Rokotusriski ja salamaniskun todennäköisyys

Viime päivinä Covid-19-rokotteisiin liittyvät haittavaikutusten riskit ovat ylittäneet uutiskynnyksen ja herättäneet laajaa keskustelua somessa. Uutisissa on kerrottu, että osa rokotettavista on kieltäytynyt AstraZenecan rokotteesta haittavaikutusten pelossa. Tällä hetkellä tätä rokotusta annetaan vain yli 65-vuotiaille.

Kuten kaikkiin rokotteisiin, myös Covid-19 rokotteisiin liittyy tunnettuja haittavaikutuksia. Valtaosa niistä on lieviä, suorastaan odotettuja ja merkkinä rokotteen aikaansaamasta immuunireaktiosta. Tyypillisesti haitat ovat muutamassa päivässä ohimeneviä rokotuskohdan paikallisreaktioita tai kuumereaktioita.

Uudet rokotteet voivat kuitenkin aiheuttaa aikaisemmin tuntemattomia haittoja. Ennen käyttöönottoa tehdyissä tutkimuksissa haittoja seurataan hyvin tarkoin kymmenillä tuhansilla rokotetuilla ja haittoja verrataan lumerokotteen saajiin.

Tämän kirjoituksen tavoitteena on tarkastella AstraZenecan rokotteeseen liitettyjen vakavien haittojen riskiä ja vertaan niitä muihin arkielämän riskeihin. Vertailu auttanee hahmottaman riskin suuruuden konkreettisesti. Lopuksi pohdin näiden riskien suuruutta suhteessa rokotuksen hyötyihin.

Laajempi kirjoitus löytyy tästä.

Advertisement

Liialliset tutkimukset tuovat joillekin rahaa, mutta harvalle terveyttä

Kirjoittajat: Jussi Mustonen, Vesa Kataja, Kari Tikkinen

Lähetimme tekstin 8.9.2020 Helsingin Sanomiin Mielipide-palstalle. Juttua ei hyväksytty julkaistavaksi. Helsingin Sanomat julkaisi samasta aihepiiristä Elli-Alina Hiilamon artikkelin ”Kuka tahansa voi ostaa itselleen magneettikuvauksen – Ilman lähetettä tehtävien tutkimusten yleistyminen huolestuttaa lääkärikuntaa” 3.4.2021. Julkaisemme nyt mielipidekirjoituksemme tässä blogissa.

Helsingin Sanomat julkaisi etusivullaan 7.9.2020 näkyvän mainoksen, jossa SYNLAB kyseenalaisin keinoin houkutteli asiakkaita laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin ilman terveydenhuollon ohjausta. Haluamme kiinnittää huomiota ilmiöön ja herättää keskustelua siitä, millainen markkinointi on eettisesti hyväksyttävää ja millainen merkitys diagnostisilla tutkimuksilla todellisuudessa on.

Mainoksessa luonnehditaan oireettomuutta ”itsepetokseksi” ja pyritään herättämään vakavan sairauden pelkoa, jotta lukija ostaisi tutkimuksia. Epäröijää syyllistetään ”tyhmäksi”.

Myynnin edistäminen terveysahdistusta lietsomalla on paheksuttavaa jo sinänsä, mutta mainoksessa esitetään lisäksi harhaanjohtavia ja haitallisia käsityksiä diagnostisten tutkimusten tulkinnan helppoudesta  ja tulosten merkityksestä.

Mainoksen mukaan varhainen havaitseminen ”voi ehkäistä monia terveysongelmia”. Joidenkin terveysongelmien kohdalla eittämättä on merkitystä, havaitaanko ne aiemmin vai myöhemmin, mutta yleisesti pätevänä totuutena sitä ei voi pitää. Tällaisen väitteen yhteydessä olisi täsmennettävä, mitä ongelmia tarkoitetaan, millä tutkimuksilla ja kuinka luotettavasti ne havaitaan, mihin toimenpiteisiin tämä johtaa sekä millaisia terveysvaikutuksia tällä on osoitettu olevan verrattuna esimerkiksi siihen, että henkilö hakeutuisi terveydenhuoltoon tarvittaessa esimerkiksi oireen perusteella.

Mainoksen mukaan tutkimuksilla voidaan ”selvittää terveydentila” helposti ja niiden kuvataan antavan ”mustaa valkoisella” terveydestä. Tosiasiassa tulosten tulkinta on usein ammattilaisillekin haastavaa. Moniin laboratoriomittauksiin liittyy merkittävää epätarkkuutta ja niiden korrelaatio vointiin tai sairauden ennusteeseen voi olla heikko. On tavallista, ettei varmoja johtopäätöksiä voida tehdä. Väitteet, että laboratoriomittauksin voitaisiin ”kartoittaa hyvinvointia” ovat mielikuvituksellisia.

Diagnostisen testin käyttökelpoisuus riippuu sen teknisen osuvuuden lisäksi taudin yleisyydestä tutkittavilla. Tästä kontekstista irrotettujen tulosten tulkinta on arvailua. Laboratorion viitearvot ymmärretään usein väärin; todellisuudessa ”normaali” ei osoita terveeksi ja ”poikkeava” voi olla yksilön kohdalla normaali. Viiteväli kuvaa vain viiteväestön tyypillistä tulostasoa. Ellei tutkimusta ole tehty täsmällisestä syystä, on poikkeava tulos usein merkityksetön. Osa terveidenkin tuloksista osuu väistämättä viitevälin ulkopuolelle, joten mitä enemmän tutkimuksia tehdään, sitä enemmän vääriä hälytyksiä aikaansaadaan. Kuvantamistutkimuksiin liittyy samanlaisia ongelmia; esimerkiksi oireettomissa nivelissä nähdään usein samanlaisia ”vikoja” kuin kipeissäkin.    

Sattumalta poikkeavat tulokset voivat johtaa lisätutkimusten kierteeseen, hyödyttömiin hoitoihin haittoineen, huoleen ja ahdistukseen – ilman että tuloksista olisi lopulta mitään hyötyä.

Mainoksen mukaan tulosten antamalla tiedolla voi mm. ”huokaista helpotuksesta”. Koska normaalitkaan tulokset eivät sulje pois ajankohtaisia tai tulevia terveysongelmia, voi turvallisuuden tunne olla väärä. Toisaalta vaikka ajatus on intuitiivisesti houkutteleva, on tosiasiassa varsin epäselvää, vähentävätkö aiheettomat testit huoltakaan. Vastaavasti ei voida olettaa, että mittaustulokset mahdollisista riskitekijöistä käytännössä johtaisivat sairastumisriskiä pienentäviin muutoksiin. Esimerkiksi tieto sydän- ja verisuonitautien geenitestien tuloksista ei ole tutkimuksissa  vaikuttanut elintapoihin.

Hyvinvointi on tärkeää ja terveydenhuoltojärjestelmän keskeisimpiä tavoitteita. Aiheettomien ja mahdollisesti haitallistenkin tutkimusten markkinointi on epäeettistä. Tällaisella mainonnalla tavoitellaan jotain aivan muuta kuin terveyttä. Toivomme, ettei tämä Suomessa yleisty.    

Jussi Mustonen

Yleislääkäri, Työterveys Helsinki; yksityisvastaanotto (Terveystalo)

Vesa Kataja

Kliinisen onkologian dosentti, lääketieteellinen johtaja, Kaiku Health Ltd

Kari Tikkinen

Urologian professori, Helsingin yliopisto, Eksote ja HUS