Mitä yhteistä on Uppo-Nallella ja Elisabeth Bikillä?

Toukokuussa Kivinokan kesäteatteri sensuroi 40 vuotta vanhan Uppo-Nalle –näytelmän rokotuskohtausta rokotevastaisten painostuksen ja uhkailun seurauksena. Kyseinen kohtaus on siis näytelmän alkuperäistekstissä eikä liittynyt millään tavalla meneillään olevan rokotuskampanjaan.

Yksi painostuksen motorisoijia oli Maria Nordin, joka Twitterissä nosti näytelmän rokotuskohtauksen esiin. Myöhemmässä twiitissään hän riemuitsi teatterin ilmoittaessa kohtauksen sensuroinnista.

Tällainen tapahtuma lienee harvinainen poikkeustapaus?

Valitettavasti on todettava, että tällainen virheellisestä tiedosta ja parjaamisesta alkava toiminta, johtaen lopulta maalittamiseen ja uhkailuun, ovat ilmiöinä arkipäiväistyneet. Jokainen somessa luotettavaa ja tutkittua tietoa tarjoava henkilö joutunee ilmiön kohteeksi jossain määrin.

Syy ilmiön yleistymiseen on todennäköisesti sen tehokkuus. Tiedämme, että virheellisen tiedon jatkuva toistaminen on tehokasta kompromissiharhasta johtuen. Kun tarpeeksi monta kertaa kuulee väitteen, tulkinta muuttuu väitteen suuntaan, oli väite tosi tai ei.

Vaikka emme uskoisikaan propagandan olevan totta, otamme sen tahattomasti huomioon hakiessamme keinotekoisia kompromisseja.

Lopulta maalittamisen ja uhkailun avulla saadaan myös konkreettisia vaikutuksia aikaan. Uppo-Nalle –näytelmän rokotuskohtauksen nousu laajasti levinneeksi uutiseksi sekä näytelmän sensurointi on tästä erinomainen esimerkki.

Tiedossani on monia muita vastaavia yrityksiä

Miksi otsikossa mainitaan hollantilainen tutkija Elisabeth Bik? Hän on tieteentekijöille tuttu ja hyvin aktiivinen tieteellisissä julkaisuissa olevien plagioinnin, huijausten ja feikkitulosten paljastaja.

Nostettuaan tänä keväänä esiin marseillelaisen infektiolääkärin Didier Raoultin julkaisujen laatuongelmat PubPeer-alustalla ja Twitterissä, hän ei saanutkaan selitystä ja perusteluja julkaisujen osalta vaan hänet on uhattu haastaa oikeuteen.

Kyseessä on sama Raoult, jonka klorokiiniväitteet saivat Donald Trumpinkin virheellisesti hehkuttamaan klorokiinia Covid-19 -infektion hoidossa.

On ennenkuulumatonta, että tieteellinen keskustelu voisi johtaa oikeuskäsittelyyn, sillä tieteellisiä kiistoja ei tietenkään voi oikeudessa ratkaista. Bikin tueksi onkin syntynyt tieteentekijöiden somekampanja.

Lähempänä oleva esimerkki on kollega Jan Sundell, joka on avoimesti kertonut julkisuudessa, miten hän on joutunut häirinnän ja uhkailun kohteeksi. Hänestä on tehty rikosilmoitus (joka ei edennyt edes esitutkintaan), häiriösoittoja ja mm. Sundellin Facebook-sivuilta poimittujen kuvien katalogien jakamista mm. esimiehille, lääkäriliittoon ja tasa-arvovaltuutetulle perverssioväittein höystettynä.

Jaetuissa viesteissä vaadittiin Sundellille potkuja tai ainakin vakavaa varoitusta. Sundellin kirjan kustannuspäällikölle soitettiin, ettei kirjaa saisi julkaista. Kun kirja julkaistiin, kustantajaa uhkailtiin rikosilmoituksella ja oikeudella.

Itselläni on omakohtaista kokemusta varsinaisesta uhkailusta, kun kirjoitin vuonna 2016 Fitline-tuotteisiin liittyvistä perusteettomista terveysväitteistä. Pari vuotta myöhemmin käynnistyi yrityksen kautta uhkailukampanja.

Lievempiä omia tapauksia ovat lähinnä kirjastani ja sidonnaisuuksista levitetyt virheelliset väitteet. Niitä levittivät ne tahot, joiden liiketoimintaa kirjan sisältämä tutkittu tieto uhkasi.

Alkuvuodesta Professoriliiton jäsenet valitsivat minut Vuoden Professoriksi. Tästä seurasi se, että pääasiassa samat tahot, jotka olivat aktiivisia edellä kuvattujen virheellisten kirjaväitteiden kanssa, lähettivät kirjeitä Professoriliitolle pahoitellen valintaa.

Varsinaisia vaatimuksia eivät hyvin samanlaiset ja selvästi yhdessä koostetut kirjeet esittäneet. Lähinnä kirjeissä haluttiin tuoda esiin, että olen ”kiistanalainen” henkilö. Kiistanalaisuus syntyi luonnollisesti siitä, juuri nuo kirjeiden lähettäjät olivat tämän ”kiistan” toinen osapuoli.

Miten parjaamiseen, maalittamiseen ja uhkailuun tulisi reagoida?

Ymmärrän hyvin, että kesäteatteri toimi kuten toimi enkä halua kritisoida päätöstä, jolla he saivat työrauhan lastenteatteriinsa.

Yhtä selvää on kuitenkin se, että mikäli annamme perusteettomille väitteille uhkailuille periksi, olemme kaltevalla pinnalla – ellemme jo vapaassa pudotuksessa. Historia on osoittanut, että perusteeton itsesensuuri johtaa juuri siihen mitä itsesensuurilla pyritään välttämään.

Jos virheellisillä väitteillä ja öykkäröinnillä pääsee haluamaansa lopputulokseen, lipsumme vähitellen ja huomaamatta tilanteeseen, jossa mielipiteet korvaavat faktat ja eniten huutavan viesti muuttuu totuudeksi.

Parjaamiseen, maalittamiseen ja uhkailuun on kaksi mahdollista toimintatapaa: Reagoimattomuus tai vastustaminen.

Reagoimattomuus voi olla paras tapa silloin, kun kyseessä on marginaalisen toimijan puskista huutelua tai huonoa somekäytöstä. Reagoimattomuudella estetään ainakin yksi öykkärin tavoite: näkyvyyden saaminen.

Esimerkiksi väitteet rokotteiden sisältämistä tietokonesiruista voi jättää omaan arvoonsa vaarantamatta yhteiskunnan käsitystä oikeasta tiedosta. On syytä luottaa väestön medialukutaitoon perusasioissa.

Reagoimattomuus virheellisiin väitteisiin voi kuitenkin vinouttaa kompromissiharhan seurauksena tulkintaa siitä mikä on totta ja mikä ei. Kun saman virheellisen väitteen havaitsee monta kertaa, tulkintamme muuttuu huomaamatta väitteen suuntaan. Näin virheellisen tiedon jakaja pääsee vähitellen tavoitteeseensa.

Sen vuoksi laajalle levinneisiin tai toisaalta kriittisiin ilmiöihin liittyviin virheellisiin väitteisiin tulisi aina reagoida. Esimerkeiksi näistä teemoista käy vääristellyt tiedot rokotteiden haitoista taikka perusteettomat lupaukset vaikuttamattomista hoidoista vakaviin sairauksiin. Samalla tulisi kuitenkin varoa virheellisen väitteen toistamista.

Kun reagoinnista seuraa maalittamista ja uhkailua, tilanne muuttuu haastavammaksi. Sen sijaan, että antaa periksi ja ryhtyy itsesensuuriin, tilanteeseen on kolme tehokasta toimintamallia:

  • Asian käsittely omassa sidosryhmässä
  • Asian tekeminen mahdollisimman julkiseksi
  • Ilmoituksen tekeminen viranomaisille.

Usein tehokkainta on käyttää kaikkia kolmea samaan aikaan tilanteen vakavuudesta riippuen.

Uhkailusta kertominen esimiehille ja sidosryhmälle ennen kuin se on laajasti julkisuudessa, vähentää omassa piirissä ilmiön uutisarvoa ja epäilyksiä oman toiminnan asiallisuudesta.

Vaikka julkiseksi tekeminen lisää tietysti paradoksaalisesti julkisuutta asialle, voi se olla tehokas toimi silloin kun kyseessä on uhkaileva yritys tai toimija, jolle imagohaitta voi olla merkittävä. Itse saamani uhkailu Fitline-tuotteiden valmistajilta päättyi siinä vaiheessa kuin Turun Sanomien toimittaja otti yhteyttä uhkailijaan ja teki siitä laajemman uutisen.

Kolmas tapa reagoida selvään uhkailuun on yhteydenotto viranomaisiin.

Minusta teatterin tapauksessa kahden jälkimmäisen keinon käyttäminen olisi ollut kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin itsesensuuri, vaikka teatterin tekemän ratkaisun hyvin ymmärränkin.

Nyt jäämme odottelemaan mitä muuta ei saisi jonkun mielestä esittää teatterissa tai muualla.

Rokotusriski ja salamaniskun todennäköisyys

Viime päivinä Covid-19-rokotteisiin liittyvät haittavaikutusten riskit ovat ylittäneet uutiskynnyksen ja herättäneet laajaa keskustelua somessa. Uutisissa on kerrottu, että osa rokotettavista on kieltäytynyt AstraZenecan rokotteesta haittavaikutusten pelossa. Tällä hetkellä tätä rokotusta annetaan vain yli 65-vuotiaille.

Kuten kaikkiin rokotteisiin, myös Covid-19 rokotteisiin liittyy tunnettuja haittavaikutuksia. Valtaosa niistä on lieviä, suorastaan odotettuja ja merkkinä rokotteen aikaansaamasta immuunireaktiosta. Tyypillisesti haitat ovat muutamassa päivässä ohimeneviä rokotuskohdan paikallisreaktioita tai kuumereaktioita.

Uudet rokotteet voivat kuitenkin aiheuttaa aikaisemmin tuntemattomia haittoja. Ennen käyttöönottoa tehdyissä tutkimuksissa haittoja seurataan hyvin tarkoin kymmenillä tuhansilla rokotetuilla ja haittoja verrataan lumerokotteen saajiin.

Tämän kirjoituksen tavoitteena on tarkastella AstraZenecan rokotteeseen liitettyjen vakavien haittojen riskiä ja vertaan niitä muihin arkielämän riskeihin. Vertailu auttanee hahmottaman riskin suuruuden konkreettisesti. Lopuksi pohdin näiden riskien suuruutta suhteessa rokotuksen hyötyihin.

Laajempi kirjoitus löytyy tästä.

Liialliset tutkimukset tuovat joillekin rahaa, mutta harvalle terveyttä

Kirjoittajat: Jussi Mustonen, Vesa Kataja, Kari Tikkinen

Lähetimme tekstin 8.9.2020 Helsingin Sanomiin Mielipide-palstalle. Juttua ei hyväksytty julkaistavaksi. Helsingin Sanomat julkaisi samasta aihepiiristä Elli-Alina Hiilamon artikkelin ”Kuka tahansa voi ostaa itselleen magneettikuvauksen – Ilman lähetettä tehtävien tutkimusten yleistyminen huolestuttaa lääkärikuntaa” 3.4.2021. Julkaisemme nyt mielipidekirjoituksemme tässä blogissa.

Helsingin Sanomat julkaisi etusivullaan 7.9.2020 näkyvän mainoksen, jossa SYNLAB kyseenalaisin keinoin houkutteli asiakkaita laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin ilman terveydenhuollon ohjausta. Haluamme kiinnittää huomiota ilmiöön ja herättää keskustelua siitä, millainen markkinointi on eettisesti hyväksyttävää ja millainen merkitys diagnostisilla tutkimuksilla todellisuudessa on.

Mainoksessa luonnehditaan oireettomuutta ”itsepetokseksi” ja pyritään herättämään vakavan sairauden pelkoa, jotta lukija ostaisi tutkimuksia. Epäröijää syyllistetään ”tyhmäksi”.

Myynnin edistäminen terveysahdistusta lietsomalla on paheksuttavaa jo sinänsä, mutta mainoksessa esitetään lisäksi harhaanjohtavia ja haitallisia käsityksiä diagnostisten tutkimusten tulkinnan helppoudesta  ja tulosten merkityksestä.

Mainoksen mukaan varhainen havaitseminen ”voi ehkäistä monia terveysongelmia”. Joidenkin terveysongelmien kohdalla eittämättä on merkitystä, havaitaanko ne aiemmin vai myöhemmin, mutta yleisesti pätevänä totuutena sitä ei voi pitää. Tällaisen väitteen yhteydessä olisi täsmennettävä, mitä ongelmia tarkoitetaan, millä tutkimuksilla ja kuinka luotettavasti ne havaitaan, mihin toimenpiteisiin tämä johtaa sekä millaisia terveysvaikutuksia tällä on osoitettu olevan verrattuna esimerkiksi siihen, että henkilö hakeutuisi terveydenhuoltoon tarvittaessa esimerkiksi oireen perusteella.

Mainoksen mukaan tutkimuksilla voidaan ”selvittää terveydentila” helposti ja niiden kuvataan antavan ”mustaa valkoisella” terveydestä. Tosiasiassa tulosten tulkinta on usein ammattilaisillekin haastavaa. Moniin laboratoriomittauksiin liittyy merkittävää epätarkkuutta ja niiden korrelaatio vointiin tai sairauden ennusteeseen voi olla heikko. On tavallista, ettei varmoja johtopäätöksiä voida tehdä. Väitteet, että laboratoriomittauksin voitaisiin ”kartoittaa hyvinvointia” ovat mielikuvituksellisia.

Diagnostisen testin käyttökelpoisuus riippuu sen teknisen osuvuuden lisäksi taudin yleisyydestä tutkittavilla. Tästä kontekstista irrotettujen tulosten tulkinta on arvailua. Laboratorion viitearvot ymmärretään usein väärin; todellisuudessa ”normaali” ei osoita terveeksi ja ”poikkeava” voi olla yksilön kohdalla normaali. Viiteväli kuvaa vain viiteväestön tyypillistä tulostasoa. Ellei tutkimusta ole tehty täsmällisestä syystä, on poikkeava tulos usein merkityksetön. Osa terveidenkin tuloksista osuu väistämättä viitevälin ulkopuolelle, joten mitä enemmän tutkimuksia tehdään, sitä enemmän vääriä hälytyksiä aikaansaadaan. Kuvantamistutkimuksiin liittyy samanlaisia ongelmia; esimerkiksi oireettomissa nivelissä nähdään usein samanlaisia ”vikoja” kuin kipeissäkin.    

Sattumalta poikkeavat tulokset voivat johtaa lisätutkimusten kierteeseen, hyödyttömiin hoitoihin haittoineen, huoleen ja ahdistukseen – ilman että tuloksista olisi lopulta mitään hyötyä.

Mainoksen mukaan tulosten antamalla tiedolla voi mm. ”huokaista helpotuksesta”. Koska normaalitkaan tulokset eivät sulje pois ajankohtaisia tai tulevia terveysongelmia, voi turvallisuuden tunne olla väärä. Toisaalta vaikka ajatus on intuitiivisesti houkutteleva, on tosiasiassa varsin epäselvää, vähentävätkö aiheettomat testit huoltakaan. Vastaavasti ei voida olettaa, että mittaustulokset mahdollisista riskitekijöistä käytännössä johtaisivat sairastumisriskiä pienentäviin muutoksiin. Esimerkiksi tieto sydän- ja verisuonitautien geenitestien tuloksista ei ole tutkimuksissa  vaikuttanut elintapoihin.

Hyvinvointi on tärkeää ja terveydenhuoltojärjestelmän keskeisimpiä tavoitteita. Aiheettomien ja mahdollisesti haitallistenkin tutkimusten markkinointi on epäeettistä. Tällaisella mainonnalla tavoitellaan jotain aivan muuta kuin terveyttä. Toivomme, ettei tämä Suomessa yleisty.    

Jussi Mustonen

Yleislääkäri, Työterveys Helsinki; yksityisvastaanotto (Terveystalo)

Vesa Kataja

Kliinisen onkologian dosentti, lääketieteellinen johtaja, Kaiku Health Ltd

Kari Tikkinen

Urologian professori, Helsingin yliopisto, Eksote ja HUS

Kirja: Verensokeri haltuun – Eroon esidiabeteksesta

Laillistettu ravitsemusterapeutti, filosofian tohtori Reijo Laatikainen on tuottelias tietokirjailija. Olen tutustunut hänen aikaisempiin helppolukusiin kirjoihinsa, joissa käsitellään ravitsemukseen liittyviä terveysväitteitä sekä valittuja terveysteemoja tutkitun tiedon valossa.

Uusin kirja Verensokeri haltuun – Eroon esidiabeteksesta (Kirjapaja 2020) esittelee keinoja, joilla voisimme taltuttaa sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä ja siten estää tyypin 2 diabeteksen puhkeamisen.

Aihe on erityisen ajankohtainen, sillä liikkumaton elintapamme ja ylipaino ovat yleistyneet ja samalla myös sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ovat yleistyneet. Nämä häiriöt voivat johtaa tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen. Elintapojen muutoksilla tämä kehitys kuitenkin voidaan estää.

Kirja-arvostelun voi lukea laajemmin tästä.

Covid-PCR-testaus ei ole epidemian syy mutta sitä käytetään kyseenalaisella tavalla matkustajilla

Covid-infektion diagnostiikassa käytetty PCR-testaus synnyttää edelleen perusteettomia väitteitä, joita jaetaan laajalti somessa.

Anti-PCR-fanaatikoiden tyypillisin virheellinen väite on, että suuri osa tai jopa kaikki todetuista Covid-19-infektioista olisi vain PCR-testauksen synnyttämiä vääriä positiivisia testituloksia, eikä varsinaista epidemiaa olisikaan. Nämä väitteet eivät kuitenkaan kestä kriittistä tarkastelua.

Suurempi ongelma on kuitenkin se, että PCR-testejä käytetään lisääntyvästi kyseenalaisesti. Osana valtioiden matkustusrajoituksia on otettu käyttöön PCR-testit. Esimerkiksi lennolle pääsee vain tuore negatiivinen PCR-testi mukanaan. Jotkut maat vaativat vielä toisen pikatestin lentokentällä.

Koko kirjoituksen voi lukea tästä.

Moni sairastuu ja kuolee koronarokotuksen jälkeen

Otsikko on tarkoituksellisesti muotoiltu provosoivaksi. Mutta se on myös totta.

Toisin kuin rokotustutkimuksissa, väestöä laajasti rokotettaessa ei enää olekaan vertailuryhmää, johon rokotettuja voisi verrata.

Vaarana on, että yhteiskunnassa normaalistikin tapahtuvat sairastumiset ja kuolemat yhdistetään rokotuksiin vain sen perusteella, että ne tapahtuvat rokotuksen antamisen jälkeen.

Tuore kirjoitukseni ilmiöstä tässä.

Nosebo-vaikutuksesta lisänäyttöä

Nosebo on kiehtova ilmiö. Olen kirjoittanut siitä aikaisemminkin ja siitä on myös kirjassani Kauppatavarana Terveys.

Nosebo on lume-vaikutuksen negatiivinen vastine. Nosebo-vaikutukset ovat haittavaikutuksia, jotka eivät liity lääketieteellisellä mekanismilla itse hoitoon.

Marraskuussa New England Journal of Medicine julkaisi mielenkiintoisen tutkimusraportin, jossa nosebo-ilmiötä oli tutkittu kolesterolilääkkeen käytön yhteydessä.

Tutkimukseen valittiin 60 potilasta, jotka olivat saaneet lihasoireita statiineista (kolesterolia alentava lääke) ja sen vuoksi lopettaneet niiden käytön.

Kukin potilas sai neljä kpl kuukauden tarvetta vastaavaa pakkausta kutakin hoitoa: 1) statiinilääkettä, 2) lumelääkettä ja 3) tyhjän lääkepurkin. Kutakin pakkausta tuli käyttää kuukauden ajan satunnaisessa järjestyksessä.

Koehenkilöt raportoivat oireistaan päivittäin kännykällä. Jos oireet olivat voimakkaita, ”hoito” oli lupa lopettaa sen kuukauden osalta.

Oiretaso oli 8,0 (95% luottamusväli, 4,7 – 11,3) tyhjän lääkepurkin ”käytön” aikana, 15,4 lumehoidon aikana (95% luottamusväli 12,1 – 18,7; P<0.001 verrattuna tyhjän purkin käyttöön) ja 16,3 statiinin käytön aikana (95% luottamusväli, 13,0 to 19,6; P<0.001 verrattuna tyhjän purkin käyttöön).

Tilastollisesti merkittävää eroa ei havaittu statiinin ja lumelääkkeen välillä (P=0.39).

Kuvassa alla on esitetty kunkin 60 potilaan oireistoa eri ”hoidon aikana. Oikeassa reunassa potilaat, jotka lopettivat hoidon haittojen vuoksi.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Nayttokuva-2020-12-21-142622-1024x783.jpg

Haittavaikutusten vuoksi hoidon keskeyttäneiden oireisto oli lumehoitoryhmässä 90% statiinihoitoryhmän oireiden tasosta.

Puolet tutkittavista jatkoi tutkimuksen jälkeen statiineja.

Pohdinta

Tämä tutkimus on mielenkiintoinen havainto nosebovaikutuksista ja sen merkittävyydestä. Lumelääke aiheutti samantasoiset haittavaikutukset kuin aktiivilääke, kun sitä verrattiin tyhjän lääkepurkin hoitoon.

Havainnon tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että tutkimukseen valittiin potilaita, jotka olivat saaneet statiinlääkitystä aikaisemmin mutta keskeyttäneet sen haittavaikutusten vuoksi.

Tutkimusasetelma on myös mielenkiintoinen. Kukin potilas toimi omana kontrollinaan ja hoito vaihteli kuukausittain. Mukana oli lumelääkkeen lisäksi myös tyhjän lääkepurkin ryhmä.

Havainnot sopivat myös kliinisiin havaintoihin, että useat potilaat kykenevät jatkamaan statiinilääkitystä vaikka ovat haittoja havainneet. Usein tämä onnistuu valmistetta vaihtamalla.

Tutkimuksen perusteella ei tietenkään voida väittää, etteikö statiinilääkitykseen liittyisi haittavaikutuksia taikka aiheuttaisi lihasoireita. Tutkimus on yksinkertaisesti liian pieni siihen tarkoitukseen.

Kuitenkin tämäkin tutkimus osoittaa, että nosebo-ilmiöllä on merkittävä rooli lääkehaittojen syntymisessä.

Oman itsen löytäminen YLE:n Perjantai-ohjelmassa

Eilen illalla esitettiin YLE:n kanavalla Perjantai-niminen ohjelma. Ohjelmasta nousi kohu jo etukäteen, sillä Yle mainosti sitä keskusteluvieraaksi kutsutun Maria Nordinin nimellä.

Oman itsen löytäminen on hyvä aihe televisio-ohjelmalle. Oman itsen löytämisestä on kirjoitettu monia bestsellereitä ja on syntynyt myös oman itsen löytämistä tukevien hyvinvointivalmentajien ammattikunta. Teema on paljon esillä ja aihe on hyvinkin ajankohtainen.

Ohjelmassa Sean Rick hastattelee vieraita kustakin aiheesta ja tällä kertaa haastatelavana olivat Maria Nordinin lisäksi hyvinvointivalmentaja Anne Karilahti. Ohjelmassa näytettiin myös sympaattinen dokumentti hauskasta harrastuksesta, jossa pukeudutaan erilaisiin eläinhahmoihin.

Ohjelman katsottuaan, jäi ihmettelemään miksi Maria Nordin oli kutsuttu haastateltavaksi. Hänen tähänastiset toimensa eivät ole liittyneet oman itsen löytämiseen vaan kurssiin, jossa mielen muokkauksen avulla pyritään eroon erilaisista oireista ja vaivoista. Yhteys oman itsen löytämiseen on kovin löyhä.

Oman itsen löytäminen tuli aivan eri tasolla ja näkökulmista käsiteltyä oheisdokumentissa ja Anne Karilahden haastattelussa.

Tulin siihen johtopäätökseen, että ainoa todellinen syy Nordinin kutsumiseen oli saada ohjelmalle näkyvyyttä, somepöhinää ja klikkauksia. Minusta tämä valinta ei ole journalistisesti kestävällä pohjalla, sillä ohjelmassa Nordin pääsi vapaasti mainostamaan omaa kaupallista kurssiaan ilman todellista haastamista.

Ohjelmassa Nordin ei tuonut esiin mitään sellaista mikä suoraan liittyisi oman itsen löytämiseen, sillä solisluihin naputtelu ja jonkin lauseen hokeminen ei johda parempaan itsetuntemukseen eikä parempiin valintoihin elämässä.

Nordinin kommentit ohjelmassa eivät kestä kritiikkiä

Ohjelmassa Nordin esitti väitteitä, jotka eivät kestä lainkaan kritiikkiä, mutta niitä ei toimittaja haastanut. Hän väitti mm. että hänen kurssinsa oli alunperinkin ollut turvallinen ja hänen tarvitsi vain poistaa yksi kurssilaisen kommentti.

Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tämä asia käy selväksi esimerkiksi alla olevasta Tukesin päätöksestä.

Vaikka Tukes on asian selvästi päätöksessään todennut, Nordin ei edelleenkään halua ymmärtää, että kurssin turvallisuuden arviointiin kuuluu sekä itse kurssimateriaali että sen mainostamiseen tuotettu materiaali. Tukesin perustelut alla.

Turvallisuusriskien lisäksi kurssissa oli massiivinen määrä perustavanlaatuisia virheellisiä terveysväitteitä, joista vain osa oli Tukesin turvallisuusarvion kohteena. Tukes ei arvioi lainkaan kurssin sisällön oikeellisuutta tai asiallisuutta. Olen sisällön muista ongelmista kirjoittanut varsin yksityiskohtaisesti tässä ja tässä.

Mielikuvaharjoitus leikkimisestä

Ohjelmassa toimittaja kysyi Nordinilta Tukesin, minun ja muiden asiantuntijoiden antamasta kritiikistä kurssia kohtaan. Nordin kertoi toimittajalle käsittelevänsä asiaa mielikuvaharjoituksilla. Näissä harjoituksissa minä olen yksinäinen 7-vuotias Juhani-niminen pieni poika, jota hän lähestyy ja ehdottaa leikkimistä. Harjoituksessa minä ja hän sitten leikimme sulassa sovussa.

Kertomus herätti minussa aidon säälin tunteen.

Kertomuksen perusteella Maria Nordin ei ole vieläkään ymmärtänyt, miksi kurssia on kritisoitu. Kohteena ei ole henkilö nimeltä Maria Nordin eikä kysymys ole riidasta hänen ja henkilön nimeltä Juhani Knuuti kanssa. Näin Nordin kuitenkin asian edelleen näkee ja tämä tuli myös esiin keväällä kun asia oli esillä somessa.

Kritiikki on kohdistunut kurssiin ja sen perättömiin, virheellisiin ja osin myös vaarallisiin terveysväitteisiin. Vaikka Tukes minua asiassa konsultoi, kritiikissä ei ole kysymys minun jä hänen riidastaan toisin kuin hänen kertomuksensa antaa ymmärtää.

En ole koskaan Maria Nordinia tavannut enkä edes keskustellut hänen kanssaan puhelimessa. Olemme vaihtaneet muutaman sähköpostin. Se, että olen tuonut pyynnöstä esiin hänen kurssinsa sisältämiä totuudenvastaisia väitteitä, ei tee meistä riitapukareita.

Mistä on kysymys?

Olen mielestäni jo keväällä tuonut kurssin ja siihen liittyvien terveysväitteiden ongelmat omalta osaltani riittävän perusteellisesti esiin. Sitä keskustelua ei ole tarpeen jatkaa.

Olen kuitenkin edelleen huolissani kurssin asiakkaiden turvallisuudesta, sillä kurssin vetäjä ei ole edelleenkään ymmärtänyt eikä tiedostanut, mihin kevään kritiikki perustui. Sen sijaan hän kuvittelee asian olevan kahden ihmisen erilaisesta maailmankuvasta syntynyt riita.

Somessa Nordinin postauksia tulee säännöllisesti vastaan. Alle kopioin niistä muutaman. Jokainen voi itse arvoida tuon perusteella, mistä tässä on kysymys.

Miten mielipide eroaa tieteellisestä kannasta?

Covid-19 epidemiaan liittyvän D-vitamiinikeskustelun aikana olen saanut paljon myönteistä palautetta siitä, että olen nostanut esiin D-vitamiinin riittävän saannin epidemian aikana. Toki olen tällaisesta palautteesta mielissäni mutta se kertoo myös, että edellä kuvattua tieteellisen ajattelun logiikkaa ei ole sisäistetty.

Tieteellisestä tiedosta viestiminen on hyvä asia mutta se ei ole sankarillista.

Laajempi kirjoitus täällä.

Onko HPV-rokotus vaarallinen?

Olen kirjoittanut tästä samasta aiheesta muutama vuosi sitten. Koska nyt asia nousi jälleen laajasti esille somessa ja myös eräs lääkärikin osallistui rokotuksen vaaroja korostavaan valheellisten tietojen levittämiseen, julkaisen tässä päivitetyn version HPV-rokotuksen turvallisuuden tutkimusnäytöstä.

Vastaavat tiedot HPV-rokotuksesta löytyvät myös elokuussa julkaistussa kirjassani Kauppatavarana Terveys.

Kooste tutkimusnäytöstä löytyy tästä.