Valoa masentuneelle korvan kautta

Kirkasvalohoito on yleistynyt kaamosmasennuksen hoidossa. Hiljattain Britannian National Institute for Health and Clinical Excellence (NICE) totesi, että kirkasvalohoito vähentää masennusoireita merkittävästi. Kuitenkaan NICE ei ollut aivan varma, onko hoito lumetta parempi. Meta-analyysissä vähenemä oli oireissa 16%; tosin tämä muutos oli vielä virherajojen sisällä (0.84; 95% CI 0.60–1.08). Hoitoa on kuitenkin käytetty ja sen on ajateltu auttavan ainakin osaa potilaista.

Jo vuonna 1998 Campbell ja Murphy väittivät, että kirkasvaloa voisi annostella myös muutoin kuin silmien kautta. Kuitenkaan muut tutkijat eivät tutkimuksissaan voineet vahvistaa näitä löydöksiä.

Valkee oy toi muutama vuosi sitten markkinoille laitteen, jolla valohoitoa voitaisiin annostella aivoihin korvien kautta. Hoidon oletettu mekanismi perustui ajatukseen, että valo läpäisee kallon ja aivojen solut aistivat tämän valon. Aivoihin saapuva valo taas käynnistää tiettyjä solumuutoksia valoa aistivien opsiinien kautta. Näiden avulla valon energia muuttuu hermojen vasteeksi ns. phototransduktion kautta. Ihmisten aivoissa on todettu olevan ns. OPN3-opsiinia, jolla saattaisi olla tekemistä vuorokausirytmin kanssa.

Valkee

Vaikka aivoissa olisikin valoa aistivia soluja ja vaikka valo korvan kautta saavuttaisi aivokudoksen, tulee hoidon teho osoittaa asianmukaisilla tutkimuksilla. PubMed löytää korvavalon vaikutuksia selvittäviä tutkimuksia vain muutaman ja ne voidaan kaikki käsitellä tässä kirjoituksessa lyhyesti.

Korvavalohoidolla tehdyt tutkimukset

Timonen kumppaneineen (1) julkaisi vuonna 2012 ns pilottitutkimuksen, jossa korvavalolla saatiin merkittävä lasku masennuspisteisiin. Tutkimuksessa ei kuitenkaan ollut verrokkiryhmää, joten lumevaikutusta ei voitu sulkea pois. Ilman verrokkiryhmää, mikä tahansa hoito saattaa vaikuttaa tehokkaalta ja ainoastaan se, että hoito on lumetta tehokkaampi, voi olla osoitus hoidon todellisesta tehosta.

Tehon osoittamiseksi Jurvelin ja kumppanit (2) tekivät tutkimuksen jossa 89 potilasta satunnaistettiin kolmeen ryhmään 4 viikon hoidon ajaksi. Potilasryhmät saivat kolme erilaista valoannosta: 1 Lumen, 4 Lumenia ja 9 Lumenia. Aikaisemmassa tutkimuksessa hoitoannos oli ollut 6-8,5 Lumenia. Tutkimuksessa kaikissa kolmessa ryhmässä tuli samanlainen hyöty masennus ja kognitiomittareilla arvioituna. Mitään viitettä valon annos-vasteesta ei siis saatu. Tutkijat päättelivät, että korvavalolla voi olla tehoa.

Tämän tutkimuksen tulkinta on ongelmallista. Tutkimuksen asetelmassa oli todennäköisimmin lähdetty siitä (vaikka niin ei artikkelissa sanottu), että matalin valoannos on annos, jolla ei olisi vaikutusta. Se oli selvästi pienempi kuin muissa ryhmissä ja aikaisemmissa tutkimuksissa käytetty hoitoannos. Tässä 1 Lumenin ryhmässä kuitenkin hoidon vaste oli samanlainen kuin suurempien valoannosten ryhmissä. Siten tutkimus mahdollistaa kaksi erilaista tulkintaa: 1) Jos oletetaan, että 1 Lumenin teho on lumehoitoa, korvavalolla ei olisi lumeesta eroavaa vaikutusta tai 2) Tutkimuksesta puuttui kokonaan verrokkiryhmä, joten tutkimuksen perusteella ei tehosta voida sanoa mitään varmaa.

Tulppo ja kumppanit (3) tutkivat korvavalon vaikutuksia 22 jääkiekon pelaajissa satunnaistetussa tutkimuksessa ja havaitsivat, että korvavalo kykeni lyhentämään urheilijoiden reaktioaikaa. Tutkimuslaite oli säädetty niin, että osassa laitteissa valoa ei syntynyt. Tätä visuaalisen havaitsemisen vaikutusta kokeessa pyrittiin eliminoimaan niin, että tutkittaville kerrottiin, että valon aallonpituudesta johtuen tehoa ei voi päätellä sen mukaan, näkyykö valoa vai ei.

Starck ja kumppanit (4) julkaisivat vuonna 2012 tutkimuksen, jossa toiminnallisella magneettikuvauksella tutkittiin aivojen vastetta korvavalolle. He totesivat tulosten perusteella, että aivot ovat valoherkkiä sillä magneettikuvauksessa saatiin vaste (increased functional connectivity of the lateral visual cortex). Tutkimukseen valittiin 24 henkilöä korvavalohoitoon ja 26 kontrollihenkilöä. Heikkoutena tässä tutkimuksessa oli se, että samaa tutkittavaa ei tutkittu valon kanssa ja ilman vaan ryhmät olivat erit. Ideaalitilanteessahan sama tutkittava kuvataan satunnaisessa järjestyksessä niin että toisella kertaa valo on päällä ja toisella kertaa pois päältä. Lisäksi tutkimuksessa oli erikoista, että kaikki valohoitoa saaneet kuvattiin pimeään vuodenaikaan (joulukuussa ja helmikuussa) kun taas kontrolliryhmän kuvauksia tehtiin myös valoisaan aikaan (helmikuussa ja toukokuussa). Siten tutkimusta on helppo kritisoida siitä, että sekoittavia tekijöitä on mahdoton sulkea pois.

Näiden jälkeen on tehty kaksi tutkimusta, joissa on tutkittu korvavalon vaikutusta vuorokausirytmin säätelyyn. Jurvelin ja kumppanit (5) tutkivat vaikuttaako korvavalo melatoniinin tai kortisolin eritykseen. Koska mitään muutoksia niissä ei havaittu, tutkijat totesivat, että korvavalon vaikutusmekanismi ei välity näiden hormonien kautta. Tutkijat spekuloivat, että teho tulee todennäköisesti jotain muuta kautta. Yksi ehdotettu mekanismi oli ihmisen flavoproteiini CRY. Kuitenkaan mitään tutkimuksia siitä, että korvavalo vaikuttaisi tähän proteiiniin, ei ole tehty.

Toisessa Bromundtin ja kumppaneiden (6) tutkimuksessa 20 tutkittavaa tutkittiin kolmessa eri tilanteessa: 1) korvavalon aikana, 2) tavanomaisen silmien kautta tulevan kirkasvalon aikana sekä 3) korvavalon aikana kun valo-LEDit olivat pimennetty. Tutkimuksessa selvitettiin valohoidon vaikutuksia vuorokausirytmiin, vireilläolotilaan sekä kognitiiviseen suorituskykyyn (psychomotor vigilance performance). Korvavalolla ei ollut vaikutusta melatoniiniin eikä vireystilaan riippumatta siitä oliko laite päällä tai ei. Silmien kautta annettu kirkasvalo vaimensi melatoniinin nousua ja myös vireystila koheni. Millään valohoidolla ei ollut vaikutusta kognitiiviseen suoritukseen.

 

Mitä tutkimukset kertovat?

Korvavalon vaikutuksista on tehty vain hyvin pieni määrä tutkimuksia. Kaamosmasennuksen hoidossa yhtään tutkimusta ei ole tehty niin, että olisi mukana asiallinen lumeryhmä ja että hoitoryhmässä tulisi myönteinen vaikutus, joka eroaisi lumeesta. Tämän perusteella ei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että korvavalolla voisi hoitaa kaamosmasennusta.

Muissa tutkimuksissa on tutkittu ylipäätään sitä, aiheuttaako korvavalo jotain muutoksia aivoissa. Tulokset ovat tässä suhteessa ristiriitaisia. Kahdessa tutkimuksessa jotain muutoksia nähtiin mutta toisessa on selviä metodologisia ongelmia. Muissa kahdessa tutkimuksessa sen sijaan ei tullut mitään vastetta vaikka silmien kautta annettu valo aiheutti vasteen sekä melatoniinissa että vireystilassa. Jäljelle jää siis vain yksi jääkiekon pelaajilla tehty tutkimus, jossa reaktioajan todettiin lyhentyvän korvavalolla. Reaktioaikaa ei saatu muissa tutkimuksissa lyhennettyä valohoidolla.

Jos katsotaan sitten tutkijoiden sidonnaisuuksia, tilanne muuttuu vielä ongelmallisemmaksi. Kaikissa tutkimuksissa, joissa jotain vaikutuksia on nähty, ovat tutkijat suoraan Valkee Oy:n palkkalistoilla. Siten näiden tutkimusten riippumattomuus voidaan katsoa olevan kyseenalaista. Näissä tutkimuksissa tutkijat myös pyrkivät tulkitsemaan tutkimustuloksen myönteiseksi vaikka todellisuudessa tulokset eivät tätä tukeneetkaan. Ainoa riippumaton tutkimus (6) havaitsi, että korvavalolla ei ollut vaikutusta mutta silmien kautta annettu valo vaikutti melatoniiniin ja vireyteen.

Valkee Oy kertoo nettisivuillaan, että korvavalo on hyväksytty Euroopassa lääkintälaitteeksi. Miten voi olla mahdollista, että laite on hyväksytty lääkintälaitteeksi vaikka tutkimusnäyttö tehosta on käytännössä olematonta? Se ei ole ongelma sillä lääkintälaitteeksi hyväksyminen ei edellytäkään osoitusta tehosta. Riittää, että laite on teknisesti turvallinen eikä aiheuta esim. sähköiskua taikka palovammoja. Tämän ilmeisesti korvavalon valmistajat ovat pystyneet varmistamaan.

Valkee väittää nettisivuillaan, että korvavalo tehoaa monenlaisiin pimeydestä syntyviin vaivoihin. Laite yrityksen mukaan lievittää kaamosmasennusoireita, parantaa kognitiivista suorituskykyä, parantaa motorista reaktioaikaa ja vähentää akuutisti ahdistusoireita. Suomessa ei saa väittää lääkkeiden tehosta perättömiä. Elintarvikkeiden terveysväitteet ovat tarkassa arvioinnissa. Kuitenkin yritys voi väittää laitteella saatavan monenlaisia hyödyllisiä vaikutuksia ilman, että niitä on tutkimuksilla voitu todeta. Tutkimusnäytön puuttuminen ei tarkoita tietenkään sitä etteikö valo voisi toimia mutta tehon osoittaminen vaatisi asianmukaisia tutkimuksia ennen kuin kaupallinen toiminta tulisi käynnistyä.

Yhteenveto

Korvavalon tehosta kaamosmasennukseen ei ole tutkimusnäyttöä. Myöskään sille, että korvavalolla olisi minkäänlaisia vaikutuksia ylipäätään aivoihin, ei ole vakuuttavaa näyttöä. Ehdotetut vaikutusmekanismit ovat vain hypoteeseja ilman asianmukaisia tutkimuksia. Mielestäni lääkinnällisten laitteiden markkinointi ja myyminen ilman asianmukaista tutkimusnäyttöä pelkkää rahastusta, epäeettistä ja siihen tulisi voida puuttua.

Viitteet:

1: Timonen M, Nissilä J, Liettu A, Jokelainen J, Jurvelin H, Aunio A, Räsänen P, Takala T. Can transcranial brain-targeted bright light treatment via ear canals be effective in relieving symptoms in seasonal affective disorder? A pilot study. Med Hypotheses. 2012 Apr;78(4):511-5. doi: 10.1016/j.mehy.2012.01.019. Epub 2012 Jan 31. PubMed PMID: 22296809.

2:  Jurvelin H, Takala T, Nissilä J, Timonen M, Rüger M, Jokelainen J, Räsänen P. Transcranial bright light treatment via the ear canals in seasonal affective disorder: a randomized, double-blind dose-response study. BMC Psychiatry. 2014 Oct 21;14:288. doi: 10.1186/s12888-014-0288-6. PubMed PMID: 25330838; PubMed Central PMCID: PMC4207317.

3: Tulppo MP, Jurvelin H, Roivainen E, Nissilä J, Hautala AJ, Kiviniemi AM, Kiviniemi VJ, Takala T. Effects of bright light treatment on psychomotor speed in athletes. Front Physiol. 2014 May 12;5:184. doi: 0.3389/fphys.2014.00184. eCollection 2014. PubMed PMID: 24860513; PubMed Central PMCID: PMC4026757.

4: Starck T, Nissilä J, Aunio A, Abou-Elseoud A, Remes J, Nikkinen J, Timonen M, Takala T, Tervonen O, Kiviniemi V. Stimulating brain tissue with bright light alters functional connectivity in brain at the resting state. World Journal of Neuroscience Vol.2 No.2, Pub. Date: May 29, 2012 DOI: 10.4236/wjns.2012.22012

5: Jurvelin H, Takala T, Heberg L, Nissilä J, Rüger M, Leppäluoto J, Saarela S, Vakkuri O. Transcranial bright light exposure via ear canals does not suppress nocturnal melatonin in healthy adults–a single-blind, sham-controlled, crossover trial. Chronobiol Int. 2014 Aug;31(7):855-60. doi: 10.3109/07420528.2014.916297. Epub 2014 May 14. PubMed PMID: 24828616.

6: Bromundt V, Frey S, Odermatt J, Cajochen C. Extraocular light via the ear canal does not acutely affect human circadian physiology, alertness and psychomotor vigilance performance. Chronobiol Int. 2014 Apr;31(3):343-8. doi: 10.3109/07420528.2013.854250. Epub 2013 Nov 13. PubMed PMID: 24224577