Antti Heikkilän uusi kirja ja narratiivi tarjoaa patenttiratkaisun kaikkiin mahdollisiin sairauksiin. Valitettavasti narratiivin keskeiset perusteet ovat virheellisiä. Osa jopa vaarallisia.
http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/tavoitteena-laakkeeton-elama/
Antti Heikkilä on julkaissut Otavan kustantamana kirjan nimeltä Lääkkeetön elämä.
Lääkkeetön elämä on tietysti erinomainen tavoite. Lääketieteen ennaltaehkäisevä työ tavoittelee sitä. Myös sairauksien hoidossa aina ensisijaisesti tulee tarkastella elintapoja, kuten ruokavaliota ja liikuntaa ennen lääkehoitoja.
Kirjan kuvaus verkossa on seuraava:
”Hoida itseäsi ruokavaliolla ja liikunnalla. Kirja kyseenalaistaa nykymaailman medikalisaation ja ohjaa konkreettisin esimerkein kohti lääkkeetöntä elämää pureutuen sairauksien alkutekijöihin. Heikkilä kertoo kirjassaan kokemusperäisesti mutta vankkaan tieteelliseen faktaan perustuen, miten sairauksia voi hoitaa ja ehkäistä ruokavalion ja liikunnan keinoin. Kirjan ytimessä on insuliiniresistenssi, joka on keskeisin syy kaikissa nykyisissä elintapasairauksissa.”
Kuvauksen perusteella voi siis odottaa luotettavaa ”vankkaan tieteelliseen faktaan perustuvaa” tietoa.
Kirjan ja sen kirjoittajan lukuisista asiavirheistä (lähes 400) on kirjoitettu aikaisemmin ansiokkaasti ja perusteellisesti Vladimir Heiskasen ja Olli Haatajan toimesta. Valtaosa asiavirheistä kohdistuu aiheen keskeisiin teemoihin eikä siis kyse ole siis pelkästään kirjoitusvirheistä.
Tässä kirjoituksessa en keskity yksittäisiin virheisiin vaan Heikkilän tuoreen kirjan ja hänen ”terveysfilosofiansa” keskeisiin teemoihin. Käsittelen vain niitä teemoja, joiden perustalle koko hänen hoitoperiaatteensa perustuu. Käytän tästä kokonaisuudesta jatkossa termiä narratiivi. Narratiivi tarkoittaa sanakirjan mukaan kertomusta tai kertovaa esitystä.
Alla on kuvankaappaus Antti Heikkilän verkkosivujen etusivulta.
Sekä kirjan että Heikkilän aikaisempi keskeinen narratiivi perustuu siihen, että lähes kaikki ongelmat liittyvät ravinnon liiallisen hiilihydraattien ja linolihapon (kasviöljyjen omega-6 rasvahappo) seurauksena syntyneeseen insuliiniresistenssiin. Tämä taas sitten aiheuttaa lähes kaikki sairaudet masennuksesta syöpään. Lopuksi näiden ainoaksi toimivaksi hoidoksi tarjotaan ketogeenistä ruokavaliota.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) tarkoittaa ravinnon hiilihydraattien määrän vähentämistä 20 – 100 gramman välille, riippuen suosittelijasta. Ketogeeninen ruokavalio on VHH:n tiukin muoto, jossa hiilihydraattien saannin laskiessa riittävän pieneksi, veren ketoaineiden pitoisuus nousee. Vähennetyt hiilihydraatit korvataan pääasiassa rasvalla.
Tarkastelen nyt tämän narratiivin väitteitä yksi kerrallaan. Jotta narratiivi olisi uskottava, tulee sen kaikkien osaväitteiden tietenkin muodostaa saumaton tarina.
Hiilihydraatit ja tärkkelys ovat tämän kertomuksen konna. On tietenkin totta, että ns. höttöhiililareiden runsas saaminen ravinnosta on epäterveellistä. Niiden runsaaseen saantiin liittyy sekä veren rasva-arvojen huononemista sekä myös insuliiniresistenssiä. Tämä ei ole kiistanalaista.
Siksi myös ravitsemussuositukset suosittelevat höttöhiilareiden vähentämistä minimiin, ja lisätyn sokerin saannin tulle olla alle 10% energiansaannista.
Hiilihydraatit eivät ole kuitenkaan mikään yksi ja sama ruoka-aineryhmä, vaikka narratiivissa niin annetaankin ymmärtää. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävät ruoka-aineet voivat olla sekä terveydelle haitallisia että terveyttä edistäviä.
Tästä aiheesta on runsaasti tutkimusnäyttöä. Runsaasti kuitupitoisia hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio vaikuttaa edullisesti elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan. Kuitupitoinen ruokavalio, joka sisältää pehmeitä eli tyydyttymättömiä rasvoja, auttaa painonhallinnassa ja ehkäisee samalla lihavuuden liitännäissairauksia. Kuidun lisäksi kasvikset, marjat ja hedelmät sisältävät lukuisia muita terveydelle edullisia ravintoaineita.
Tutkimusnäytön perusteella ei ole mitään perusteita väittää, että hiilihydraatit olisivat se ruoka-aineryhmä, joka kokonaisuudessaan tulisi minimoida. Ei ole myöskään perusteita rajoittaa hedelmien syöntiä hiilihydraattien taikka hedelmäsokerin pelossa.
Kirjoitin tästä aiheesta hiljattain viitaten laajaan meta-analyysien koosteeseen, jossa kiistatta todettu kuitupitoisten hiilihydraattien, täysjyväviljan, marjojen ja hedelmien terveyttä edistävä vaikutus. Tieteellinen näyttö tästä on hyvin yksimielistä ja tuoreet tutkimukset ovat sitä vain edelleen vahvistaneet.
Voi siis todeta, että narratiivin ensimmäinen peruste kaikkien hiilihydraattien demonisoimisesta on virheellinen eikä perustu ”vankkaan tieteelliseen faktaan”.
Narratiivi väittää, että linolihappo aiheuttaa matala-asteista tulehdusta ja insuliiniresistenssiä. Linolihappo on nimenomaan kasviöljyissä yleinen monityydyttymätön Omega-6 –rasvahappo. Juuri linolihapon vuoksi narratiiviin kuuluu kasviöljyjen demonisointi lukuun ottamatta oliiviöljyä.
Niiden sijaan suositellaan eläinperäisiä rasvoja tai kookosrasvaa, joita saa olla valtaosa ravinnon energiansaannista. Nämä rasvat ovat tyypillisesti valtaosin tyydyttynyttä rasvaa. Tämän vuoksi narratiivin yksi sivujuonne on tyydyttyneen rasvan haittojen kiistäminen.
Koostin hiljattain tutkimusnäyttöä Omega-6 linolihaposta sekä Omega-3/Omega-6 suhteesta ja sen mittaamiseen liittyvästä harhasta. Tutkimusnäytön perusteella narratiivin väite on yksinkertaisesti virheellinen. Omega-6 rasvahapot eivät aiheuta tulehdusta, maksan rasvoittumista sen kummemmin kuin insuliiniresistenssiäkään.
Samasta syystä Omega-3/Omega-6 –suhteen käyttö on perusteetonta. Tämän ovat nyt myöntäneet myös yritykset, joiden tuotteiden myynti vielä hiljattain perustui juuri tämän suhteen mittaamiseen.
Omega-6 rasvahapot eivät myöskään aiheuta rasvamaksaa. Sen sijaan rasvamaksaa aiheuttaa alkoholin lisäksi liiallinen energian määrä ja liikunnan vähyys. Lisäksi ravinnon laadulla on vaikutusta, mutta ei sillä tavoin, kuin narratiivi väittää.
Tuoreet tutkimuskoosteet kertovat, että ravinnon osalta merkittävin tekijä on tyydyttyneen rasvan suuri määrä. Kun tyydyttynyt rasva vaihdetaan kertatyydyttymättömiin taikka Omega-6 monityydyttymättömiin rasvahappoihin (huom, mm. juuri linolihappoon), maksan rasvoittuminen vähenee. Omega-3 rasvahappojen osalta näyttö on epävarmaa. Myös höttöhiilareiden suuri määrä on haitallista. Keskeiset tutkimuskoosteet löytyvät tästä, tästä ja tästä.
Vähähiilihydraattinen tai ketogeeninen ruokavalio on myös tutkimusten mukaan toimiva rasvamaksan ruokavaliohoito, edellyttäen, että energian saanti pienenee ja tyydyttyneen rasvan määrä pysyy kohtuudessa sekä proteiinivalinnat painottuvat prosessoitua lihaa ja punaista lihaa terveellisimpiin valintoihin kuten kalaan ja kasviproteiiniin. Nämä ruokavaliot eivät kuitenkaan ole tutkimusnäytön mukaan olleet sen tehokkaampia kuin muut.
Voi siis todeta, että narratiivin toinen peruste kasviöljyjen taikka linolihapon demonisoimisesta on virheellinen.
Insuliiniresistenssillä tarkoitetaan tilaa, jossa kudoksen vaste insuliinille on heikentynyt. Insuliini on hormoni, jolla on soluissa monenlaisia vaikutuksia. Tunnetuin niistä lienee se, että insuliini lisää glukoosin pääsyä solujen sisälle ja laskee veren glukoosi- eli sokeripitoisuutta.
Insuliiniresistentin henkilön tunnistaa siitä, että hän on ylipainoinen, ylipaino keskittyy keskivartaloon, hänellä on usein suvussa tyypin 2 diabetesta, hänen triglyseridipitoisuutensa on korkea ja HDL-kolesterolin taso matala ja hänellä on tavanomaista useammin verenpaine koholla.
Heikkilän narratiivi sopii hyvin tämän ajan virheellisiin uskomuksiin insuliinista ja insuliiniresistenssistä. Yksi uskomus liittyy siihen, että lihomisen taustalla on nimenomaan koholla oleva veren insuliinipitoisuus. VHH-ruokavalion yksi teeseistä on ollut se, että nimenomaan ravinnon hiilihydraatit johtavat lihomiseen, koska veren insuliinipitoisuus nousee. Vastaavasti on väitetty, että rasvainen ravinto ei lihota samalla tavalla, jos insuliinipitoisuus ei nouse.
Tämä hypoteesi on kuitenkin tutkimuksissa kumottu. Näihin tutkimuksiin voi perehtyä tästä ja tästä. Ilmiötä on käsitelty aiemmin myös Juha Hulmin ja Vladimir Heiskasen kirjoituksessa. Lihomisen tai laihtumisen kannalta ei insuliinitasoilla ole keskeistä merkitystä verrattuna esimerkiksi ravinnon energiamäärään.
Insuliiniherkkyyttä voi tehokkaimmin parantaa painon pudotuksella ja liikunnalla. Liikunta on aina hyödyllinen insuliiniresistentille henkilölle. Liikunnalla on itsenäinen vaikutus insuliiniherkkyyden lisääntymiseen ja runsaaseen liikuntaan liittyvä painonlasku korjaa lisäksi myös insuliiniherkkyyttä.
Ylipainon poistuminen ja liikunta tavallisesti kykenevät normalisoimaan kaikki edellä mainitut poikkeavuudet insuliinin vaikutuksessa. Aiheesta voi lukea lisää aikaisemmasta kirjoituksestani.
Insuliiniresistenssi, diabetes ja ruokavalio
Myös tyypin 2 diabeteksen synnyssä veren korkeasta insuliinipitoisuudesta on tehty syntipukki. Tyypin 2 diabetes ei kuitenkaan kehity, jos insuliinieritys säilyy riittävänä. Toisin sanoen kaikille ylipainoisille tai insuliiniresistenteille henkilöille ei kehity diabetesta.
Ylivoimaisesti tärkein riskitekijä tyypin 2 diabetekselle on ylipaino. Muita riskitekijöitä ovat diabeteksen sukuhistoria, raskausdiabetes, runsaasti tyydyttyneitä rasvoja ja vähän kuituja sisältävä ruokavalio, tupakointi ja verenpainetauti.
Diabeteksen ehkäisytutkimukset ruokavalioilla osoittavat, että insuliiniresistenssiä vähentää myös runsas kuidun saanti ja tyydyttyneiden rasvojen välttäminen. Samanlainen ruokavalio on hyödyllinen myös silloin, kun tyypin 2 diabetes on jo puhjennut.
Tutkimuskoosteiden mukaan VHH-ruokavalio on hyvä vaihtoehto ylipainoisille diabeetikoille. Kun VHH:n energiamäärä on laihduttava ja kun se yhdistetään liikuntaan, saadaan myönteisiä vaikutuksia painoon, vatsan sisäiseen rasvaan sekä sokeritasapainoon ja myös diabeteslääkityksen tarve pienenee.
Kuitenkin ruokavalion ja elintapojen interventiolla saadaan samanlaiset myönteiset vaikutukset painoon ja sokeritasapainoon 1-2 vuoden seurannassa, olipa ruokavalio VHH tai muu suositusten mukainen ruokavalio. VHH ei ole siis merkittävästi tehokkaampi kuin muut tutkitut ruokavaliot.
Ylipäätään vain 2/3 kykenee jatkamaan mitään ruokavaliota eri tutkimuksissa. Mitä tiukempi ruokavalio on, sitä useammin siitä lipsutaan. On hyvä olla vaihtoehtoja, sillä minkään ruokavalion myönteiset vaikutukset eivät tule esiin, jos sitä ei kykene toteuttamaan pysyvästi.
Voi siis todeta, että narratiivin kolmas peruste hiilihydraattien ja linolihapon aiheuttamasta insuliiniresistenssistä on virheellinen.
Kudosten insuliiniresistenssillä on merkitystä sekä metabolisissa sairauksissa että sydän- ja verisuonitaudeissa. Ylipainoon liittyy insuliiniresistenssi ja ylipaino on tärkein tyypin 2 diabeteksen riskitekijä. Myös sydän- ja verisuonitaudeissa insuliiniresistenssi lisää ennen muuta sepelvaltimotaudin riskiä.
Narratiiviin kuuluu myös väite, että yleiset syövät, kuten rinta-, eturauhas- ja suolistosyöpä, johtuvat pohjimmiltaan väärän ruokavalion aiheuttamasta insuliiniresistenssistä.
Lisäksi Heikkilän verkkosivuilta löytyy luettelo sairauksista, jotka hänen ruokavalio-ohjeillaan (jotka perustuvat ketogeeniseen ruokavalioon) saadaan remissioon. Remissio tarkoittaa taudin etenemisen pysähtymistä, oireiden lievenemistä taikka esim. syövän osalta syövän rauhoittumista tai etenemisen pysähtymistä.
Alla oleva Heikkilän verkkosivuilta poimittu lista kattaa noin 140 erilaista vaivaa tai sairautta. Listasta löytyy mm. alhainen syntymäpaino, alkoholismi, sydänlihaksen rappeuma, Alzheimerin tauti, autismi, lapsettomuus, syöpä, imusolmukesyöpä, nivelrikko, hiusten lähteminen ja harmaantuminen, peräaukon ja häpyhuulien kutina ja MS-tauti, joitakin mainitakseni.
Narratiivin mukaan kaikki listan sairaudet voidaan saada remissioon Heikkilän ravitsemusohjeilla eli ketogeenisellä ruokavaliolla.
Millainen on tutkimusnäyttö näiden 140 sairauden osalta? Jokaisen vaivan osalta tutkimusnäytön etsiminen on hyvin työlästä, sillä verkkosivuilta ei kunnollista tutkimusnäyttöä näihin löydy. Jo pelkästään perustelujen puuttumisen vuoksi voisi kyseisen listan jättää huomiotta.
Käsittelen seuraavaksi joitakin listassa mainittuja sairauksia. Diabeteksen olen jo käsitellyt edellä.
Syövän osalta tuore systemoitu katsaus ketogeenisestä ruokavaliosta toteaa: ”High-quality evidence on the effect of ketogenic diets on anthropometry, metabolism, QoL and tumour effects is currently lacking in oncology patients. Heterogeneity between studies and low adherence to diet affects the current evidence.”
Ei ihme, että johtopäätökset olivat tuollaisia, sillä haaviin oli saatu 11 tutkimusta, joissa kuitenkin oli yhteensäkin vain 102 syöpäpotilasta! Hiiritutkimusten perusteella hoitosuosituksia ei anneta.
Hiusten lähtöön, sepelvaltimotautiin, sydänlihaksen rappeumaan, alkoholismiin, autismiin (+tässä) ei löytynyt mitään ihmisillä tehtyä tutkimusnäyttöä. Yksi tutkimus löytyi, jossa ketodieettillä saatiin vaikutusta hiirten krapulaan!
Alzheimerin tautiin löytyi yksi tutkimus, joka oli ns. soveltuvuuspilotti ja siihen osallistui 15 potilasta. Heistä kaikki pidemmälle Alzheimerissa edenneet lopettivat kesken. Jatkaneiden 10 potilaan osalta päästiin ketoosiin ja kirjoittajat totesivat: ”This pilot trial justifies ketogenic diet studies in mild Alzheimer’s disease.” Eli tutkimusnäyttö puuttuu mutta tutkimuksia voisi jatkaa.
MS-tautiin oli alustavia biomarkkeri-tutkimuksia, joiden osalta mahdollisia hyötyjä on pohdittu. Tämäkin vaatii selvästi lisätutkimuksia, joissa on mukana verrokkiryhmä.
Ainoa sairaus, johon ketogeenistä ruokavaliosta on osoitettu hyötyä ja johon sitä käytetään, on hoitoresistentti epilepsia. Vaikutusmekanismin uskotaan liittyvän ketoaineiden vaikutuksiin aivokudoksessa eikä sinänsä itse ruokavalioon. Modifioitu Atkinsin ruokavalio oli toisen tutkimuksen mukaan yhtä hyvä kuin ketogeeninen ruokavalio.
Toki on hyvinkin mahdollista, että kalorivajeisella ketogeenisellä ruokavaliolla olisi vaikutusta monissakin eri sairauksissa. Tällaisten väitteiden esittäminen kuitenkin edellyttää tutkimusnäyttöä, jota ei ole siis olemassa.
Voi siis todeta, että narratiivin väite, että ketogeeninen ruokavalio olisi useiden sairauksien ainoa toimiva hoitomuoto on virheellinen. Vaikeahoitoisen epilepsian osalta sillä on kuitenkin osoitettu tehoa.
Koska ”vankat tieteelliset faktat” todellisuudessa puuttuvat, yksilöiden kokemukset ovat ainoat jäljellä olevat narratiivin tukipilarit. Heikkilän sivuilla potilaiden kokemuksia tarjotaankin runsaasti ja ne ovat luonnollisesti poikkeuksetta myönteisiä.
Narratiiviin kuuluu, että virallinen suositusruokavalio on se, joka aiheuttaa valtaosan terveysongelmista. Lähtökohta on myös, että potilaan lähtöruokavalio on suositusten mukainen ruokavalio.
Tämän perusteella VHH- tai ketodieetillä saadut muutokset tulkitaan todistavan niiden paremmuudesta suositusten mukaiseen ruokavalioon verrattuna. Todellisuudessa suositusten mukaisesti syö vain viidennes väestöstä ja he eivät ole todennäköisesti niitä, jotka vastaanotolle saapuvat.
Tutkimuksissa verrokkiryhmän ruokavalio saatetaan myös suositusten mukaiseen kuosiin. Tällöin merkittävät erot ruokavalioiden suhteen häviävät.
Potilastyössä juuri tämä vertailu puuttuu. Havaittu muutos parempaan tulkitaan juuri tuon käytetyn ruokavalion ainutlaatuisiksi vaikutuksiksi, vaikka samat hyödyt olisi saatu myös toisella ruokavaliolla.
On yleisesti tunnettua, että hoitoon tyytymättömät potilaat eivät palaa vastaanotolle, jolloin lääkärin tai ravitsemusterapeutin oma kokemus hoitotoimenpiteiden tehosta muodostuu liioitellun positiiviseksi. Hoitojen antajat ovat alttiina ns. valikoitumisharhalle, sillä epäonnistuneet potilaat eivät palaa vastaanotolle. Julkisuudessa epäonnistuneista hoitoyrityksistä ei silti huudella.
Antti Heikkilän narratiivi tarjoaa vain yhden patenttiratkaisun käytännössä kaikkiin mahdollisiin vaivoihin ja sairauksiin: Ketogeenisen ruokavalion.
Tämän narratiivin keskeiset perusteet ovat kuitenkin selkeästi virheellisiä. Heikkilän suositukset sisältävät myös vaarallisia komponentteja. Tyydyttyneen rasvan runsas saanti liittyy valtimotautiin ja myös rasvamaksaan, vaikka jälkimmäistä juuri tällä ruokavaliolla väitetään hoidettavan.
Mikäli syöpäpotilas saa sellaisen kuvan, että lääketieteellisen hoidon sijaan hänen sairauttaan voitaisiin hoitaa ketogeenisellä ruokavaliolla, vaikuttavan hoidon viivästymisellä voi olla vakavia seurauksia. Sitoutuminen muuhun kuin lääketieteelliseen hoitoon syöpädiagnoosin jälkeen on todettu lisäävän kuolleisuutta kymmeniä prosentteja.
Kirjassa on kaksi juuri tällaista todella vakavaa virhettä syöpähoitoihin liittyen. Heikkilä mm. väittää, että vain 2.1-2.3% sytostaateilla hoidetuista syöpäpotilaista selvisi viiden vuoden seurannassa ja että lähes kolmannes potilaista kuolee sytostaattihoitoihin ensimmäisen kuukauden aikana. Nämä molemmat väitteet ovat puutaheinää. Oikean tulkinnan voi tarkistaa yllä olevista linkeistä taikka Vladimir Heiskasen keräämästä Heikkilän virhekoosteesta.
Lopuksi haluaisin kuitenkin erityisesti korostaa, että tässä kirjoituksessa en sinänsä kritisoi VHH- tai ketogeenistä ruokavaliota vaan Heikkilän niihin liittämää perustelematonta kaikkivoipaista narratiivia. Tutkimusten mukaan VHH:lla voidaan saada myönteisiä vaikutuksia ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen. Ketogeeninen ruokavalio on osa vaikeahoitoista epilepsiaa. Mistään ihmeruokavalioista ei kuitenkaan ole kysymys vaan ne ovat vaihtoehtoja.
Lääketieteen opiskelija Miikka KIiviranta kirjoittaa tässä vieraskirjoituksessa Mustasta salvasta.
http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/musta-salva-on-hengenvaarallista-uskomushoitoa/
Kirjoittaja: Miikka Kiviranta*
Yle uutisoi viime viikolla, että suomalaisyrittäjä on hoitanut ihosyöpää iholle levitettävällä mustalla salvalla. Lisäksi hän on jakanut tuotetta myyvän amerikkalaisen verkkokaupan osoitteen ylläpitämässään ”Kolloidalt silver 3.0 Kolloidinen hopea” -nimisessä suljetussa Facebook-ryhmässä, jolla on yli 12 000 jäsentä.
Mustalle salvalle omistetussa Black Salve Facebook-ryhmässä ihmiset jakavat toisilleen kokemuksiaan salvan käytöstä. Pääasiassa käyttö kohdistuu ihosyövän (melanooma, levyepiteelikarsinooma ja tyvisolusyöpä) hoitoon, jossa salva esitetään luonnollisena ja edullisena vaihtoehtona lääketieteelliselle hoidolle.
Sivustolla salvaa kehotetaan käyttämään kuitenkin moniin muihinkin vaivoihin. Huolestuttavimmasta päästä ovat ohjeet salvan hyödyntämisestä rintasyövän hoidossa jopa juotavana valmisteena. Keskusteluissa annetaan ymmärtää, että salva tappaa vain vaurioituneita soluja, eikä vaikuta terveeseen kudokseen. Lisäksi salvan väitetään vetävän puoleensa syöpäsoluja.
Mustaa salvaa myyvän amerikkalaisyrityksen sivuilla annetaan virheellinen vaikutelma tieteellisesti perustellusta tuotteesta. Erityisesti sivuston ammattimainen ulkoasu ja lääketieteellinen kieli välittävät kuvaa luotettavasta toiminnasta. Sivustolla muun muassa väitetään tuotteen olevan empiirisesti todistettu hoitomuoto ihosyöpään.
Sivuston alaosasta löytyy uskomushoitoja tarjoaville tahoille tyypillinen vastuuvapauslauseke. Siinä todetaan, ettei yrityksen tuotteita ole arvioitu Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n toimesta, eikä tuotteilla ole tarkoitus diagnosoida, hoitaa tai parantaa mitään sairautta. Silti niitä markkinoidaan juuri niihin tarkoituksiin.
Valmistajan mukaan salvan vaikuttavat ainesosat ovat sinkkikloridi, glyseroli ja useat rohdoskasvit, kuten lumikki (Sanguinaria canadensis), chaparral, graviola ja oleanteri. Keskeisimmät ainesosat ovat lumikki-uute ja sinkkikloridi.
Mustan salvan kaltaiset sinkkikloridia ja lumikki-uutetta sisältävät tuotteet ovat syövyttäviä ja myrkyllisiä. Muita lumikki-valmisteiden käytössä mahdollisesti esiintyviä haittoja on vaikea arvioida, koska rohdosuutteissa vaikuttavien aineiden pitoisuuksia ei hallita, toisin kuin lääkevalmisteissa.
Mustan salvan sisältämä lumikki-uute on itse asiassa todennäköisesti syöpää aiheuttavaa. Yhdysvalloissa on ollut aiemmin käytössä myös lumikki-uutetta sisältäviä suuvesiä, jotka hyväksyttiin käyttöön eläinkokeiden perusteella. Ne on kuitenkin vedetty pois markkinoilta, koska niiden käyttöön liittyy suun limakalvon muutoksia eli leukoplakiaa, joka on suusyövän esiaste (Vlachojannis, 2012).
Toisin kuin salvaa markkinoivat verkkosivustot ja keskustelut antavat ymmärtää, mustan salvan myrkylliset ainesosat tappavat useilla mekanismeilla niin sairaita kuin terveitäkin soluja (Croaker, 2016). Tämän vuoksi terve kudos voi vaurioitua niin pahoin, että sitä joudutaan korjaamaan jopa plastiikkakirurgialla.
Saman toteaa syöpälääkäri Veera Salminen Ylen haastattelussa 9.10.2018: ”Toki ihon ulkoiset muutokset lähtevät pois mustalla salvalla, mutta siihen tulee alle valtava reikä. Leikkauksessa ihosyöpä saadaan poistettua paljon tehokkaammin.”
Lisäksi esimerkiksi McDaniel ym. (2002) ovat tapausselostuksissaan todenneet, että salvaa käytettäessä syvemmälle kudokseen kasvanutta syöpäkudosta voi jäädä jäljelle. Tällöin potilas kuvittelee olevansa terve ja taudin leviämisen riski kasvaa hoidon viivästyessä.
Vaikka potilas hakeutuisi lopulta lääketieteellisen hoidon piiriin, missä hoidettu alue poistettaisiin silminnähden onnistuneesti, voi salvan myrkkyjen aiheuttama tulehdusreaktio vaikeuttaa patologin arviota turvallisista leikkausmarginaaleista (Robbins, 2018).
Lumikkia ovat alun perin käyttäneet Amerikan alkuperäisasukkaat. Sen käytön teki tunnetuksi Frederic Mohs -niminen lääkäri, joka tutki lumikki-uutetta ja sinkkikloridia sisältävää tahnaa parantaakseen leikkaushoidon yhteydessä saatavien kudosnäytteiden laatua. Hän ei siis käyttänyt tahnaa hoitokeinona, vaan tehostaakseen leikkausmenetelmää.
Samaan aikaan yhtä aikansa suurimpia yksityisiä syöpäklinikoita johtanut Harry Hoxsey kehitti syöpien hoitoon Mohsin valmistetta vastaavaan tahnan, joka perustui hänen isoisoisältään saamaansa reseptiin. Vuonna 1956 Amerikan elintarvike- ja lääkevirasto FDA kuitenkin antoi varoituksen Hoxseyn kehittämästä hoitomuodosta, minkä johdosta hän joutui lopettamaan syöpien hoitamisen Yhdysvalloissa.
1900-luvun puolivälin jälkeen useat uskomushoitoja tarjoavat tahot ovat käyttäneet Moshin and Hoxseyn tahnoihin perustuvia valmisteita. Nämä tuotteet on kuopattu jo useaan otteeseen, mutta vaikuttaa siltä, että ne nousevat tästä huolimatta aina uudelleen esiin. (kpl lisätty 17.10. 2018 klo 14.49)
Musta salva tappaa myös terveen kudoksen, aiheuttaa syöpää sekä hämärtää taudinmääritystä ja on siksi hengenvaarallinen tuote.
Uskomushoitoihin kuuluu monia erilaisia hoitomuotoja. Osa niistä on suorastaan vaarallisia. Musta salva kuuluu ehdottomasti niihin.
Tietoa mustan salvan ominaisuuksista ja vaikutuksista sekä muista syövän hoitomuodoista löytyy kattavasti esimerkiksi Syöpäjärjestöjen, Cancer Research UK:n ja Amerikan syöpäyhdistyksen sivuilta (ks. linkit alla).
Katso myös MOT:n dokumentti mustasta salvasta ja syövän vaihtoehtohoidoista.
————————————
*Kirjoittaja on lääketieteen opiskelija Turun yliopistosta. Teksti on esimakua Vastalääke ry:n tulevista blogiteksteistä. Blogi avataan virallisesti vuoden 2019 alussa. Vastalääke ry:n löytää niin Facebookista, Instagramista kuin Twitteristäkin. Väliaikaiset kotisivut löydät osoitteesta www.vastalaake.fi
1. https://www.kaikkisyovasta.fi/hoito-ja-kuntoutus/syovan-vaihtoehtohoidot/
2. https://www.cancerresearchuk.org/about-cancer/cancer-in-general/treatment/complementary-alternative-therapies/individual-therapies/chaparral
3. https://www.cancerresearchuk.org/about-cancer/cancer-in-general/treatment/complementary-alternative-therapies/individual-therapies/graviola
4. https://web.archive.org/web/20130315175936/http://www.cancer.org/treatment/treatmentsandsideeffects/complementaryandalternativemedicine/herbsvitaminsandminerals/oleander-leaf
Vastalääke ry on lääketieteen opiskelijoiden perustama yhdistys, joka haluaa parempaa julkista keskustelua terveydestä.
Lue lisää: http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/vastalaake-ry/
Vastalääke ry on lääketieteen opiskelijoiden perustama yhdistys, joka haluaa parempaa julkista keskustelua terveydestä. Yhdistyksen tavoitteena on ehkäistä virheellisten terveysväitteiden leviämistä, kehittää väestön medialukutaitoa terveysväitteiden osalta sekä tieteen popularisointi.
Idea tähän toimintaan ryhtymisestä syntyi keväällä 2018 turkulaisten lääketieteen opiskelijoiden luentotilaisuudessa, jossa tiedustelin opiskelijoiden kiinnostusta osallistua terveysväitteiden käsittelyyn ja tutkitun tiedon jakamiseen. Yllätyksekseni kiinnostus oli suurta.
Oli kuitenkin selvää, että opiskelijat tarvitsevat lisäoppia. Lääkärin koulutuksessa tällaisen osaamisen koulutus on kovin niukkaa.
Kesäkuun alussa ryhmä opiskelijoita ja allekirjoittanut tapasivat Kansanvalistusseuran (KVS) ja Lääkärin sosiaalinen vastuu –ryhmän edustajia. Tässä tapaamisessa syntyi ajatus koulutusohjelman rakentamisesta.
Koulutusohjelman keskeiseksi toimijaksi sovittiin KVS, jolla on osaamista ja kokemusta vastaavien koulutusten organisoimisessa. KVS:n johdolla haettiin Opetus- ja kulttuuriministeriöstä rahoitusta koulutuksen pilotointiin Turussa.
Elokuussa 2018 opiskelijat perustivat yhdistyksen, jonka nimeksi päätettiin Vastalääke ry. Kun rahoitus koulutukseen saatiin, päästiin koulutuksen toteutukseen. Koulutus aloitettiin 9.10. 2018 ja ensimmäiseen koulutusiltaan osallistui yli 40 opiskelijaa, pääasiassa Turusta mutta myös Helsingistä ja Tampereelta.
Mihin koulutuksella pyritään?
Koulutuksessa lääketieteen opiskelijat oppivat tiedettä popularisoivaa kirjoittamista. Osallistujat tuottavat koulutuksen aikana terveysväitteitä avaavia kansantajuisia blogitekstejä, joissa edesautetaan lukijoita erottamaan toisistaan tieto ja mielipiteet sekä arvioimaan kriittisesti tiedon luotettavuutta.
Koulutuksessa perehdytään myös dialogiin ja harjoitellaan terveysalan asiantuntijoiden ja kansalaisten välistä vuoropuhelua vuoden 2019 alussa järjestettävässä Terveyskahvilassa.
Vastaavaa koulutusta ei lääketieteen opiskelijoille ole aikaisemmin järjestetty. Jokaisessa lääketieteellisessä tiedekunnassa on kyllä käsitelty kriittistä ajattelua ja sivuttu myös uskomushoitoihin liittyviä teemoja.
Lisäksi Itä-Suomen yliopistossa terveysteeman opiskelijoille on ollut tarjolla vuodesta 2014 alkaen valinnainen kurssi, joka on ollut varsin suosittu. Kurssilla on opittu kriittistä ajattelua, tutustuttu uskomushoitoihin ja myös opiskeltu vuorovaikutustaitoja silloin, kun kohdataan uskomushoitoihin sitoutunut potilas.
Nyt aloitetun koulutuksen tavoitteena on oppia tutkitun tiedon hakua, analysointia ja kirjoittamistaitoja sekä kansantajuista viestintää niin, että tulevat lääkärit pystyisivät paremmin toimimaan tämän päivän some-painotteisessa viestintämaailmassa.
Tavoitteena onmyös tuottaa tutkimuksiin perustuvaa mutta helppotajuista tietoa terveydestä ja lääketieteestä – yksi ajankohtainen terveysväittämä kerrallaan.
Lisäksi tavoitellaan ja harjoitellaan dialogia asiantuntijoiden ja kansalaisten välillä mm vuoden 2019 alussa järjestettävässä Terveyskahvilassa. Yksi tavoite on myös lisätä kansalaisten, median edustajien ja päättäjien tietoisuutta näyttöön perustuvasta terveystiedosta
Tavoitteena on myös, että opiskelijat oppisivat vuorovaikutustaitoja, joista olisi hyötyä tulevassa lääkärin työssä. Tieto uskomushoidosta ja ymmärrys niihin liittyvistä ilmiöistä auttaa toimimaan lääkärinä ja kohtaamaan tilanteita, joissa joudutaan käsittelemään lääketieteelliseen hoitoon ja uskomushoitoihin liittyviä haasteita.
On tiedossa, että jyrkän torjuva suhtautuminen uskomushoitoihin voi vaarantaa hoitosuhteen silloin, kun potilas on niihin sitoutunut ja vakuuttunut niiden tehosta. Asiallisella tiedon jakamisella voi kuitenkin olla vaikutusta.
Silloin, kun uskomushoidoista ei ole odotettavissa merkittävää haittaa, tavoitteena voi olla vain sen varmistaminen, että myös vaikuttavat hoidot tulisivat hyödynnetyksi. Mikäli käytetyt uskomushoidot ovat potilaalle haitallisia, on tilanne tietenkin erilainen.
Vaikka suhtautuminen potilaisiin on ymmärtävää, se ei ulotu uskomushoidoilla rahastaviin ”terapeutteihin”, joiden toimintaa arvioidaan kriittisesti tutkimustiedon mukaan.
Koska terveysväitteiden käsittely on altis kritiikille ja epäilyille mm. kirjoittajien sidonnaisuuksista, ei toiminnan tukijoiksi hyväksytä kaupallisia toimijoita. KVS ja muut mukana olevat toimijat ovat riippumattomia tässä suhteessa.
Nykyinen OKM-rahoitus riittää koulutuspilotin rahoitukseen. Mahdolliseen laajentamiseen muualle maahan tarvitaan kuitenkin lisärahoitusta, jota tullaan hakemaan riippumattomilta säätiöiltä ja yhdistyksiltä.
Opiskelijoille, (jotka myöhemmin valmistuvat lääkäreiksi) jotka artikkelit tuottavat, ei makseta mitään. Myöskään kirjoitusten faktantarkistajille ei makseta.
Siten toimijat eivät hyödy tästä mitenkään taloudellisesti vaan toiminta perustuu vapaaehtoiseen talkootyöhön. Ainoa odotettavissa oleva palkinto on kansalaisten parantunut medialukutaito sekä kriittisen ajattelun hyödyntäminen terveysväitteiden tulkinnassa. Tämän toivotaan tietenkin omalta osaltaan edesauttavan kansanterveyttä.
Tällä hetkellä innostus opiskelijoiden joukossa on suuri ja hankkeesta saatu palaute on ollut hyvin rohkaisevaa. Tämän tyyppinen toiminta ei ole kuitenkaan pikajuoksu vaan maraton, joka vaatii sitkeyttä. Hankkeen vaikuttavuutta voi arvioida vasta muutaman vuoden aikana.
Kuitenkin tällä hetkellä lääkärit ovat hyvin passiivisia osallistumaan somessa liikkuvien terveysväitteiden käsittelyyn. Siten voi jo nyt ennakoida, että muutos nykyisestä parempaan on havaittavissa jo lähikuukausien kuluessa.
ps. Antidootti-portaali jatkaa entisellään, ja Vastalääkkeen tuottama materiaali tulee jatkossa näkymään myös portaalissa.
Aiheesta lisää:
Kansanvalistusseuraan tiedote sekä koulutushankekuvaus
Vastalääke ry:n verkkosivusto
Vastalääke ry:n Facebook-sivut: https://www.facebook.com/vastalaakefi/
Vastalääke ry:n Twitter: https://twitter.com/vastalaakefi
Kirjoituksen toisessa osassa saat tietää, kuinka monta sydänpotilasta pelastuu, jos kaikki siirtyisivät välimeren ruokavalioon.
http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/ylidiagnostiikka-ja-ylihoito-osa-2/
Kirjoituksen ensimmäisessä osassa pohdittiin ylidiagnostiikkaan ja –hoitoihin liittyviä erilaisia näkökulmia. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan sairauksien seulontaan ja hoitoon liittyviä haasteita.
Hoitojen teho osoitetaan tutkimusten kautta. Kuitenkin tutkimukset aina tehdään valituissa potilasryhmissä, joissa oletetaan hoidoista saatavan merkittävää hyötyä. Kuitenkin, mitä matalamman riskin potilasryhmiin siirrytään, sitä pienempi osuus potilasta hyötyy hoidoista.
Usein tutkimuksissa raportoidaan suhteellista riskin vähenemää mikä on sinänsä oikein mutta ei anna realistista kuvaa hyödystä. Esimerkiksi mammografian käytöstä seulontamenetelmänä on raportoitu 15-20% suhteellista vähenemää rintasyövästä aiheutuvaan kuolleisuuteen.
Kuitenkin mammografian aikaansaama absoluuttinen riskin pieneneminen rintasyövän aiheuttamalle kuolemalle on vain 0,05% (20% rintasyövän kuolleisuudesta seuranta-aikana). Tämä tarkoittaa sitä, että pitää tehdä 2000 mammografiaa, jotta sen perusteella annettujen hoitojen ansiosta voidaan estää yksi rintasyövän aiheuttama kuolema seuranta-aikana. Tällöin mammografian NNT-arvo kuoleman estämisessä on 2000.
NNT tulee sanoista ”Number needed to treat”. Mitä pienempi NNT on, sitä parempi.
Mikä on sitten hyvä NNT-arvo? NNT-arvon tulkinnassa tulee kuitenkin huomioida, että se riippuu hoidon tehon lisäksi myös potilasryhmästä, jolle hoito annetaan. Jos riski tapahtumalle on pieni taikka sairaus harvinainen, NNT arvo on yleensä aina suuri. Tällöin pitää hoitaa suuria määriä potilaita, että yksi sairaustapahtuma voidaan estää, vaikka hoidon teho olisikin hyvä. Vastaavasti suuren riskin potilasryhmissä melko heikkotehoinenkin hoito voi saada pienen NNT-arvon.
NNT-tason merkitys riippuu myös estettävän tapahtuman vakavuudesta. On aivan eri asia yrittää estää kuolemia tai vakavia sairastumisia kuin vaikkapa flunssaa tai päänsärkyä. Vastaavasti NNT-arvo voidaan antaa myös haitoille (ks myöhemmin NNH).
Ideaalinen NNT-luku on 1. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki hoidetut potilaat paranevat. Joissakin hoidoissa voidaan päästä lähelle tätä tasoa. Esimerkiksi sydäniskurilla voidaan estää välitön kuolema äkillisessä sydänpysähdyksessä yhdellä 2,5 potilaasta, jolloin NNT on 2,5.
Useimmiten lääkkeillä NNT-luvut vaihtelevat muutamista kymmenistä satoihin. Esimerkiksi potilailla, joilla on tiedossa oleva sepelvaltimotauti, aspiriinin NNT-luku on 333 kuoleman estämisessä, 50 sydäntapahtuman ja 77 sydäninfarktin estämisessä kahden vuoden hoidon aikana. Vastaavat luvut henkilöillä, joilla ei ole tiedossa valtimosairautta ovat ∞, 1667 ja 2000.
NNH tarkoittaa ”number needed to harm”. Tämä luku kertoo, kuinka usein hoidosta on haittaa. NNT ja NNH lukuja ei aina ole järkevää matemaattisesti verrata suoraan toisiinsa. Jos NNT on 100 kuoleman estämisessä ja NNH 100 lievän allergisen reaktion aiheuttamisessa, lukujen suora vertaaminen ei ole rationaalista.
Verenpainetauti on yleinen sairaus, erityisesti vanhemmassa väestönosassa. Suomessa noin puoli miljoonaa potilasta käyttää verenpainelääkitystä.
Vaikka verenpaineen taustalla vaikuttaa tietyt elintavat, kuten ruoan suolan määrä, elintavoilla saadaan harvoin verenpainetauti selätettyä. Lisäksi vain osa potilaista reagoi ruokasuolaan nostamalla verenpainetta, joten suolan vähentämien ei aina vaikuta.
Toisaalta, on olemassa vankka näyttö siitä, että merkittävästi kohonnut verenpaine liittyy tiettyihin sairauksiin ja tapahtumiin. Aivoinfarktin riski ja sepelvaltimotaudin riski on suurentunut sitä enemmän, mitä korkeampi on verenpaine. Kohonnut verenpaine on myös keskeisiä sydämen vajaatoiminnan aiheuttajia. Tiedämme myös, että verenpaineen normalisoiminen lääkkein johtaa riskin pienenemiseen.
Kuitenkin fakta on, että suuri osa verenpainetautia sairastavista ei saa kyseisiä tapahtumia vaan kysymyksessä on ”vain” riskin suureneminen. Emme siis kykene yksilötasolla ennustamaan, kuka tapahtuman saa ja kuka ei.
Emme myöskään tiedä, milloin tapahtuma syntyy. Se voi tulla vasta 88-vuotiaana taikka sitten ilmaantua jo 55-vuotiaana. Sen vuoksi hoidamme kaikkia, joilla on merkittävästi kohonnut verenpaine. Toki myös muu riskitekijäkasauma herkistää hoidon aloittamisen.
Tämä perusteella voitaisiin todeta, että valtaosa verenpainepotilaista ei hyötyisi hoidostaan. Väestötasolla arvioituna hoito on kuitenkin hyödyllistä. Tietenkin ne henkilöt hyötyivät, joiden sairaustapahtuma saatiin hoidolla estettyä. Näitä henkilöitä emme kuitenkaan kykene identifioimaan.
Tutkimusten mukaan merkittävän verenpaineen hoito lääkkeillä viiden vuoden ajan estää yhden kuoleman 125 hoidettua kohti eli NNT on 125. Aivohalvauksen suhteen NNT-luku on 67 ja sydäninfarktin 100.
Kiisteltyjä seikkoja ovat normaaliarvojen ja hoitorajojen määrittelyt. On väitetty, että raja-arvoja madalletaan, jotta saataisiin enemmän potilaita hoidon piiriin. Väittäjät jättävät huomioimatta, että muutokset suosituksissa tehdään kuitenkin tutkimustulosten perusteella. Kun on havaittu, että tavoiteltava hoitotaso tulisi olla matalampi ja NNT on riittävän matala, asiantuntijoiden on muutettava suosituksia.
Toisaalta tiedetään, että lievän verenpaineen lääkehoidon NNT-luku kuoleman estämisessä on ∞ eli yhtään sairaustapahtumaa ei ole saatu tutkimuksissa estettyä. Näin siis, jos verenpaine on lievästi koholla henkilöllä, jolla ei ole muita riskitekijöitä.
Toisaalta hoitosuosituksia kritisoidaan myös hitaudesta ja reagoimattomuudesta. Tiedon kumulatiivisen luonteen vuoksi suositukset ovatkin konservatiivisia. Muutokset tehdään vasta kun on riittävä näyttö muutoksen välttämättömyydestä.
Tilanne kolesterolilääkkeiden yhteydessä vastaa korkean verenpaineen hoitoa. Korkea kolesteroli on varma riskitekijä ja syy-seuraus-suhteessa valtimotautiin mutta lukuun ottamatta hyvin korkeita tasoja, se on kuitenkin vain yksi riskitekijä monien muiden joukossa.
Korkean veren kolesterolitason hoito ei estä kaikkia sydäntapahtumia eikä kaikille, jotka eivät käytä kolesterolilääkettä tule sydäntapahtumaa vaikka hoidon kriteerit täyttyisivät. Kolesterolia alentava hoito kuitenkin todistetusti vähentää merkittävästi sydäntapahtumia. Vaikutus on sitä suurempi mitä korkeampi on kolesterolitaso ja mitä enemmän potilaalla on muitakin riskitekijöitä.
Tutkimusnäytön perusteella on laadittu ohjeet, millaiset potilasryhmät eniten hyötyisivät kolesterolilääkityksestä. Pelkkää laboratorioarvoa ei hoideta vaan suositusten mukaan hoidon aloitukseen vaikuttavat keskeisesti monet seikat.
On kuitenkin tämänkin hoidon osalta selvää, että vain osa saa koskaan sydäntapahtuman ja loput potilaat hoidetaan ”turhaan”. Emme tässäkään kykene yksilötasolla kertomaan kuka oikeasti saisi sydäntapahtuman, vaikka hoito jätettäisiin antamatta.
Tutkimusten mukaan, kun korkeaa kolesterolia hoidetaan 5 vuoden ajan statiineilla potilailla, joilla on tiedossa valtimosairaus, on NNT 83 kuoleman suhteen ja 39 sydäninfarktin suhteen. Kun 1000 potilasta hoidetaan 5 vuotta, estetään 12 kuolemaa ja 26 sydäninfarktia. Suuren riskin potilailla NNT on 10-20, jolloin estettyjen kuolemien ja sydäninfarktien määrä on suuri (tässä tapauksessa 50-100 pelastettua tuhatta hoidettua kohden 5 vuoden aikana).
Jos hoidetaan potilaita, joiden riski on pieni, suhteellinen hyöty on yhtä suuri. Mutta koska absoluuttinen riski on pieni, yhden sydäninfarktin estäminen vaatii peräti 217 potilaan hoitamisen. Tämän vuoksi statiinihoitoa ei suositellakaan pienen riskin potilaille.
Statiinien tiedetään lisäävän hieman tyypin 2 diabeteksen ilmaantumista. Tämän ilmiön NNH-luku 5 vuoden aikana on 125-250. Eli hoidettaessa 1000 valtimosairasta potilasta statiineilla viiden vuoden ajan estetään 12 kuolemaa ja 26 sydäninfarktia ja samalla aiheutetaan 4-8 diabeteksen puhkeamista. Jokainen voi punnita tämän perusteella onko tuo haitta pelottelun arvoinen.
Eturauhassyövän seulontaa on vaadittu perustellen, että naisten rintasyöpää ja kohdunkaulansyöpääkin seulotaan. Kysymys ei kuitenkaan ole sukupuolten tasa-arvosta vaan siitä, aiheutuuko seulonnasta enemmän haittaa kuin hyötyä?
Toisin kuin verenpaineen ja korkean kolesterolin hoidosta, eturauhassyövän turhista tutkimuksista ja hoidosta on merkittävämpää haittaa. Lisäksi, koska noin puolelta ikääntyneistä miehistä löydetään syöpää eturauhasesta, olisi hoidon kohteena merkittävä osa väestöstä.
Toistaiseksi seulontamenetelmät eivät luotettavasti pysty erottelemaan niitä potilaita, joilla syöpä etenee niistä, joilla etenemistä ei tapahdu. Tämän vuoksi on merkittävä riski, että seulonnan seurauksena aloitetaan hoidot turhaan. Hoidoilla saadaan usein merkittäviä haittavaikutuksia, kuten impotenssia.
Kuten edellä on pohdittu, olennaista on kyetä luotettavasti löytämään suuren riskin potilaat, jolloin hoidon NNT ja NNH-luvut ovat kohtuullisessa suhteessa. PSA-mittauksen NNT luku kuoleman estämisessä on ääretön. Siten PSA mittaamisella ei ole tutkimuksissa kyetty estämään yhtään kuolemaa. Toisaalta NNH turhan eturauhaskoepalan ottamiseen on 5 eli joka viidenneltä mieheltä otetaan korkean PSA-arvon perusteella koepala turhaan.
Tarkempaan diagnostiikkaan pyrkii esim ProScreen-tutkimus, jossa verinäytteiden lisäksi käytetään magneettikuvausta, jonka perusteella pyritään rajaamaan riskityhmä tarkemmin. Ennen tällaisten tai vastaavien tutkimusten tulosten valmistumista, ei seulontaa voida perustella.
Kuitenkin PSA-arvon mittaamista tehdään kohtalaisen usein, joko lääkärin tai potilaan aloitteesta. Tällöin otetaan kuitenkin tietoinen riski, että joudutaan jatkotutkimuksiin ja mahdollisesti haitallisiin hoitoihin, vaikka tiedot hyödystä ovat puutteellisia.
Tavoitteena ei tule olla mahdollisimman varhainen, vaan oikea-aikainen diagnosointi ja hoito. Jotta tähän päästäisiin, meillä tulee olla tarkka tieto sairauksien ennusteesta ja riskeistä. Myös hoitojen hyödyt ja haitat tulee punnita kussakin potilasryhmässä erikseen. Jossakin potilasryhmässä hoito voi olla haitallinen mutta toisessa selvästi hyödyllinen.
Potilaiden arvot ja valinnat vaikuttavat hoitopäätöksiin. Heidänkin olisi hyvä tiedostaa liiallisen – ja myös liian vähäisen – lääketieteen vaarat.
Esittelemieni esimerkkien lisäksi vastaavaa tarkastelua on tehty myös esim. ortopedisten toimenpiteiden ja syöpähoitojen osalta.
On mielenkiintoista verrata myös elintapojen vaikutusta lääkehoitoihin. Esimerkiksi Välimeren ruokavaliosta on riittävästi tutkimuksia sydäntautien suhteen.
Välimeren ruokavalion NNT luku on 30 kuoleman estossa ja 18 sydänkohtauksen estossa 5 vuoden aikana potilailla, joilla on aikaisempi sydäntapahtuma. Henkilöillä, joilla ei ole sydänsairautta, Välimeren ruokavalion NNT on 61 valtimotautitapahtumien estossa.
Jos 1000 sydänpotilasta siirtyy Välimeren ruokavalioon, estetään 33 kuolemaa ja 56 sydänkohtausta 5 vuoden aikana. Luonnollisesti vaikutus riippuu siitä, kuinka huono ruokavalio on ollut ennen muutosta.
Tutkimuksissa ruokavalio lienee ollut ns. tavallisen kansan ruokavalio. Mitä hyvänsä se sitten on ollutkin, se ei ole ainakaan ollut ravitsemussuositusten mukainen sillä vain pieni osa väestöstä noudattaa ravitsemussuosituksia.
Joka tapauksessa nämä NNT-luvut ovat hämmästyttävän pieniä. Ne kertovat myös siitä kuinka tärkeä on puuttua riskitekijöihin ja elintapoihin ennen kuin turvaudutaan lääketieteellisiin hoitoihin.
Terveydenhuollon terveysneuvonnan NNT-luku elintapojen onnistuneen muutoksen suhteen taitaa kuitenkin olla aika suuri.
Toisaalta yksi tunnettu ja suositeltu keino tupakoinnin vähentämiseen on se, että lääkäri muistaa vastaanotolla mainita tupakoinnin lopettamisen hyödyistä. Tämän sanomisen NNT on 50-120. Ei siis hirmuisen tehokas mutta eipä maksakaan mitään.
——
Lue lisää NNT-luvuista: NNT_Publication
juhani knuuti 