Onko HPV-rokotus vaarallinen?

Olen kirjoittanut tästä samasta aiheesta muutama vuosi sitten. Koska nyt asia nousi jälleen laajasti esille somessa ja myös eräs lääkärikin osallistui rokotuksen vaaroja korostavaan valheellisten tietojen levittämiseen, julkaisen tässä päivitetyn version HPV-rokotuksen turvallisuuden tutkimusnäytöstä.

Vastaavat tiedot HPV-rokotuksesta löytyvät myös elokuussa julkaistussa kirjassani Kauppatavarana Terveys.

Kooste tutkimusnäytöstä löytyy tästä.

Korona vei ja tiede vikisi?

Kirjoittajat: Juhani Knuuti ja Pekka Louhiala

Keväällä 2020 julkaistiin arvovaltaisessa New England Journal of Medicine -lehdessä tutkimus, jossa oli mukana 53 uutta lääkettä saanutta potilasta, mutta ei yhtään lumehoitoa tai standardihoitoa saanutta verrokkia.

Tutkimus oli lääkeyhtiön sponsoroima, ja kaksi yhtiön palveluksessa olevaa henkilöä avusti artikkelin kirjoittamisessa. Kaikkiaan nimettyjä kirjoittajia oli 56 eli enemmän kuin tutkimuspotilaita. Tulokset olivat tutkitun lääkkeen osalta alustavasti myönteisiä.

Jokainen tieteelliseen tutkimukseen vähänkin perehtynyt näkee tutkimuksessa epäilyttäviä piirteitä.

Mistä tiedetään, että potilaat hyötyivät hoidosta, kun verrokkeja ei ollut? Millä tavoin tutkimuksen sponsori vaikutti tutkimuksen kulkuun ja raportointiin? Miksi kirjoittajia oli niin paljon ja täyttivätkö he kaikki todellakin ne yleisesti hyväksytyt kirjoittajuuden kriteerit, joita lääketieteellisessä julkaisutoiminnassa sovelletaan?

Mainittu tutkimus on vain yksi esimerkki siitä, miten meneillään oleva koronaviruspandemia on vaikuttanut tieteelliseen tutkimukseen ja julkaisutoimintaan.

On selvää, että New England Journal of Medicine -huippulehti ei olisi normaalitilanteessa julkaissut artikkelia sen ilmeisten puutteiden takia.

Tieteelliset lehdet täyttyivät huonolaatuisista koronatutkimuksista

Sama ilmiö näkyi laajasti muissakin tieteellisissä lehdissä. Koska pandemia oli päällä ja paine saada tietoa mahdollisesti tehoavista hoidoista oli suuri, tieteelliset lehdet täyttyivät koronatutkimuksista.

Toisen lääketieteellisen huippulehden The Lancetin toimittajat kertoivat syyskuussa, että lehteen tarjottujen artikkeleiden määrä jopa viisinkertaistui pandemian aikana.

Ruotsalainen lääkäri Henrik Sjövall arveli alkukesällä, että ehkä 90% jo julkaistuista koronatutkimuksista ei olisi normaalioloissa päässyt toimituksista edes vertaisarviointiin.

Koska kynnys julkaista huonolaatuisia koronatutkimuksia madaltui, muiden teemojen tutkimuksia oli vaikea saada julkaistua.

Toisaalta tieteen voima tuli todistettua

Toisaalta biolääketiede osoitti voimansa siinä, kuinka nopeasti viruksen rakenne, tartuttavuus ja vaarallisuus selvitettiin ja käyttöön saatiin toimivia diagnostisia testejä.

Hoitokokeet ja rokotteiden kehittely aloitettiin varhain, vaikka näiltä osin merkittäviä tuloksia saadaankin vielä odottaa.

Tiedemaailma heräsi siis alkuvuodesta todella nopeasti siihen, että käsillä on historiallisesti ainutlaatuinen tilanne. Reagoinnin tulokset ovat nyt kaikkien havaittavissa ja lähiaikoina on lisäksi tulossa varsinainen tietovyöry.

Käsillä oleva uusi ja iso ongelma johti myös siihen, että tutkimusrahoitusta löytyi yllättävänkin nopeasti. Euroopan unioni on syyskuuhun mennessä rahoittanut koronatutkimusta jo 459 miljoonalla eurolla ja meilläkin Suomen Akatemia ja säätiöt kymmenillä miljoonilla.

Biolääketieteellisen tutkimuksen katvealueet

Myös muut kuin biolääketieteen tutkijat havahtuivat nopeasti siihen, että pandemia on paljon muutakin kuin biolääketieteellinen kysymys. Terveyssosiologian professori Piia Jallinoja kysyikin jo huhtikuussa sosiaalisessa mediassa, että tutkiiko kukaan enää mitään muuta.

Pandemian levitessä huomattiin pian, että sosiaalinen epätasa-arvo korostuu tässäkin taudissa sekä yksittäisen maiden ja kaupunkien sisällä että globaalisti.

Esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja -järjestö havaitsi, että yli puolet Pariisin köyhimmistä oli saanut koronavirustartunnan. Lapset saavat harvoin vakavan infektion, mutta Yhdysvalloissa on havaittu, että valtaosa tautiin kuolleista lapsista on taustaltaan muita kuin valkoihoisia.

Muitakin tieteen lieveilmiöitä on tullut esiin pandemian aikana

Koronaan liittyvä tutkimusaktiivuus on tuonut mukanaan monia lieveilmiöitä, joista alussa kuvattu julkaisukynnyksen madaltuminen on yksi.

Korkeasti arvostetutkin tiedelehdet ovat joutuneet vetämään pois artikkeleita, kun niissä on havaittu vakavia puutteita, jotka ovat johtuneet hätiköinnistä tutkimuksessa tai julkaisuprosessissa.

Lääketieteelliseen julkaisemiseen liittyvä uusi piirre on myös preprinttien eli esijulkaisujen määrän räjähdysmäinen kasvu. Esijulkaisut ovat vertaisarvioimattomia käsikirjoituksia, jotka on tarkoitettu muiden tutkijoiden kommentoitaviksi.

Koska esijulkaisukanavat ovat avoimia kaikille, alustavista tuloksista tehtiin mediassa nopeita virheellisiksi osoittautuneita johtopäätöksiä. Esijulkaiseminen on ollut pitkään tavallista esimerkiksi fysiikassa, mutta lääketieteellisten tulosten liian varhainen soveltaminen voi olla vaarallista.

Riskejä liittyy myös koronarokotteen kehittämiseen. Kiire on kova, ja kyse on myös isoista rahoista. Tavanomaisten prosessien nopeuttaminen voi kuitenkin johtaa siihen, että rokotteen teho ei ole riittävä tai sillä on haittoja, jotka olisivat tulleet esille ilman kiirehtimistä. Näyttää kuitenkin siltä, että muualla kuin Venäjällä ei ole oikotietä rokotetestauksessa käytetty.

Tutkimusten keskittyminen koronaepidemian biologiaan ja sen psykologisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin on ymmärrettävää, mutta merkitsee samalla sitä, että monta muuta, kenties pidemmällä ajalla merkittävämpääkin asiaa jää samalla tutkimatta.

———————–

Kirjoittajat: Pekka Louhiala, Lääketieteen filosofian ja etiikan professori, Tampereen yliopisto

Juhani Knuuti, professori, ylilääkäri, Turun yliopisto ja Tyks

D-vitamiini ja Covid

Tässä kirjoituksessa tarkastelen, millaista tutkimusnäyttöä on olemassa D-vitamiinin osalta liittyen Covid-infektioon.

Tutkimushavainnot tukevat sitä, että riittävästä D-vitamiinin saannista kannattaa pitää huolta erityisesti nyt Covid-pandemian aikana. Normaalistikin Suomessa suositellaan D-vitamiinia ravintolisänä 10-20 mikrogrammaa vuorokaudessa, vaikka söisi suositusten mukaisesti.

Vaikka varsinainen tutkimusnäyttö D-vitamiinin hoitovaikutuksista Covid-infektion suhteen puuttuu, tavanomaista suurempaa D-vitamiinin ravintolisäannosta kannattaa harkita nyt epidemian aikana, sillä kohtuullisen D-vitamiinin lisäannoksen käyttäminen on todettu turvalliseksi.

D-vitamiinin lisäannos 50 mikrogrammaa vuorokaudessa nostaa veripitoisuutta keskimäärin 50 nmol/L. Kun otetaan huomioon myös ruoasta saatava D-vitamiini ja suomalaisten tämän hetken D-vitamiinin veripitoisuus, tällä annoksella lähes jokaisen pitäisi saavuttaa yli 75 nmol/L veren vitamiinitaso ja samalla riski liian suureen annostukseen on olematon.

Johtopäätöksen perustelut ja laajempi kirjoitus löytyy tästä.

Saksofonitutkimus

Amatöörisoittajaksi minulle on ehkä kertynyt tarpeettoman monta saksofonia. Sopraano- ja tenorifoneja on kumpaakin vain yksi, mutta alttoja tällä hetkellä peräti kolme.

Tuorein hankinta on viime heinäkuussa hankittu uusin alttotorvi, johon tutustumisen yhteydessä julkaisin edellisen Youtube-videoni soittamalla Stingin kappaletta Shape of my heart.

Nyt ajattelin luopua yhdestä alttosaksofonista.

Jotta luopuminen olisi tieteentekijälle asianmukaisesti perusteltua, se tulisi tietenkin perustua tutkimukseen. Tässä tapauksessa se tapahtuu vertaamalla noita kolmea torvea mahdollisimman objektiivisesti.

Tututstu tutkimukseen ja osallistu tästä.

Erratum: Kauppatavarana terveys – Selviydy terveysväitteiden viidakossa

Olen luonut jatkuvasti päivittyvän blogikirjoituksen, jossa tuon esille Kauppatavarana terveys – Selviydy terveysväitteiden viidakossa –kirjassa havaitsemani virheet tai epätarkkuudet.

Vaikka kirja on vertaisarvioitu ja olen pyrkinyt erityiseen huolellisuuteen, on selvää, että kirjan laajuuden ja yksityiskohtien suuren määrän vuoksi mukaan voi tulla virheitä, joitakin tutkimushavaintoja voi jäädä huomioimatta tai asia on esitetty niin suppeasti, että tulkinta voi olla epäselvää.

Kuten kirjassani totesin, toivotan asiallisen ja perustellun kritiikin tervetulleeksi, ja ilman muuta korjaan virheet ja puutteet tähän kirjoitukseen sekä myöhemmin kirjan mahdollisiin seuraaviin painoksiin. Pidän tätä tieteentekijän velvollisuutena.

Erratum-kirjoitus löytyy tästä.

Kauppatavarana terveys – Selviydy terveysväitteiden viidakossa

Kirjoitin viime talvena kirjan Kauppatavarana terveys – Selviydy terveysväitteiden viidakossa. Kirjan on kustantanut Minerva kustannus oy ja se on nyt saatavissa Minervan verkkokaupasta sekä kirja- ja verkkokaupoista.

Osa kirjan teemoista on käsitelty aiemmin blogissani mutta valtaosa kirjan sisällöstä on uutta. Aiemmin käsitellyt aiheet ovat kirjaan päivitetty.

Terveyteen liittyvää tutkittua tietoa tuotetaan runsaasti. Tiedon epäluotettavuus on kuitenkin haaste. Terveystiedon käsittely julkisuudessa voi parhaimmillaan vahvistaa terveysviestejä, innostaa ihmisiä etsimään lisätietoa terveysaiheista ja jopa saada aikaan terveyttä edistäviä muutoksia elintavoissa.

Koska terveysviestinnällä on vaikutusta kaikkiin terveyden ja hyvinvoinnin osa-alueisiin aina terveyden edistämisestä ja sairauksien ehkäisystä elämänlaatuun, tarvitsemme oikeaa ja luotettavaa terveystietoa.

Kirjassani arvioin erilaisia suosittuja terveysväitteitä tutkitun tiedon valossa. Analysoin 71 terveysteemaa ja hoitoa ja niihin liittyviä satoja erillisiä terveysväitteitä. Analyysini perustuu tieteellisen kirjallisuuden huolelliseen arviointiin.

Kirjassa lainatut terveysväitteet ovat todellisia. Olen halunnut pitää väitteet anonyymeinä, sillä tavoitteenani ei ole arvioida ihmisiä vaan terveysväitteitä.

Tavoitteenani on myös pohtia tutkimukseen ja terveysväitteisiin liittyviä ilmiöitä. Miksi terveyttä koskevat erikoiset väitteet ovat niin suosittuja? Millä tavalla oma tulkintamme tiedosta syntyy? Mikä selittää virheellisten terveysuskomusten syntymistä? Miten tiede toimii?

Haluan myös välittää oman kokemukseni kolmenkymmenen vuoden ajalta lääkärinä ja tutkijana sekä reilun viiden vuoden ajalta tutkitun terveystiedon yleistajuistajana.

Tavoitteenani on kannustaa oman arkijärjen tehokkaampaan käyttämiseen sekä kriittisen lukutaidon kehittämiseen.

Tavoitteenani on myös, että kirjan luettuaan lukija kokee ymmärtävänsä hieman paremmin terveysväitteiden luotettavuutta, terveystiedon käsittelyn ilmiöitä, motiiveja, harhoja, keskustelun haasteita sekä terveysviestinnän ilmiöitä.

Tiedän jo ennakolta, että kirjani synnyttää kysymyksen, miten saatan olettaa olevani kaikkien tässä kirjassa käsittelemieni lukuisten ilmiöiden ja hoitojen asiantuntija. En oleta sellaista. Pidän sen sijaan itseäni tutkitun terveystiedon hakemisen ja analysoinnin asiantuntijana.

Kirjassa esittämäni tulkinnat perustuvat olemassa olevaan tieteelliseen tietoon eivätkä omaan kokemukseeni erilaisten hoitojen antajana. Ei tietenkään ole tarpeen olla tarjoamassa itse noita lukuisia hoitoja voidakseen analysoida niihin liittyvää tutkimusnäyttöä.

Kirja ei ole täydellisesti viitteistetty tieteellinen kirjoitus, vaan pyrkimyksenä on yleistajuistaa tutkittua tietoa. Terveysväitteiden käsittelyn osalta lähteet (568 kpl) on kuitenkin sisällytetty mahdollisimman kattavasti, joskin ne painottuvat tutkimuskoosteisiin aiheiden suuren määrän vuoksi.

Vaikka olen toiminut lääkärinä ja tutkijana jo pitkään, en perusta väitteitäni omiin kokemuksiini potilastyöstä, vaan tulkinta perustuu vain ja ainoastaan julkaistuun tietoon. Omilla mielipiteilläni ei ole merkitystä asian käsittelyn kannalta.

Kirjan sisällön on vertaisarvioinut kolme eri alan asiantuntijaa. Vastuu kirjan tietojen oikeellisuudesta on silti kokonaan minulla. Vaikka olen pyrkinyt tuomaan esiin mahdollisimman neutraalin tulkinnan, on mahdollista, että mukana on virheellisiäkin yksityiskohtia, tai joitakin tutkimushavaintoja on voinut jäädä huomioimatta.

Luotan kuitenkin siihen, että mahdolliset puutteet yksityiskohdissa eivät vaikuta kunkin teeman pääviestiin. Tutkijalle luonteenomaisesti suhtaudun kriittisesti omiin kirjoituksiini. Toivotan asiallisen ja perustellun kritiikin tervetulleeksi, ja olen valmis korjaamaan havaitut puutteet verkkosivuillani sekä kirjan mahdollisiin seuraaviin painoksiin.

Tämän tavoitteen mukaisesti julkaisen blogissani erikseen ns. erratum-kirjoituksen, johon koostan kaikki havaitut ja perustellut virheet kirjassa.

Kirjan sisällysluettelo on alla kuvina.

Koronavirus ja rokotusvastaiset

Kuvittelin, että koronaepidemia olisi sellainen ilmiö, joka muuttaisi kiihkeimmänkin rokotusvastustajan kannan rokotuksiin myönteisemmäksi.

Koronavirus on uusi virus, eikä kenelläkään ole sitä vastaan vastustuskykyä. Siten se kykeni synnyttämään pandemian.

Tällainen tilannehan olisi normaalia arkeamme, jos rokotuksia ei olisi koskaan keksitty.

Ilman rokotuksia maailmassa riehuisi säännöllisesti ainakin tuhkarokko, vihurirokko, sikotauti, isorokko ja polio. Lisäksi influenssa niittäisi ikääntynyttä väestöä enemmän kuin nykyisin, vaikka rokotuskattavuus ei nykyisinkään ole riittävä taudin estämiseen.

Koska epidemioita olisi koko ajan, ei olisi mahdollista sulkea yhteiskuntia tai rajata liikkumista. Sairaudet kulkisivat toistuvina aaltoina väestössä.

Missä rokotusvastustajat nyt piileskelevät mitä ajattelevat? Uusin kirjoitukseni löytyy tästä.