Kemikaalittomat kuluttajatuotteet – Systemaattinen katsaus

Juhani Knuuti¹, Pauli Ohukainen^2, Juha Hulmi³,
 ¹Terveys & Tiede, ²Tervettä skeptisyyttä, ³Lihastohtori
 
Johdanto: Kuluttajille mainostetaan usein kemikaalittomia tuotteita kuten ravintoaineita, lisäravinteita, yrttejä ja meikkejä. Valmistajien mainonnan lähtökohta on, että tällaiset kemikaalittomat tuotteet olisivat luonnollisempia ja turvallisempia kuin ne, joissa on kemikaaleja. Mainospuheissa korostetaan myös sitä, että nykyihminen altistuu tänään suuremmalle määrälle ravinnon kemikaaleja, kuin koskaan aikaisemmin.
Menetelmät: Jotta kuluttajia ei johdettaisi harhaan perusteettomilla väitteillä, teimme mahdollisimman kattavan listan tuotteista, jotka ovat kemikaalittomia. Koska tämä selvitystyö sisälsi kaikki kuluttajatuotteet, selvitystyö oli massiivinen. Käsitteellä kemikaali (eng. chemical) on erilaisia merkityksiä asiayhteydestä riippuen, mutta tässä yhteydessä kemikaalilla tarkoitetaan sen tarkkaa määritystä eli alkuaineita ja niiden yhdisteitä/seoksia.
Teimme aluksi PubMed-haun, joka paljasti 1 079 828 tutkimusta kemikaaleista (’chemical’). Tämän jälkeen rajasimme haun katsauksiin (76 156 tutkimusta) ja lopulta meta-analyyseihin (244 tutkimusta).
Välttääksemme subjektiivisuuden luokittelussa, kirjoittajat tekivät valintatyön ensiksi erikseen ja sitten uudelleen yhdessä niin, että valintapäätös oli kaikkien hyväksymä. Lisäksi tarkastelimme ihmisravinnon kemikaalialtistuksen määrää ajan funktiona.
Tulokset: Alla on kattava ja täydellinen luettelo a) kemikaalittomista kuluttajatuotteista sekä b) kemikaalittomista ravintoaineista, yrteistä ja lisäravinteista.

 

• Alla kaikki kemikaalittomat kuluttajatuotteet (esim. meikit ja voiteet):

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

• Alla kaikki kemikaalittomat ravintoaineet, yrtit ja lisäravinteet:

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Yllä luetelluissa tuotteissa kemikaalittomuus-merkintä on asiallinen ja perusteltu.
Kuvassa 1 esitetään kuinka ihmisen ravinnon kemikaalipitoisuus on kehittynyt alkaen paleoliittiselta kaudelta (n. 30000v sitten) nykypäivään saakka.

Kuva 1. Ihmisravinnon kemikaalipitoisuus prosentteina paleoliittiselta kaudelta tähän päivään saakka.

 
 
Kuvassa 2 esitetään miten luonnollinen C-vitamiini eroaa synteettisesti kemiallisesta C-vitamiinista.
 

Kuva 2. Luonnollinen vs. synteettinen C-vitamiini.

 
Kirjallisuutta:
http://blogs.nature.com/thescepticalchymist/files/2014/06/nchem_-Chemical-Free.pdf
Mangels ym. The bioavailability to humans of ascorbic acid from oranges, orange juice, and cooked broccoli is similar to that of synthetic ascorbic acid. Journal of Nutrition. 1993; 123: 1054-1061.
———————————————————————
 
ps. Kaikki luonto koostuu kemiallisista alkuaineista ja niiden yhdisteistä eli kemikaaleista
 
 
 

Ravinnon tyydyttyneen rasvan terveysvaikutukset

”Tutkitun tiedon perusteella on edelleenkin suositeltavaa pyrkiä rajoittamaan ravinnon tyydyttyneen rasvan määrää. Kuitenkin yhtä tärkeää on, että se korvataan tyydyttymättömällä rasvalla eikä huonolaatuisilla hiilihydraateilla.”

http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/ravinnon-tyydyttyneen-rasvan-terveysvaikutukset/

Ravinnon tyydyttyneen rasvan terveysvaikutukset

”Tutkitun tiedon perusteella on edelleenkin suositeltavaa pyrkiä rajoittamaan ravinnon tyydyttyneen rasvan määrää. Kuitenkin yhtä tärkeää on, että se korvataan tyydyttymättömällä rasvalla eikä huonolaatuisilla hiilihydraateilla.”
 
Viime vuosina on törmännyt usein väitteeseen, että ravinnosta saatava tyydyttynyt rasva ei olisikaan terveydelle haitallista. On jopa väitetty, että tyydyttynyt rasva olisi terveyttä edistävää. Runsas tyydyttyneen rasvan määrä on tavallista myös joissakin muotiruokavalioissa kuten vähähiilihydraattinen ruokavalio, karppaus ja ns. Paleo-dieetti. Ilmiöön näyttäisi liittyvän myös se, että ravinnon tyydyttyneen rasvan veren kolesterolia nostava vaikutus kiistetään.
Tieteellisten tutkimusten tulkinnan haaste on se, että yksittäisiä tutkimuksia valitsemalla voi löytää tukea melkein mille tahansa väitteelle. Jotta vältettäisiin satunnaisten tutkimuslöydösten harhauttava vaikutus, tulisi pyrkiä tarkastelemaan laajempaa tutkimusmassaa huolellisesti ja kriittisesti.
Systemoitu katsaus on tällainen menetelmä. Siinä kerätään kaikki tiettyjen etukäteen päätettyjen kriteerien mukaiset tutkimukset ja niistä tehdään perusteellinen yhteenveto. Systemoiduissa katsauksissa on keskeistä käyttää myös tiettyjä laatumääreitä, joilla tutkimusten harhariskiä voidaan arvioida ja ottaa huomioon tulkinnassa. Tyypillisesti systemoiduissa katsauksissa vaatimukset ovat tiukemmat ja loppupäätelmät kriittisemmät kuin tavallisissa katsauksissa.
Mitä tutkittu tieto kertoo tyydyttyneen rasvan terveysvaikutuksista?
Hiljattain päivitetyn pohjoismaisen ravintosuosituksen asiantuntijaryhmä julkaisi erikseen vuonna 2014 systemoidun katsauksen ravinnon rasvan määrän ja laadun terveysvaikutuksista (oheisen linkin lisäksi katsaus kokonaisuudessaan löytyy tämän kirjoituksen lopusta PDF:nä).
Tavoitteena oli päivittää tilanne edellisen 10 vuotta aikaisemman jälkeen. Katsaukseen valittiin kaikki teemaan vuosina 2000-2011 julkaistut tutkimukset. Aiheeseen sopivia alkuperäistutkimuksia ja niiden meta-analyysejä löytyi 607 kappaletta. Näiden tutkimusten tulosten perusteella ryhmä teki päivitetyn yhteenvedon ravinnon rasvan ja sen laadun vaikutuksista terveyteen.
Katsaus sisältää suuren määrän yksityiskohtia eivätkä ne kaikki mahdu blogikirjoitukseen. Seuraavaan listaan olen koonnut keskeisimmät analyysin havainnot:

• Vaikutukset veren kolesterolipitoisuuteen:
  • Kun ruokavaliossa oli enemmän tyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä rasvoja kokonaiskolesterolitasot olivat matalammat verrattuna tyydyttyyttä rasvaa sisältävään ruokavalioon. Sama löydös koski myös LDL-kolesterolia (ns huono kolesteroli). Sen sijaan eroa ei nähty HDL-kolesterolissa (ns. hyvä kolesteroli) eikä veren triglyseridiarvoissa.
  • Kun ruokavalion hiilihydraatteja korvattiin tyydyttymättömillä rasvoilla, eroa ei veren rasva-arvoissa nähty
  • Varmaa eroa ei myöskään nähty, kun ruokavalioon, jossa oli ennestään hyvin tyydyttymätöntä rasvaa, lisättiin kalaöljyn rasvoja; lukuun ottamatta triglyseridejä, joiden veritaso pieneni.
• Vaikutukset veren kolesterolin partikkelikokoon:
  • Ruokavalion rasvan laadulla ei ole selvää vaikutusta kolesterolin partikkelikokoon suuntaan taikka toiseen.
• Vaikutukset verisuonisairauksiin:
  • Ruokavalion rasvan kokonaismäärällä ei ole merkittävää vaikutusta, kun se on tasolla 30-45% kokonaisenergiamäärästä.
  • Tyydyttyneellä rasvan määrällä yksinään ei ole merkittävää vaikutusta verisuonisairauksien ilmaantumiseen. Tutkimuksissa tyydyttyneen rasvan määrä ja vaihteluväli olivat pieniä (n. 10% energiamäärästä). Osalla rasvoista vaikutus saattaisi olla erisuuntainen (eläinrasvat vs. maitorasvat).
  • Sekä tyydyttymättömän että monityydyttymättömän rasvan määrällä ei ollut yksinään merkittävää vaikutusta verisuonisairauksiin.
  • Uudemmissa tutkimuksissa ei ole enää keskitytty ravinnon yksittäisten rasvojen määrään sinänsä vaan on selvitetty seurauksia, kun tyydyttynyttä rasvaa vaihdetaan johonkin muuhun.
    • Kun tyydyttynyttä rasvaa vaihdetaan tyydyttymättömiin, sairastuvuus verisuonitauteihin pienenee. Jokainen 5% energiamäärästä vaihdettuna tyydyttymättömiin laskee riskiä n. 20%.
    • Kun tyydyttynyttä rasvaa vaihdetaan hiilihydraatteihin, sairastavuus lisääntyy, jos lisätään huonolaatuisia hiilihydraatteja. Sairastavuus ei muutu, jos vaihdetaan hyvälaatuisiin hiilihydraatteihin.
    • Kalaöljyn myönteinen vaikutus näkyi erityisesti jos niiden rasvojen saanti oli muutoin vähäistä
• Vaikutukset sokeriaineenvaihduntaan ja diabetekseen
  • Tyydyttymättömän rasvan runsas saanti liittyy parempaan insuliiniherkkyyteen ja matalampiin veren insuliinitasoihin
  • Veren sokeripitoisuuteen ei ruokavalion rasvojen laadulla ole merkittävää vaikutusta
  • Diabeteksen riskiin ei rasvan kokonaismäärällä ole vaikutusta. Riski pienenee kuitenkin merkittävästi jos tyydyttynyttä rasvaa taikka hiilihydraatteja korvataan monityydyttymättömällä rasvalla.

• Vaikutukset tulehdusmittareihin
  • Ruokavalion rasvalla ja sen koostumuksella ei ole merkittävää vaikutusta

 
Mitä näistä tutkimustuloksista voi päätellä?
Viime vuosina uutiskynnyksen on useasti ylittänyt väite siitä, että tyydyttynyt rasva ei olisi terveydelle haitallista. Tämä väitteen voi ymmärtää näkökulmasta, jossa tarkastellaan yksinään jonkin ravintoaineen yhteyttä esimerkiksi verisuonisairauksiin. Tällöin ei useimmiten nähdä tilastollisesti merkittävää vaikutusta suuntaan taikka toiseen.
Yksittäisen ravintoaineen haitallisuuden tai hyödyllisyyden osoittaminen ei ole helppoa sillä sekoittavia tekijöitä on runsaasti. Lisäksi, jotta tilastollinen merkittävyys saataisiin esiin, tulisi ravintoaineen saannin vaihtelu olla otoksessa riittävän suurta.
Ruokavaliota tulee kuitenkin tarkastella kokonaisuutena. Kun verrataan ruokavalioita, joissa tyydyttynyttä rasvaa on vaihdettu tyydyttymättömiin ja monityydyttymättömiin, havaitaan selvät edulliset vaikutukset veren rasvoissa, sokeriaineenvaihdunnassa sekä sairastuvuudessa verisuonisairauksiin. Tyydyttynyttä rasva ei kuitenkaan kannata vaihtaa huonolaatuisiin hiilihydraatteihin. Vaihto hyvänlaatuisiin hiilihydraatteihin näyttäisi olevan neutraalia.
Takavuosina terveysvalistus korosti voimakkaasti rasvan määrän vähentämistä eikä niinkään rasvan laatua korostettu. Tämä on saattanut osaltaan johtaa ravinnon rasvan korvautumiseen huonolaatuisilla hiilihydraateilla mikä ei ole tutkitun tiedon mukaan ollut terveyttä edistävää.
Tutkittu tieto ei kuitenkaan tue väitteitä siitä, että tyydyttynyt rasva ei olisi terveydelle haitallista. Ilmiössä lienee kysymys enemmänkin siitä, että yksittäinen tutkimushavainto on irrotettu kokonaisuudesta ja samalla suljetaan silmät muulta tutkimustiedolta. On selvästi edullista pyrkiä vähentämään tyydyttyneen rasvan määrää ja korvaamaan se tyydyttymättömillä rasvoilla ja myös välttämään huonolaatuisia hiilihydraatteja rasvan korvaajina.
On kuitenkin selvää, että aiheessa on vielä paljon tutkittavaa. Moniin katsauksessa esitettyihin kysymyksiin eivät tehdyt tutkimukset edelleenkään antaneet selvää vastausta. Tyydyttyneet rasvat koostuvat monenlaisista rasvahapoista ja niillä voi olla erilaisia ja erisuuntaisia. Ns. parittomien hiiliketjujen tyydyttyneet rasvahapot, joita on maidossa ja kalassa, voisivat verinäytteiden perusteella olla hyödyllisiä diabeteksen suhteen mutta havaintoja ei ole pystytty vahvistamaan kotrolloiduissa tutkimuksissa.
Tämän alan tutkimus on kuitenkin haastavaa. Monissa sairauksissa ruokavalio on vain yksi vaikuttava tekijä monien joukossa ja vaikutuksen saaminen esille vaatii pitkän seurannan ja suuren väestöotoksen. Ruokavalion toteutumisen seuraaminen luotettavasti ei ole myöskään helppoa.
 
SR Schwabb et al FNR-58-25145

Lumevaikutus

”Lumevaikutus ei ole pelkästään kuviteltuja vaikutuksia vaan todellisia muutoksia aivojen kemiassa.”

http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/lumevaikutus/

Lumevaikutus

”Lumevaikutus ei ole pelkästään kuviteltuja vaikutuksia vaan todellisia muutoksia aivojen kemiassa.”
 
Kun ihmiseen kohdistetaan mikä tahansa hoito, syntyy ns. lumevaikutus, olipa hoidolla oikeata tehoa tai ei. Lumevaikutus on hyvin tuttua kaikkille terveydenhuollon ammattilaisille.
Lääketieteessä hoitojen käyttämisen yksi perusvaatimus on, että sen pitäisi olla tehokkaampaa kuin lume.
Tehokkaimmin hoidon varsinaisen vaikutuksen saa erotettua lumevaikutuksesta koeasetelmalla, jossa on kaksi ryhmää. Toinen ryhmä saa tutkittua hoitoa ja toinen vaikuttamatonta. Hoidettava ja hoidon antaja eivät kumpikaan tiedä kumpi hoito on vaikuttavaa ja kumpi vaikuttamatonta.Tällöin puhutaan ns. kaksoissokkokokeesta.
Haasteena voi kuitenkin olla ryhmien erilaisuus, etenkin silloin, kun tutkittavien määrät ovat pieniä. Tällöin asetelmaa voidaan tehostaa niin, että tietyn ajan jälkeen hoidot vaihdetaan keskenään. Tällöin kukin saa varmuudella sekä lumehoitoa että tutkittua hoitoa lumevaikutuksineen. Tällaista koeasetelmaa sanotaan crossover-kokeeksi.
Vasta tutkimuksen päätyttyä, kun kaikki tulokset ovat valmiina ja tulokset ’lukittuja’, koodi avataan ja paljastuu mitä hoitoa kukin on missäkin vaiheessa saanut. Vasta tässä vaiheessa voidaan alkaa käsitella tuloksia tilastollisesti.
Ryhmässä, joka sai aktiivista hoitoa, hoidon teho sisältää sekä hoidon varsinaiset vaikutukset että lumevaikutukset. Toisessa ryhmässä teho on vain lumeen aikaansaamaa. Kun näitä kahta ryhmää verrataan saadaan selville hoidon lumeesta riippumaton teho.
Aina vaikutusta ei voida tutkia kaksoissokkokokeella. Klassinen esimerkki on laskuvarjo. Laskuvarjon tehoa ei voida varmistaa antamalla puolelle hyppääjistä oikea varjo ja osalle lumevarjo. Myös vakavissa tapaturmissa ja muissa vakavissa äkillisissä tilanteissa koe-asetelmaan liittyy ongelmia.
Kuitenkin yhä useammin tällaista koe-asetelmaa on käytetty myös hoidoissa kuten leikkaushoidoissa, joita ei ole aikaisemmin uskallettu tutkia kaksoissokkokokeella. Tuoreita suomalaisia tutkimusesimerkkejä ovat polven tähystyskirurgia kulumapotilailla sekä umpilisäkkeen tulehduksen leikkaushoidon pakollisuus. Molemmissa tapauksessa rohkea koeasetelma paljasti ratkaisevasti uutta antamiemme hoitojen tehosta.
Lumevaikutus on hyvin tehokas. Sen yllättävän suuri teho jaksaa hämmästyttää tutkijoita. Tavallisesti koehenkilö on täysin vakuuttunut, että vaikutukset, olivatpa ne hyödyllisiä taikka haittavaikutuksia, johtuvat aktiivisesta hoidosta kuten lääkkeestä. Kun sitten paljastuu, että on koko ajan saanut vain lumelääkettä, epäusko on todella voimakas. Voi vaatia monta tarkistusta ja vakuuttelua, että koehenkilö lopulta uskoo saaneensa vain lumehoitoa.
 

Miten itse lumevaikutusta voisi tutkia?

Luonnollisesti lume on aina mukana kun annetaan vaikuttavaa hoitoa ja se voi olla merkittävä hoidon lisä. Mutta miten voitaisiin tutkia itse lumevaikutusta?
Tuoreessa Marta Pecinan ja kumppaneiden tutkimuksessa (tutkimusjulkaisu ladattavissa PDF-muodossa kirjoituksen lopussa) käytettiin mielenkiintoista koeasetelmaa. Siinä masennusta sairastavat potilaat jaettiin ensiksi kahteen ryhmään, jotka molemmat saivat viikon ajan lumehoitoa. Toiselle ryhmälle kuitenkin kerrottiin hoidon olevan nopeavaikutteista masennuslääkettä (vaikka oli lumetta). Toiselle ryhmälle kerrottiin avoimesti pillereiden olevan lumetta.
Viikon kuluttua hoidot vaihdettiin ristiin. Molemmat saivat lumetta mutta nyt toiselle ryhmälle kerrottiin pillereiden olevan nopeavaikutteista masennuslääkettä.
Kummankin jakson lopussa tutkittavien aivojen opioidi-järjestelmän aktiivisuus kuvattiin (kuvauksessa käytettiin PET-kameraa ja carfentanil-merkkiainetta). Opioidi-järjestelmän epäillään olevan olennaisena tekijänä lumevaikutuksessa. Se on mukana säätelemässä tunteita, stressiä ja sosiaalista palkitsevuutta sekä on aikaisemmin liitetty mm. kipulääkkeiden lumevaikutukseen. Tähän hermojärjestelmään vaikuttavat myös endorfiinimme sekä tietyt huumeet kuten morfiini, oopium ja heroiini.
Tutkimuksissa havaittiin, että lumehoito, silloin kun tutkittava uskoi hoidon olevan aktiivista, aktivoi aivojen opioidi-järjestelmää. Tämä näkyi selvästi aivokuvissa kun verrattiin toiseen lumeryhmään, joka tiesi saavansa lumehoitoa. Opioidijärjestelmän aktivoituminen näkyi myös masennuksen tuntemusta mittaavassa mittarissa (mitattiin QIDS-SR16 -mittarilla). Lumehoito siis lievitti masennusta silloin, kun tutkittava uskoi sen olevan vaikuttavaa lääkettä.
Lopuksi kaikki potilaat saivat aktiivista masennuslääkitystä 10 viikon ajan. Masennuslääkkeen teho korreloi myös lumevasteeseen. Se ryhmä, jolla lumevaikutus oli ollut suurinta, saivat myös suurimman hyötykokemuksen varsinaisesta lääkkeestä.
Tämä tutkimus kertoo, että lumevaikutuksessa on kysymys biologisista tapahtumista aivoissa. Kysymys ei siis ole pelkästään kuvitelluista vaikutuksista vaan todellisista muutoksista aivojen kemiassa. Masennuslääkkeiden vaikutukset näyttäisivat myös osin liittyvän samaan opioidi-järjestelmään kuin lumeenkin.
 

Miten voimme hyödyntää lumevaikutusta?

Koska lumevaikutus on aina läsnä ja se on tehokas, periaatteessa mikä tahansa hoito voidaan kokea hyödyllisenä. Hoidettavan kannalta ei periaatteessa olekaan merkitystä, tuleeko teho hoidon todellisesta vaikutuksesta vai lumeesta, ellei oteta huomioon hoidosta aiheutuneita kustannuksia.
Kuitenkin kaupallisesti tarjottavien hoitojen tulisi olla tehokkaampia kuin lume. On huiputusta antaa hoitoja, joiden tietää perustuvan vain ja ainoastaan lumevaikutukseen. On epäeettistä myydä lumehoitoja.
Terveydenhuollon ammattilaiset eivät saakaan kaupata ja markkinoida tällaisia hoitoja. Muita tällaiset säännöt eivät rajoita sillä esim. homeopatiaa saa vapaasti kaupata vaikka on todistettu, että teho perustuu vain lumevaikutukseen. Sama pätee myös muihin uskomushoitoihin.
Toki on myönnettävä, että kaikki lääketieteenkään antamat tämän päivän hoidot eivät ole aikanaan varmistettu kaksoissokkokokeessa eivätkä välttämättä eroa lumeesta. Mutta kun todetaan, että teho ei eroa lumehoidosta tai muusta helpommasta hoidosta, lääketieteen hoidot muuttuvat. Hyvänä esimerkkinä tuore havainto, että umpilisäkkeen tulehduksen voi usein hoitaa antibiooteilla ja leikkaus tarvitaan vain osalle potilaista.
Tieteeseen ja tutkimuksiin perustuvien hoitojen vahvuus perustuukin siihen, että uusi tieto ohjaa ja täsmentää hoitoja. Tutkijoiden tehtävänä on kyseenalaistaa kaikki nykyiset dogmat mutta tämä vaatii tutkimuksilla, joilla uutta hypoteesia testataan vanhaa vastaan. Uskomuksiin perustuva hoito ei samalla tavalla ohjaudu tiedon lisääntymisen myötä.
Tässä kirjoituksessa on käsitelty vain lumevaikutuksen myönteisiä puolia. Yhtä hyvin lumevaikutus voi näkyä myös haittavaikutuksena. Silloin puhutaan nosebo-vaikutuksesta. Tietääkseni yhtään tutkimusta, jossa tätä ilmiötä ja sen liittymistä aivojen biokemiaan ei ole tehty. Siitä miksi ja milloin lumeen myönteiset vaikutukset muuttuvat noseboksi, ei myöskään tiedetä.
 
Kirjallisuutta: Pecina et al (PDF)