Miksi asiantuntijoiden tulkinnat eroavat?

Viime päivinä on erityisen selvästi tullut esiin ilmiö, jossa asiantuntijoiden ja asiantuntijaorganisaatioiden esittämät kannat epidemiaan liittyen eroavat huomattavasti toisistaan.

Tällä hetkellä suurimmat erot ovat olleet sinä, millä tavalla omikronin leviämiseen liittyviä haittoja tulisi torjua. Tulisiko koulut sulkea? Tulisiko oireettomia lapsia testata rutiininomaisesti pari kertaa viikossa? Jos koululuokassa on yksi tartunta, pitäisikö koko luokka pistää karanteeniin?

Aikaisemmin vastaava tilanne oli maskien kanssa. Sitä ennen erilaisten sulkutoimien merkityksestä.

Saatavilla oleva tutkittu tieto on kaikille asiantuntijoille sama. Miten heidän kantansa voi erota noin paljon?

Kirjoituksen voi lukea tästä.

Kuinka monta lääketiedettä on olemassa?

Kirjoittajat Juhani Kellosalo ja Juhani Knuuti

Sairauksien hoitoa ja ehkäisyä ja varsinkin niin sanottua hyvinvointia käsittelevässä informaatiossa vilahtaa monesti sana: lääketiede. Kirjoituksissa mainitaan mm. kiinalainen lääketiede, vaihtoehtoinen ja täydentävä, funktionaalinen, ja integratiivinen lääketiede. Toisaalta virallista lääketiedettä kutsutaan koululääketieteeksi. Näiden keskellä voi hämärtyä käsitys siitä, mitä lääketiede oikeasti on.

Tiede on menetelmä, jonka säännöillä toimimalla saadaan mahdollisimman todenmukaista tietoa. Tieteessä esitetään hypoteesi tai väite, joka pyrkii kumoamaan nykyisen tulkinnan asiasta. Tämän väitteen testaamiseksi kerätään havaintoja ja tehdään mittauksia. Saatuja tuloksia analysoidaan huolellisesti tilastollisia menetelmiä hyödyntäen.

Sen jälkeen saatuja tuloksia tarkastellaan suhteessa aikaisempaan tietoon asiasta ja tehdään johtopäätöksiä. Lopuksi käytetyt menetelmät, tulokset ja johtopäätökset julkaistaan, jolloin muut voivat niitä arvioida ja kritisoida ja haastaa uusilla tutkimuksilla.

Tämän perusteella on vaikea kuvitella, että olisi vaihtoehtoinen tiede. Mille se olisi vaihtoehto? Jätettäisiinkö jokin noista vaiheista pois? Olisiko olemassa vaihtoehtoista matematiikkaa, geologiaa tai fysiikkaa? Vaihtoehtoja tieteen vaatimukset täyttäville oppirakennelmille ei ole, sillä jokaista tieteenalaa on lopulta vain yksi.

Tämä koskee myös lääketiedettä. Sen piiriin kuuluu kaikki tieteen kriteerit täyttävä tieto ihmisen psykofyysisestä rakenteesta ja toiminnasta, sen sairauksien syntymekanismeista, ehkäisystä ja hoitamisesta. Kaikkea ei vielä tiedetä, ja tiedon käytäntöön soveltaminen on inhimillistä toimintaa omine puutteineen. Silti lääketieteen ydin ja ohjenuora on luotettavaan näyttöön perustuva harkittu toiminta – joskus toimimatta jättäminen.

Jos on vain yksi omana tieteenalanaan erottuva, mitä sitten kaikki muut lääketieteeksi nimitetyt ovat? Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta kuin käännösvirheestä. Näiden muualla, usein rapakon takana, syntyneiden hoitokäsitysten nimikyltit on suomennettu niin, että englannin sana medicine on tulkittu yksioikoisesti lääketieteeksi. Sitä se ei läheskään aina tarkoita, vaan sen merkityksiä ovat myös esimerkiksi lääke, rohto, hoito, hoitosysteemi. Tiukasti ottaen lääketiede on englanniksi medical science.

Usein, ja varsinkin puheena olevissa tapauksissa, sanan medicine oikeita käännöksiä ovat hoito tai lääkintä. Traditional Chinese medicin on kiinalaista kansanlääkintää tai perinteistä kiinalaista lääkintää, antroposophic medicine on antroposofista lääkintää jne.

Tämä ei sulje pois sitä, etteikö esimerkiksi kansanlääkinnän hoitokeinoissa voisi olla toimivia, jotka tutkimusnäytön jälkeen voitaisiin hyväksyä lääketieteen piiriin. Tällaisia on löytynytkin, mutta tämä ei tee kansanlääkinnästä kokonaisuudessaan tiedettä. Monet sen hoitoyritykset pohjaavat primitiivisiin vaikutusoletuksiin, vaikkapa virtsalöylyssä istuminen keltataudin hoitokeinona.

Lääketiede ei vaadi lisämääreitä kuten virallinen, eikä ole syytä nimittää sitä koululääketieteeksi.

Toinen esimerkki virheellisestä tulkinnasta on väittää lääketieteen olevan vain lääkkeiden tiedettä, suomen kielen lääke-tiede mukaisesti. Suomenkielisestä termistä huolimatta lääketiede sisältää pääosin lääkkeisiin liittymättömät ilmiöt ja hoidot. Esimerkiksi toimenpiteet, ehkäisevät toimet ja terapiat kuuluvat lääketieteeseen vaikka niissä ei käytetä lääkkeitä.

Viestinnän yksi periaatteista on, että kielen erottelu- ja nimeämiskyvystä kannattaa pitää kiinni. Ei ole yhdentekevää, mitä sanoja käytetään; on hyvä punnita, lisäävätkö ne selkeyttä vai hämärtävätkö asioita. Monista lääketieteistä puhuminen ei kirkasta sitä, mitä tarkoitetaan.

Hämäryyttä voidaan käyttää myös tarkoitushakuisesti. Lääketieteen ulkopuolisia hoitoja kauppaavat tai puolustelevat esittävät mieluusti näkemyksensä tieteenaloina. Tällä hamuamallaan mandaatilla he pyrkivät lavastamaan asiantuntijoiden toteamukset siitä, että vaikutusmekanismit ovat kuviteltuja eikä tutkimusnäyttöä ole, pelkiksi mielipiteiksi ja keskustelun asiasta tieteilijöiden välisiksi näkemyseroiksi.

Tutkimusnäytön avulla mistä tahansa hoidosta voi tulla osa lääketiedettä.

————————-

Juhani Kellosalo, LKT, Lääketieteen termit -sanakirjan aikaisempi päätoimittaja

Juhani Knuuti, LT, professori (blogin ylläpitäjä)

Kun viestisi leikataan asiayhteydestään

Viestin irrottaminen asiayhteydestään on klassinen disinformaation toimintamalli.

Malliesimerkki tässä on 9.12. 2021 Rumble-alustalla tietyn nimimerkin julkaisema video, johon on koottu iso kattaus korona- ja rokotusdenialistien viestejä. En tarkoituksella nyt jaa tuon videon linkkiä, sillä se sisältää pääasiassa virheellistä tietoa.

Video alkaa infektiotautiopin emeritusprofessori Heikki Peltolan haastattelun videokaappauksella. Videossa on lainattu Heikki Peltolan kommentti, jonka hän antoi televisiohaastattelussa maaliskuun alussa 2020.

Kommentti on peräisin ajalta, jolloin kenelläkään ei ollut tietoa, millaisesta viruksesta on kysymys ja millaisen epidemian covid-19 tulee aiheuttamaan. Videolla Peltolan haastattelun sisältö on seuraava:

Heikki Peltola: ”Tämä koronavirus on yksi hengitystieinfektioiden aiheuttaja monen muun joukossa. Meillä on 135 000 tautitapausta maailmanlaajuisesti ja niistä noin 4-5000 on tällä hetkellä kuollut. Olen täysin pöyristynyt edelleenkin siitä, että kuin tällainen asia voi aiheuttaa maailmanlaajuisen kaaoksen. Minusta siihen ei ole mitään eväitä.”

Toimittaja: ”Miksi tätä epidemiaa pelätään?”

Heikki Peltola: ”Olen hämmästellyt sitä itse kovin paljon. Nyt kysymyksessä on yleensä lievä tauti, joka sairastetaan useimmiten kotona. Olen nähnyt monta muutakin epidemiaa aikaisemmin ja en minä näe tässä minkäänlaista kauhun syytä.”

Nyt tämä kohta Peltolan haastattelusta on leikattu ja liitetty 9.12. 2021 julkaistuun videoon mainitsematta, että haastattelu on tehty yli 1,5 vuotta aiemmin ja aivan erilaiselta tietopohjalta ja erilaisessa epidemiatilanteessa kuin videon julkaisuhetkellä joulukuussa 2021.

Haastattelin Heikki Peltolaa tuon videon sisällöstä ja julkaisusta.

Otettiinko sinuun yhteyttä tämän tuoreen videon julkaisun yhteydessä?

Heikki Peltola: Sain koosteen nähdäkseni 14.12.2021. Hämmästykseni oli suuri, sillä minun maaliskuussa 2020 televisiolle antamani haastattelupätkä oli otettu mukaan. Se oli tapahtunut täysin tietämättäni ja lupaa kysymättä. 

Mitä mieltä olet nyt tuon maaliskuussa 2020 antamasi kommentin asiasisällöstä?

Heikki Peltola: Asian tausta on se, että kun Suomen ensimmäinen COVID-19-potilas oli tunnistettu 28.1.2020, asiaan suhtauduttiin hyvin vakavasti hallitusta myöten. Koska epidemiaksi riistäytynyt infektio on ominta alaani akateemisena tutkijana, minäkin perehdyin asiaan perusteellisesti. Ja niin teen edelleen; ajantasaistan tietojani päivittäin. Siinä oinkin tekemistä, sillä oikean ja väärän informaation määrä kasvaa miltei eksponentiaalisesti.

WHO nimesi epidemian pandemiaksi 11.3.2020. Noina aikoina (päivämäärää en muista) televisio saapui kotiini tiedustelemaan näkemystäni, kuinka vakavasta asiasta oli kysymys. Totesin, että COVID-19 on yksi hengitystieinfektio muiden joukossa – niin kuin se onkin! – mutta sillä on omat erityispiirteensä (niin kuin kaikilla taudeilla on). Vertasin koronataudin silloisia lukuja joihinkin maailmalla yleisiin sairauksiin. Televisio typisti haastatteluani paljon, mutta elämään jäi sanomani siitä, ettei savun määrä vastannut tulen laajuutta.

Mitä mieltä olet tuosta Rumble-alustalla julkaistusta tuoreesta videosta?

Heikki Peltola: Videon koosteessa minut on sijoitettu ikään kun vähättelemään COVID-19:ää tilanteessa, jossa pandemiaa on kestänyt lähes kaksi vuotta ja suorat ja epäsuorat vaikutukset ovat olleet ennennäkemättömiä. Vastaan yhä sanoistani ja olen valmis intelligenttiin ja asiapitoiseen keskusteluun julkisesti vieläkin, jos niin halutaan.

Sitä en kuitenkaan hyväksy, että yli 1½ vuotta sitten tehty haastattelu on sijoitettu yhteyteen, johon se ei kuulu. Siksi sanoudun irti tästä kokonaisuudesta ja vaadin poistamaan osuuteni koosteesta viivytyksettä.

Yhteenveto

Kyseinen tapaus on tyypillinen esimerkki siitä, miten helppoa on napata pätkä videohaastattelua, irrottaa se asiayhteydestään ja liittää toiseen videoon. Siinä sitä hyödynnetään antamaan virheellisesti tukea väitteeseen, jota alkuperäinen haastattelu ei todellisuudessa tue.

Koronadenialisteilla on nyt kaikki keinot käytössä. Myös leikkaa ja liitä -askertelu.

Sinut on haastettu

Sain tietää, että minut oli nimeltä mainiten taas haastettu väittelyyn. Tällä kertaa vastausaikaa oli annettu viikko. Koska en ollut reagoinut, julistettiin, että olin luovuttanut enkä uskaltanut osallistua väittelyyn. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Erilaisia haasteita on heitetty tutkijoille esim maidosta. Minut aikanaan haastettu myös homeopaatin toimesta. Silloin ehdin reagoida. Kaikille näille haasteilla on tyypillistä, että haasteen tekijä tekee haasteensa omalla verkkosivustollaan tai blogisaan ja tulkitsee reagoimattomuuden häviöksi tai luovuttamiseksi. Olennainen kysymys on, mikä oikeus jollakin satunnaisella henkilöllä tai ryhmällä on velvoittaa jotain tutkijaa osallistumaan väittelyyn. Aivan kuin asiantuntijoilla ei olisi muuta tekemistä, kuin odottaa haasteita. Vielä omituisemmaksi tilanteen tekee se, että tässä viimeisimmässä haasteessa ei myöskään käynyt selville, kuka tai keitä ihmisiä nämä vastapuolen edustajat ovat. Vielä tätäkin omituisempaa tässä oli se, että käsiteltäviä aiheita tai kysymyksiä ei ollut edes tuotu esiin. Nyt tein vastahaasteen, joka löytyy tästä.

Koronarokotteet eivät lisää koronaan liittymättömiä kuolemia mutta estävät koronakuolemat

Rokotteiden teho koronan aiheuttamaa vakavaa tautia ja kuolemia vastaan on toistaiseksi pysynyt hyvänä. Rokotteen suoja deltavariantin aiheuttamaa infektiota vastaan on heikompi kuin aikaisempia valitsevia variantteja vastaan mutta suoja vakavaa tautimuotoa vastaan on säilynyt.

Väitteet rokotteiden aiheuttamasta kuolleisuuden lisääntymisestä muihin syihin ovat pötyä. Tästä voit lukea miksi.

Onko sydänlihastulehduksen pelko hyvä syy jättää Covid-rokotus ottamatta?

Tutkimukset ovat toistuvasti varmistaneet, että covid-rokotus lisää sydänlihastulehduksen esiintyvyyttä.

Rokotuksen aiheuttama sydänlihastulehdus on kuitenkin harvinainen. Rokotuksen aiheuttama esiintyvyys on ollut tutkimuksissa alle yhdestä tapauksesta kolmeen tapaukseen 100 000 rokotettua kohti. Tapaukset ilmaantuvat lähinnä nuorille miehille.

Tyypillisesti sydänlihastulehdus voi ilmaantua muutaman päivän kuluessa rokotuksesta, on lähes aina lievä ja paranee muutamassa päivässä itsekseen.

Jos haluaa välttyä sydänlihastulehdukselta, kannattaa jättää rokote ottamatta, vai kannattaako?

Vastaus kysymykseen löytyy tästä.

Lääketieteen ulkopuoliset hoidot Suomessa

Taloustutkimus toteutti keväällä 2021 kaksi erillistä kyselytutkimusta Suomen Lääkäriliiton toimeksiannosta. Toinen kysely kohdistettiin väestölle ja toinen lääkäreille. Tutkimukset liittyivät Tutkitun tiedon -teemavuoteen ja sitä tukevaan kärkihankkeeseen.

Tulokset julkistettiin Suomi Areenalla heinäkuussa 2021 ja Lääkäriliiton verkkosivuilla. Mielestäni tuloksia ei kuitenkaan ole kovin kattavasti käsitelty mediassa kesällä. Tuon tässä kirjoituksessa esiin niitä tuloksia, jotka ovat mielestäni erityisen kiinnostavia.

Kirjoitus löytyy tästä linkistä.

Onko rokotevastaisuus ja rokote-epäröinti todellinen uhka Suomessa?

WHO on nimennyt rokote-epäröinnin yhdeksi kymmenestä tärkeimmästä globaalista terveysuhasta. Meneillään olevan epidemian aikana rokotevastaisuus on noussut poikkeuksellisen näkyväksi ilmiöksi, etenkin somessa.

Mutta kuinka suuri osuus suomalaisista on todellisuudessa rokotevastaisia? Entä rokote-epäröijiä?

Blogikirjoitukseni aiheesta löytyy: https://blogit.ts.fi/terveys-tiede/onko-rokotevastaisuus-ja-rokote-eparointi-todellinen-uhka-suomessa/

Rahoittaako Suomen Akatemia huonoa tiedettä?

Viimeisen viikon aikana mediassa on esitetty monia kannanottoja, joissa on kyseenalaistettu Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä tietyille esiin nostetuille hankkeille. Ideana kannanotoissa lienee ”turhien” hankkeiden karsinta Akatemian rahoituksen uhkaavan vähenemisen vuoksi.

Kyseenalaistuksen perusteena on ollut vain hankkeen otsikko ja mahdollisesti sen julkinen kuvaus. Itse hankesuunnitelmat eivät ole julkisesti saatavilla.

Tosiasia on kuitenkin, että edes ammatikseen tiedettä tekevän on mahdotonta arvioida hankkeiden mielekkyyttä tieteenalan ulkopuolelta. Ja etenkään vain otsikon ja tiivistelmän perusteella.

Itselläni on lähes 30 vuoden kokemus ammattitutkijana. Olen ollut myös 6 vuotta Suomen Akatemian toimikunnan jäsen ja mukana lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä tiedearvioinneissa.

Tietäen Akatemian valintaprosessin ulkopuolisine vertaisarviointeineen ja erittäin kovan kilpailun jokaisen tieteenalan sisällä, en rohkenisi väittää jokin tietyn rahoitetun hankkeen olevan sellainen, että sitä ei olisi pitänyt rahoittaa.

Tällaista itsekriittisyyttä ei näytä kuitenkaan löytyvän tietyiltä somevaikuttajilta ja journalisteilta.

Hankkeiden arviointiprosessi

Hankkeet arvioidaan kansainvälisten vertaisarvioijien toimesta, jonka jälkeen kyseisen aiheen asiantuntijoista kostuva paneeli järjestää hankkeet paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen kunkin toimikunnan jäsenet arvioivat hankkeita ja asettavat eri paneelien aikaisemmin arvioimat hankkeet keskinäiseen järjestykseen.

Lopulta rahoitus myönnetään vain 14 prosentille hakemuksista.

Systeemi ei ole tietenkään täydellinen ja virheetön. Mutta olen oman kokemukseni perusteella kyllä vakuuttunut, että rahoituksen saaneet hankkeet ovat varmasti rahoituksensa ansainneet. Ongelmana on enemmänkin se, että liian moni erinomainen hanke jää ilman rahoitusta.

Onko hankkeiden kritisointi merkki tieteen politisoitumisesta?

Totta kai politiikka vaikuttaa tieteeseen, sillä tiede ei elä irti todellisuudesta.

Selvimmin tämä näkyy toimikuntien keskinäisessä rahanjaossa, jossa noudatetaan tiedepoliittisia historiallisia päätöksiä eikä välttämättä esimerkiksi tieteenalojen kansainvälistä tasoa. Lisäksi ylhäältä päin ohjatut ohjelmat syntyvät (tiede)poliittisen prosessin seurauksena.

Nyt nousseen kritiikin kohteena näyttäisi olevan etenkin Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan alaan kuuluvat päätökset, etenkin monikulttuurisuuteen ja naistutkimukseen liittyvät hankkeet.

Ei voi välttyä ajatukselta, että kritiikin kohteeksi ovat valikoituneet tieteenalat, jotka ovat muutenkin olleet poliittisesti kyseenalaistamisen kohteena.

Jotkut alat ovat helpommin kritisoitavissa kuin toiset

Väitän, että otsikon perusteella kritisointi on helppoa tietyillä tieteenaloilla mutta paljon vaikeampaa toisilla. Asiaa voi konkretisoida parilla esimerkillä. Kannattaisiko mielestäsi kahta seuraavaa hanketta rahoittaa?

Valoaktiiviset proteiinihäkki-biohybridit valolla indusoitaviin sovellutuksiin

Inertiaalisen välin turbulenssi magneettisissa pilvissä

Nämä ovat saaneet rahoituksen viimeisimmässä haussa. Itse kyllä luotan, että ne ovat erinomaisia hankkeita ja ilman muuta rahoituksensa ansainneet.

Mutta millä perusteella arvioit kyseiset hankkeet hyviksi tai huonoiksi? Luonnontieteen ja monen muun tieteenalan hankkeita on itsestään selvästi mahdoton arvioida julkisen kuvauksen perusteella.

Voidaan perustellusti kysyä, miten jotkut kuvittelevat voivansa arvioida nyt julkisuudessa kritisoituja hankkeita ilman asiantuntijuutta ja yksityiskohtaista tietoa hankkeesta ja sen merkityksestä?

Tieteen tulee olla politiikasta riippumatonta

Tieteen yksittäiset rahoituspäätökset tulee olla politiikasta riippumattomia. Koska tiedettä rahoitetaan suurelta osin julkisella rahoituksella, emme mahda sille mitään, että poliittinen ohjaus vaikuttaa eri tieteenalojen painotuksiin rahoituksessa ja suuriin linjauksiin.

Liiallisella poliittisella ohjauksella on kuitenkin varjopuolensa. Perustutkimus on kaiken uuden tiedon perusta. Liiallinen rahoituksen ohjaaminen soveltavaan tutkimukseen, josta ”pikavoitot” ovat todennäköisempiä, johtaa ajan kuluessa tieteen pohjan pettämiseen.

Perustutkimuksen tavoite on tuottaa uusia havaintoja ja uutta tietoa, joilla on sinänsä itseisarvonsa. Perustutkimuksen tulokset ovat niitä, joiden päälle myös soveltava tutkimus rakentuu.

Poliittinen vaikuttaminen siihen, mikä on tieteenalojen sisällä hyvää tiedettä ja mikä ei, on moneen kertaan todettu olevan tuhoon tuomittu tie. Tutkijalähtöinen tutkimus on luontaisesti uudistuvaa silloin, kun se perustuu kilpailuun ja kansainväliseen arviointiin. Tieteen merkittävimmät keksinnöt ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, joita ei ole voitu etukäteen ennustaa.