Miten ehkäisen verisuonisairaudet?

Uudet eurooppalaiset suositukset valtimosairauksien estoon: Someväitteet eivät pidä paikkaansa.

http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/miten-ehkaisen-verisuonisairaudet/

Miten ehkäisen verisuonisairaudet?

Vaikka verisuonisairauksien ilmaantuvuus on vähentynyt yli 80% Suomessa ja muissa Euroopan maissa, se on edelleen suurin väestön tappajia.
Yli puolet vähentymisestä on kiistatta aiheutunut riskitekijöiden vähentymisestä. Tästä on merkkinä myös Itä-Länsi erojen häviäminen Suomessa sitä mukaa kun erot riskitekijöissä ovat vähentyneet.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27242088

Väestön nykyisen riskitekijäprofiilin perusteella on arvioitu, että tautitapahtumat voitaisiin edelleen puolittaa varsin kohtuullisilla riskitekijöiden vähentämisillä. Esimerkiksi tuoreen Käypä hoito -suosituksen kahdeksan keskeisen ruokavalio-ohjeen (ks. myöhemmin) noudattaminen vähentäisi kuolemia noin puoleen nykyisestä.
Siten varsin suuri osa verisuonisairauksien päätetapahtumista (aivoinfarkti, sydäninfarkti, sydänperäinen äkkikuolema) olisi edelleenkin ehkäistävissä, jos riskitekijöitä saataisiin edelleen pienennettyä.
 
Sosiaalisessa mediassa leviävät väitteet verisuonisairauksien riskitekijöistä
Viime vuosina sosiaalisessa mediassa on lähes systemaattisesti kiistetty lähes kaikki verisuonisairauksien riskitekijät ja niiden merkitys ehkä tupakointia lukuunottamatta.
Erityisesti kiistäminen on kohdistunut ruokavalioon. Esimerkiksi ruokavalion rasvojen merkitys on väitetty kumoutuneen. On väitetty, että runsaskaan tyydyttyneen rasvan syöminen ei lisäisi verisuonisairauksien riskiä. Samalla myös tiettyjä kasviperäisiä tyydyttyneitä rasvoja, kuten kookosrasvaa on tarjottu terveystuotteena.
Samalla on kiistelty hiilihydraateista, erityisesti viljoista. Myös veren kolesterolipitoisuuden merkitystä riskitekijänä on vähätelty. Samalla on kiistetty myös kolesterolin alentamiseen käytettyjen ruokavalioiden ja lääkkeiden mielekkyys.
 
Mikä on tiedeyhteisön tämänhetkinen kanta aiheeseen?
Kuluvan vuoden elokuun lopulla Euroopan kardiologisen (ESC) kongressin yhteydessä Roomassa julkaistiin uudet eurooppalaiset suositukset (2016 European Guidelines) verisuonisairauksien ennaltaehkäisystä. Samalla julkaistiin myös rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden uudet hoito-ohjeet.
Hoitosuositusten kannalta on keskeistä, että ne ovat mahdollisimman laajan ja monipuolisen tieteellisen asiantuntijaryhmän hyväksymiä ja vahvistamia. Lisäksi asiantuntijoilla ei saa olla sidonnaisuuksia, jotka vinouttaisivat suosituksia.
Nämä tuoreet suositukset on valmistellut poikkeuksellisen laaja asiantuntijaryhmä. Lisäksi suositusten vertaisarviointi käsitti kolme erillistä kierrosta. Kymmenen eurooppalaisen tieteellisen yhdistyksen nimeämät edustajat osallistuivat suosituksien laatimiseen. Kaikki nämä kymmenen yhdistystä ovat vielä lopuksi hyväksyneet ja vahvistaneet ne (Lista näistä yhdistyksistä on kirjoituksen lopussa).
Kaikenkaikkiaan arviolta pari sataa alan huippuasiantuntijaa on osallistunut suositusten kirjoittamiseen ja muokkaamiseen. Siten voidaan perustellusti todeta, että ne edustavat parasta mahdollista tieteellistä tietämystä ja kokemusta verisuonisairauksien ehkäisystä.
 
Mitä uudet suositukset kertovat verisuonisairauksien ehkäisystä?
Suositukset ovat laaja paketti (yhteensä 150 sivua) ja käsittelen nyt vain keskeisimpiä teemoja.
Uuden suosituksen keskeisimmät muutokset aikaisempiin ovat:

• Yksilöihin kohdistuvien toimenpiteiden lisäksi kohteena on yhteiskunnan rakenteiden ja toimintojen muuttaminen sellaisiksi, että ne johtaisivat riskitekijöiden vähenemiseen. Toimenpiteet kohdistuvat ruokavalioon, liikuntaaan, tupakointiin ja alkoholiin. Kohderyhminä ovat media ja päättäjät.

• Ehkäisy suositellaan aloitettavan jo lapsena terveiden elintapojen ja liikunnan tukemisena.

• Suosituksissa annetaan erityisiä ohjeita siitä miten ehkäisyä toteutetaan eri väestöryhmissä. Nuorilla absoluuttinen riski voi olla vielä pieni mutta, kun elinaikaa on paljon jäljellä, sairauksilla on runsaasti aikaa kehittyä. Vastaavasti iäkkäistä suuri osa jo pelkästään ikänsä puolesta kuuluu suuren riskitason ryhmään, jolloin erilaisten toimenpiteiden ja lääkehoitojen mielekkyyttä tulee arvioida kriittisesti.

• Riskitekijöiden vähentämistä pitäisi tehdä aina tilaisuuden sattuessa esim. missä tahansa vastaanotto- ja kohtaamistilanteessa. Myös systemaattista seulontaa suositellaan tietyissä suuren riskin ryhmissä.

• Painotus on hyvin paljon ei-lääkkeellisissä seikoissa, yhteiskunnassa, sääntelyssä ja verotuksessa.

 
Miten henkilön riski arvioidaan?
Olen kirjoittanut aiheesta tarkemmin aikaisemminkin, joten en tässä mene yksityiskohtiin.
Lyhyesti todettuna ennaltaehkäisy alkaa aina riskin yksilöllisellä kartoituksella ja etenee sen pohjalta hyvin monien tekijöiden kautta vaikuttamiseen. Vaikka toisin monesti väitetään, lääkehoito ei ole useimmiten ennaltaehkäisyn kulmakivi.
Ensimmäisessä vaiheessa henkilön tietyt sairaudet kartoitetaan. Näiden perusteella hänet voidaan heti sijoittaa korkean tai erittäin korkean riskin luokkaan. Nämä sairaudet ovat lueteltu taulukossa alla. Näihin ryhmiin kuluvat henkilöt eivät tarvitse muuta tarkempaa riskiarviota.

Jos henkilö on perusterve, käytetäänkin riskin arvioimiseen alla olevaa taulukkoa. Siinä käytetyt mittarit ovat ikä, sukupuoli, tupakointi, verenpaine ja veren kokonaiskolesteroli. Taulukon avulla voidaan arvioida henkilön riski-% kuolla verisuonisairauteen seuraavan 10 vuoden aikana.

 
Tämän perusteella henkilöt luokitellaan seuraaviin luokkiin:<1% = matala riski, 1-5% = kohtalainen riski, 5-10% = korkea riski, >10% = erittäin korkea riski.
Koska tämä arvio perustuu vain muutamaan keskeiseen seikkaan, tulee ottaa huomioon muitakin riskiä pienentäviä tai suurentavia tekijöitä. Yksi keskeisistä tekijöistä on sukurasite. Jos lähisukulaisia on sairastunut verisuonisairauteen nuorena (miehet alle 55 v, naiset alle 65 v), on riski suurempi kuin mitä taulukko näyttää.
Lisäksi riskiin vaikuttavat mm. sosioekonomiset tekijät ja keskivartalolihavuus. Tietyt sairaudet kuten reuma ja muut autoimmuunisairaudet nostavat riskin 1,5-kertaiseksi.
Suosituksissa myös todetaan selvästi, että geenitestejä eikä muita biomarkkerimittauksia ei vielä suositella.
Suosituksessa otetaan kantaa myös erityisryhmiin. Näitä ovat mm. nuoret henkilöt ja toisaalta iäkkäät. Nuorilla absoluuttinen riski on usein vielä pieni mutta suhteellinen riski voi olla huomattavasti kasvanut. Riskitekijöiden motivoinnissa voi käyttää alla olevaa suhteellisen riskin taulukkoa. Siitä saa käsityksen omasta suhteellisesta riskistä verrattuna samanikäiseen henkilöön, jolla ei ole riskitekijöitä.

Toinen erityisryhmä ovat iäkkäät, joiden osalta absoluuttinen riski on jo iän vuoksi suuri. Näissä ryhmissä, erityisesti yli 80-vuotiailla tulee erityisen kriittisesti pohtia kovin aggressiivisen puuttumisen tai lääkehoitojen mielekkyyttä. Uusien tutkimusten mukaan mm. statiinihoidon hyöty ei ole ollut merkittävää yli 80-vuotiailla.
 
Mitä sitten suositellaan tehtäväksi?
Valtaosa suosituksista kohdistuvat ei-lääkkeellisiin keinoihin. Suosituksissa paneudutaan laajalti kognitiivisiin ja käyttäytymismekanismeihin, psykologisiin ja psykososiaalisiin tekijöihin. Painopisteenä ovat myös liikunta, tupakointi ja ruokavalio.
Ruokavalion osalta on koostettu kahdeksan kohdan suositukset (alla). Lisäksi korostetaan, että energian saanti tulee olla kohtuullinen, johtaen parempaan painon kontrolliin. Lisäravinteita ei suositella.
 

 
Veren rasvojen osalta pääkohde on LDL-kolesteroli, jonka yhteys verisuonisairauksiin on kausaalinen. Myös ns. non-HDL-kolestolimäärää voi käyttää kohteena. Sen sijaan HDL-kolesterolille, vaikka sillä on  tutkittu yhteys valtimotautiriskiin, ei ole asetettu tavoitearvoja, sillä siihen vaikuttamalla ei ole saatu riskiä pienennettyä.
Keskeinen seikka kuitenkin on, että rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoito ei riipu pelkästään veren kolesterolipitoisuudesta. Aivan yhtä keskeistä on, millainen on henkilön yllä arvioitu riskitaso.
Suositukset eivät siis kehota mekaaniseen kolesterolin hoitoon pelkän veriarvon perusteella vaan alla olevassa taulukossa hoitoon vaikuttaa yhtä paljon myös henkilön riskitaso.

Suosituksissa on erikseen laajat kappaleet diabeetikoiden, verenpainepotilaiden ja muiden erityisryhmien tavoitteista mutta ne ovat liian laajoja tässä käsiteltäviksi.
Ehkä on myös syytä mainita, että dokumentti käyttää paljon tilaa väestötason vaikuttamiseen kuten ruoka-aineiden merkintöihin, verotuksellisiin seikkoihin, koulujen ja työpaikkojen merkitykseen. Näillä voidaan vaikuttaa ruokakäyttäytymiseen, liikuntaan, tupakointiin, alkoholiin ja ilmansaasteisiin.
 
Mihin tavoitteisiin pyritään?
Alla olevassa taulukossa on yhteenveto ennalehkäisevien toimenpiteiden tavoitteista.

 
Mitä sanotaan somessa kiistellyistä seikoista?
Kuten edellä olevasta materiaalista voi päätellä, eurooppalaisten asiantuntijoiden kanta ei tue alussa mainittuja some-väitteitä. Sen sijaan suosituksesta voi poimia seuraavat johtopäätökset:

• Tyydyttynyt rasva edelleen suositellaan vaihdettavan kasviperäiseen tyydyttymättömään rasvaan
• Myös maitotuotteet suositellaan edelleen vähärasvaisina
• Veren kolesterolipitoisuus on edelleen keskeisessä roolissa ja kohteena on nimenomaan LDL-kolesteroli
• Kun riski on korkea, kolesterolilääkkeet ovat tärkeitä mutta ei mekaanisesti vaan riskitason mukaan, huomioiden myös ikä ja muut tekijät. (Jos on halua perehtyä lääkehoitoasiaan tarkemmin, voi tutustua kolesterolilääkkeistä ja niiden sivuvaikutuksista julkaistuun hyvin kattavaan uunituoreeseen 30-sivuiseen katsaukseen Lancetissa, myös lopussa liitteenä).
• Lipidihäiriöiden hoitosuosituksessa otetaan kantaa hieman laajemmin muutamaan muuhun tekijään kuten kookokseen ja muihin öljyihin (ks alla).

 

 
Yhteenveto
Uudet eurooppalaiset suositukset tarjoavat päivitettyä tietoa siitä millaiset seikat vaikuttavat valtimosairauksien syntyyn, ja siitä millä tavalla niitä voidaan ehkäistä.
Ehkä suositukset ovat joidenkin mielestä tylsiä sillä sillä ne noudattavatkin varsin paljon aikaisempia suosituksia ja myös ovat varsin yhteneväiset ravitsemussuositusten kanssa. Suuria yllätyksiä ei siis tarjottu.
Eikö siis nyt suositellakaan runsasta eläinrasvaa ja täysmaitoa? Eikö kookos olekaan suositeltu terveystuote? Ei, sillä nuo väittämät eivät asiantuntijoiden mukaan ole tutkitun tiedon mukaisia.
Somekohuilla on tyypillinen tapa korostaa aikaisemmasta poikkeavia ja provokatiivisia väitteitä. Kun niitä toistetaan tarpeeksi usein, niistä syntyy toinen todellisuus somekuplan sisälle.
Suurimmalla osalla kansalaisista ei ole aikaa eikä asiantuntemusta itse perehtyä valtavaan tietomassaan. Näin he muodostavat käsityksensä usien somekantojen perusteella.
Tietoa hakiessaan olisi hyvä kysyä itseltään, luottaisinko mieluummin itseoppineisiin bloggaajin tai anttiheikkilöihin vai suuren kansainvälisen asiantuntijaryhmän tutkittuun tietoon perustuviin suosituksiin?
 
———————————
 
Eurooppalaiset Käypä hoito –suositukset ovat vahvistaneet seuraavat tieteelliset yhdistykset:
European Society of Cardiology (ESC)
European Association for the Study of Diabetes (EASD)
European Atherosclerosis Society (EAS)
European Heart Network (EHN)
European Society of Hypertension (ESH)
European Stroke Organisation (ESO)
International Diabetes Federation European Region (IDF Europe)
International Federation of Sport Medicine (FIMS)
International Society of Behavioural Medicine (ISBM)
WONCA Europe.
 
Liitteet:
2016-european-prevention-guidelines_ehj
esc_eas-guidelines-for-the-management-of-dyslipidemias
jousilahti-et-al-40-year-chd-mortality-trends-in-finland
lancet-systematic-review-about-statins

Lisäravinteet ja terveysväitteet

Lisäravinteiden terveysvaikutuksista ei löytynyt tutkimuksia. Terveysväitteitä siis ei saisi esittää.

http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/lisaravinteet-ja-terveysvaitteet/

Lisäravinteet ja terveysväitteet

Edellisessä kirjoituksessani kohteena olivat lisäravinteet ja niihin liittyvät terveysväitteet. Esimerkkinä käytin Fitline-tuotteita.
Kirjoitus herätti kiinnostusta ja kommentointikin oli varsin runsasta. Useimmat lukijat näyttivät ymmärtäneen kirjoituksen viestin oikein. Kirjoituksessani kritisoin lisäravinteisiin liittyviä perusteettomia terveysväitteitä.
Toisin kuin jotkut lukijat ymmärsivät, en vaatinut, että kaikkien ruokien terveysvaikutukset pitäisi olla tutkittu ennen kuin niitä saisi myydä. Ruoan osalta riittää, että sen ravintoarvo on tiedossa.
Lisäravinteet rinnastetaan elintarvikkeisiin. Niiden osalta pitää vain taata, että luvatut aineiden pitoisuudet pitävät paikkaansa ja että tuote ei sisällä muita aineita haitallisessa määrässä.
On tietenkin sallittua väittää, että tuotetta, joka sisältää esimerkiksi D-vitamiinia, voi käyttää tämän vitamiinin vajauksen korjaamiseen.
Eurooppalaisista sallituista terveysväittämistä on EFSA:n ylläpitämä lista (EFSA Food Health Claims). Euroopan komissiolla on myös laajempi yksityiskohtainen tietokanta aiheesta. Muita terveysväitteitä ei saa käyttää.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lisäravinteiden osalta ei saa väittää sen helpottavan oireita tai hoitavan sairauksia. Tällaiset väitteet edellyttäisivät samanlaisia tutkimuksia tehosta ja turvallisuudesta kuin mitä lääkkeiltä vaaditaan.
 
Mitä Fitline vastasi kritiikkiini?
Heti kirjoitukseni jälkeen Fitline-tuotteiden Suomen edustaja lähetti kommentteja blogiini sekä sähköposteja minulle ja Turun Sanomien päätoimittajalle. Niissä vaadittiin mm. seuraavaa (lauseet ovat suoria poimintoja blogini julkisista kommenteista, ei sähköposteista):
”Toivon, että kannat kirjoituksestasi myös juridisen vastuun.”
”Pyydän sinua esittämään faktoja mahdollisimman syvästi ja kumoamaan kaikki väitteet.”
”Vastineessa (21.8.2016) TS-yhtymälle olen pyytänyt, että otat vastuun kirjoituksestasi ja TS-yhtymä tulee tekemään asiallisia toimenpiteitä, esittämään faktoja mahdollisimman syvällisesti ja kumoamaan kaikki harhaanjohtavat väitteet.”
 
Koska tämän perusteella en voinut tietää, mistä virheistä oli kysymys, pyysin tarkennuksia ja osoittamaan ne virheet, joita kirjoitukseni sisälsi. Lupasin korjata virheeni välittömästi.
Tarkempia tietoja en kirjoitukseni virheistä saanut mutta sain useita sähköposteja sekä Suomesta että Saksasta ja niiden liitteenä materiaalia Fitlinen tuotteista. On syytä mainita, että tämän kirjeenvaihdon aikana keskustelu oli koko ajan asiallista eikä lisää uhkauksia esitetty.
Vastaavaa asiallista käytöstä en valitettavasti havainnut tuotteiden verkostomyyjissä. Jokainen voi edellisen kirjoituksen yli 350 kommentista todeta asian. Lisäravinteiden ja Fitline-tuotteiden puolustaminen ei perustunut lainkaan faktojen tarjoamiseen vaan tunnepohjaiseen reagointiin. Todellisena pontimena todennäköisesti olivat taloudelliset intressit.
 
Millaista materiaalia sain?
Yrityksestä lähetettiin muutamia dokumentteja sekä kirje, jossa PM-internationalin filosofiaa ja tuotteiden ominaisuuksia kuvattiin. Kirjeen allekirjoittaja oli PM-Internationalin Chief Scientific Officer Tobias Kühne.
Kirjeessä todettiin mm. seuraavaa:
“First of all I have to mentioned, that all FitLine products are nutritional supplements and therefore it is not possible to do studies like in the pharma industry. We are not allowed to provide any studies about health effects, because nutritional supplements are no pharmaceuticals. But what we do and what we are allowed to do is, to integrate official EFSA Food Health Claims in our product promotion and advertisements.“
Yksinkertaisesti suomennettuna vastaus vahvistaa siis sen, että mitään tutkimuksia tuotteiden terveysvaikutuksista ei ole tehty.
Vastauksessa myös väitetään, että ei olisi edes mahdollista tutkia lisäravinteita ja niiden terveysvaikutuksia sillä ne eivät ole lääkkeitä. Tämä ei pidä paikkaansa. Mitä tahansa ravintoainetta ja sen terveysvaikutuksia saa tutkia ja tutkitaankin laajasti, kunhan vain hankitaan asianmukaiset luvat.
Medline-tietokannasta löytyy tuhansia tutkimuksia eri ruoka-aineista, vitamiineista, ruokavalioista, jne. Tutkimuksia on tehty myös perinteisten kiinalaisten rohdosten, inkiväärin ja homeopaattisten tuotteiden osalta vaikka ne eivät ole lääkkeitä.
Eri asia on, onko kyseisen tuotteen tutkiminen järkevää. Kyseessä on muutamaa vitamiinia, hivenainetta, kasvikuitua ja vihannesjauhetta sisältävä ravintolisä. Ihmisillä tehtävät tieteelliset tutkimukset ovat kalliita. Riski on suuri, että tuotteen tutkimus tuottaisi negatiivisen tuloksen.
Toinen kirjeen vahvistama fakta on, että vain elintarvikkeille sallitut terveysväittämät ovat hyväksyttyjä kaikille lisäravinteille ja myös Fitline-tuotteille.
Esimerkiksi moniin sairauksiin ja sairauksien oireiisin ei saisi liittää terveysväitteitä. Tällaisia ovat mm. vaikutukset levottomuuteen, passiivisuuteen, masennukseen, aloitekyvyttömyyteen, motivaation puutteeseen, stressiin, unettomuuteen, uupumukseen ja ummetukseen.
Väitteitä oireisiin liittyen ei saisi esittää, ellei väittämä ole mainittu Euroopan komission tietokannassa. Juuri tuollaisilla väitteillä jälleenmyyjät kuitenkin lisäravinteita markkinoivat.
Lisärajoitteena komissio on todennut: ”Health claims should only be made for the nutrient, substance, food or food category for which they have been authorised, and not for the food product that contains them.” Lisäravinteet ovat tyypillisesti tuotteita, jotka sisältävät erilaisia yhdisteitä.
 
Muu toimitettu materiaali
Kaikki materiali on liitteenä blogin lopussa.
Muu materiaali sisälsi ”vitamiinimanuaalin”, jossa oli kooste eri vitamiinien ja hivenaineiden merkityksestä ihmisille yleensä. Kyseinen dokumentti ei suoraan liittynyt itse Fitline-tuotteisiin mutta vaikutti asialliselta.
Lisäksi sain ”Study for determining the Bioavailability of Coenzyme Q10 and Vitamin E”. Tämä oli tiivistelmä tutkimuksesta mutta ei sisältänyt viitettä alkuperäiseen tutkimukseen. Sain pyynnöstä alkuperäisen tutkimuksen Saksasta. Siinä oli tutkittu NanoSolve-formulaation (Lipoid GmbH, Ludwigshafen, Germany) vaikutuksia koensyymi- Q10:n ja E-vitamiinin imeytymiseen. Tutkimuksessa havaittiin, että menetelmä paransi näiden imeytymistä.
Olennainen asia on, että tutkimuksessa ei tutkittu Fitline-tuotteita. Kysymyksessä oli tietyn formulaation tutkiminen. Oletan, että vastaavaa formulaatiota käytetään Fitline-tuotteissa. Kuitenkaan mitään sellaisia tutkimuksia, joissa Fitline-tuotteiden yhdisteiden imeytymistä olisi tutkittu tai sitä verrattu muihin vitamiini- tai lisäravinteisiin, ei minulle toimitettu.
On tietysti hyvä, että yhdisteet imeytyvät hyvin mutta tietääkseni koensyymi- Q10:n ja E-vitamiinin imeytyminen ei ole minkäänlainen keskeinen ongelma vitamiinivalmisteissa.
Kolmas toimitettu materiaali liittyi kurkumiiniin. Tämä materiaali oli saksalaisen Wacker Chemie AG kehittämään menetelmään, jossa kurkumiinin imeytymistä oli saatu parannettua. Kyseiset dokumentit eivät ole tieteellisiä tutkimusraportteja vaan yrityksen tuotemateriaalia.
Kurkumiini on kasvisperäinen yhdiste, jota käytetään Ayurveda-hoidoissa. Kurkumiinin vaikutuksia terveyteen tutkitaan mutta vielä ei ole riittävää näyttöä sen käytöstä terveyteen taikka sairauksien hoitoon. Myöskään Euroopan komissio ei salli sille mitään terveysväitteitä.
Kyseessä ei siis ole PM-Internationalin oma tuote. Ilmeisesti tuon Wacker Chemie -yrityksen valmistamaa Cavacurmin-tuotetta lisätään Fitline-tuotteisiin.
 
Lisäravinteiden markkinat ovat villit
Suuret kansainväliset yritykset pyrkivät toki kehittämään tuotteiden formulaatioita niin, että tuote sisältää sen mitä luvataan ja että aineiden imeytyminen olisi mahdollisimman hyvää. Tämä on luonnollisesti myönteinen asia.
Kuitenkaan sellaisia tutkimuksia, joissa itse tuotteen monien ainesosien imeytymistä olisi tutkittu, tai vieläpä verrattu toisiin vastaaviin tuotteisiin, ei ole tehty. Fitline-tuotteisiin liittyvässä materiaalissa viitataan muutamaan raaka-aineena käytetyn valmisteen ominaisuuksiin ja niiden tutkimuksiin. Niistäkin vain yksi dokumentti oli oikea vertaisarvioitu tieteellisessä lehdessä julkaistu tutkimus.
Tämä sama tilanne on varmasti myös muiden lisäravinteiden osalta. Pyrkimyksenä näyttää olevan viitata epämääräisesti tutkimuksiin ja käyttää tieteellisiltä kuulostavia termejä ja lyhenteitä, joita maallikon on mahdoton todentaa.
Olennaisin seikka on kuitenkin se, että mitään lisäravinnetta ei saisi markkinoida terveysväitteillä.
Tuotteita valmistavat kansainväliset yritykset välttävät huolellisesti tekemästä asiattomia terveysväitteitä markkinoinnissaan. Tämä ei kuitenkaan näytä estävän verkostomyyjien villejä lupauksia.
Uusin ilmiö näyttäisi olevan ns. kokonaisvaltaiset vitamiini- ja hivenainemääritykset. Tyypillisesti mittaus tehdään sähköisellä laitteella pitämällä jonkinlaista anturia kädessä. Tämän perustella laite antaa raportin elimistön ravinnepuutoksista. Mitään veri- tai muita näytteitä ei tarvita. Näiden laitteiden tuottamia raportteja on sitten käytetty markkinointikeinona lisäravinteille.
Kyseiset menetelmät edustavat sellaista tieteellistä ja teknistä osaamista, jota tällä planeetalla ei ole vielä keksitty. Mikäli avaruusoliot eivät ole niitä planeetallemme toimittaneet, kysymys on 100% huijauksesta. Ei ole edes teoriassa mahdollista, että kädessä pidettävällä sähköanturilla voitaisiin mitata kattavasti elimistön vitamiini-, hivenaine- ja ravintoainetilanne.
 
Lopuksi
Lukijani, kun seuraavan kuulet mihin tahansa lisäravinteeseen liittyvän terveysväitteen, reagoi seuraavasti:
Kysy onko väite Euroopan komission lisäravinteille hyväksymä terveysväite?
Jos väitteen esittäjä ei kykene vahvistamaan tätä, voit todeta, että kyseinen väite on virheellinen ja viranomaisten kieltämä. Tarvittaessa voit vedota komission lausuntoon: ”Non-authorised health claims should not be used.”
 
Vetoaisin myös ravintolisien valmistajiin. Lainaan tässä suoraan Suomen PM-Internationalin edustajan minulle osoittamaa kommenttia edelliseen blogikirjoitukseeni:
”Journalismin ohjeessa todetaan, että oleelliset asiavirheet ovat korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön.”
Jään odottamaan milloin ravintolisäkauppiaat alkavat korjata virheellistä markkinointimateriaaliaan.
 
 
PM-Internationalin toimittama materiaali:
ii-vitaminmanual_2915d1
study-for-determining-the-bioavailability
increase-of-bioavailability-of-coenzyme-q10-and-vitamin-e
cavacurmin-1
cavacurmin-2