Ad hominem on argumentaation muoto, jossa argumentoija viittaa joihinkin vastapuolen piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta.
Tämä taitaa olla some-kirjoituksissa yleisin kritiikin muoto?
Kuukausi: helmikuu 2017
Ad hominem
Ad hominem on argumentaation muoto, jossa argumentoija viittaa joihinkin vastapuolen piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta.
Blogini alkuperäinen tavoite on ollut pohtia terveyteen liittyviä kysymyksiä ja väitteitä tutkittuun tietoon perustuen. Tavoitteena on tarjota tutkittua tietoa neutraalisti ja pyrkiä välttämään henkilöihin liittyvää arvostelua.
Varsin suurella osalla ”vaihtoehtoisia faktoja” tarjoavista kirjoittajista linja tuntuu olevan täysin päinvastainen. Pääasiallinen sisältö tuntuu syntyvän suosituimpien inhokkien nimeltä mainitusta parjaamisesta. Myös lähes kaikki viranomaistahot ovat kohteina.
Jos parjauslinjaa kritisoi, kirjoittajat itse vastaavat toimintansa olevan vain satiiria. Mutta milloin pelkkä henkilöön menevä parjaaminen ja huono käytös ovat muuttuneet satiiriksi?
Blogien kommenteissa henkilöihin menevä arvostelu itse sisällön sijaan tuntuu olevan vielä yleisempää. Tietyllä tavalla tämä on ymmärrettävämpää, sillä kiihkeässä keskustelussa tapahtuva saman asian jankuttaminen voi turhauttaa. Mutta on vaikea ymmärtää, miksi jo kirjoituksen lähtökohtana on henkilöihin kohdistuva hyökkäys eikä asian käsittely ja perustelu.
Käytöstavat kunniaan
Myönnän, että välillä minun pitää ponnistella, että pysyn valitsemassani linjassa blogini kirjoitusten ja erityisesti kommenttien osalta. En aina onnistu sataprosenttisesti. Turhautuminen ei saisi tietenkään johtaa periaatteiden ja tavoitteiden unohtamiseen.
Asialinjaa tavoittelevia kirjoittajia on kuitenkin onneksi monia. Hiljattain perustettuun Antidootti-portaalin nyt jo liittyneet 18 muuta kirjoittajaa ovat jakaneet tavoitteeni.
Minusta suomalaisille tulee tarjota myös asiallisesti ja toisia kunnioittaen käsiteltyä tietoa terveydestä ja hyvinvoinnista suomen kielellä. Antidootin kirjoittajat pyrkivät tähän.
Säännöt ja eettiset periaatteet ovat korostetusti tuotu esiin Antidootin etusivulle. Niiden mukaan kirjoittajien tulee pyrkiä asiallisuuteen, ennakkoluulottomuuteen, kriittisyyteen ja neutraaliuteen. Olennaista on myös, että lukijan tulee voida erottaa milloin kysymys on tutkitusta tiedosta, milloin mielipiteestä.
Silloin kun syntyy erimielisyyttä, tavoitteena on keskustella asioista ja ilmiöistä, ei henkilöistä, ellei se asian käsittelyn kannalta ole välttämätöntä. Kirjoittajien tulee myös välttää asiaan suoraan liittymättömien sivullisten negatiivista kommentointia.
Antidootista on vähitellen tulossa merkittävä alusta, josta voi hakemalla saada tutkittua tietoa usean eri kirjoittajan näkökulmasta. Esimerkiksi, jos haen artikkeleita Antidootissa hakusanalla ”detox” saan monipuolista tietoa tästä aiheesta usealta kirjoittajalta.
Antidootin 19 blogia täydentävät merkittävästi lääketieteellisten tietokantojen kuten Duodecimin tietokantojen kirjoituksia. Olen itsekin siirtynyt käyttämään Antidootin hakua kun jokin uusi kiinnostava ilmiö tarvitsee alkuselvittelyä.
Tärkeää on myös, että Antidootissa ei ole mitään kaupallista toimintaa; ei mainoksia, ei myytäviä tuotteita. Antidootissa vierailu ei tuota mitään taloudellista etua kenellekään. Verkkosivuston kustannukset on katettu samallani tiedottajapalkinnolla.
Ad hominem -hyökkäykset
Yksi tuore esimerkki Ad hominem -hyökkäyksestä on ”Vuoden änkyrän” äänestys ns. opportunisti- ja ”vaihtoehtopiireissä” (ks kuva alla). Pisteiden saajista päätellen voi todeta, että listalle päästäkseen tulee olla tarjoamassa aktiivisesti tutkittua tietoa ja olla kivi kengässä huuhaan tarjoajille. Minusta listalle pääseminen on suuri kunnianosoitus ja kertoo, että kirjoittamisella ja toiminnalla on ollut vaikutusta.
”Änkyrät 2016”
Toki glamouria himmentää se, että kysymys on vain yhden bloggarin opetuslapsien sisäisestä äänestyksestä ja loppujen lopuksi hyvin pienestä äänimäärästä.
Listalle päässeiden tarkastelu on kuitenkin kiinnostavaa. Pisteitä saaneet ovat hyvin erilaisia toimijoita. Mitä noiden toimijoiden valikoituminen kertoo äänestäjistä? Vaikuttaa siltä kuin äänestäneiden konsensus olisi vain pohjimmiltaan auktoriteettien vastustamisesta, olipa aihe mitä hyvänsä.
Miten erimielisyys sitten tulisi ilmaista?
Paul Graham on esittänyt ns. erimielisyyshierarkian, jonka perusteella argumentointi voidaan luokitella. Sen alimmalla tasolla ovat suora henkilöön menevä nimittely sekä ad hominem -tyyppinen arvostelu. Jotta erimielisyyksien käsittely voisi ylipäätään johtaa mihinkään lopputulokseen, ne tulisi esittää ylimpien tasojen mukaisesti.
Jokainen voi helposti todeta, millä tavalla bloggarit tätä tavoittelevat ja kykenevät noudattamaan. Tarvoitteena voisi pitää, että pyrkii jättämään kokonaan huomiotta neljän alimman tason kritiikin mutta aina reagoimaan kolmen ylimmän tason argumentointiin.
Grahamin erimielisyyshierarkia vapaasti suomennettuna
Tämän logiikan mukaan en siis jatkossakaan aio kirjoittaa blogissani noiden neljän alimman tason mukaisia väitteitä. En aio myöskään antaa takaisin samalla mitalla henkilöille, jotka tekevät minuun henkilönä kohdistuvaa parjausta. Aion jatkossa reagoida vain kirjoituksiin, jossa ei ole käytetty neljän alimman tason argumentointia.
Toivon myös, että muiden kirjoitusten lukijat jättäisivät huomiotta kirjoitukset, jotka toimivat noiden alimpien tasojen mukaan, koska ne eivät synnytä mitään uutta.
Tiedän, että linjani tuottaa pettymyksen niille, jotka ovat nimeltä mainiten yrittäneet minua provosoida. Kuitenkin uskon, että valtaosa hiljaisesta lukijakunnasta arvostaa neutraalia linjaa. Uskon, että moni lukija arvostaa tiedon tarjoamista ilman vastakkainasettelua ja henkilökohtaista arvostelua.
Provosoijat elävät klikkauksista. Sen vuoksi suosittelenkin kaikkia asiallisen tiedon hakijoita hakemaan jatkossa tietonsa Antidootista eikä klikkailemaan euroja vaihtoehtoisten faktojen tarjoajille.
juhani knuuti 