Ivermektiinin tarina on monella tapaa mielenkiintoinen. Ivermektiini on pitkään käytössä ollut halpa matolääke, jonka tarina covid-infektion ihmelääkkeenä alkoi laboratoriossa tehdyistä ns. in vitro -tutkimuksista. Näissä tutkimuksissa todettiin, että lääkkeellä oli covid-viruksen lisääntymistä estävää tehoa.
Tämä synnytti valtavan somepöhinän. Salaliittoteoriat levisivät. Niissä väitettiin, että viranomaiset eivät halua suositella tehokasta ivermektiiniä, koska se on liian halpa. Lääketeollisuudella epäiltiin olevan sormensa pelissä.
Yhdysvalloissa näkyvyyttä sai erityisesti lääkäri Pierre Koryn vetämä ryhmä. Viraalisesti levinneessä videossa Kory väitti Yhdysvaltojen senaatin kuulemisessa tunteisiin vetoavasti ivermektiinin olevan henkeä pelastava hoito ja ratkaisu epidemian hoidossa.
Suomessakin ivermektiini saavutti suosiota rokotedenialistien joukossa. Sama porukka, joka viesti koronan olevan vaaraton tauti, C- ja D-vitamiinin sekä klorokiinin olevan tehokas hoito koronaan ja rokotteiden tehottomia ja vaarallisia, ylistivät myös ivermektiiniä.
Hypetykseen ei vaikuttanut se, että WHO totesi maaliskuussa 2021 että ivermekiiniä tulisi käyttää vain tutkimuksissa eikä hoidossa ilman riittävää tutkimusnäyttöä. Vastaavat viestit Euroopan lääkevirastolta (3/2021) ja Yhdysvaltojen lääkeviranomaisilta (10/2021) kaikuivat myös kuuroille korville.
Hypetykselle ei tuntunut olevan mitään vaikutusta sillä tosiasialla, että laboratoriotutkimuksissa ivermektiinin covid-virukseen vaikuttava teho tuli esiin vasta noin satakertaisilla pitoisuuksilla verrattuna siihen mitä saadaan elimistöön suun kautta otetulla suurella ivermektiiniannoksella.
Asiantuntijoille oli pelkästään tämän perusteella selvää, että ivermektiini ei ole lupaava lääke covid-infektioiden hoidossa. Annosta ei ole realistista nostaa niin korkeaksi, että hoitovastetta viruksiin olisi odotettavissa. Tämä saattaa olla myös syy siihen, että WHO ei sisällyttänyt ivermektiiniä koordinoimiinsa monikeskustutkimuksiin (vaikka esim klorokiinia tutkittiin heikoin tuloksin).
Hypetyksen seurauksena syntyi kuitenkin runsaasti erilaisia havainnoivia tutkimuksia, joissa osassa todettiin ivermektiiniryhmässä etua. Syntyi kirsikanpoimintana tunnettu ilmiö, jossa myönteisiä tutkimushavaintoja koottiin ja nostettiin esiin jopa ns. meta-analyyseinä.
Laajasti levinneiden ivermektiiniväitteiden vuoksi Cochrane-yhteisö toteutti ja julkaisi systemaattisen katsauksen (7/2021) ivermektiinin tehosta koronan hoidossa ja totesi yhteenvedossaan että ivermektiinitutkimusten laatu on ollut pääasiassa huonoa ja että näyttöä tehosta ehkäisyyn tai hoitoon ei ole olemassa.
Melkein samaan aikaan julkaistiin toinen systemaattinen katsaus (8/2021), jossa taas tulkittiin olevan kohtalaista näyttöä ivermektiinin hyödyistä. Myös joitakin satunnaistettuja tutkimuksia näytti antavan tukea ivermektiinin teholle mutta ne osoittautuivat huijauksiksi.
Kesäkuussa 2021 satunnaistetuista tutkimuksista tehdyssä meta-analyysissä ei tehoa saatu esiin.
Ensimmäinen merkittävä ja hyvin tehty satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus oli ns. Together-tutkimus, joka julkaistiin toukokuussa 2022. Siinä yli 3500 oireista Covid-potilasta satunnaistettiin ivermektiini tai lumehoitoon 12 terveydenhoitoyksikössä Brasiliassa. Tutkimuksessa ei havaittu ivermektiinistä hyötyä.
Ei liene yllätys, että tämäkään tutkimus ei vakuuttanut ivermektiiniin uskovia. Koska tutkimus oli tehty Brasiliassa, syntyi väitteitä, että kyseinen ympäristö tai väestö ei edustaisi luotettavasti Yhdysvaltojen tai Euroopan tilannetta. Tutkimuksen tulos kiistettiin mitä mielikuvituksellisimmilla perusteilla.
Toinen suuri satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus ivermektiinistä covid-infektion hoidossa julkaistiin 21.10.2022 JAMA-lehdessä. ACTIV-6-tutkimuksessa 1591 Covid-positiivista potilasta satnnaistettiin ivermektiiniin tai lumehoitoon oireiden alettua. Mitään hyötyä ivermektiinistä ei havaittu.
ACTIV-6-tutkimuksen potilaista puolet oli rokotettu. Kokonaisuutena covid-potilaiden ennuste oli erittäin hyvä ja tehohoitoa tarvittiin harvoin. Ainoastaan yksi potilas kuoli ja hän oli ivermektiiniryhmässä. Päätetapahtumat kummassakin hoitoryhmässä on esitetty alla olevassa kuvassa. Niissä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa.
Mitä tästä tarinasta opimme?
Ensimmäinen oppi lienee jälleen kerran se, että lääkehoitojen osalta pitää tutkia ennen kuin hutkii. Pelko ja toiveet eivät ole kestäviä perusteluja lääkehoitojen päätöksenteossa.
Toinen tärkeä seikka on tutkijoiden hyvin tuntema fakta, että tutkimusten luonne ja laatu ovet keskeisiä tekijöitä, kun niiden merkitystä arvioidaan. Kaikki tutkimukset eivät ole samanarvoisia. Olen kirjoittanut tutkimustiedon hierarkiasta aiemmin tässä.
Vaikka havainnoivat ja tapaus-verrokki -tutkimukset antavat hyödyllistä tietoa, lopullinen varmistus lääkehoidon tehosta tulee saada satunnaistetuista ja sokkoutetuista tutkimuksista, jotka on toteutettu edustavassa potilasryhmässä.
Meta-analyysi voi lisätä näytön luotettavuutta, sillä yhdistämällä useita pieniä tutkimuksia, tutkimuksen voima kasvaa. Mutta meta-analyysin keskeinen vaihe on valita mukaan laadukkaita tutkimuksia. Muutoin voi todeta, että laittamalla roskaa sisään, saa roskaa ulos.
Hoitovasteen arviointi kliinisessä työssä on haastavaa. Hoitaessa potilasta lääkäri havaitsee potilaan toipuvan. Kuitenkaan hän ei voi varmuudella päätellä sitä, mistä syystä potilas toipui. Oliko kyseessä taudin normaali vaihe vai oliko kyseessä jokin hoitotoimenpide, joka edesauttoi toipumista. Vaikka houkutus tehdä päätelmiä ns. empiirisen kokemuksen perusteella on suuri, historia on opettanut, että ilman asianmukaista tutkimusasetelmaa, hoitojen tehosta ei saada luotettavaa tietoa.
Vielä tänä syksynä minua vaadittiin somessa käymään läpi erilaisia havainnoivia tutkimuksia ivermektiinistä, koska sillä tavoin myös minä muka vakuuttuisin tutkimusnäytön puoltavan ivermektiinin tehoa. Miksi minun pitäisi käyttää aikaa heikkolaatuisten havainnoivien tutkimusten analysointiin, kun laadukkampaakin on olemassa?
Nyt on jo julkaistu Cochrane-analyysi sekä kaksi asiallista satunnaistettua tutkimusta, jotka kaikki osoittavat samaan suuntaan: Ivermektiinin hyödyistä covid-infektion yhteydessä ei ole kunnollista näyttöä. Ei ole siis perusteita suositella ivermektiiniä tähän sairauteen.
Olen varma, että ivermektiinin saaga ei pääty edes tähän. Aina löytyy jokin tekosyy, millä perusteella voi tutkimustuloksia kritisoida. Odotan, että nyt väitetään mm. ACTIV-6-tutkimuksen potilaiden olleen liian hyväennusteisia. Tai, että hoito tulisi aloittaa ehkäisevästi jopa ennen oireita. Hyviä tekosyitä on rajattomasti.
Aivan varmasti myös ivermektiinin osalta tutkimusnäytössä on aukkoja. Jokin tietty taudin ajankohta tai jokin tietty potilasryhmä ei ole edustettuna nyt julkaistuissa tutkimuksissa. Jossittelulle löytyy aina perusteita.
Siitä huolimatta on tärkeää pitää mielessä, että lääkehoidon tarjoajan tulee kyetä osoittamaan hoidon teho. Näytön taakka on hoidon esittäjällä, sillä lääkehoito edellyttää aina näyttöä tehosta ja turvallisuudesta. Asiantuntijat ja lääkärit eivät ole velvollisia kumoamaan kaikkia maailmalla liikkuvia heikkoja ja puutteellisesti toteutettuja tutkimuksia.
Joka tapauksessa voi todeta, että edelleenkään ei ole sellaista tutkimusnäyttöä, jonka perusteella voitaisiin perustella ivermektiinin käyttöä covid-infektioiden hoidossa – pikemminkin päinvastoin.
juhani knuuti 