksessä tapahtuman vastustaminen on se, mikä tuottaa sen kivun, kun taas jos siihen lähtee sillä mielellä, että ’vau mikä tuntemus’, niin silloin sinne kohdun lihakseen pääsee hapekasta verta ja myös uskaltaa hengittää. Hengitystä voi kohdistaa kohtuun ja rintoihin.”
Kurssilla suositellaan ns Wim Hof –hengitystä. Tämä hengitysmuoto tarkoittaa tahdonalaista ja tahallista liikahengittämistä eli hyperventilaatiota. Siinä ensiksi tahallisesti hengitetään liikaa ja sen jälkeen pidätetään henkeä mahdollisimman pitkään ja tätä toistetaan.
Kirjoitan Wim Hof -hengitysharjoitteesta erikseen aiheen laajuuden vuoksi.
Nordinin kurssi perustuu sinänsä vaarattomaan mielikuvaharjoitteluun, jolla on tavoitteena lievittää erilaisia oireita. Mikäli joku saa tällaisista harjoitteista apua oireisiinsa, on se tietenkin pelkästään hyvä asia.
On hyvä pitää mielessä, että kurssin tavoitteena on nimenomaan vähentää oireita eikä harjoitteilla ole merkittävää vaikutusta useimpiin sairauksiin, joilla on biologinen tausta. Kurssin harjoitteilla ei siis vaikuteta sairauksien syihin, vaikka näin annetaan ymmärtää.
Valitettavasti kurssi sisältää myös runsaasti virheellisiä terveysväitteitä. Osa niistä on selvästi myös vaarallisia.
Suhtautuminen kurssilaisten antamaan kritiikkiin on myös mielenkiintoista, sillä kritiikki käänetäänkin kriitikon ongelmaksi: ”Negatiivinen palaute ja ikävät kokemukset kurssista. Eivät ole hyvä asia, sillä niistä ei saa apua. Pohjimmainen syy niihin on hakea empatiaa.”
Nordin kertoo kurssin live-luennolla myös, että kurssi auttaa myös raha-asioissa. Tämä kuvaus on ainutlaatuinen ja mielestäni kilpailee Matti Nykäsen parhaimpien tahattomien lausahdusten kanssa:
”Ennen oli laskut myöhässä mutta muutin näiden harjoitusten myötä suhteeni rahaan. Nyt on mennyt paljon paremmin rahan kanssa.” ”Rahajärjestelmä ei ole paha, vaan perustuu luottamukseen”
”Raha-asiat saa kuntoon hypistelemällä laskua ja kuvittelee, että lasku on hyvä asia ja kuinka hyvä on, että joku saa sen rahan.”
On siis ilmeistä, että Nordin on saanut kurssista apua rahaongelmiinsa.
Valmisteilla oleva laki ei-lääketieteellisten hoitojen sääntelystä on herättänyt alan toimijat tuottamaan propagandaa blogien, lobbauksen ja kansalaisaloitteiden muodossa.
Propagandan mukaan puoskarilakia ajavat, erityisesti lääkärit, ovat saaneet valtamedian huijattua mukaan talkoisiin, joissa kaikki ei-lääketieteelliset hoidot tuomitaan huuhaaksi ja tullaan kieltämään.
Lisäksi Suomessa on väitteiden mukaan juuri nyt valtava sensuuri. Perusteluna sensuuriväitteelle oli, että lehdet eivät halunneet julkaista jotain uskomushoitoteemaan liittyvää mielipidekirjoitusta. Jos mielipidekirjoitus ei kelpaa useaan lehteen tarjottuna, en kyllä itse ensimmäiseksi epäilisi sensuuria vaan kirjoituksen sisältöä.
Nyt sitten Suomessa ei muka saisi kirjoittaa uskomushoidoista, koska aihe on suuri tabu. Tämä tuntuu absurdilta siinäkin valossa, että tällaista kirjoittelua tapahtuu koko ajan. En ole havainnut viranomaisten puuttuneen kirjoitteluun millään tavalla.
Suomessa saa puhua ja kirjoittaa lähes mistä vain, jos vain pysyy asialinjalla. En minä tähänkään kirjoitukseen ole keneltäkään lupaa kysynyt. Lehdet tietenkin itse päättävät mitä julkaisevat eikä heillä ole velvollisuutta julkaista mitään mielipiteitä.
Vastakkainasettelu. Tämä on termi, jota ei-lääketieteellisten hoitojen markkinoijat käyttävät ja tarkoittavat sillä sitä, että lääketieteen edustajat hakisivat vastakkainasettelua. Oma kokemukseni on, että vastakkainasettelua haetaan juuri ei-lääketieteellisten hoitojen tuottajien puolelta.
Kokemukseni perustuu siihen, että vaikka olen pyrkinyt monessa kirjoituksessa ehdottamaan esimerkiksi ei-lääketieteellisten hoitojen perusteltua neutraalia luokittelua ja kertonut myös siitä mitä ajateltu kyseinen ehdotettu laki sisälsi, ne ovat herättäneet vain kritiikkiä ja henkilöön kohdistuva arvostelua.
Ehdotin tehon ja turvallisuuden sekä käyttöaiheen perusteella eri hoidot luokiteltavan kokemus- ja hyvinvointihoidoiksi silloin kun hoidon vaikutus voidaan perustella subjektiivisen voinnin avulla, ja uskomushoidoiksi silloin kun terveysväitteelle ei ole tutkitun tiedon tukea tai mekanismi on luonnonlakien vastainen. Jos niihin on tutkimusnäyttöä, ne voivat tulla osaksi terveydenhuoltoa.
Tämä luokittelu ei ole semantiikkaa vaan aivan keskeinen seikka. Ei-lääketieteellisten hoitojen kenttä on niin kirjava, että niitä ei voi niputtaa samaan ryhmään. Ei kai voida ajatella, että yksisarvishoito, etäparannus, hieronta, akupunktio, ravintolisät, energiahoito, kiropraktiikka ja homeopatia olisivat niin samanlaisia, että samat ohjeet ja tulkinnat ja tutkimusnäyttö kävisivät kaikkiin? Miksi niputtamisesta ei haluta luopua vaan tarjotaan koko pakettia?
Tämä niputtaminen on juuri se keskeinen haaste, jonka vuoksi virheellisesti koetaan, että lääkärit vastustaisivat kaikkia ei-lääketieteellisiä hoitoja. Palaan lääkäreiden kantaan myöhemmin tässä kirjoituksessa mutta kriittisyyden lähtökohta on potilasturvallisuus, ei oma reviiri.
Fakta nyt on kuitenkin se, että Suomessa ei ole voimassa lakia, joka sääntelisi ja ohjeistaisi minkään ei-lääketieteellisen hoidon antamista. Muissa Pohjoismaissa ja monissa Euroopan maissa sellainen on.
Minusta puoskarilaki on terminä todella huono, sillä se antaa täysin virheellisen kuvan siitä mitä ollaan säätämässä. Termi ei olekaan virallisesti käytetty. Käytän sitä vain nyt, jotta jokainen tietää mistä kirjoitan.
STM:n työryhmä selvitti vaihtoehtohoitoihin liittyvät potilasturvallisuuden kannalta keskeisimmät ongelmat, arvioi lainsäädäntötarvetta ja teki ehdotuksensa vaihtoehtohoitoja koskevasta sääntelystä. (Tuolloin raportissa näistä hoidoista käytettiin termiä vaihtoehtohoito).
Työryhmä ehdotti vuonna 2009, että potilasturvallisuuden varmistamiseksi rajoitettaisiin eräiden potilasryhmien hoitoa niin, että muu kuin terveydenhuollon rekisteröity ammattihenkilö voisi hoitaa tiettyjä vakavia sairauksia ja potilasryhmiä ainoastaan yhteistyössä lääkärin kanssa.
Ehdotuksen mukaan oikeus tutkia tai hoitaa henkilöitä olisi sallittu ainoastaan terveydenhuollon ammattihenkilöille silloin kun:
Säännös rajaisi vaihtoehtohoitojen piiristä pois vain sellaiset mielenterveysongelmaiset, jotka eivät pysty antamaan tietoista suostumustaan hoitoon. Alaikäisen henkilön tutkimista tai hoitamista koskevan rajoituksen olisi tarkoitus suojata lapsia ja nuoria. Huoltajan tai muun laillisen edustajan tehtävänä on päättää, onko kyseessä oleva hoito lapsen tai nuoren edun mukaista ja mitkä ovat hoitoon liittyvät mahdolliset riskit.
Lisäksi työryhmä esitti, että muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö ei saisi hoitaa tiettyjä tiloja tai sairauksia, ellei tutkimusta ja hoitoa toteuteta yhteistyössä lääkärin kanssa.
Näitä tiloja olisivat:
Ehdotetun säännöksen tarkoituksena oli turvata se, että potilaalla olisi mahdollisuus saada vakaviin sairauksiinsa tutkitusti vaikuttavaa hoitoa silloin, kun sitä on saatavissa. Lisäksi potilasturvallisuusriskien välttämiseksi lääkärin tulisi olla tietoinen potilaan käyttämistä vaihtoehtohoidoista.
On tärkeää huomata, että muukin kuin terveydenhuollon ammattihenkilö, esimerkiksi vaihtoehtohoitoterapeutti, voisi edelleen hoitaa edellä mainittuja sairauksia sairastavia henkilöitä muun muassa oireiden lievittämiseksi, hyvinvoinnin lisäämiseksi ja elämänhallinnan parantamiseksi.
Yhteistyötä koskeva säännös ei millään tavalla rajaa potilaan hoitoa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön toteuttamaan hoitoon, mutta se velvoittaisi muun mahdollisen hoitavan tahon toimimaan yhteistyössä lääkärin kanssa.
Vähimmillään yhteistyö tarkoittaisi sitä, että potilas kertoisi lääkärille samanaikaisesti saamistaan vaihtoehtohoidoista. Potilaalla on itsellään aina kuitenkin valta päättää hoidoistaan.
Yhteistyövelvoitteen tarkoitus olisi estää tilanteet, joissa vakavasti sairaalta potilaalta evätään mahdollisuus käyttää sekä vaihtoehtohoitoja että lääketieteen mukaista hoitoa samanaikaisesti ja toisaalta varmistaa, että hän etunsa mukaisesti saa asianmukaisen lääketieteellisen taudinmäärityksen ja mahdollisuuden sen perusteella tarjottuun lääketieteelliseen hoitoon.
Työryhmä ehdotti myös, että toisessa vaiheessa ryhdyttäisiin valmistelemaan vaihtoehtohoitoja koskevaa lainsäädäntöä. Laki sisältäisi edellä mainittujen rajoitussäännösten lisäksi muun muassa vaihtoehtohoitojen määritelmän, yleisiä velvoitteita hoitoja ammattimaisesti antaville, markkinointia ja valvontaa koskevia säännöksiä sekä terapeuttien rekisteröintiä.
Kun lakiehdotukseen perehtyy tarkemmin, on vaikea ymmärtää sen vastustusta. Ehdotuksen ydin on potilasturvallisuus, sillä se todellisuudessa rajaa hoitojen antamista vain niiden ihmisten osalta, jotka ovat vajaakykyisiä päättämään omista asioistaan.
Useimmissa vakavissakin sairauksissa mitään ei edes rajata vaan vain edellytetään, että hoitava lääkäri olisi hoidoista tietoinen ja päinvastoin. Silloinkin on vain tavoitteena varmistaa, että potilas on oikeasti tietoinen omista valinnoistaan. Potilas saa siis edelleen itse suvereenisti päättää, mitä hoitoja ottaa vastaan ja mitä ei.
Kokemus- ja uskomushoidot haluttaisiin verorahoin kustannettaviksi. Tähän haluun perustuu myös kansalaisaloite, jossa vaaditaan ei-lääketieteellisiä hoitoja arvonlisäverottomiksi, tuotettavaksi julkisessa terveydenhuollossa tai että niistä saisi sairauskulukorvausta. Perusteluna on, että ihmiset niitä kuitenkin käyttävät ja kokevat, että niistä on hyötyä.
Valitettavasti nämä perustelut eivät riitä. Hoitojen teho ja turvallisuus tulee osoittaa tutkimuksin. Niitä ei voi ottaa käyttöön vain sen perusteella, että niitä halutaan käyttää ja että niistä koetaan oleva hyötyä.
Lääketiede on muutoinkin kovaa vauhtia karsimassa ja uudelleenarvioimassa hoitoja nykyisestä valikoimastaan ja tämäkin tämä tapahtuu tutkimusnäytön perusteella. Mikäli jokin tänään ei-lääketieteellinen hoito osoittautuu tutkimuksissa tehokkaaksi ja turvalliseksi, se ilman muuta kuuluu julkiseen terveydenhuoltoon, ei kuitenkaan ennen sitä.
Tässä ei ole kysymys lainkaan ”valinnanvapaudesta ja tasavertaisuudesta” kuten kansalaisaloitteessa väitetään. Jokainen voi omilla rahoillaan ostaa mitä haluaa mutta verorahoilla tuotettavat palvelut tulee olla tehokkaita ja turvallisia tutkimuksin varmistettuna.
Usein näkee väitettävän, että Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee, että jäsenmaat liittäisivät täydentäviä ja perinnehoitoja terveydenhuoltoonsa.
Väitteiden esittäjät unohtavat mainita, että WHO ei esitä, että ei-lääketieteelliset hoidot tulisivat sellaisenaan automaattisesti osaksi julkista terveydenhuoltoa. WHO myös painottaa sitä, että lähtökohta on erilainen kehittyvissä maissa, joissa lääketieteellistä terveydenhuoltoa ei ole samalla tavoin saatavissa kuin esim. Euroopassa.
Mutta mitä tuo WHO:n strategia oikein pitää sisällään? Pääkohdat ovat:
Poimin muutamaan kohdan dokumentista tähän suomeksi käännettynä:
“Perinnehoitoihin kuuluu monenlaisia tuotteita, palveluita ja palvelun tuottajia. Jotkut niitä tuottavat terveyshyötyä, joihinkin liittyy riskejä tai ovat puhtaasti kaupallisia.”
”Vaikka perinnehoitoja kohtaan on lisääntyvästi kiinnostusta, niihin liittyy monia kysymyksiä hoitoja tukevan tutkimusnäytön laadun ja määrän suhteen.”
”Perinnehoitojen tutkimuksessa tulisi käyttää menetelmiä, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä terveyspalveluiden arvioinnissa, mukaan luettuna tehokkuusvertailuja ja tutkimusasetelmia, jotka käyttävät monimenetelmää (mixed method designs).”
”Monista perinnehoidoista on niukasti tutkimusta. Jotta perinnehoitoja voidaan ajatella osaksi terveydenhuoltoa, niiden tulee perustua tutkittuun tietoon.”
”Jotta perinnehoitojen potentiaalia voisi hyödyntää, yksilöitä tulee informoida todennäköisistä hyödyistä ja riskeistä, kun niitä käytetään täydentämään lääketieteellistä hoitoa. Perinnehoitoja tuottavan yhteisön tulee parantaa kuluttajille tarjottavaa tietoa tuotteista, palveluista ja palvelun tuottajista, jotta kuluttaja voi tehdä tietoisen päätöksen niiden käytöstä.”
Nuo WHO:n kohdathan ovat juuri niitä, joita puoskarilain valmistelussa on ollut tarkoitus selvittää. WHO ehdottaa, että perinnehoitoja tutkittaisiin asiallisilla menetelmillä ja ne, jotka osoittautuvat tehokkaiksi ja turvallisiksi, tulisi ottaa terveydenhuollon käyttöön. Juuri niin.
Juuri näitä on tuotu myös lääkäriliiton ja tutkijoiden toimesta esiin. Tutkimusnäyttö ratkaisee, ei se mitä joku vain kuvittelee niiden tekevän. Myös haitat tulee selvittää.
Kun usein riittävää tutkimusnäyttöä ei ole ollut esittää, olen havainnut puolustauduttavan, että olisikin jokin aivan toisenlainen tiede, joka ei olisikaan ”biolääketieteen tavanomaista ajattelutapaa, ihmiskuvaa ja hoitofilosofiaa” vaan jotain ”kokonaisvaltaisempaa”.
Kysymys ei todellakaan ole filosofiasta. Kuten WHO:n dokumenttikin kuvaa, tulisi hoitoja vain oikeasti tutkia “methods which are generally accepted in the evaluation of health services”. Toisin kuin halutaan uskotella, eivät perinnehoitojen, kokemus- tai uskomushoitojen tutkimusmenetelmät mitenkään eroa lääketieteen tutkimusmenetelmistä. Samoilla menetelmillä voidaan tutkia ihan mitä tahansa hoitoa.
Mikä sitten on WHO:n mukaan syynä sille, että useimmissa maissa perinnehoitoja ei ole osana terveydenhuoltoa. Ei ole yllätys, että tavallisin syy on puuttuva tutkimusnäyttö. Kolme seuraavaa kohtaa liittyvät sääntelyn puutteeseen. Viimemainittuja puoskarilailla onkin ollut tarkoitus korjata.
Toisin, kuin halutaan uskotella, lääkärit eivät vastusta näitä hoitoja periaatteellisista syistä, filosofian eroista taikka reviirisyistä. Syynä on vain se yksinkertainen vaatimus, että tutkitun tehon lisäksi hoitojen tulee olla turvallisia.
Jokaisella hoidolla, jolla on tehoa, on myös haittoja. Hyötyjen tulee vain olla suurempia kuin haittojen. Tämä pätee myös lääkkeettömiin hoitoihin kuten esim. psykoterapiaan taikka toimenpiteisiin.
Aivan vastaavasti kuin lääketieteellisistä hoidoista, myös perinne-, kokemus ja uskomushoidoista voi olla merkittävää haittaa. Ongelma tietenkin korostuu, jos teho puuttuu. Pääasiassa haitat ovat epäsuoria mutta suoratkaan haitat eivät ole harvinaisia. Lisäksi virheelliset terveysväitteet voivat johtaa tehokkaan lääketieteellisen hoidon laiminlyöntiin.
Luin hiljattain eräästä blogista seuraavan väitteen: ”…täydentävien hoitojen käytöstä johtuvasta kuolemanvaarasta, lääkärinhoidon viivästymisestä tai muista vakavista haitoista ei ole olemassa tutkimusnäyttöä….”.
Väitteen esittäjä lienee aktiivisesti valikoinut, mitä tutkimuksia löytää. Esimerkkejä erilaisista haitoista on runsaasti. Niistä löytyy omassakin blogissa lukuisia esimerkkejä esim:
Uskomushoidettu syöpä tappaa
Kolesterolidenialismi tappaa
Antioksidantit tappaa
Luontaistuotteet voivat aiheuttaa maksavaurioita
Turvallisena pidetty akupuntio voi aiheuttaa hengenvaarallisia ilmarintoja
En väitä, että perinnehoidot olisivat mitenkään usein haitaksi tai että niistä pitäisi olla erityisen huolissaan. Mutta aivan kuten mistä tahansa lääketieteellisessä hoidossa, sekä teho että mahdolliset haitat pitää olla tiedossa silloin, kun ne halutaan saada osaksi terveydenhuoltoa.
Ei WHO:n raporttikaan pidä perinnehoitoja haitattomina. Alla on raportin taulukko haitoista, jotka tulisi huomioida kun perinnehoidot tulevat osaksi terveydenhuoltoa.
juhani knuuti 