Kalifornian viini ja Roundup

Uskaltaako kalifornialaista viiniä enää juoda, kun siinä on glyfosaattia?

http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/kalifornian-viini-roundup/

Kalifornian viini ja Roundup

Safkatutka kertoo itse olevansa ”Suomen vaikuttavin ruokamedia”. Ainakaan ylläpitäjiä ei voi arvostella vaatimattomuudesta. Safkatutka on kuitenkin viime aikoina saanut laajaa kritiikkiä virheellisistä uutisista, joissa on peloteltu aiheettomasti ravintouutisilla.
Viime aikoina kirjoitukset ovat liittyneet glyfosaattiin eli tuttavallisemmin useimpien tuntemaan Roundup-rikkaruohomyrkkyyn.
Hiljattain Safkatutkan uutisessa todettiin glyfosaatin aiheuttavan syöpää. Nyt viimeisimmässä uutisessa kerrottiin että myös kalifornialaisessa viineissä on glyfosaattia; myös luomuviineissä. FB-sivuilla todetaan: ”Glyfosaattijäämät kuluttajatuotteissa alkaa olla todellinen ongelma, johon olisi syytä reagoida voimakkaammin.” Safkatutkan Facebook sivuilla kerrottiin tätä syöpävaarallista glyfosaattia löytyvän myös Vaasan ruisleivistä.
Näiden uutisten perusteella näyttää siis siltä, että olemme nyt tavallisen ruoan (ja viinin) kautta altistumassa merkittäville määrille tätä syöpävaarallista rikkaruohomyrkkyä.
Tarkastellaan kuitenkin noiden väitteiden faktoja hieman tarkemmin.
 
Glyfosaatin karsinogeenisyys
Glyfosaatti on ollut pitkään käytössä ja sen vaikutukset kasveihin, eläimiin ja ihmisiin tunnetaan. Asiasta on julkaistu esimerkiksi oheinen perusteellinen 50-sivuinen tietellinen katsaus (katsaus on myös ladattavissa PDF:nä kirjoituksen lopussa). Näiden toksikologisten analyysien perusteella glyfosaatin turvarajana ihmisille voisi pitää jopa 175 mg/kg/päivä. Turvaraja kertoo annoksen, jota pienemmät annokset glyfosaattia eivät aiheuta haittavaikutuksia.
IARC:n asiantuntijaryhmä julkisti Lancet Oncologyssä viime kesänä lausunnon, jossa glyfosaatti luokiteltiin ”probably carcinogenic to humans” (Group 2A). Euroopan komissio pyysi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) arvioimaan raportin väitteet. Viime vuoden marraskuussa EFSA julkaisi lopullisen raporttinsa asiasta. EFSA toteaa seuraavasti: ”Regarding carcinogenicity, it is unlikely that this substance is carcinogenic”. Eli glyfosaatti EFSA:n mukaan ei todennäköisesti ole ihmiselle syöpävaaraa aiheuttava aine. Samanlaiseen tulokseen oli aikaisemmin päätynyt myös saksalaisten viranomaisten asettama ryhmä.
Erot asiantuntijaryhmien arvioissa ovat varmasti hämmentäviä eikä tällainen viestintä tietenkään helpota kansalaisia lainkaan. Kumpi tulkinta sitten on oikea? Todennäköinen selitys eroille on se, että EFSA otti mukaan kattavammin tutkimuksia analyysiinsä ja tämän kokonaisuuden perusteella antoi lausuntonsa. EFSA on se Euroopan instituutti, joka antaa asiantuntijaneuvot tällaisessa asiassa komissiolle, joka sitten ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin.
Tämä EFSA:n raportti ja sen sisältö on ollut myös Safkatutkan kirjoittajien luettavissa viime marraskuusta alkaen. Miksihän sitä ei kuitenkaan mainita lainkaan vaikka asiasta uutisoidaan nyt maaliskuussa?
Riippumatta karsinogeenisyydestä, kaikkien kemikaalien haitat ovat aina annosriippuvaisia. Tämän vuoksi EFSA on nyt asettanut turvarajan myös glyfosaatille. Se on 0,5 mg/kg/päivä. Tällaiset rajat perustuvat riskin minimointiin. Tiedämme, että kun annos on riittävän pieni, ei haittoja synny, vaikka kyseessä olisikin varsinainen myrkky. Jos annos on taas valtavan suuri, haitatonkin yhdiste muuttuu myrkyksi.
 
Onko ”saastuneen Roundup-viinin” nauttiminen vaarallista?
Safkatutkan lainaamien mittausten mukaan viineissä oli glyfosaattia 1-3 ppb. Korkein ilmoitettu arvo yhdessä näytteessä oli liki 20 ppb. Tämä kuulostaa jo merkittävästä, eikö totta?
Mutta mitä tuo ”ppb” oikein tarkoittaa? Kyse on termistä ”part per billion”. Jos lähdemme siitä, että kaikissa viineissä olisi tuo maksimimäärä (20 ppb) glyfosaattia, olisi yhdessä pullollisessa (7,5 dl) sitä 0,015 milligrammaa.
Kun EFSA on siis asettanut turvalliseksi saantimääräksi 0,5 mg/kg/päivä, voimme laskea, että päästäksemme glyfosaatin turvarajalle, tulisi 70 kg painoisen aikuisen nauttia tuota ”saastunutta” punaviiniä 2333 pullollista päivässä! Siis joka ainoa päivä.
On aivan varmaa, että tuo määrä viiniä sisältää satoja muita kemikaaleja tappavina annoksina, vaikka alkoholi poistettaisiin.
 
Johtopäätökset
Safkatutkan uutisissa ei siis suoraan valehdeltu mutta tietoa kerrottiin valikoidusti niin, että lukijalle jää virheellinen kuva asiasta. Uutisessa ei mainittu, että eurooppalainen viranomainen on julkistanut asiassa uutta tietoa ja että mitatut glyfosaattimäärät viineissä ovat niin homeopaattisen pieniä, että niillä ei ole mitään merkitystä.
On toki mahdollista, että blogin ylläpitäjillä ei ole riittävää asiantuntemusta asiassa ja he tekivät vain inhimillisen virheen uutisessaan. Siinä tapauksessa voimme jäädä tarkkailemaan, korjataanko virheet.
Huonoin vaihtoehto on se, että kirjoittajien tiedot luonnontieteestä ovat niin puutteelliset, etteivät he ymmärtäneet uutisensa olevan virheellinen. He eivät ymmärtäneet myöskään ottaa asiasta selvää. Tuntuu huolestuttavalta, että ”Suomen vaikuttavimman ruokamedian” ylläpitäjillä ei olisi edes peruskoulutason tietoja luonnontieteistä.
Edellä kuvatun perusteella näyttäisi, että Safkatutkan uutisoinnin tavoitteena ei ole lisätä lukijoiden oikeaa tietoa asiassa. Onko tavoitteena saada aikaan vain kohua ja pelkoja? Mielestäni sivusto ei ole enää kaukana Magneettimediasta ja MV-lehdestä sisällön luotettavuuden osalta.
Tämä ”uutinen” on myös jälleen yksi hyvä esimerkki siitä, että kun tarpeeksi herkillä laitteilla mitataan, saadaan aina jokin mittatulos. Ja kyllä kemikaaleja ruoasta mittaamalla aina kohun saa aikaiseksi.
Esimerkiksi kaurasta on mitattu Kadmiumia. Suomalaisessa luomukaurassa sitä on peräti 20 mikrogrammaa/kg kuivapainoa ja siis saman verran kuin tavallisessakin kaurassa! Olisiko tästä kohu-uutiseksi? Nämä määrät eivät kuitenkaan ole todellisuudessa ongelma, koska pitoisuudet ovat niin pieniä. Kadmiumin osalta turvallinen määrä on alle 100 mikrogrammaa/kg märkäpainoa.
Toinen hyvä esimerkki mittauksien väärinymmärtämistä ovat väitteet Himalajan vuorisuolan terveellisyydestä sen perusteella, että siitä on mitattu lukuisia alkuaineita. Väitteiden esittäjilta jäi huomaamatta, että mitattujen alkuaineiden joukossa oli alumiinia, hopeaa, elohopeaa, lyijyä ja kadmiumia. Tätä suolaa oli siis mainostettu erityisen terveellisenä sen vuoksi, että se sisältää näitä alkuaineita!
Tietenkin olisi parempi, ettei syötäväksi tarkoitetuissa tuotteissa olisi lainkaan haitallisia kemikaaleja. Kaikissa ruoka-aineissa on kuitenkin aina myös haitallisia kemikaaleja, myös siis luomussa. Ihmisen tuottamien lisäksi luonnossa itsessään on miljoonia erilaisia haitallisia kemikaaleja ja niitä on sen vuoksi aina myös ruoassa. Ne ovat kuitenkin pääsääntöisesti niin pieninä pitoisuuksina, ettei niillä ole terveydellistä vaikutusta. Evoluution myötä meille on kehittynyt maksa ja munuaiset, joiden tehtävänä on poistaa näitä haitallisia aineita.
 
Katsaus Roundupin vaikutuksista ja turvallisuudesta

Terveysaiheista klikkijournalismia

Median tehtävänä on tiedottaa asioista ja stimuloida keskustelua. Viime vuosina on kuitenkin yleistynyt tapa tehdä uutisia silloinkin kun mitään uutisoitavaa ei ole. Tämä tuntuisi olevan erityisesti terveystiedottamisessa hyvin yleistä.

Terveysaiheista klikkijournalismia

Terveysaiheista klikkijournalismia

Median tehtävänä on tiedottaa asioista ja stimuloida keskustelua. Viime vuosina on kuitenkin yleistynyt tapa tehdä uutisia silloinkin kun mitään uutisoitavaa ei ole. Tämä tuntuisi olevan erityisesti terveystiedottamisessa hyvin yleistä.
Terveysasiat kiinnostavat ihmisiä. Suurin osa terveysuutisista on kuitenkin tylsiä. Usein jo aikaisemmin tunnettuja asioita vahvistetaan uusissakin tutkimuksissa. Toki pientä hienosäätöä saadaan vanhan tiedon lisäksi. Kuitenkin harvoin syntyy jotain aidosti mullistavaa uutta tietoa.
Kuinka kiinnostava onkaan uutinen, jossa virallisesti suositeltu ruokavalio on osoitettu olevan terveyttä edistävä? Kuinka paljon herättää huomiota, kun tutkimuksessa todetaan, että verenpainelääkkeitä olisi syytä käyttää silloin, kun niitä on määrätty?
Paljon houkuttelevampaa on tiedottaa asiasta, joka poikkeaa valtavirrasta. Uutinen uudesta mullistavasta dieetistä, hoidosta tai lääkkeestä, synnyttää paljon klikkauksia ja some-jakoja. Koska tällaisia uutisia todellisuudessa syntyy vain harvoin, on suuri houkutus tehdä niitä itse.
Tyypillisessä tilanteessa valitaan jokin tutkimus, jossa jotain uutta asiaa on käsitelty ja sitten kirjoittaa siitä raflaavin otsikoin. Itse tutkimus voi olla vain pienimuotoinen mutta siitä tehdään jotain paljon suurempaa.
Taustojakaan ei enää juuri vaivauduta tarkistamaan. Nykyisin näyttäisi siltä, että alan asiantuntijoiltakaan ei edes tarvitse saada kommentteja. Kommenttien saaminen voi olla vaivalloista ja voihan käydä myös niin, että sen jälkeen asiasta ei enää saisikaan kunnon uutista.
 
Esimerkkinä lääkeuutinen Kauppalehdessä
Otan nyt tähän esimerkiksi hiljattain (6.3.2016) Kauppalehden uutisen uudesta mullistavasta kipulääkkeestä. Uutinen oli otsikoitu: ” Uusi uskomaton kivuntappaja: ”ei sivuvaikutuksia”.
Uutisessa uuden lääkkeen kerrottiin voivan tuoda avun esimerkiksi iskiaksesta ja hermovaurioista aiheutuviin koviin kipuihin. Siinä kerrottiin, että ”molekyylistä odotetaan nyt yksinkertaista ja helppoa lääkettä ihmisille” ja että ”lääke toimi tutkijoiden mukaan ilman kielteisiä tai hankalia sivuvaikutuksia.”
Lisäksi ”uuden lääkkeen uskotaan aiheuttavan vain vähän riippuvuutta. Esimerkiksi morfiinissa ne ovat tunnetusti vaikeita. Tutkijoiden mukaan lääkkeen toimitustapa on yksinkertainen ja ”laajalti riskitön”. Sitä voidaan annostella joko tabletteina tai pistoksina.”
Sen lisäksi, että tällainen uutinen oli sisällön suhteen oudossa lehdessä (Kauppalehti), se oli viestiltään lähes täysin virheellinen.
Japanilaisen tutkimusryhmän tutkimuksessa ei sinänsä ole mitään vikaa. Ryhmä selvitti hermovauriokivun mekanismeja ja mahdollista mekanismia, millä tällaista kipua voisi helpottaa.
Lääkemolekyyli oli ryhmän kehittämä vasta-aine, joka sitoutui tiettyyn uuteen kohteeseen, jota he kutsuvat nimellä HMGB1. Koe oli ensimmäinen laatuaan ja tehtiin hiirillä, jolle oli aiheutettu hermovaurio.
Tästä seuraavat kuitenkin seuraavat faktat:

• Koska kyse oli lääkkeen osalta ensimmäisestä kokeesta hiirille, on yli 90% todennäköisyys, että lääkettä ei tulla koskaan käyttämään ihmisillä. Vaikka tämä lääke saataisiinkin vietyä loppuun saakka kivikkoisella uuden lääkkeen kehityspolulla, se kestäisi 10 vuotta ja tulisi maksamaan lähes miljardi euroa.
• Koska lääke on vasta-aine, sitä joudutaan annostelemaan toistuvina pistoksina, kokeessa sitä annettiin myös selkäydinnesteeseen. Onko tämä lääkkeen toimitustapa yksinkertainen ja laajalti riskitön? Onko tällainen lääke yksinkertainen ja helppo ihmisille?
• Lääkkeen sivuvaikutuksista ei voi tässä vaiheessa vielä sanoa yhtään mitään. Eihän sitä ole koskaan edes annettu ihmisille. Voidaanko sitten todeta: lääke toimi tutkijoiden mukaan ilman kielteisiä tai hankalia sivuvaikutuksia. Eivät tutkijat ainakaan näin väittäneet.
• Lisäksi uutisessa lääkettä verrataan morfiiniin. Hetkinen. Morfiiniin! Onko kivun nykyinen rutiinihoito morfiini? Mikä tahansa lääke on vähemmän riippuvuutta aiheuttava kuin morfiini. Sitä paitsi uuden lääkkeen aiheuttamasta riippuvuudesta on hiirikokeiden perusteella mahdoton sanoa yhtään mitään.

Siten uutinen ”uudesta uskomattomasta kivuntappajasta” perustuu valtavaan loikkaan ensimmäisistä lupaavista hiirikokeista potilaiden hermokipujen hoitoon ilman tutkimusnäyttöä. Uutisessa ei valehdella suoraan mutta sen antama viesti on selvästi virheellinen.
 

Pillereitä_Pixabay

Terveystiedottamisen tulevaisuus
En väitä, että Kauppalehti käyttäytyisi mitenkään poikkeavasti tässä ilmiössä. Tällaiset uutiset ovat olleet tavallisia valemedioissa mutta alkavat olla tuttuja myös jo kaikissa perinteisissä valtamedioissa.
Esimerkkeinä vaikkapa tämä Iltalehden uutinen (18.3.2016), jossa oluen vihjataan ehkäisevän syöpää vaikka viitatussa artikkelissa on vain pohdittu, että maltaat sisältävät happoja, joiden vaikutuksia syövän hoitoon ja ehkäisyyn tutkitaan.
Iltasanomissa sanottiin 12.3.2016, että ”Asiantuntijoiden uusien arvioiden mukaan aivoja rappeuttava Alzheimerin tauti voi syntyä viruksista ja bakteereista.” Lisäksi uutisessa lainattiin manchesterilaista professoria: ”Voimme sanoa, että tämä on kiistaton todiste siitä, että Alzheimerin taudin kehityksessä on mukana mikrobeja (yhteisnimitys viruksille ja bakteereille).” Koko uutinen oli kuitenkin lainattu The Telegraph- lehden artikkelista, joka vuorostaan oli lainanut sen tiedelehdestä Journal of Alzheimer’s disease. Tämän tiedelehden artikkeli on kuitenkin pääkirjoitus, jossa pohditaan mikrobien mahdollista roolia Alzheimerin taudin synnyssä ja ehdotetaan, että tätä puolta pitäisi tutkia enemmän. Kyse oli siis mielipidekirjoituksesta, ei tutkimuksesta, jossa mikrobisyy olisi osoitettu.
Mikä selittää tällaisen uutisoinnin? Ehkä nyt tavoitellaan enemmän klikkejä ja jakoja sosiaalisessa mediassa? Eikö uutisen viestin totuudenmukaisuudella ole merkitystä? Ehkä toimittajat ovat paineissa tuottaa uutisia, ja niiden taustat jäävät kiireen vuoksi selvittämättä.
Voi kuitenkin kysyä, millä tavalla toimittajat ovat sisäistäneet Journalistin ohjeet? Hiljattain sain kommentin kirjoitukseeni eräältä freelance-toimittajalta, joka totesi ihan vakavissaan että ”Journalismi hylkäsi objektiivisuuden vaatimuksen jo 1990-luvulla….Totuus ei löydy jostain puolestavälistä, koska sitä ei edes etsitä.”
Toisaalta toivoa antaa melko tuore suomalaisten päätoimittajien julistus, jossa otetaan kantaa oikeaan tietoon perustuvan ja merkityksellisen journalismin puolesta. Ainakin siis päätoimittajat sitoutuvat oikeisiin tietoihin perustuvaan journalismiin. Toivottavasti tämä julistus läpäisee myös toimittajakunnan, joka toimii terveysviestinnässä.