Lämpökuvaus rintasyövän toteamisessa – kuvauksesta enemmän haittaa kuin hyötyä

Lämpökuvaus eli infrapunakuvaus näyttäisi olevan tulossa takaisin sairauksien toteamiseen. Tällä kertaa lääketieteen ulkopuolisiin palveluihin. Lääketiede on menetelmän hylännyt nykyisessä muodossaan.

Pietarsaarelainen Reviva-yritys sekä Karjaalla ja Espanjan Fuengirolassa toimiva Inzenter-yritys mainostavat lämpökamerakuvausta. Samat yritykset näyttäisivät käyttävän myös muita kyseenalaisia menetelmiä, kuten bioresonanssi ja kuivaverianalyysi. Asiasta uutisoi ensimmäiseksi Österbottens Tidning.

Inzenter kertoo verkkosivuillaan, että  

Medical Infrared Thermographyn avulla voin visualisoida kehon eri osien alueita. Se tuo näkyviin, missä on sairauksia tai epätavallista toimintaa. Infrapunakameran kuva näyttää ihon lämpötilaa. Vaihtelu ihon lämpötiloissa voi osoittaa muutoksia ihon alla olevissa kudoksissa. Kuvaus edesauttaa löytämään muutoksia kudoksissa jo sairauden varhaisessa vaiheessa. Pystyn kuvaamalla löytämään harvinaisten neurologisten tai muiden vaikeasti määriteltävien oireiden aiheuttajia. Infrapunalämpökuvauksella voin hyvin tutkia rintasairautta, urheiluvammoja tai epämääräisiä kiputiloja.

Reviva-yritys on kertonut toimittajalle, että

Useat asiakkaamme ovat pyytäneet lämpökuvausta mammografian sijasta, ja 5.-6. maaliskuuta se on nyt mahdollista.

Reviva ei suosittele asiakkaita lopettamaan mammografiatutkimuksia, mutta uskoo, että on parempi tehdä termografinen tutkimus vaihtoehtona tutkimuksen laiminlyömiselle.

Rohkenen olla eri mieltä sekä noiden sairauksien toteamisesta, että myös siitä, että lämpökamerakuvaus olisi parempi kuin ei mitään, kun mammografiakuvaus laiminlyödään.

Yksi pääasiallinen lämpökameran kohde on aikanaan ollut rintasyövän toteaminen. Menetelmästä oltiin kovin innostuneita 50-ja 60-luvuilla, koska kuvaus on periaatteessa helppo ja täysin kajoamaton.

Tutkimustiedon lisääntyessä havaittiin, että se on selvästi heikompi kuin muut seulonta- tai diagnoosimenetelmät.

Lämpökameralla tehdyt tutkimukset rintasyövän seulonnassa

Jo ensimmäiset pienet mutta hyvin tehdyt tutkimukset havaitsivat, että menetelmän herkkyys on hyvin huono riippumatta analysoijan kokemuksesta.

Vuonna 1977 tehdyssä tutkimuksessa verrattiin mammografiaa, käsin tehtyä tunnustelua ja lämpökamerakuvausta 16 000 naisella.

Mammografia havaitsi 78%, käsin tunnustelu 55% ja lämpökamera vain 39% naisilla todetuista 139:stä rintasyövästä. Lämpökamera on siis epäherkempi kuin käsin tunnustelu eikä kykene useimmiten havaitsemaan kasvaimia.

Toinen suuri ongelma oli, että näistä 16 000 naisella lämpökamera tuotti poikkeavan löydöksen 2864:llä naisella (17,9%) ja näistä siis vain 54:llä tulos oli oikein. Poikkeavan kuvaustuloksen ennustearvo on siis vain 1,9% eli vain alle 2% havaituista poikkeamista oli syöpäkasvaimen aiheuttama. Yli 98% poikkeavista havainnoista on siis vääriä.

Jos menetelmää käytettäisiin rintasyövän seulonnassa, se synnyttäisi valtavan määrän vääriä poikkeavia löydöksiä, joita pitäisi tutkia lisää. Lisäksi virheellinen poikkeava havainto synnyttää tarpeetonta huolta ja stressiä.  

Vuonna 2012 tehty systemoitu katsaus päätyi toteamaan, että ei ole riittävästi todisteita lämpökuvauksen käytöstä rintasyövän seulonnassa eikä ole olemassa riittävästi todisteita siitä, että lämpökuvaus tarjoaa hyötyä potilaille apuvälineenä mammografialle tai epäilyttäville kliinisille havainnoille rintasyövän diagnosoinnissa.

Vuonna 2013 julkaistu systemoitu katsaus totesi, että menetelmän herkkyys ja tarkkuus eri tutkimuksissa on ollut hyvin vaihtelevaa eikä lämpökuvausta voi suositella rintasyövän seulontaan.

Toinen vuonna 2013 julkaistu systemoitu katsaus päätyi seuraavaan johtopäätökseen: Ei ole riittävästi näyttöä, jotta voisi suositella lämpökuvauksen käyttöä rintasyövän seulontaan. Tutkimusten suuri vaihtelevuus rajoittaa johtopäätöksiä lämpökuvauksen käyttämisestä diagnostiikkavälineenä.

Noiden julkaisujen jälkeen on julkaistu vain teknisiä tutkimuksia, joissa on pyritty parantamaan menetelmää teknisesti mm. tekoälyn avulla.

Mitä haittaakaan siitä on?

Epäluotettava menetelmä voi johtaa tarpeettomiin jatkotutkimuksiin ja koepalojen ottoon ja taas toisaalta, kun menetelmän herkkyys on huono, jää kasvaimia löytämättä ja asiakas tuudittautuu virheelliseen turvallisuuden tunteeseen.

Lämpökuvauksessa nämä molemmat haitat ovat merkittäviä. Kuvaus ei havaitse lainkaan pienempiä ja syvemmällä kudoksessa olevia muutoksia.

Helmikuussa 2019 Yhdysvaltojen FDA varoitti, että lämpökuvausta ei tulisi käyttää mammografian sijaan rintasyövän toteamisessa tai seulonnassa.

Lääketieteessä ei ole eettistä ottaa käyttöön menetelmiä, joiden luotettavuutta ja hyötyä ei ole asianmukaisesti tutkittu ja toidettu. Lämpökamerakuvaus on selvästi tällainen tutkimus. Missään tapauksessa nykyisellä lämpökuvauksella ei saa korvata nyt käytössä olevia kuvantamismenetelmiä eikä siitä ole apua edes mammografian ohessa.

Tämänhetkinen tieto ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö lämpökuvauksella saattaisi olla merkitystä tulevaisuudessa. Eri kuvausten yhdistäminen ja uudet analyysitekniikat tai tekoäly ovat havaittu parantavan luotettavuutta pienissä tutkimuksissa. Kuitenkaan kunnollista tutkimusnäyttöä menetelmän toimisesta uusillakaan tekniikoilla ei ole olemassa, jotta olisi perusteita ottaa menetelmä käyttöön.

Muiden väitettyjen sairauksien toteamisessa ei näyttäisi olevan tutkimustietoa saatavissa.

Yhteenveto

Lämpökamerakuvaus ei sinänsä ole suoraan haitallinen, sillä siinä vain kuvataan kameralla kehoa.

Kuvauksesta on kuitenkin nykymuodossaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Se havaitsee vain pienen osan kasvaimista ja samalla tuottaa valtavan määrän vääriä syöpähavaintoja.

Tutkimusten mukaan käsin tunnustelu on luotettavampi menetelmä, joka ei maksa mitään. Mikäli rintasyöpää seulotaan tai diagnosoidaan, mammografia, ultraäänitutkimus tai magneettikuvaus ovat asiallisia menetelmiä ja kullakin on oma hieman erilainen roolinsa.

Normaalin seulontamammografian säteilyannoksesta ei tarvitse olla huolissaan, sillä siitä saatava sädeannos on kymmenesosa jokavuotisesta maan päällä asuvan ihmisen saamasta normaalista taustasäteilystä.

Ei ole siis mitään järkeä maksaa rintojen lämpökuvauksesta 148 eur tai vielä vähemmän koko kehon kuvauksesta 468 eur.

Vielä kerran eri hoitojen määrittelystä, lakiehdotuksista ja vastakkainasettelusta

Pidin Lääkäripäivillä luennon virheellisistä terveysuskomuksista ja sivusin samalla myös lääketieteen ulkopuolisia hoitoja ja niihin liittyvää lainsäädäntöä.

Pääviestini oli se, että vastakkainasettelua tulisi vähentää. Olennaiset keinot tässä prosessissa ovat hoitojen luokittelu käyttäen oikeita määrittelyjä sekä se, että kaikkia hoitoja ei tulisi niputtaa saman termin alle, oli se termi sitten mikä hyvänsä. Lähtökohtana tulee olla tutkimuksin osoitettu hoidon teho ja turvallisuus.

Blogikirjoitus tässä

Vielä kerran eri hoitojen määrittelystä, lakiehdotuksista ja vastakkainasettelusta

Pidin Lääkäripäivillä luennon virheellisistä terveysuskomuksista ja sivusin samalla myös lääketieteen ulkopuolisia hoitoja ja niihin liittyvää lainsäädäntöä.

Pääviestini oli se, että vastakkainasettelua tulisi vähentää. Olennaiset keinot tässä prosessissa ovat hoitojen luokittelu käyttäen oikeita määrittelyjä sekä se, että kaikkia hoitoja ei tulisi niputtaa saman termin alle, oli se termi sitten mikä hyvänsä. Lähtökohtana tulee olla tutkimuksin osoitettu hoidon teho ja turvallisuus.

Haasteena tänään on se, että lääketieteen ulkopuolisten hoitojen puolustajat haluavat käyttää termejä vaihtoehtoinen tai täydentävä hoito tai CAM, joka on yhdistelmä molemmista.

Lääketieteen ammattilaiset pitävät näitä termejä ongelmallisina, vaikka niitä paljon käytetäänkin. Vaihtoehtoinen hoito tulisi olla vaihtoehto jollekin. Mutta mille se on vaihtoehto, kun niillä hoidoilla ei julistusten mukaan edes pyritä korvaamaan lääketieteellistä hoitoa? CAM on samasta syystä huono.

Toisaalta termit huuhaa taikka uskomushoito ovat myös ongelmallisia, sillä ne ovat leimaavia, varsinkin jos niiden alle niputetaan kaikki lääketieteen ulkopuoliset hoidot. Osa hoidoista tuon leiman ansaitsee mutta eivät läheskään kaikki.

Tästä syystä olen yli vuosi sitten esittänyt, että sen sijaan, että kiistelemme ja loukkaannumme eri termeistä, luokittelisimme hoidot eri luokkiin niiden tehon, turvallisuuden ja käyttöaiheen perusteella. Siten ne hoidot, jotka ovat asiallisia eivät joudu samaan nippuun kyseenalaisten hoitojen kanssa. Tällöin puolustaminen tai vastustaminen eivät kohdistuisi kaikkiin hoitoihin yhtenä nippuna.

Hoitojen luokittelu

Kaikki hoidot voidaan luokitella joko lääketieteellisiksi hoidoiksi, täydentäviksi lääketieteellisiksi hoidoiksi, kokemus-/hyvinvointihoidoiksi ja sitten toisaalta uskomushoidoiksi tai vaarallisiksi uskomushoidoiksi sen mukaan millaista tietoa on hoidon tehosta ja turvallisuudesta, ja toisaalta mitä hoidon väitetään tekevän.

Mikäli hoidon teho, turvallisuus ja käyttöaiheet ovat tutkimuksin todistettu, hoito on lääketieteellistä hoitoa. Tällaisia hoitoja ovat esim. tutkitut sairauksiin vaikuttavat elintapamuutokset ja ruokavaliohoito sekä lääkkeet ja toimenpiteet. Elintapamuutoksilla ja ruokavaliohoidolla tarkoitetaan sellaisia valintoja, jolla on kyseiseen sairauteen selvästi osoitettu yleisestä hyvinvoinnista poikkeava vaikutus.

Mikäli hoidon turvallisuus on osoitettu ja hoidolla on osoitettua hyötyä muun hoidon ohessa, hoitoa voidaan kutsua täydentäväksi lääketieteelliseksi hoidoksi. Tässä määritelmässä täydentävä lääketieteellinen hoito tarkoittaa tutkimustietoon perustuvia hoitoja, jotka täydentävät varsinaista lääketieteellistä hoitoa. Toki osa lääketieteen ulkopuolisista hoidoista voi kuulua siihen mutta eivät kaikki. Termi siis tarkoittaa eri asiaa, kuin että kaikkia lääketieteen ulkopuolisia hoitoja kutsuttaisiin täydentäviksi hoidoiksi.

Tällaisia täydentäviä lääketieteellisiä hoitoja voisivat olla terveyttä tukevat elintapamuutokset, kuten ruokavaliohoito, joka ei suoraan vaikuta kyseiseen sairauteen mutta on tukemassa paranemista. Esimerkiksi tarkoin valitut ravintolisät, jotka tehostavat hoitoa, vähentävät haittavaikutuksia taikka korjaavat sairauksien aiheuttamia ongelmia voidaan luokitella tähän ryhmään, kun niistä on tutkimusnäyttöä.

Jos hoidon tueksi on olemassa hoidettavan subjektiivisia kokemuksia, sitä voidaan kutsua kokemus- ja hyvinvointihoidoksi. Kokemus- ja hyvinvointihoidot ovat hoitoja, jonka hyödystä on hoidettujen yksilöiden subjektiivisia hyödyn kokemuksia, mutta sen tehoa ei ole välttämättä tutkimuksin osoitettu eikä hoidosta ole odotettavissa haittaa. On tärkeää huomata, että vaikutusten väitetäänkin liittyvän vain hoidon saajan subjektiivisiin kokemuksiin.

Uskomushoitoja olisivat sellaiset hoidot, joiden tehosta kyseiseen väitettyyn sairauteen ei ole näyttöä tai tehottomuus on osoitettu mutta joilla ei ole suoria haittoja taikka niiden todennäköisyys on pieni. On hyvä pitää mielessä, että kaikki uskomushoidot voivat olla vaarallisia epäsuorasti, jos vaikuttava hoito jää saamatta tai viivästyy.

Kun puuttuvan tehon lisäksi hoidon turvallisuutta ei ole kyetty varmistamaan taikka haittoja on todettu (tutkimuksin tai ilman tutkimuksia), kyseessä on vaarallinen uskomushoito.

Miten luokittelu toimii käytännössä?

Luokittelun toimivuus avautunee parhaiten esimerkkejä käyttämällä.

Ravintolisä voi olla täydentävää lääketieteellistä hoitoa, kun se tutkitusti tukee sairauden hoitoa tai toipumista.

Meditatiiviset liikkeet ja jooga tutkimusten mukaan on hyödyllinen tukihoito elämänlaadun parantajana mm. syöpäpotilailla, masennuspotilailla, terveiden unettomuuteen sekä ikäihmisten kognitiivisiin toimintoihin. Hoito on siis täydentävää lääketieteellistä hoitoa.

Erilaiset rentoutumiseen pyrkivät hoidot voivat olla hyvinvointi- ja kokemushoitoja silloin kun niiden kerrotaan rentouttavan. Jos taas niiden väitetään perusteettomasti vaikuttavan vaikkapa syöpään tai valtimotauteihin, ne ovat uskomushoitoja.

Sinkkivalmisteet imeskelytablettina ja sinkkiasetaattina tai –glukonaattina voidaan katsoa lääketieteelliseksi hoidoksi, sillä ne lyhentävät flunssan oireita lähes 3 päivää, kun taas sinkki monivitamiinivalmisteena samaan tilanteeseen on uskomushoitoa.

Ubikinoni voi olla täydentävää lääketieteellistä hoitoa statiinihoidon ohessa, mutta on tällä hetkellä uskomushoitoa, jos sillä hoidetaan diabetesta.

Homeopatiaan liittyvät väitteet sairauksien hoitamisesta luokittaa sen uskomushoidoksi, sillä se on tutkimuksin todettu vain lumehoidon veroiseksi.

Musta salva, hopeavesi ja antioksidantit ovat esimerkkejä vaarallisesta uskomushoidosta, sillä sekä hyödyn puuttuminen että haitat ovat tunnettuja.

Bioresonanssi ei tuota luotettavaa tietoa mistään sairauksista. Se synnyttää virheellisiä diagnooseja, joiden hoidosta voi olla haittaa. Se luokitellaan vaaralliseksi uskomushoidoksi.

Lainsäädännöstä

Vaikka Ruotsin valmisteilla oleva lakiesitys lääketieteen ulkopuolisista hoidoista ei ollut millään tavalla keskeinen seikka luennossani, juuri se tuntui nousevan esille somessa. Oma kantani perustui Ruotsin selvitysmiehen ehdotukseen, joka löytyy tästä. Sen yhteenvedossa todetaan seuraavasti:

• Det nuvarande förbudet för andra än hälso- och sjukvårdspersonal att behandla cancer, epilepsi och diabetes ersätts med ett generellt förbud att behandla allvarlig sjukdom och omfattar då både somatiska och psykiska sjukdomar. Medan det ska vara förbjudet att behandla dessa sjukdomar i sig, ska symtomlindrande åtgärder vara tillåtna.
• Det ska vara förbjudet att utreda och behandla sjukdomar hos barn under 15 år och sjukdomar i samband med graviditet, detta oavsett sjukdomens svårighetsgrad. Symtomlindrande behandling för barn och gravida ska dock vara tillåten.
• Det ska vara förbjudet att behandla vissa smittsamma sjukdomar, liksom att utföra kirurgiska ingrepp och provtagningar som medför fullständig penetration av kroppens samtliga hudlager, ge allmän bedövning och injektioner utanför hälso och sjukvården. Vissa förbud i dagens lagstiftning ter sig föråldrade och kan utmönstras.
• De straffbestämmelser som finns i patientsäkerhetslagen överförs väsentligen oförändrade till den nya lagen. Dock ska det I den nya lagen ingå en bestämmelse om straffansvar för den som inte bara uppsåtligen utan även av oaktsamhet orsakar skada eller fara för skada. Bristande kunskaper eller erfarenhet ska inte befria från ansvar.

Minun tulkintani mukaan kysymys on selvästä tiukennuksesta aikaisempaan lakiin, sillä kielto laajenee selvästi uusiin potilasryhmiin ja kaikkiin vakaviin sairauksiin ja psyykkisiin sairauksiin sekä myös alle 15-vuotiaisiin. Toki oireiden lievittämiseen tähtäävä hoito sallitaan. Lisäksi kielto laajenee tarttuviin tauteihin sekä myös kaikkiin ihon lävistäviin hoitoihin. Myös juridisen vastuun tarkennus on selvä tiukennus.

Jokainen voi toki itse arvioida onko kysymys lievennyksestä vai tiukennuksesta. Tuon lain mukaan vakavien sairauksien yhteydessä käytetyt lääketieteen ulkopuoliset hoidot saavat jatkossa vain lievittää oireita. Tämä tarkoittaisi käytännössä kieltoa käyttää vaikkapa homeopatiaa, bioresonanssia ja monta muuta hoitoa sairauksiin. Niitähän juuri näillä hoidoilla väitetään hoidettavan. Toki hoitojen käyttö oireisiin on edelleen sallittua.

Vastakkainasettelusta

Olen toivonut, että asioita ja hoitoja voitaisiin tarkastella kriittisesti argumentoiden. Kriittinen analyysi kuitenkin usein virheellisesti tulkitaan vastustamiseksi, mitä se ei tietenkään ole.

Toisin kuin näkee väitettävän, kukaan ei ole ajamassa kaikkien lääketieteen ulkopuolisten hoitojen kieltämistä. Olen havainnut perusteetonta pelottelua, jolla pyritään ilmeisimmin vain lisäämään vastakkainasettelua. Kriittisen argumentaation sijaan on havaittavissa pyrkimys siis vain eristiseen retoriikkaan.

Kokemukseni on, että tällä hetkellä juuri lääketieteen ulkopuolisten hoitojen puolustajat ylläpitävät vastakkainasettelua. Se ilmeisesti koetaan tarpeelliseksi. Erikoista ilmiössä on se, että myös ilmiselvää huijaamista kuten bioresonanssia tai vaikkapa puhelimen kautta annettavaa syövän energiahoitoa puolustetaan yhtenä rintamana. Voisi olettaa, että tällaiseen toimintaan otettaisiin selvä hajurako.

Toisaalta Yhdysvalloissa mm. naturopaatit ovat vuonna 2019 julkaisivat kannanoton, jossa he haluavat erkaantua homeopatiasta ei-uskottavana hoitomuotona. Tässä valossa tuntuu oudolta, että Suomessa halutaan pysyä pinnalla tai upota kaikki samassa veneessä.

On kuitenkin tosiasia, että käytössä on hoitoja, joita ei voida hyväksyä ja jotka perustuvat vain uskomuksiin. Tämä täytyy tunnustaa ja pesäeron tekeminen selvästä huijaamisesta on järkevää tehdä, jotta ne hoidot, jotka ovat asiallisia, voidaan arvioida ja todeta asiallisiksi.

Lääkärikunta ei kokemukseni mukaan tuomitse kaikkea ei-lääketieteellistä hoitoa huuhaaksi. Kysymys on vain siitä, että asiallinen hoito ja asiattomat hoidot voitaisiin erottaa ja että asiattomia hoitoja voitaisiin rajoittaa niin, että potilasturvallisuus ei vaarantuisi.

Viestinnästä

Luennostani tehtyjen uutisten kritisoinnista syntyy vaikutelma, että lehdissä julkaistujen uutisartikkelien oletetaan olevan minun kirjoittamiani, kun todellisuudessa ne aina tietenkin kirjoittaa toimittaja. Minulla on valta vaikuttaa vain omien sanomisteni osalta.

Lehtiartikkeleissa toimittaja saattaa käyttää termejä huuhaa tai uskomushoidot myös sellaisissa tilanteissa, joissa minä olen korostanut, että en halua käyttää niitä. Toimittajalla on tietenkin täysi oikeus käyttää niitä termejä mitä hän haluaa eikä minulla haastateltavana ole oikeutta muokata toimittajan tekstiä muiden kuin omien antamieni faktojeni osalta. Uutisartikkeleista ei siis kannata poimia termejä ja olettaa, että minä olisin niitä juuri siinä yhteydessä käyttänyt.

Useimmiten Suomessa toimittaja tarkastuttaa faktat haastatellulta mutta ei aina. Joistakin uutisista Ruotsin lain osalta olikin tämän seurauksena pudonnut pois maininta oireiden hoidon sallimisesta. Tämä kuitenkin korjattiin uutisiin saman tien, kun puute havaittiin.