Homeopaattinen mullistava syöpätutkimus osoittautui manipuloiduksi

Kirjoittajat: Juhani Knuuti ja Viktor Weisshäupl

Ryhmä lääkäreitä Itävallassa on vuosia kampanjoinut sitä vastaan, että Itävallan Lääkäriliitto ja terveysministeriö tukevat pseudolääketiedettä, mm. homeopatiaa eli vain lumevaikutuksen omaavaa hoitoa. Itävallan lääkäriliitto nimittäin myöntää tutkintotodistuksia mm. homeopatiasta ja antroposofisestä lääketieteestä.

Mikäli homeopatia ei ole vielä tuttua, voit lukea aiheesta tässä ja tässä. Yhteenvetona voi todeta, että sen lisäksi, että koko homeopatian idea on älytön ja epäuskottava, laajojen tutkimusten mukaan homeopatian teho ei eroa lumehoidosta.

Mullistava tutkimusnäyttö homeopatiasta vaikea-asteiseen syöpään

Uusin kuvio homeopatian puolustamisessa on vuonna 2020 The Oncologist -lehdessä julkaistu satunnaistettu ja sokkoutettu ja lumekontrolloitu monikeskustutkimus, jossa 150 ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavaa potilasta satunnaistettiin saamaan homeopaattista tai lumehoitoa normaalin lääketieteellisen hoidon ohessa.

Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä on hankala hoidettava ja ennuste ei ole yleisesti hyvä. Kaikki tutkimuspotilaat saivat lääketieteellisen hoidon. Potilaat jaettiin kolmeen ryhmään: 51 potilasta sai räätälöityä homeopaattista hoitoa ja 47 potilasta lumehoitoa lääketieteellisen hoidon ohessa. Loput 52 potilasta eivät saaneet mitään lisähoitoa.

Seuranta-aika oli noin 2 vuotta. Tutkimuksessa mitattiin elämänlaatua ja kuolleisuutta.

Tutkijat raportoivat, että homeopatiaryhmässä elämänlaatu oli parempi ja että kuolleisuus oli pienempi kuin kahdessa muussa ryhmässä tilastollisesti merkitsevästi.

Olisiko nyt lopulta saatu vakuuttavaa näyttöä homeopatian hyödystä syövän hoidossa?

Vaikka potilaiden määrä oli tutkimuksessa melko pieni, artikkelin perusteella tutkimus on toteutettu juuri niin kuin pitääkin eli homeopaattinen hoito räätälöitiin yksilöllisesti mutta vaihdettiin sokkoutetusti lumehoidoksi puolelta potilaista, jotka saivat oheishoitoa.

Tätä koeasetelmaa olen itsekin tarjonnut homeopaateille mutta sen on väitetty olevan mahdotonta. Nyt siis kuitenkin oli. Kaikki siis hyvin tähän saakka.

Mutta kun tarkemmin tutustuu tutkimukseen, epäilyt heräävät. Potilailla oli pitkälle edennyt (luokka IV) ei-pienisoluinen keuhkosyöpä. Tällaisten potilaiden ennuste on heikko.

Se myös näkyy eloonjäämisen mediaaniajassa, joka oli lumeryhmässä 257 päivää ja verrokkiryhmässä 228 päivää. Kahden vuoden seuranta-ajan lopussa vain reilut 20% lumeryhmästä oli elossa. Verrokkiryhmässä vastaava luku oli reilut 10%.

Kun potilaat saivat tutkimuksessa homeopaattista hoitoa muun hoidon lisänä, heidän elonjäämisen mediaani oli peräti 435 päivää eli yli 200 päivää pidempi kuin lumeryhmässä. Lisäksi liki puolet homeopatiaryhmässä oli elossa vielä seuranta-ajan lopussakin.

Tällainen tulos olisi mullistava tämän syövän hoidossa. Se on jopa niin mullistava, että toimiessaan se muuttaisi kyseisen syövän hoidon kokonaan.

Olisi toki hienoa, jos homeopatialla olisi tällainen teho. Koska kuitenkin tiedämme, että aikaisemmissa lukuisissa tutkimuksissa tällaista uskomatonta tehoa tai edes vähäisempääkään tehoa ei ole todettu, herää vahva epäily tutkimuksen luotettavuudesta.

Eettiset näkökulmat tutkimuksesta

EASAC (European Academies Science Advisory Council) antoi vuonna 2017 lausunnon, jossa todettiin, että homeopatian 1) vaikutusmekanismi on täysin ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa eikä ole uskottava ja että 2) aikaisemman tutkimusnäytön perusteella ei ole yhtään sairautta, jossa homeopatia olisi lumehoitoa tehokkaampaa mutta riski joko epäsuoraan haittaan (muu hoito viivästyy tai jää saamatta) tai tuotteiden suoraan haittaan on olemassa.

World Medical Association on todennut etiikan käsikirjassaan, että ihmisillä tehtävä lääketieteellinen tutkimus täytyy perustua tieteelliseen oikeutukseen. Tämän kannan tavoitteena on jättää tekemättä tutkimukset, jotka ovat metodisesti riittämättömiä, tieteellisesti perustelemattomia tai tuottavat tietoa jolla ei ole merkitystä.

Nyt käsitellyssä tutkimuksessa homeopaattinen hoito tai lumehoito annettiin muun normaalin lääketieteellisen hoidon ohessa eikä sen sijaan. Tämän perusteella ilmeisesti tutkimus katsottiin eettisesti hyväksyttäväksi, vaikka merkittäviä tieteellisiä edistysaskeleita ei ollut odotettavissa aikaisemman tutkimusnäytön perusteella.

Liian hyvää ollakseen totta

Artikkelin julkaisemisen jälkeen saksalaisen INH:n (Informationsnetzwerk Homöopathie) ja itävaltalaisen IWM:n (Initiative Wissenschaftliche Medizin) työryhmä tutki sitä. Tämä toi esiin monia kyseenalaisia seikkoja.

Keväällä 2021 työryhmä julkaisi tulokset INH:n ja IWM:n verkkosivuilla, lähetti yhteenvedon tuloksistaan kaikille tutkimuksen tekijöille, Wienin lääketieteelliselle yliopistolle ja ”Letter to the Editor” -kirjeen The Oncologist-lehteen, jossa vaadittiin artikkelin peruuttamista.

Tekijät eivät vastanneet, eikä lehti reagoinut. Ainoastaan Wienin lääketieteellisen yliopiston tutkimusrehtori (koulutukseltaan diplomi-insinööri) otti  asian vakavasti ja pani vireille riippumattoman tutkimuksen Itävallan tieteellisen integriteetin laitoksessa (ÖAWI). ÖAWI päätyi johtopäätökseen, että tutkimus ei ole uskottava vaan, että dataa on manipuloitu ja muokattu halutun tuloksen saamiseksi.

ÖAWI ei julkaise tuloksia konkreettisesti ja avoimesti verkossa, vaan ilman yksityiskohtia 2 vuotta tutkimusten jälkeen. Dokumentit ovat luottamuksellisia. Tarkemmin tutkimuksen lukuisia ongelmia on käsitelty tässä, tässä ja tässä kirjoituksessa. Joitain osia raportista löytyy mm. tästä saksankielisestä artikkelista.

Profil-lehden tiedetoimittaja Alwin Schönberger siteraa ÖAWI:n yhteenvetoa mm. seuraavasti:

  • Tutkimuksessa on lukuisia tieteellisen käytännön rikkomuksia, joiden perusteella julkaisu ei anna luotettavaa tietoa. Lukuisat potilaiden sulkemiset pois tutkimuksesta tutkimuksen aikana ja sen jälkeen on jätetty mainitsematta julkaisussa ja viittaavat datan manipulointiin. Esimerkiksi raskaus ja muiden lääkkeiden käyttö eivät tällaisessa tutkimuksessa voisi olla yleisiä ja rationaalisia poissulkukriteereitä.
  • Kuolemansairaiden potilaiden kerrotaan raportoineen huomattavasti korkeammasta elämänlaadusta kuin väestössä keskimäärin. ”Erittäin epätodennäköistä”, ÖAWI arvioi.
  • Erityisen silmiinpistäviä olivat kyselylomakkeet, jotka sisälsivät poikkeuksetta kaikissa luokissa yksinomaan huippupisteitä. Asteikolla yhdestä neljään oli aina merkitty vain paras, ja yleinen vointi arvioitiin jatkuvasti ”erinomaiseksi”.
  • Elämänlaatu ei korreloinut elinajan kanssa. Jopa ihmiset, jotka antoivat parhaita pisteitä voinnistaan, kuolivat pian sen jälkeen. Yllättäen tällainen korrelaatio elämänlaadun ja elinajan välillä puuttui vain homeopatiaryhmästä, kun taas lumelääkeryhmässä nämä kaksi tekijää korreloivat hyvin.
  • Tutkimusraportissa ainoastaan ensimmäisen ja viimeisen kuuden kuukauden aikana homeopatia oli lumelääkettä parempi (ja johti pidempään elämään), mutta ei niiden välissä. Tämä tarkoittaisi, että homeopaattinen hoito toimi kuusi kuukautta, sitten ei koko vuoteen, sitten taas kuusi kuukautta. Tutkijoiden kommentti: ”Tämä on erittäin epätodennäköistä, mutta nämä luvut sopivat yhteen tietojen valikoivan poistamisen kanssa.”
  • Alussa tutkimukseen otettiin mukaan 13 potilasta, jotka yksinkertaisesti katosivat lopussa – heidän olemassaolonsa voidaan rekonstruoida vain alkuperäisistä tiedoista, eivätkä he yksinkertaisesti näy julkaistussa tutkimuksessa.

Tieteellisen lehden reagointi

Lopulta The Oncologist -lehti julkaisi varoituksen: „In August 2022, the journal editors received credible information from the Austrian Agency for Research Integrity about potential data falsification and data manipulation in this article. While The Oncologist editorial team investigates and communicates with the corresponding author, the editors are publishing this Expression of Concern to alert readers that, pending the outcome and review of a full investigation, the research results presented may not be reliable.“

Tänä päivänä artikkeli on edelleen kuitenkin luettavissa verkossa. Homeopaatit ovat toistuvasti mainostaneet tällä tutkimuksella homeopatian tieteellistä pohjaa ja tehoa myös syöpään. Vastaavia väitteitä on esitetty myös Suomessa.

Tieteellisten lehtien hitaus ja vastahakoisuus peruuttaa julkaisuja on hämmentävää

Tieteellisten artikkelien vertaisarviointi on tunnetusti altis virheille ja arvioinnin laatu vaihtelee paljon. Ei siis ole yllättävää, että huonolaatuinen tai jopa huijattu artikkeli läpäisee tämän seulan.

Voisi kuitenkin kuvitella, että tieteellisillä lehdillä olisi suuri motivaatio vetää pois selkeät huijaukset. Näin ei kuitenkaan ole.

Elisabeth Bik on vuosia paljastanut selviä huijauksia ja kuvamanipulaatioita tieteellisissä julkaisuissa. Olen aiemmin kirjoittanut hänen toiminnastaan. Valtaosa hänen paljastamistaan selkeistä huijauksista ei ole johtanut artikkelien poistamiseen.

Toki on myös myönteisiä esimerkkejä. Nature-lehti peruutti artikkelin, kun kävi muun muassa ilmi, että lääketutkimuksessa oli käytetty niin suuria laimennuksia, että tuotteessa ei voinut olla vaikuttavia ainemolekyylejä. Tässä tapauksessa laimennuksen voidaan sanoa olleen ”homeopaattinen”.

Aika näyttää, poistuuko tämä nyt käsitelty manipuloitu homeopatia-”tutkimus” The Oncologist –lehdestä.

————

Toinen kirjoittajista Viktor Weisshäupl on Wienissä Itävallassa asuva anestesialääkäri, joka opiskeli ja kouluttautui erikoislääkäriksi Oulussa.

Advertisement

Ivermektiini-ihmelääkkeelle mahalasku covid-infektion hoidossa

Ivermektiinin tarina on monella tapaa mielenkiintoinen. Ivermektiini on pitkään käytössä ollut halpa matolääke, jonka tarina covid-infektion ihmelääkkeenä alkoi laboratoriossa tehdyistä ns. in vitro -tutkimuksista. Näissä tutkimuksissa todettiin, että lääkkeellä oli covid-viruksen lisääntymistä estävää tehoa.

Tämä synnytti valtavan somepöhinän. Salaliittoteoriat levisivät. Niissä väitettiin, että viranomaiset eivät halua suositella tehokasta ivermektiiniä, koska se on liian halpa. Lääketeollisuudella epäiltiin olevan sormensa pelissä.

Yhdysvalloissa näkyvyyttä sai erityisesti lääkäri Pierre Koryn vetämä ryhmä. Viraalisesti levinneessä videossa Kory väitti Yhdysvaltojen senaatin kuulemisessa tunteisiin vetoavasti ivermektiinin olevan henkeä pelastava hoito ja ratkaisu epidemian hoidossa.

Suomessakin ivermektiini saavutti suosiota rokotedenialistien joukossa. Sama porukka, joka viesti koronan olevan vaaraton tauti, C- ja D-vitamiinin sekä klorokiinin olevan tehokas hoito koronaan ja rokotteiden tehottomia ja vaarallisia, ylistivät myös ivermektiiniä.

Hypetykseen ei vaikuttanut se, että WHO totesi maaliskuussa 2021 että ivermekiiniä tulisi käyttää vain tutkimuksissa eikä hoidossa ilman riittävää tutkimusnäyttöä. Vastaavat viestit Euroopan lääkevirastolta (3/2021) ja Yhdysvaltojen lääkeviranomaisilta (10/2021) kaikuivat myös kuuroille korville.

Hypetykselle ei tuntunut olevan mitään vaikutusta sillä tosiasialla, että laboratoriotutkimuksissa ivermektiinin covid-virukseen vaikuttava teho tuli esiin vasta noin satakertaisilla pitoisuuksilla verrattuna siihen mitä saadaan elimistöön suun kautta otetulla suurella ivermektiiniannoksella.

Asiantuntijoille oli pelkästään tämän perusteella selvää, että ivermektiini ei ole lupaava lääke covid-infektioiden hoidossa. Annosta ei ole realistista nostaa niin korkeaksi, että hoitovastetta viruksiin olisi odotettavissa. Tämä saattaa olla myös syy siihen, että WHO ei sisällyttänyt ivermektiiniä koordinoimiinsa monikeskustutkimuksiin (vaikka esim klorokiinia tutkittiin heikoin tuloksin).

Hypetyksen seurauksena syntyi kuitenkin runsaasti erilaisia havainnoivia tutkimuksia, joissa osassa todettiin ivermektiiniryhmässä etua. Syntyi kirsikanpoimintana tunnettu ilmiö, jossa myönteisiä tutkimushavaintoja koottiin ja nostettiin esiin jopa ns. meta-analyyseinä.

Laajasti levinneiden ivermektiiniväitteiden vuoksi Cochrane-yhteisö toteutti ja julkaisi systemaattisen katsauksen (7/2021) ivermektiinin tehosta koronan hoidossa ja totesi yhteenvedossaan että ivermektiinitutkimusten laatu on ollut pääasiassa huonoa ja että näyttöä tehosta ehkäisyyn tai hoitoon ei ole olemassa.  

Melkein samaan aikaan julkaistiin toinen systemaattinen katsaus (8/2021), jossa taas tulkittiin olevan kohtalaista näyttöä ivermektiinin hyödyistä. Myös joitakin satunnaistettuja tutkimuksia näytti antavan tukea ivermektiinin teholle mutta ne osoittautuivat huijauksiksi.

Kesäkuussa 2021 satunnaistetuista tutkimuksista tehdyssä meta-analyysissä ei tehoa saatu esiin.

Ensimmäinen merkittävä ja hyvin tehty satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus oli ns. Together-tutkimus, joka julkaistiin toukokuussa 2022. Siinä yli 3500 oireista Covid-potilasta satunnaistettiin ivermektiini tai lumehoitoon 12 terveydenhoitoyksikössä Brasiliassa. Tutkimuksessa ei havaittu ivermektiinistä hyötyä.

Ei liene yllätys, että tämäkään tutkimus ei vakuuttanut ivermektiiniin uskovia. Koska tutkimus oli tehty Brasiliassa, syntyi väitteitä, että kyseinen ympäristö tai väestö ei edustaisi luotettavasti Yhdysvaltojen tai Euroopan tilannetta. Tutkimuksen tulos kiistettiin mitä mielikuvituksellisimmilla perusteilla.

Toinen suuri satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus ivermektiinistä covid-infektion hoidossa julkaistiin 21.10.2022 JAMA-lehdessä. ACTIV-6-tutkimuksessa 1591 Covid-positiivista potilasta satnnaistettiin ivermektiiniin tai lumehoitoon oireiden alettua. Mitään hyötyä ivermektiinistä ei havaittu.

ACTIV-6-tutkimuksen potilaista puolet oli rokotettu. Kokonaisuutena covid-potilaiden ennuste oli erittäin hyvä ja tehohoitoa tarvittiin harvoin. Ainoastaan yksi potilas kuoli ja hän oli ivermektiiniryhmässä. Päätetapahtumat kummassakin hoitoryhmässä on esitetty alla olevassa kuvassa. Niissä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa.

Mitä tästä tarinasta opimme?

Ensimmäinen oppi lienee jälleen kerran se, että lääkehoitojen osalta pitää tutkia ennen kuin hutkii. Pelko ja toiveet eivät ole kestäviä perusteluja lääkehoitojen päätöksenteossa.

Toinen tärkeä seikka on tutkijoiden hyvin tuntema fakta, että tutkimusten luonne ja laatu ovet keskeisiä tekijöitä, kun niiden merkitystä arvioidaan. Kaikki tutkimukset eivät ole samanarvoisia. Olen kirjoittanut tutkimustiedon hierarkiasta aiemmin tässä.

Vaikka havainnoivat ja tapaus-verrokki -tutkimukset antavat hyödyllistä tietoa, lopullinen varmistus lääkehoidon tehosta tulee saada satunnaistetuista ja sokkoutetuista tutkimuksista, jotka on toteutettu edustavassa potilasryhmässä.

Meta-analyysi voi lisätä näytön luotettavuutta, sillä yhdistämällä useita pieniä tutkimuksia, tutkimuksen voima kasvaa. Mutta meta-analyysin keskeinen vaihe on valita mukaan laadukkaita tutkimuksia. Muutoin voi todeta, että laittamalla roskaa sisään, saa roskaa ulos.

Hoitovasteen arviointi kliinisessä työssä on haastavaa. Hoitaessa potilasta lääkäri havaitsee potilaan toipuvan. Kuitenkaan hän ei voi varmuudella päätellä sitä, mistä syystä potilas toipui. Oliko kyseessä taudin normaali vaihe vai oliko kyseessä jokin hoitotoimenpide, joka edesauttoi toipumista. Vaikka houkutus tehdä päätelmiä ns. empiirisen kokemuksen perusteella on suuri, historia on opettanut, että ilman asianmukaista tutkimusasetelmaa, hoitojen tehosta ei saada luotettavaa tietoa.

Vielä tänä syksynä minua vaadittiin somessa käymään läpi erilaisia havainnoivia tutkimuksia ivermektiinistä, koska sillä tavoin myös minä muka vakuuttuisin tutkimusnäytön puoltavan ivermektiinin tehoa. Miksi minun pitäisi käyttää aikaa heikkolaatuisten havainnoivien tutkimusten analysointiin, kun laadukkampaakin on olemassa?

Nyt on jo julkaistu Cochrane-analyysi sekä kaksi asiallista satunnaistettua tutkimusta, jotka kaikki osoittavat samaan suuntaan: Ivermektiinin hyödyistä covid-infektion yhteydessä ei ole kunnollista näyttöä. Ei ole siis perusteita suositella ivermektiiniä tähän sairauteen.

Olen varma, että ivermektiinin saaga ei pääty edes tähän. Aina löytyy jokin tekosyy, millä perusteella voi tutkimustuloksia kritisoida. Odotan, että nyt väitetään mm. ACTIV-6-tutkimuksen potilaiden olleen liian hyväennusteisia. Tai, että hoito tulisi aloittaa ehkäisevästi jopa ennen oireita. Hyviä tekosyitä on rajattomasti.

Aivan varmasti myös ivermektiinin osalta tutkimusnäytössä on aukkoja. Jokin tietty taudin ajankohta tai jokin tietty potilasryhmä ei ole edustettuna nyt julkaistuissa tutkimuksissa. Jossittelulle löytyy aina perusteita.

Siitä huolimatta on tärkeää pitää mielessä, että lääkehoidon tarjoajan tulee kyetä osoittamaan hoidon teho. Näytön taakka on hoidon esittäjällä, sillä lääkehoito edellyttää aina näyttöä tehosta ja turvallisuudesta. Asiantuntijat ja lääkärit eivät ole velvollisia kumoamaan kaikkia maailmalla liikkuvia heikkoja ja puutteellisesti toteutettuja tutkimuksia.

Joka tapauksessa voi todeta, että edelleenkään ei ole sellaista tutkimusnäyttöä, jonka perusteella voitaisiin perustella ivermektiinin käyttöä covid-infektioiden hoidossa – pikemminkin päinvastoin.

FFP2-maski kaikille?

Sosiaalinen media näyttää kesän jälkeen täyttyneen vaatimuksista siirtyä uudelleen käyttämään laajasti maskia työpaikoilla ja myös vapaa-ajalla. Usein lisäksi esitetään, että pitäisi siirtyä käyttämään tehokkaampia FFP2-maskeja kirurgisten maskien sijaan.

Lienee kiistatonta, että infektoituneen lähikontaktissa maskit kykenevät vähentämään tartuntoja. Lisäksi lienee kiistatonta, että FFP2-maski tiiviimpänä on tehokkaampi kuin kirurginen maski.

Venttiilitön FFP2-maski on halvempi kuin venttiilillinen mutta raskaampi käyttää. Uloshengitysventtiilillä varustettu malli on mukavampi ja suojaa käyttäjäänsä yhtä hyvin mutta päästänee käyttäjänsä aerosolit maskin ulkopuolelle eli ei suojanne muita yhtä hyvin.

Tällä hetkellä THL (viimeksi kesäkuussa päivitetyssä) suosituksessaan suosittelee maskin käyttöä, kun:

Näitä THL:n suosituksia on nyt kritisoitu. Kritisoinnin yhteydessä ei ole kuitenkaan pohdittu laajemman tai tehokkaamman maskin käytön kustannuksia.

Kustannusvaikutusten arvioimiseksi tein karkeita laskelmia erilaisille maskin käytön tilanteille ja erityyppisille maskeille. Maskisuositusten laajentamisen seurauksena kustannukset eri tilanteissa olisivat seuraavat:

Tilanne a): Jokainen Suomen terveydenhuollon työntekijä käyttää koko ajan maskia jokaisena työpäivänä:

  • Kirurginen maski: 5 MEUR/vuosi
  • FFP2 (ilman venttiiliä): 50 MEUR/vuosi
  • FFP2 uloshengitysventtiilillä: 205 MEUR/vuosi

Tilanne b): Jokainen aikuinen kansalainen käyttää maskia päivittäin:

  • Kirurginen maski: 410 MEUR/vuosi
  • FFP2 (ilman venttiiliä): 4,1 miljardia EUR/vuosi
  • FFP2 uloshengitysventtiilillä 16,8 miljardia EUR/vuosi

Tarkemmat laskelmien perusteet ovat esitetty kirjoituksen lopussa. Näistä karkeista laskelmista saa käsityksen kustannusten merkittävyydestä.

Tällä hetkellä terveydenhuollossa edelleen käytetään maskia hyvin yleisesti mutta käytössä on pääasiassa kirurginen maski, ellei kyse ole koronapotilaan hoidosta. Muuttamalla maski FFP2-tasoiseksi joka suojaisi paremmin myös käyttäjäänsä, nousisivat kustannukset 45 miljoonalla, jos käyttää venttilitöntä maskia ja 200 miljoonalla eurolla, jos käyttää venttiilimaskia. Työaikana toteutettu suojaus ei tietenkään vaikuta vapaa-ajan altistumisiin ja tartuntoihin.

Jos maskisuositus laajennettaisiin koko väestöön, pelkän kirurgisen maskin käytön kustannukset ovat yli 400 miljoonaa euroa vuodessa. Siirtymällä FFP2-tasoisiin maskeihin, kustannukset olisivat miljardiluokkaa vuosittain. Tässäkin tilanteessa lapset olisivat edelleen se väestön osa, joka ei olisi maskisuojattu.

Vertailuksi kustannuksiin voisi ottaa koko Suomen terveydenhuollon vuosikustannukset, jotka olivat 22,0 miljardia euroa vuonna 2019

Voidaan todeta, että maski vaikuttaa halvalta mutta se ei ole sitä, kun puhutaan väestötasoisesta käytöstä. Nyt laskelmien perusteena oli sairaalan sisäänostohinta. Luultavasti kaupoista ostettuna sekä hinta että laatu vaihtelevat ja voivat erota tässä käytetyistä mutta ovat karkeasti tuota luokkaa.

Arvaan etukäteen, että maskien käytön laajentamisen puolustajat kritisoivat laskelmiani monin perustein. Varmaan kerrotaan, että ei tarvittaisi noin monta maskia päivässä ja että maskia voi myös pestä.

Laskelman käyttömäärä perustuu tämänhetkisiin suosituksiin. Toki tiettyjä maskeja voi uusiokäyttää mutta ei peseminenkään ole ilmaista siihen liittyvän vaivan lisäksi. Vaikka määrä olisi vaikkapa vain puolet suosittelusta, tulee FFP2-maskien vuosikustannukseksi silti miljardiluokan summa.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ollut väheksyä maskien hyötyä eikä arvioida maskien laajennetun käytön tuottamaa hyötyä. Tavoitteena oli vain tuoda esiin taloudelliset vaikutukset, jotka seuraisivat erilaisista maskipäätöksistä. Suojauspäätösten hyöty tulee suhteuttaa myös niiden taloudellisiin kustannuksiin.

Se, kannattaako nuo kustannukset hyväksyä, jää erikseen pohdittavaksi. Hyvä kysymys myös on, kuinka laajempi maskin käyttö tai tehokkaammat maskit vaikuttaisivat nykyisessä epidemiatilanteessa. Ainakin on selvää, että venttiilillisen FFP2-maskin käyttöön väestötasolla ei Suomessa ole varaa.

———————————————

Peruskoulun matematiikkaa maskin käytön kustannuksista a) terveydenhuollon henkilökunnan osalta ja b) koko aikuisväestön osalta.

Taustaluvut:

Terveydenhuollon henkilökunnan (lääkärit ja hoitajat) määrä Suomessa: n. 100 000 hlöä

Aikuisväestön määrä Suomessa: >4 500 000 hlöä

Maskien kulutus/vrk: 5 kpl (maski tule ohjeiden mukaan vaihtaa, kun esim ruokailee, tms)

Työpäivien määrä: 200/v

Maskien hinta (Tyks sisäinen osastojen osastohinta)

  • Kirurginen maski 0,05 eur/kpl
  • FFP2 (ilman venttiiliä) 0,5 eur/kpl
  • FFP2 uloshengitysventtiilillä 2,05 eur/kpl

Tilanne a): Jokainen Suomen terveydenhuollon työntekijä käyttäisi koko ajan maskia jokaisena työpäivänä:

  • Kirurginen maski: 100 000 x 5 x 200 x 0,05 = 5 MEUR/vuosi
  • FFP2 (ilman venttiiliä): 100 000 x 5 x 200 x 0,5 = 50 MEUR/vuosi
  • FFP2 uloshengitysventtiilillä 100 000 x 5 x 200 x 2,05 = 205 MEUR/vuosi

Tilanne b): Jokainen aikuinen kansalainen käyttäisi maskia päivittäin:

  • Kirurginen maski: 4 500 000 x 5 x 365 x 0,05 = 410 MEUR/vuosi
  • FFP2 (ilman venttiiliä): 4 500 00 x 5 x 365 x 0,5 = 4,1 miljardia EUR/vuosi
  • FFP2 uloshengitysventtiilillä 4 500 000 x 5 x 365 x 2,05 = 16,8 miljardia EUR/vuosi

Valtionrahoituksen kokonaiskustannusmalli eriarvoistaa tutkijoita

Vieraileva kirjoittaja: Olli Raitakari, Akatemiaprofessori, LT.

Suomen perustuslaissa on säädetty tieteen vapaudesta – tutkijoilla on oikeus itse määritellä tutkimuksensa aiheet ja menetelmät.

Olen huolestuneena pannut merkille, että Suomen Akatemian käyttämä tutkimusrahoituksen kokonaiskustannusmalli on alkanut ohjata yliopistoissa tehtävän terveystutkimuksen sisältöä tavalla, joka vaarantaa tieteen vapauden ja asettaa tutkijoita eriarvoiseen asemaan.

Suomen Akatemia myöntää osan tutkimusrahoituksesta ns. kokonaiskustannusmallin mukaisena, joka sisältää vaatimuksen yliopiston omarahoitusosuudesta. Akatemia rahoittaa kustannuksista 70% edellyttäen, että loput 30% tulee yliopistolta. Omarahoitusosuus järjestetään esimerkiksi käyttämällä hankkeessa yliopiston budjettirahoitteista henkilöstöä.

Jos tämä ei ole mahdollista, niin yliopisto voi vaihtoehtoisesti nimetä osan Akatemian rahoituksesta perimästään hallinnointipalkkiosta ”omarahoitusosuudeksi”. Hallinnointipalkkion voi kuitenkin periä ainoastaan palkkakustannuksista. Jos tutkimuksen kulut koostuvat esimerkiksi vain laboratoriotarvikkeista, niin omarahoitusosuuden toteuttaminen muodostuu ongelmaksi.

Ohessa kolme aitoa esimerkkiä kokonaiskustannusmallin aiheuttamista ongelmista:

1) Tutkija hakee rahoitusta laboratoriomääritysten tekemiseen. Ne tehtäisiin ulkomaisessa yhteistyölaboratoriossa, joka pystyy ne ainoana maailmassa tekemään. Yliopiston kontrollerit eivät haluaisi hyväksyä budjettia, koska omarahoitusosuutta ei saada katettua. He ehdottavat voitaisiinko määrityksiä tehdä oman yliopiston työnä, niin ettei tarvitsisi tehdä yhteistyötä ulkopuolisen laboratorion kanssa. Vaihtoehtoisesti kontrollerit esittävät, että analysoitavien näytteiden määrää pienennettäisiin. Kontrollerit myös pohtivat voiko tällaiselle hankkeelle, jonka pääasiallinen kulu muodostuu laboratoriomäärityksistä, ylipäätään hakea Akatemian hankerahoitusta. Tutkija kokee, että häntä painostetaan muuttamaan tutkimussuunnitelmaansa.

2) Tutkija on budjetoinut hankkeelleen palkkakustannuksia, mukaan lukien omaa palkkaansa. Tutkijan palkka tulee Akatemian myöntämästä profilaatio-rahasta. Hanke saa rahoituksen ja yliopiston talouspuoli havahtuu siihen, että tutkijan palkkaa ei voi käyttää omarahoitusosuutena, koska se ei ole budjettirahoitusta. Kontrollerit ehdottavat, että hankkeen johtaja vaihdettaisiin ja tilalle nimettäisiin joku muu henkilö, joka saa palkkansa budjetista. Toisena ratkaisuehdotuksena esitetään, että tutkija ei nostaisi kaikkea myönnettyä rahaa, vaan lyhentäisi hankkeen kestoa, niin ettei yliopistolle tulisi niin paljon kustannuksia. Tutkija ei haluaisi suostua kumpaankaan ehdotukseen.

3) Tutkija hakee rahoitusta osana Akatemian konsortiohanketta. Konsortion osapuolet sopivat, että hankkeen laboratorioreagenssien kustannukset lisätään tutkijan edustaman yliopiston budjettiin, jossa määritykset tehtäisiin. Yliopiston talousjohto ei suostu hyväksymään budjettia. Konsortion pitää laatia uusi budjetti, jossa laboratoriokustannukset jyvitetään keinotekoisesti eri tutkimuslaitosten välillä.

Nämä esimerkit herättävät kysymyksen, eriarvoistaako kokonaiskustannusmalli tutkijoita. Malli suosii tutkijoita, jotka saavat palkkansa yliopiston budjetista tai joilla on käytössä budjettirahoitteista henkilökuntaa, ja joiden tutkimuksen kulurakenne koostuu pääosin palkkakustannuksista.

Akatemian myöntämä tutkimusrahoitus tulisi vapauttaa kokonaiskustannusmallista. Olisi tasa-arvoisempaa palata aiemmin käytössä olleeseen lisäkustannusmalliin, joka on käytössä Euroopan tutkimusneuvoston ja kotimaisten säätiöiden myöntämissä apurahoissa. Niissä ei ole vaatimusta omarahoitusosuudesta ja yliopisto voi periä hallinnointipalkkion riippumatta apurahan käyttökohteesta.

Nykytilanne on epäterve – yliopiston talousihmisiä ei pitäisi velvoittaa toimimaan portinvartijoina, jotka määrittelevät millaisiin hankkeisiin yliopiston tutkijat voivat hakea Akatemian hankerahoitusta.

Kirjoittaja:

Olli Raitakari, Academy Professor. Director, Centre for Population Health Research, University of Turku and Turku University Hospital, email: olli.raitakari@utu.fi

Debatti 2: Koronarokotteiden turvallisuus

Tämän piti olla tiededebatti numero 2. Pettymyksekseni se ei onnistunut. Tämän julkaisun lopussa kerrotaan miksi näin tapahtui.

Tässä kuitenkin esitän oman koosteeni otsikon mukaisesta aiheesta eli koronarokotteiden turvallisuudesta.

——————–

Kaikkien lääketieteellisen tutkimusten, toimenpiteiden ja hoitojen lähtökohta on, että niistä saatava hyöty tulee ylittää haitat. Mitään täysin riskitöntä tai haitatonta lääketieteellistä toimenpidettä ei ole olemassa. Myös täysin kajoamattomissa hoidoissa, kuten vaikkapa keskusteluterapiassa on omat haittansa.

Myös koronarokotteita tulee tarkastella vastaavalla tavalla. On kiistatonta, että rokotteista on haittoja. Keskeistä on varmistaa, että rokotteista saatavat hyödyt ylittävät niiden haitat käytettävässä väestöryhmässä, jolloin niiden käyttö on perusteltua.

Tässä arviossa hyöty-haitta-suhdetta käsitellään 4 eri näkökulmasta.

Koronarokotteiden vaikutus Covid-sairastavuuteen, sairaalahoitoihin ja kuolleisuuteen

Kaiken ehkäisevän toiminnan haasteena on se, että yksilötasolla toimien hyötyjä ei voida todeta. Sairastumiselta välttymistä rokotusten ansiosta ei voi mitenkään todeta yksilötasolla, vaan vaikutukset näkyvät vain väestötasolla tilastollisesti. Sen sijaan haitat tulevat aina todetuksi myös yksilötasolla.

Koronarokotteiden osalta on erittäin runsaasti seurantaa ja tilastoja rokotteiden suojatehosta koronainfektiota ja sen seurauksia vastaan.

Esimerksiksi Britannian raportissa rokottamattomien kuolleisuus koronainfektioon oli 32-kertainen rokotettuihin verrattuna. Tästä löytyy väestötason seurantoja mm. Sveitsistä, Yhdysvalloista, Chilestä ja Englannista. Suomesta tilanteen voi tarkistaa tästä. THL:n verkkosivuilta löytyy päivittyvä taulukko, josta saa tuoretta tietoa. STM:n säännöllisesti päivittyvä tilanneraportti sisältää runsaasti hyödyllistä tietoa, myös graafeja rokotustehosta.

Kaikissa näkyy se, että rokottamattomien riski sairaala- tai tehohoitoa vaativaan tautiin tai kuolemaan on todella paljon suurempi kuin rokotettujen. Suoja infektiota vastaan (erityisesti omikronia) on heikompi.

Koska valtaosa väestöstä tulee koronaviruksen jossain vaiheessa kohtaamaan, rokotuksista voidaan todeta olevan todistetusti huomattavaa hyötyä koronainfektion haittojen suhteen.

Millaisia rokotehaittoja on todettu?

Väestöä laajasti rokotettaessa yhteiskunnassa normaalistikin tapahtuvat sairastumiset ja kuolemat saatetaan yhdistää rokotuksiin vain sen perusteella, että ne tapahtuvat rokotuksen antamisen jälkeen. Suomessa kuolee yli tuhat ihmistä joka viikko ja moni sairastuu eri sairauksiin rokotuksista riippumatta.

Automaattisesti viikoittain tapahtuvia sairastumisia ja kuolemia ei voida todeta rokotteiden aiheuttamiksi, vaan tämä vaatii epäiltyjen haittatapahtumien huolellista jatkoselvitystä ja sen jälkeen jatkotutkimuksia, joissa erikseen tarkastellaan kyseisen tapahtuman esiintymistä rokotetuissa ja rokottamattomissa. Tilastoluvut eivät sellaisenaan käy rokotehaittojen tarkasteluun. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemmin, jo ENNEN kuin rokotuksen alkoivat.

Kuvan lähde: Olli Haataja

Nämä faktat tuodaan kyllä selvästi esiin kaikissa rokotehaittarekistereissä Euroopassa, Yhdysvalloissa ja myös Suomessa mutta se ei ole estänyt rekisteritietojen väärinkäyttöä.

Edellä kuvattujen jatkuvien rokotehaittojen rekisterien todellisena tavoitteena on saada esiin harvinaiset haitat, jotka eivät tulleet vielä esiin alkuvaiheen kymmenien tuhansien rokotettujen seurantatutkimuksissa. Niissä olevat ilmoitukset vievät asiaa eteenpäin siten, että asiaa selvitetään jatkotutkimuksissa esimerkiksi potilas- ja rekisteriaineistoilla.

Nyt koronarokotteita on annettu jo 10,8 miljardia (10 800 000 000) annosta ja noin 1,5 vuoden ajan, joten haitat tunnetaan varsin hyvin. Myös pitkäaikaiset haitat jo tunnetaan, vaikka toisin näkee väitettävän.

Tavallisimmat rokotehaitat

Tavallisia rokotteiden haittoja ovat paikallinen injektiokohdan arkuus, flunssan tyyppiset oireet eli väsymys, päänsärky, lihaskipu ja vilunväristykset, nivelsärky sekä kuume ja injektiokohdan turvotus sekä imusolmukkeiden suurentuminen. Nämä ovat odotettuja reaktioita, sillä ne kertovat rokotuksen synnyttäneen immuunireaktion. Lisäksi harvoin voi syntyä voimakkaampi allerginen reaktio, joka on helposti hoidettavissa tehokkaalla hoidolla. Tämän vuoksi rokotettua seurataan rokotteen antamisen jälkeen vartin ajan.

Vakavammat rokotehaitat

Vakavia haittoja on todettu harvoin. AstraZenecan rokotteen todettiin aiheuttaneen veren hyytymishäiriön enimmäkseen alle 60-vuotiaille naisille.

Olen kirjoittanut tästä haitasta aikaisemmin ja todennut, että riski oli hyvin pieni ja vastasi vajaan yhden savukkeen polttamista ja on vain kymmenesosa elinikäisestä todennäköisyydestä kuolla salamaniskuun. Tiettävästi Suomessa ehti sairastua vakavaan hyytymishäiriöön 4 potilasta, joista yksi kuoli. Ongelma poistui, kun tätä rokotusta ei anneta alle 65-vuotiaille.

Tätä sinänsä vakavaa haittaa on myös järkevää verrata itse koronataudin haittaan. Koronainfektioon on liittynyt veritulppa 911% potilaista. Sairaalaan joutuneilla veritulpat ovat olleet 1821%:lla potilaista ja tehohoidossa peräti 30%:lla potilaista. Veritulppia onneksi nykyisin osataan estää lääkityksellä.

Toinen todettu merkittävä haitta on sydänlihastulehdus, joita on esiintynyt harvoin ja erityisesti nuorilla miehillä. Rokotuksen aiheuttama esiintyvyys on ollut tutkimuksissa yhdestä tapauksesta viiteen tapaukseen 100 000 rokotettua kohti (Barda et al NEJM, Simone et al JAMA Internal MedicineMevorach et al NEJM ja Witberg et al NEJM. Nuorilla esiintyvyys on suurempi kuin keskimäärin. Sydänlihastulehdus on lähes aina lievä ja paranee muutamassa päivässä itsekseen.

Sydänlihastulehdusta esiintyy väestössä normaalistikin ja infektioiden, erityisesti koronainfektion yhteydessä. Koronavirusinfektion aiheuttama sydänlihastulehduksen riski on moninkertainen rokotuksen aiheuttamaan riskiin verrattuna, myös lievässä koronassa. Kun rokotus nostaa riskin 3-kertaiseksi, koronainfektio nostaa sen peräti 18-kertaiseksi ja se on vaikea-asteisempi. Sairaalahoidossa sydänlihastulehdus todetaan 28 prosentilla koronapotilaista.

Muutkin koronavirusinfektioon liittyvät haitat ovat kymmeniä tai jopa satoja kertoja yleisempiä infektion yhteydessä rokottamiseen verrattuna kaikkien haittojen osalta lukuun ottamatta ohimenevää imusolmukkeiden suurenemista ja harvinaista vesirokkoviruksen laukaisemaa vyöruusua. Keskeiset megatutkimukset, joista näitä haittoja voi tarkastella, ovat: Barda et al NEJM, Simone et al JAMA Internal MedicineMevorach et al NEJM ja Witberg et al NEJM.

Sydäninfarkteista hiljattain esitetty väite oli perätön ja virheellisesti tulkittu perustuen tietyn laboratoriomittauksen ylitulkintaan ilman minkäänlaista kliinistä näyttöä. Aiheesta on julkaistu kolme erillistä varsinaista tutkimusta. Ranskalaisessa, israelilaisessa ja amerikkalaisessa tutkimuksessa on varmistettu, että rokotus ei lisää sydäninfarktien, aivoinfarktien eikä keuhkoveritulppien riskiä. Sen sijaan itse koronainfektio lisää selvästi riskiä näihin sairauksiin, myös pidemmällä aikavälillä.

Tutkimusten mukaan rokottaminen ei lisää keskenmenoja (Zauche et al., Shimabukuro et al. Kharbanda et al., Magnus et al) kun taas koronainfektio raskaana aiheuttaa lisäriskin lapselle. Äidin raskaudenaikainen koronarokotus näyttäisi antavan suojaa myös vastasyntyneelle. Lapsettomuudesta esitetyt väitteet eivät perustu tutkimusnäyttöön vaan väärinymmärrykseen ja ylitulkintaan.

Kuolevatko rokotetut enemmän muihin sairauksiin kuin koronaan?

Kun rokotteiden hyödyistä itse koronainfektioon on massiivisesti näyttöä, on maalitolppia siirretty väitteisiin rokotettujen ylikuolleisuudesta muihin syihin kuin koronaan.

Asiaa on selvitetty useassa megatutkimuksessa, joita olen käsitellyt ennenkin. Yhdysvaltojen CDC:n raportissa seurattiin 11 miljoonan kansalaisen kuolleisuutta rokotuksen jälkeen. Koronaan liittymätön kuolleisuus oli rokotetuilla 66-69% pienempää 7 kk seurannassa kuin rokottamattomilla.

Britannian raportissa kuolleisuus myös muihin sairauksiin kuin koronaan oli rokottamattomilla 2-4 kertaa suurempaa kuin rokotetuilla. Tutkimuksissa havaitut erot eivät selity iällä, sillä julkaistut tilastot ovat ikävakioituja ja sukupuoli ja etninen tausta ovat huomioitu. Kaikissa yli 18-vuotiaiden ikäryhmissä rokotettujen kuolleisuus on pienempää kuin rokottamattomien. Alle 18-vuotiaiden kuolemat ovat niin harvinaisia, että johtopäätöksiä ei voi tehdä. Siinäkään ryhmässä ei rokotetuilla ole havaittavissa lisäkuolleisuutta.

Aivan samanlaisia tuloksia on saatu myös Suomesta. 24.1. 2022 julkaistussa THL:n seurantatutkimuksessa kuolleisuus oli 10 miljoonan rokotusannoksen jälkeisessä seurannassa rokotetuilla selvästi rokottamatonta ryhmää matalampaa, myös toisen ja kolmannen rokoteannoksen jälkeen.

Mitään merkkejä rokotettujen ylikuolleisuudesta koronaan liittymättömiin sairauksieen ei ole havaittavissa.

Ei ole tietenkään uskottavaa, että rokotus koronaa vastaan suojaisi muilta taudeilta ja kuolemilta. Matalampi kuolleisuus rokottamisen jälkeen selittynee ainakin osin sillä, että terveemmät ottavat rokotteita aktiivisemmin sekä mahdollisesti sillä, että saattohoidossa olevia ei ole alkuvaiheen jälkeen enää rokotettu. Toisaalta rokotettujen alempi kuolleisuus näkyy myös nuoremmissa ikäryhmissä, mikä ei tue saattohoidon vaikutusta vaan painottaa ensimmäistä vaihtoehtoa. On toki mahdollista, että matalampaan kuolleisuuteen voi  piiloutua myös rokotekuolemia mutta viitteitä tällaisesta ei ole.

Mitä kertovat väestön kokonaiskuolleisuuden tilastot?

Asiaa voi tarkastella myös kokonaiskuolleisuuden avulla. Euromomo-tietokannasta voi tarkastella kuolleisuuden muutoksia ei maissa, eri aikoina ja eri ikäryhmissä. Tietokannasta voi todeta (ks. maakohtainen Z-score, kuva alla), että Suomessa ei ole ollut merkittävää ylikuolleisuutta koko epidemian aikana missään ikäluokassa (ei siis itse koronataudin eikä rokotteiden vaikutuksesta) vaikka rokotteita on annettu jo 11,4 miljoonaa annosta.

Tämä tilasto kertoo siitä, että Suomessa epidemia on ollut melko hyvin hallinnassa koko ajan. Se ei kerro siitä, että itse koronainfektio olisi ollut vaaraton. Koronataudin vaarallisuutta voi tarkastella samasta tietokannasta katsomalla niiden maiden tilastoja, joissa epidemia levisi laajemmalle yhteiskunnassa.

Alla olevassa kuvassa on esitetty esimerkkinä Suomen, Belgian ja Ruotsin kokonaiskuolleisuuden muutokset ajan kuluessa Euromomo-tietokannassa. Belgiassa ja Ruotsissa, joissa epidemia levisi Suomea laajemmin, nähdään selvää ylikuolleisuutta ajoittuen juuri epidemiahuippuihin. Rokotukset alkoivat 2021 keväällä ja sen jälkeen tilanne on ollut likimain normaali epidemiasta huolimatta. Tämän tilaston perusteella ylikuolleisuus aiheutui itse taudista eikä rokotuksista.

Millaisia rokotushaittatapauksia on todettu terveydenhuollossa?

Olin yhteydessä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yksiköihin, joissa mahdollisia rokotushaittoja hoidetaan, kun niitä ilmenee. Sairaanhoitopiirin ja Turun kaupungin yhteispäivystyksessä oli todettu vain tavallisia kuumereaktioita, joihin tarvittiin sairaslomaa. Vakavia haittoja ei ole päivystykseen ilmaantunut.

Lastenklinikalla on todettu yksi sydänlihastulehdus, joka rauhoittui seurannassa. Muita merkittäviä haittoja ei ole todettu.

Varmistin asian vielä sairaanhoitopiirin johdosta, eikä merkkejä vakavista rokotehaitoista ole tullut esiin eikä sairaalassa ole ollut hoidossa rokotehaittatapauksia, sen sijaan koronaan sairastuneita kyllä.

Yhteenveto

Koronarokotteista, kuten kaikista muistakin rokotteista aiheutuu tunnettuja haittoja, jotka ovat kuitenkin ohimeneviä ja lähes poikkeuksetta lieviä. Vakavat haitat ovat toki hyvin ikäviä mutta onneksi harvinaisia ja ne tunnetaan jo tässä vaiheessa. Seurannoissa todettujen rokotehaittojen vuoksi rokotteiden käyttöä on ohjattu niin, että vakavilta haitoilta mahdollisimman pitkälle vältyttäisiin.

On tietenkin selvää, että 100% haitatonta lääketieteellistä toimepidettä ei ole olemassakaan vaan aina tulee tarkastella hyöty-haitta-suhdetta.

Tutkimusnäytön perusteella on selvää, että rokotuksen hyödyt ovat yleisellä tasolla selvästi haittoja suuremmat ainakin aikuisilla. Marraskuussa 2021 ECDC raportoi, että koronarokotteet ovat säästäneet lähes puolen miljoonan ihmisen hengen.

Alla olevasssa kuvassa on laskettu, kuinka paljon Yhdysvalloissa sairaalahoidon tarve olisi ollut pienempi, jos rokotuskattavuus olisi ollut Tanskan tasolla.

———————

Tämän debatin tarina. Miksi se ei onnistunut?

Marraskuussa 2021 minut haastettiin debattiin koronarokotteista. Tein 7.12. 2021 vastahaasteen kirjallisesti toteutettavaan tiededebattiin. Ensimmäinen debatti D-vitamiinista toteutuikin asiallisena ja yleisesti hyväksyttyjä tieteellisen debatin sääntöjä noudattaen.

Joulun alla sain alkuperäisen haasteen tekijöiltä viestin, että myös he haluavat toteuttaa debatin ja suostuvat edellä käytettyihin debatin sääntöihin. Lopulta debatin otsikoksi sovittiin: Uuden teknologian koronarokotteita ei ole todistettu turvallisiksi.

Monien vaiheiden ja viiveiden jälkeen sain kollega Mikael Kivivuorelta debatin ensimmäisen kirjoituksen 28.2.2022.

Sovitun 2 sivun sijaan kirjoitus oli 18 sivun mittainen, josta alkuosassa oli lista erilaisia väitteitä ja loppuosa oli lähteitä, joihin oli liitetty selityksiä ja väitteitä.

Väitteissä esiintyivät mm. termit: raha edellä, väärentäminen, pimittäminen, ihmiskoe, korruptio, aivopesu, vääristely, joukkomurha, immuniteetin tuhoutuminen, geenimanipulaatio, ympäristölle vaarallinen bioase, totalitarismi, skandaali, 5G, ja 6G.

Väitteiden perusteluna käytetyt lähteet olivat erilaisia mielipidekirjoituksia tai videoita eikä varsinaisia tieteellisiä artikkeleita tai raportteja tai esim. erilaisiin saatavissa oleviin tilastoihin tai rekistereihin perustuvia.

Tieteellisessä debatissa lähteenä ei ole normaalia käyttää yksittäisen henkilön kirjoittamaa kommenttia verkkosivuilla tai jotain videota. Lähtökohta tieteellisessä keskustelussa on, että periaatteessa jokainen virke tulee voida perustella asiallisella ja luotettavalla, mieluiten tieteellisellä lähteellä niin, että lukija voi tarkistaa, onko väite paikkansa pitävä.

Sinänsä esitettyjen väitteiden käsittely ei tuottaisi mitään ongelmia, mutta niiden osalta ei voi debatoida tieteellisesti, jos väitteen lähde on vain mielipidekirjoitus. Tällaisessa tilanteessa syntyisi vain kaksi erilaista kantaa, mielipidettä. Tällainen juupas-eipäs-keskustelu ei tuota mitään uutta näkökulmaa käsiteltävään asiaan, kun tavoittena tieteellisessä dabatissa on tarkastella tutkittua tietoa eri näkökulmista.

Millaista tieteellistä keskustelua voisi syntyä esimerkiksi seuraavista väitteistä?

  • Tiedemaailman ja viranomaisten korruptio, aivopesu ja vääristely
  • Ihmiskoe vielä kesken
  • Ampullien tuntematon sisältö – tutkintaa yritetään estää
  • Oikeudellisia todisteita rokotteilla tehtävästä joukkomurhasta

Väitteet ovat yleisiä rokotevastustajien esittämiä syytöksiä mutta niiden perusteeksi ei ole olemassa mitään näyttöä.

Toin esille nämä seikat Mikael Kivivuorelle 1.3.2022. Huomasin, että hän olikin jo aiemmin julkaissut näyttävästi ilmoituksen debatistamme sekä myös debatin 16 sivun viiteluettelon kommentteineen. Lisäksi hänen oma ”debattikirjoituksensa” väitteineen ja lähdeluetteloineen ilmaantui 1.3.2022 hänen omalle verkkosivustolleen.

Näiden syiden vuoksi en voi toteuttaa tieteellistä debattia tästä aiheesta. Olen tilanteeseen pettynyt, sillä aihe on mielestäni tärkeä ja asiallinen debatti voisi tuottaa hyvää keskustelua aiheesta. Aiheen käsittely asiallisessa debatissa olisi ollut varmasti kiinnostavaa.

Miksi asiantuntijoiden tulkinnat eroavat?

Viime päivinä on erityisen selvästi tullut esiin ilmiö, jossa asiantuntijoiden ja asiantuntijaorganisaatioiden esittämät kannat epidemiaan liittyen eroavat huomattavasti toisistaan.

Tällä hetkellä suurimmat erot ovat olleet sinä, millä tavalla omikronin leviämiseen liittyviä haittoja tulisi torjua. Tulisiko koulut sulkea? Tulisiko oireettomia lapsia testata rutiininomaisesti pari kertaa viikossa? Jos koululuokassa on yksi tartunta, pitäisikö koko luokka pistää karanteeniin?

Aikaisemmin vastaava tilanne oli maskien kanssa. Sitä ennen erilaisten sulkutoimien merkityksestä.

Saatavilla oleva tutkittu tieto on kaikille asiantuntijoille sama. Miten heidän kantansa voi erota noin paljon?

Kirjoituksen voi lukea tästä.

Kuinka monta lääketiedettä on olemassa?

Kirjoittajat Juhani Kellosalo ja Juhani Knuuti

Sairauksien hoitoa ja ehkäisyä ja varsinkin niin sanottua hyvinvointia käsittelevässä informaatiossa vilahtaa monesti sana: lääketiede. Kirjoituksissa mainitaan mm. kiinalainen lääketiede, vaihtoehtoinen ja täydentävä, funktionaalinen, ja integratiivinen lääketiede. Toisaalta virallista lääketiedettä kutsutaan koululääketieteeksi. Näiden keskellä voi hämärtyä käsitys siitä, mitä lääketiede oikeasti on.

Tiede on menetelmä, jonka säännöillä toimimalla saadaan mahdollisimman todenmukaista tietoa. Tieteessä esitetään hypoteesi tai väite, joka pyrkii kumoamaan nykyisen tulkinnan asiasta. Tämän väitteen testaamiseksi kerätään havaintoja ja tehdään mittauksia. Saatuja tuloksia analysoidaan huolellisesti tilastollisia menetelmiä hyödyntäen.

Sen jälkeen saatuja tuloksia tarkastellaan suhteessa aikaisempaan tietoon asiasta ja tehdään johtopäätöksiä. Lopuksi käytetyt menetelmät, tulokset ja johtopäätökset julkaistaan, jolloin muut voivat niitä arvioida ja kritisoida ja haastaa uusilla tutkimuksilla.

Tämän perusteella on vaikea kuvitella, että olisi vaihtoehtoinen tiede. Mille se olisi vaihtoehto? Jätettäisiinkö jokin noista vaiheista pois? Olisiko olemassa vaihtoehtoista matematiikkaa, geologiaa tai fysiikkaa? Vaihtoehtoja tieteen vaatimukset täyttäville oppirakennelmille ei ole, sillä jokaista tieteenalaa on lopulta vain yksi.

Tämä koskee myös lääketiedettä. Sen piiriin kuuluu kaikki tieteen kriteerit täyttävä tieto ihmisen psykofyysisestä rakenteesta ja toiminnasta, sen sairauksien syntymekanismeista, ehkäisystä ja hoitamisesta. Kaikkea ei vielä tiedetä, ja tiedon käytäntöön soveltaminen on inhimillistä toimintaa omine puutteineen. Silti lääketieteen ydin ja ohjenuora on luotettavaan näyttöön perustuva harkittu toiminta – joskus toimimatta jättäminen.

Jos on vain yksi omana tieteenalanaan erottuva, mitä sitten kaikki muut lääketieteeksi nimitetyt ovat? Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta kuin käännösvirheestä. Näiden muualla, usein rapakon takana, syntyneiden hoitokäsitysten nimikyltit on suomennettu niin, että englannin sana medicine on tulkittu yksioikoisesti lääketieteeksi. Sitä se ei läheskään aina tarkoita, vaan sen merkityksiä ovat myös esimerkiksi lääke, rohto, hoito, hoitosysteemi. Tiukasti ottaen lääketiede on englanniksi medical science.

Usein, ja varsinkin puheena olevissa tapauksissa, sanan medicine oikeita käännöksiä ovat hoito tai lääkintä. Traditional Chinese medicin on kiinalaista kansanlääkintää tai perinteistä kiinalaista lääkintää, antroposophic medicine on antroposofista lääkintää jne.

Tämä ei sulje pois sitä, etteikö esimerkiksi kansanlääkinnän hoitokeinoissa voisi olla toimivia, jotka tutkimusnäytön jälkeen voitaisiin hyväksyä lääketieteen piiriin. Tällaisia on löytynytkin, mutta tämä ei tee kansanlääkinnästä kokonaisuudessaan tiedettä. Monet sen hoitoyritykset pohjaavat primitiivisiin vaikutusoletuksiin, vaikkapa virtsalöylyssä istuminen keltataudin hoitokeinona.

Lääketiede ei vaadi lisämääreitä kuten virallinen, eikä ole syytä nimittää sitä koululääketieteeksi.

Toinen esimerkki virheellisestä tulkinnasta on väittää lääketieteen olevan vain lääkkeiden tiedettä, suomen kielen lääke-tiede mukaisesti. Suomenkielisestä termistä huolimatta lääketiede sisältää pääosin lääkkeisiin liittymättömät ilmiöt ja hoidot. Esimerkiksi toimenpiteet, ehkäisevät toimet ja terapiat kuuluvat lääketieteeseen vaikka niissä ei käytetä lääkkeitä.

Viestinnän yksi periaatteista on, että kielen erottelu- ja nimeämiskyvystä kannattaa pitää kiinni. Ei ole yhdentekevää, mitä sanoja käytetään; on hyvä punnita, lisäävätkö ne selkeyttä vai hämärtävätkö asioita. Monista lääketieteistä puhuminen ei kirkasta sitä, mitä tarkoitetaan.

Hämäryyttä voidaan käyttää myös tarkoitushakuisesti. Lääketieteen ulkopuolisia hoitoja kauppaavat tai puolustelevat esittävät mieluusti näkemyksensä tieteenaloina. Tällä hamuamallaan mandaatilla he pyrkivät lavastamaan asiantuntijoiden toteamukset siitä, että vaikutusmekanismit ovat kuviteltuja eikä tutkimusnäyttöä ole, pelkiksi mielipiteiksi ja keskustelun asiasta tieteilijöiden välisiksi näkemyseroiksi.

Tutkimusnäytön avulla mistä tahansa hoidosta voi tulla osa lääketiedettä.

————————-

Juhani Kellosalo, LKT, Lääketieteen termit -sanakirjan aikaisempi päätoimittaja

Juhani Knuuti, LT, professori (blogin ylläpitäjä)

Kun viestisi leikataan asiayhteydestään

Viestin irrottaminen asiayhteydestään on klassinen disinformaation toimintamalli.

Malliesimerkki tässä on 9.12. 2021 Rumble-alustalla tietyn nimimerkin julkaisema video, johon on koottu iso kattaus korona- ja rokotusdenialistien viestejä. En tarkoituksella nyt jaa tuon videon linkkiä, sillä se sisältää pääasiassa virheellistä tietoa.

Video alkaa infektiotautiopin emeritusprofessori Heikki Peltolan haastattelun videokaappauksella. Videossa on lainattu Heikki Peltolan kommentti, jonka hän antoi televisiohaastattelussa maaliskuun alussa 2020.

Kommentti on peräisin ajalta, jolloin kenelläkään ei ollut tietoa, millaisesta viruksesta on kysymys ja millaisen epidemian covid-19 tulee aiheuttamaan. Videolla Peltolan haastattelun sisältö on seuraava:

Heikki Peltola: ”Tämä koronavirus on yksi hengitystieinfektioiden aiheuttaja monen muun joukossa. Meillä on 135 000 tautitapausta maailmanlaajuisesti ja niistä noin 4-5000 on tällä hetkellä kuollut. Olen täysin pöyristynyt edelleenkin siitä, että kuin tällainen asia voi aiheuttaa maailmanlaajuisen kaaoksen. Minusta siihen ei ole mitään eväitä.”

Toimittaja: ”Miksi tätä epidemiaa pelätään?”

Heikki Peltola: ”Olen hämmästellyt sitä itse kovin paljon. Nyt kysymyksessä on yleensä lievä tauti, joka sairastetaan useimmiten kotona. Olen nähnyt monta muutakin epidemiaa aikaisemmin ja en minä näe tässä minkäänlaista kauhun syytä.”

Nyt tämä kohta Peltolan haastattelusta on leikattu ja liitetty 9.12. 2021 julkaistuun videoon mainitsematta, että haastattelu on tehty yli 1,5 vuotta aiemmin ja aivan erilaiselta tietopohjalta ja erilaisessa epidemiatilanteessa kuin videon julkaisuhetkellä joulukuussa 2021.

Haastattelin Heikki Peltolaa tuon videon sisällöstä ja julkaisusta.

Otettiinko sinuun yhteyttä tämän tuoreen videon julkaisun yhteydessä?

Heikki Peltola: Sain koosteen nähdäkseni 14.12.2021. Hämmästykseni oli suuri, sillä minun maaliskuussa 2020 televisiolle antamani haastattelupätkä oli otettu mukaan. Se oli tapahtunut täysin tietämättäni ja lupaa kysymättä. 

Mitä mieltä olet nyt tuon maaliskuussa 2020 antamasi kommentin asiasisällöstä?

Heikki Peltola: Asian tausta on se, että kun Suomen ensimmäinen COVID-19-potilas oli tunnistettu 28.1.2020, asiaan suhtauduttiin hyvin vakavasti hallitusta myöten. Koska epidemiaksi riistäytynyt infektio on ominta alaani akateemisena tutkijana, minäkin perehdyin asiaan perusteellisesti. Ja niin teen edelleen; ajantasaistan tietojani päivittäin. Siinä oinkin tekemistä, sillä oikean ja väärän informaation määrä kasvaa miltei eksponentiaalisesti.

WHO nimesi epidemian pandemiaksi 11.3.2020. Noina aikoina (päivämäärää en muista) televisio saapui kotiini tiedustelemaan näkemystäni, kuinka vakavasta asiasta oli kysymys. Totesin, että COVID-19 on yksi hengitystieinfektio muiden joukossa – niin kuin se onkin! – mutta sillä on omat erityispiirteensä (niin kuin kaikilla taudeilla on). Vertasin koronataudin silloisia lukuja joihinkin maailmalla yleisiin sairauksiin. Televisio typisti haastatteluani paljon, mutta elämään jäi sanomani siitä, ettei savun määrä vastannut tulen laajuutta.

Mitä mieltä olet tuosta Rumble-alustalla julkaistusta tuoreesta videosta?

Heikki Peltola: Videon koosteessa minut on sijoitettu ikään kun vähättelemään COVID-19:ää tilanteessa, jossa pandemiaa on kestänyt lähes kaksi vuotta ja suorat ja epäsuorat vaikutukset ovat olleet ennennäkemättömiä. Vastaan yhä sanoistani ja olen valmis intelligenttiin ja asiapitoiseen keskusteluun julkisesti vieläkin, jos niin halutaan.

Sitä en kuitenkaan hyväksy, että yli 1½ vuotta sitten tehty haastattelu on sijoitettu yhteyteen, johon se ei kuulu. Siksi sanoudun irti tästä kokonaisuudesta ja vaadin poistamaan osuuteni koosteesta viivytyksettä.

Yhteenveto

Kyseinen tapaus on tyypillinen esimerkki siitä, miten helppoa on napata pätkä videohaastattelua, irrottaa se asiayhteydestään ja liittää toiseen videoon. Siinä sitä hyödynnetään antamaan virheellisesti tukea väitteeseen, jota alkuperäinen haastattelu ei todellisuudessa tue.

Koronadenialisteilla on nyt kaikki keinot käytössä. Myös leikkaa ja liitä -askertelu.