Debatti 2: Koronarokotteiden turvallisuus

Tämän piti olla tiededebatti numero 2. Pettymyksekseni se ei onnistunut. Tämän julkaisun lopussa kerrotaan miksi näin tapahtui.

Tässä kuitenkin esitän oman koosteeni otsikon mukaisesta aiheesta eli koronarokotteiden turvallisuudesta.

——————–

Kaikkien lääketieteellisen tutkimusten, toimenpiteiden ja hoitojen lähtökohta on, että niistä saatava hyöty tulee ylittää haitat. Mitään täysin riskitöntä tai haitatonta lääketieteellistä toimenpidettä ei ole olemassa. Myös täysin kajoamattomissa hoidoissa, kuten vaikkapa keskusteluterapiassa on omat haittansa.

Myös koronarokotteita tulee tarkastella vastaavalla tavalla. On kiistatonta, että rokotteista on haittoja. Keskeistä on varmistaa, että rokotteista saatavat hyödyt ylittävät niiden haitat käytettävässä väestöryhmässä, jolloin niiden käyttö on perusteltua.

Tässä arviossa hyöty-haitta-suhdetta käsitellään 4 eri näkökulmasta.

Koronarokotteiden vaikutus Covid-sairastavuuteen, sairaalahoitoihin ja kuolleisuuteen

Kaiken ehkäisevän toiminnan haasteena on se, että yksilötasolla toimien hyötyjä ei voida todeta. Sairastumiselta välttymistä rokotusten ansiosta ei voi mitenkään todeta yksilötasolla, vaan vaikutukset näkyvät vain väestötasolla tilastollisesti. Sen sijaan haitat tulevat aina todetuksi myös yksilötasolla.

Koronarokotteiden osalta on erittäin runsaasti seurantaa ja tilastoja rokotteiden suojatehosta koronainfektiota ja sen seurauksia vastaan.

Esimerksiksi Britannian raportissa rokottamattomien kuolleisuus koronainfektioon oli 32-kertainen rokotettuihin verrattuna. Tästä löytyy väestötason seurantoja mm. Sveitsistä, Yhdysvalloista, Chilestä ja Englannista. Suomesta tilanteen voi tarkistaa tästä. THL:n verkkosivuilta löytyy päivittyvä taulukko, josta saa tuoretta tietoa. STM:n säännöllisesti päivittyvä tilanneraportti sisältää runsaasti hyödyllistä tietoa, myös graafeja rokotustehosta.

Kaikissa näkyy se, että rokottamattomien riski sairaala- tai tehohoitoa vaativaan tautiin tai kuolemaan on todella paljon suurempi kuin rokotettujen. Suoja infektiota vastaan (erityisesti omikronia) on heikompi.

Koska valtaosa väestöstä tulee koronaviruksen jossain vaiheessa kohtaamaan, rokotuksista voidaan todeta olevan todistetusti huomattavaa hyötyä koronainfektion haittojen suhteen.

Millaisia rokotehaittoja on todettu?

Väestöä laajasti rokotettaessa yhteiskunnassa normaalistikin tapahtuvat sairastumiset ja kuolemat saatetaan yhdistää rokotuksiin vain sen perusteella, että ne tapahtuvat rokotuksen antamisen jälkeen. Suomessa kuolee yli tuhat ihmistä joka viikko ja moni sairastuu eri sairauksiin rokotuksista riippumatta.

Automaattisesti viikoittain tapahtuvia sairastumisia ja kuolemia ei voida todeta rokotteiden aiheuttamiksi, vaan tämä vaatii epäiltyjen haittatapahtumien huolellista jatkoselvitystä ja sen jälkeen jatkotutkimuksia, joissa erikseen tarkastellaan kyseisen tapahtuman esiintymistä rokotetuissa ja rokottamattomissa. Tilastoluvut eivät sellaisenaan käy rokotehaittojen tarkasteluun. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemmin, jo ENNEN kuin rokotuksen alkoivat.

Kuvan lähde: Olli Haataja

Nämä faktat tuodaan kyllä selvästi esiin kaikissa rokotehaittarekistereissä Euroopassa, Yhdysvalloissa ja myös Suomessa mutta se ei ole estänyt rekisteritietojen väärinkäyttöä.

Edellä kuvattujen jatkuvien rokotehaittojen rekisterien todellisena tavoitteena on saada esiin harvinaiset haitat, jotka eivät tulleet vielä esiin alkuvaiheen kymmenien tuhansien rokotettujen seurantatutkimuksissa. Niissä olevat ilmoitukset vievät asiaa eteenpäin siten, että asiaa selvitetään jatkotutkimuksissa esimerkiksi potilas- ja rekisteriaineistoilla.

Nyt koronarokotteita on annettu jo 10,8 miljardia (10 800 000 000) annosta ja noin 1,5 vuoden ajan, joten haitat tunnetaan varsin hyvin. Myös pitkäaikaiset haitat jo tunnetaan, vaikka toisin näkee väitettävän.

Tavallisimmat rokotehaitat

Tavallisia rokotteiden haittoja ovat paikallinen injektiokohdan arkuus, flunssan tyyppiset oireet eli väsymys, päänsärky, lihaskipu ja vilunväristykset, nivelsärky sekä kuume ja injektiokohdan turvotus sekä imusolmukkeiden suurentuminen. Nämä ovat odotettuja reaktioita, sillä ne kertovat rokotuksen synnyttäneen immuunireaktion. Lisäksi harvoin voi syntyä voimakkaampi allerginen reaktio, joka on helposti hoidettavissa tehokkaalla hoidolla. Tämän vuoksi rokotettua seurataan rokotteen antamisen jälkeen vartin ajan.

Vakavammat rokotehaitat

Vakavia haittoja on todettu harvoin. AstraZenecan rokotteen todettiin aiheuttaneen veren hyytymishäiriön enimmäkseen alle 60-vuotiaille naisille.

Olen kirjoittanut tästä haitasta aikaisemmin ja todennut, että riski oli hyvin pieni ja vastasi vajaan yhden savukkeen polttamista ja on vain kymmenesosa elinikäisestä todennäköisyydestä kuolla salamaniskuun. Tiettävästi Suomessa ehti sairastua vakavaan hyytymishäiriöön 4 potilasta, joista yksi kuoli. Ongelma poistui, kun tätä rokotusta ei anneta alle 65-vuotiaille.

Tätä sinänsä vakavaa haittaa on myös järkevää verrata itse koronataudin haittaan. Koronainfektioon on liittynyt veritulppa 911% potilaista. Sairaalaan joutuneilla veritulpat ovat olleet 1821%:lla potilaista ja tehohoidossa peräti 30%:lla potilaista. Veritulppia onneksi nykyisin osataan estää lääkityksellä.

Toinen todettu merkittävä haitta on sydänlihastulehdus, joita on esiintynyt harvoin ja erityisesti nuorilla miehillä. Rokotuksen aiheuttama esiintyvyys on ollut tutkimuksissa yhdestä tapauksesta viiteen tapaukseen 100 000 rokotettua kohti (Barda et al NEJM, Simone et al JAMA Internal MedicineMevorach et al NEJM ja Witberg et al NEJM. Nuorilla esiintyvyys on suurempi kuin keskimäärin. Sydänlihastulehdus on lähes aina lievä ja paranee muutamassa päivässä itsekseen.

Sydänlihastulehdusta esiintyy väestössä normaalistikin ja infektioiden, erityisesti koronainfektion yhteydessä. Koronavirusinfektion aiheuttama sydänlihastulehduksen riski on moninkertainen rokotuksen aiheuttamaan riskiin verrattuna, myös lievässä koronassa. Kun rokotus nostaa riskin 3-kertaiseksi, koronainfektio nostaa sen peräti 18-kertaiseksi ja se on vaikea-asteisempi. Sairaalahoidossa sydänlihastulehdus todetaan 28 prosentilla koronapotilaista.

Muutkin koronavirusinfektioon liittyvät haitat ovat kymmeniä tai jopa satoja kertoja yleisempiä infektion yhteydessä rokottamiseen verrattuna kaikkien haittojen osalta lukuun ottamatta ohimenevää imusolmukkeiden suurenemista ja harvinaista vesirokkoviruksen laukaisemaa vyöruusua. Keskeiset megatutkimukset, joista näitä haittoja voi tarkastella, ovat: Barda et al NEJM, Simone et al JAMA Internal MedicineMevorach et al NEJM ja Witberg et al NEJM.

Sydäninfarkteista hiljattain esitetty väite oli perätön ja virheellisesti tulkittu perustuen tietyn laboratoriomittauksen ylitulkintaan ilman minkäänlaista kliinistä näyttöä. Aiheesta on julkaistu kolme erillistä varsinaista tutkimusta. Ranskalaisessa, israelilaisessa ja amerikkalaisessa tutkimuksessa on varmistettu, että rokotus ei lisää sydäninfarktien, aivoinfarktien eikä keuhkoveritulppien riskiä. Sen sijaan itse koronainfektio lisää selvästi riskiä näihin sairauksiin, myös pidemmällä aikavälillä.

Tutkimusten mukaan rokottaminen ei lisää keskenmenoja (Zauche et al., Shimabukuro et al. Kharbanda et al., Magnus et al) kun taas koronainfektio raskaana aiheuttaa lisäriskin lapselle. Äidin raskaudenaikainen koronarokotus näyttäisi antavan suojaa myös vastasyntyneelle. Lapsettomuudesta esitetyt väitteet eivät perustu tutkimusnäyttöön vaan väärinymmärrykseen ja ylitulkintaan.

Kuolevatko rokotetut enemmän muihin sairauksiin kuin koronaan?

Kun rokotteiden hyödyistä itse koronainfektioon on massiivisesti näyttöä, on maalitolppia siirretty väitteisiin rokotettujen ylikuolleisuudesta muihin syihin kuin koronaan.

Asiaa on selvitetty useassa megatutkimuksessa, joita olen käsitellyt ennenkin. Yhdysvaltojen CDC:n raportissa seurattiin 11 miljoonan kansalaisen kuolleisuutta rokotuksen jälkeen. Koronaan liittymätön kuolleisuus oli rokotetuilla 66-69% pienempää 7 kk seurannassa kuin rokottamattomilla.

Britannian raportissa kuolleisuus myös muihin sairauksiin kuin koronaan oli rokottamattomilla 2-4 kertaa suurempaa kuin rokotetuilla. Tutkimuksissa havaitut erot eivät selity iällä, sillä julkaistut tilastot ovat ikävakioituja ja sukupuoli ja etninen tausta ovat huomioitu. Kaikissa yli 18-vuotiaiden ikäryhmissä rokotettujen kuolleisuus on pienempää kuin rokottamattomien. Alle 18-vuotiaiden kuolemat ovat niin harvinaisia, että johtopäätöksiä ei voi tehdä. Siinäkään ryhmässä ei rokotetuilla ole havaittavissa lisäkuolleisuutta.

Aivan samanlaisia tuloksia on saatu myös Suomesta. 24.1. 2022 julkaistussa THL:n seurantatutkimuksessa kuolleisuus oli 10 miljoonan rokotusannoksen jälkeisessä seurannassa rokotetuilla selvästi rokottamatonta ryhmää matalampaa, myös toisen ja kolmannen rokoteannoksen jälkeen.

Mitään merkkejä rokotettujen ylikuolleisuudesta koronaan liittymättömiin sairauksieen ei ole havaittavissa.

Ei ole tietenkään uskottavaa, että rokotus koronaa vastaan suojaisi muilta taudeilta ja kuolemilta. Matalampi kuolleisuus rokottamisen jälkeen selittynee ainakin osin sillä, että terveemmät ottavat rokotteita aktiivisemmin sekä mahdollisesti sillä, että saattohoidossa olevia ei ole alkuvaiheen jälkeen enää rokotettu. Toisaalta rokotettujen alempi kuolleisuus näkyy myös nuoremmissa ikäryhmissä, mikä ei tue saattohoidon vaikutusta vaan painottaa ensimmäistä vaihtoehtoa. On toki mahdollista, että matalampaan kuolleisuuteen voi  piiloutua myös rokotekuolemia mutta viitteitä tällaisesta ei ole.

Mitä kertovat väestön kokonaiskuolleisuuden tilastot?

Asiaa voi tarkastella myös kokonaiskuolleisuuden avulla. Euromomo-tietokannasta voi tarkastella kuolleisuuden muutoksia ei maissa, eri aikoina ja eri ikäryhmissä. Tietokannasta voi todeta (ks. maakohtainen Z-score, kuva alla), että Suomessa ei ole ollut merkittävää ylikuolleisuutta koko epidemian aikana missään ikäluokassa (ei siis itse koronataudin eikä rokotteiden vaikutuksesta) vaikka rokotteita on annettu jo 11,4 miljoonaa annosta.

Tämä tilasto kertoo siitä, että Suomessa epidemia on ollut melko hyvin hallinnassa koko ajan. Se ei kerro siitä, että itse koronainfektio olisi ollut vaaraton. Koronataudin vaarallisuutta voi tarkastella samasta tietokannasta katsomalla niiden maiden tilastoja, joissa epidemia levisi laajemmalle yhteiskunnassa.

Alla olevassa kuvassa on esitetty esimerkkinä Suomen, Belgian ja Ruotsin kokonaiskuolleisuuden muutokset ajan kuluessa Euromomo-tietokannassa. Belgiassa ja Ruotsissa, joissa epidemia levisi Suomea laajemmin, nähdään selvää ylikuolleisuutta ajoittuen juuri epidemiahuippuihin. Rokotukset alkoivat 2021 keväällä ja sen jälkeen tilanne on ollut likimain normaali epidemiasta huolimatta. Tämän tilaston perusteella ylikuolleisuus aiheutui itse taudista eikä rokotuksista.

Millaisia rokotushaittatapauksia on todettu terveydenhuollossa?

Olin yhteydessä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yksiköihin, joissa mahdollisia rokotushaittoja hoidetaan, kun niitä ilmenee. Sairaanhoitopiirin ja Turun kaupungin yhteispäivystyksessä oli todettu vain tavallisia kuumereaktioita, joihin tarvittiin sairaslomaa. Vakavia haittoja ei ole päivystykseen ilmaantunut.

Lastenklinikalla on todettu yksi sydänlihastulehdus, joka rauhoittui seurannassa. Muita merkittäviä haittoja ei ole todettu.

Varmistin asian vielä sairaanhoitopiirin johdosta, eikä merkkejä vakavista rokotehaitoista ole tullut esiin eikä sairaalassa ole ollut hoidossa rokotehaittatapauksia, sen sijaan koronaan sairastuneita kyllä.

Yhteenveto

Koronarokotteista, kuten kaikista muistakin rokotteista aiheutuu tunnettuja haittoja, jotka ovat kuitenkin ohimeneviä ja lähes poikkeuksetta lieviä. Vakavat haitat ovat toki hyvin ikäviä mutta onneksi harvinaisia ja ne tunnetaan jo tässä vaiheessa. Seurannoissa todettujen rokotehaittojen vuoksi rokotteiden käyttöä on ohjattu niin, että vakavilta haitoilta mahdollisimman pitkälle vältyttäisiin.

On tietenkin selvää, että 100% haitatonta lääketieteellistä toimepidettä ei ole olemassakaan vaan aina tulee tarkastella hyöty-haitta-suhdetta.

Tutkimusnäytön perusteella on selvää, että rokotuksen hyödyt ovat yleisellä tasolla selvästi haittoja suuremmat ainakin aikuisilla. Marraskuussa 2021 ECDC raportoi, että koronarokotteet ovat säästäneet lähes puolen miljoonan ihmisen hengen.

Alla olevasssa kuvassa on laskettu, kuinka paljon Yhdysvalloissa sairaalahoidon tarve olisi ollut pienempi, jos rokotuskattavuus olisi ollut Tanskan tasolla.

———————

Tämän debatin tarina. Miksi se ei onnistunut?

Marraskuussa 2021 minut haastettiin debattiin koronarokotteista. Tein 7.12. 2021 vastahaasteen kirjallisesti toteutettavaan tiededebattiin. Ensimmäinen debatti D-vitamiinista toteutuikin asiallisena ja yleisesti hyväksyttyjä tieteellisen debatin sääntöjä noudattaen.

Joulun alla sain alkuperäisen haasteen tekijöiltä viestin, että myös he haluavat toteuttaa debatin ja suostuvat edellä käytettyihin debatin sääntöihin. Lopulta debatin otsikoksi sovittiin: Uuden teknologian koronarokotteita ei ole todistettu turvallisiksi.

Monien vaiheiden ja viiveiden jälkeen sain kollega Mikael Kivivuorelta debatin ensimmäisen kirjoituksen 28.2.2022.

Sovitun 2 sivun sijaan kirjoitus oli 18 sivun mittainen, josta alkuosassa oli lista erilaisia väitteitä ja loppuosa oli lähteitä, joihin oli liitetty selityksiä ja väitteitä.

Väitteissä esiintyivät mm. termit: raha edellä, väärentäminen, pimittäminen, ihmiskoe, korruptio, aivopesu, vääristely, joukkomurha, immuniteetin tuhoutuminen, geenimanipulaatio, ympäristölle vaarallinen bioase, totalitarismi, skandaali, 5G, ja 6G.

Väitteiden perusteluna käytetyt lähteet olivat erilaisia mielipidekirjoituksia tai videoita eikä varsinaisia tieteellisiä artikkeleita tai raportteja tai esim. erilaisiin saatavissa oleviin tilastoihin tai rekistereihin perustuvia.

Tieteellisessä debatissa lähteenä ei ole normaalia käyttää yksittäisen henkilön kirjoittamaa kommenttia verkkosivuilla tai jotain videota. Lähtökohta tieteellisessä keskustelussa on, että periaatteessa jokainen virke tulee voida perustella asiallisella ja luotettavalla, mieluiten tieteellisellä lähteellä niin, että lukija voi tarkistaa, onko väite paikkansa pitävä.

Sinänsä esitettyjen väitteiden käsittely ei tuottaisi mitään ongelmia, mutta niiden osalta ei voi debatoida tieteellisesti, jos väitteen lähde on vain mielipidekirjoitus. Tällaisessa tilanteessa syntyisi vain kaksi erilaista kantaa, mielipidettä. Tällainen juupas-eipäs-keskustelu ei tuota mitään uutta näkökulmaa käsiteltävään asiaan, kun tavoittena tieteellisessä dabatissa on tarkastella tutkittua tietoa eri näkökulmista.

Millaista tieteellistä keskustelua voisi syntyä esimerkiksi seuraavista väitteistä?

  • Tiedemaailman ja viranomaisten korruptio, aivopesu ja vääristely
  • Ihmiskoe vielä kesken
  • Ampullien tuntematon sisältö – tutkintaa yritetään estää
  • Oikeudellisia todisteita rokotteilla tehtävästä joukkomurhasta

Väitteet ovat yleisiä rokotevastustajien esittämiä syytöksiä mutta niiden perusteeksi ei ole olemassa mitään näyttöä.

Toin esille nämä seikat Mikael Kivivuorelle 1.3.2022. Huomasin, että hän olikin jo aiemmin julkaissut näyttävästi ilmoituksen debatistamme sekä myös debatin 16 sivun viiteluettelon kommentteineen. Lisäksi hänen oma ”debattikirjoituksensa” väitteineen ja lähdeluetteloineen ilmaantui 1.3.2022 hänen omalle verkkosivustolleen.

Näiden syiden vuoksi en voi toteuttaa tieteellistä debattia tästä aiheesta. Olen tilanteeseen pettynyt, sillä aihe on mielestäni tärkeä ja asiallinen debatti voisi tuottaa hyvää keskustelua aiheesta. Aiheen käsittely asiallisessa debatissa olisi ollut varmasti kiinnostavaa.

Miksi asiantuntijoiden tulkinnat eroavat?

Viime päivinä on erityisen selvästi tullut esiin ilmiö, jossa asiantuntijoiden ja asiantuntijaorganisaatioiden esittämät kannat epidemiaan liittyen eroavat huomattavasti toisistaan.

Tällä hetkellä suurimmat erot ovat olleet sinä, millä tavalla omikronin leviämiseen liittyviä haittoja tulisi torjua. Tulisiko koulut sulkea? Tulisiko oireettomia lapsia testata rutiininomaisesti pari kertaa viikossa? Jos koululuokassa on yksi tartunta, pitäisikö koko luokka pistää karanteeniin?

Aikaisemmin vastaava tilanne oli maskien kanssa. Sitä ennen erilaisten sulkutoimien merkityksestä.

Saatavilla oleva tutkittu tieto on kaikille asiantuntijoille sama. Miten heidän kantansa voi erota noin paljon?

Kirjoituksen voi lukea tästä.

Onko HPV-rokotus vaarallinen?

Olen kirjoittanut tästä samasta aiheesta muutama vuosi sitten. Koska nyt asia nousi jälleen laajasti esille somessa ja myös eräs lääkärikin osallistui rokotuksen vaaroja korostavaan valheellisten tietojen levittämiseen, julkaisen tässä päivitetyn version HPV-rokotuksen turvallisuuden tutkimusnäytöstä.

Vastaavat tiedot HPV-rokotuksesta löytyvät myös elokuussa julkaistussa kirjassani Kauppatavarana Terveys.

Kooste tutkimusnäytöstä löytyy tästä.

Korona vei ja tiede vikisi?

Kirjoittajat: Juhani Knuuti ja Pekka Louhiala

Keväällä 2020 julkaistiin arvovaltaisessa New England Journal of Medicine -lehdessä tutkimus, jossa oli mukana 53 uutta lääkettä saanutta potilasta, mutta ei yhtään lumehoitoa tai standardihoitoa saanutta verrokkia.

Tutkimus oli lääkeyhtiön sponsoroima, ja kaksi yhtiön palveluksessa olevaa henkilöä avusti artikkelin kirjoittamisessa. Kaikkiaan nimettyjä kirjoittajia oli 56 eli enemmän kuin tutkimuspotilaita. Tulokset olivat tutkitun lääkkeen osalta alustavasti myönteisiä.

Jokainen tieteelliseen tutkimukseen vähänkin perehtynyt näkee tutkimuksessa epäilyttäviä piirteitä.

Mistä tiedetään, että potilaat hyötyivät hoidosta, kun verrokkeja ei ollut? Millä tavoin tutkimuksen sponsori vaikutti tutkimuksen kulkuun ja raportointiin? Miksi kirjoittajia oli niin paljon ja täyttivätkö he kaikki todellakin ne yleisesti hyväksytyt kirjoittajuuden kriteerit, joita lääketieteellisessä julkaisutoiminnassa sovelletaan?

Mainittu tutkimus on vain yksi esimerkki siitä, miten meneillään oleva koronaviruspandemia on vaikuttanut tieteelliseen tutkimukseen ja julkaisutoimintaan.

On selvää, että New England Journal of Medicine -huippulehti ei olisi normaalitilanteessa julkaissut artikkelia sen ilmeisten puutteiden takia.

Tieteelliset lehdet täyttyivät huonolaatuisista koronatutkimuksista

Sama ilmiö näkyi laajasti muissakin tieteellisissä lehdissä. Koska pandemia oli päällä ja paine saada tietoa mahdollisesti tehoavista hoidoista oli suuri, tieteelliset lehdet täyttyivät koronatutkimuksista.

Toisen lääketieteellisen huippulehden The Lancetin toimittajat kertoivat syyskuussa, että lehteen tarjottujen artikkeleiden määrä jopa viisinkertaistui pandemian aikana.

Ruotsalainen lääkäri Henrik Sjövall arveli alkukesällä, että ehkä 90% jo julkaistuista koronatutkimuksista ei olisi normaalioloissa päässyt toimituksista edes vertaisarviointiin.

Koska kynnys julkaista huonolaatuisia koronatutkimuksia madaltui, muiden teemojen tutkimuksia oli vaikea saada julkaistua.

Toisaalta tieteen voima tuli todistettua

Toisaalta biolääketiede osoitti voimansa siinä, kuinka nopeasti viruksen rakenne, tartuttavuus ja vaarallisuus selvitettiin ja käyttöön saatiin toimivia diagnostisia testejä.

Hoitokokeet ja rokotteiden kehittely aloitettiin varhain, vaikka näiltä osin merkittäviä tuloksia saadaankin vielä odottaa.

Tiedemaailma heräsi siis alkuvuodesta todella nopeasti siihen, että käsillä on historiallisesti ainutlaatuinen tilanne. Reagoinnin tulokset ovat nyt kaikkien havaittavissa ja lähiaikoina on lisäksi tulossa varsinainen tietovyöry.

Käsillä oleva uusi ja iso ongelma johti myös siihen, että tutkimusrahoitusta löytyi yllättävänkin nopeasti. Euroopan unioni on syyskuuhun mennessä rahoittanut koronatutkimusta jo 459 miljoonalla eurolla ja meilläkin Suomen Akatemia ja säätiöt kymmenillä miljoonilla.

Biolääketieteellisen tutkimuksen katvealueet

Myös muut kuin biolääketieteen tutkijat havahtuivat nopeasti siihen, että pandemia on paljon muutakin kuin biolääketieteellinen kysymys. Terveyssosiologian professori Piia Jallinoja kysyikin jo huhtikuussa sosiaalisessa mediassa, että tutkiiko kukaan enää mitään muuta.

Pandemian levitessä huomattiin pian, että sosiaalinen epätasa-arvo korostuu tässäkin taudissa sekä yksittäisen maiden ja kaupunkien sisällä että globaalisti.

Esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja -järjestö havaitsi, että yli puolet Pariisin köyhimmistä oli saanut koronavirustartunnan. Lapset saavat harvoin vakavan infektion, mutta Yhdysvalloissa on havaittu, että valtaosa tautiin kuolleista lapsista on taustaltaan muita kuin valkoihoisia.

Muitakin tieteen lieveilmiöitä on tullut esiin pandemian aikana

Koronaan liittyvä tutkimusaktiivuus on tuonut mukanaan monia lieveilmiöitä, joista alussa kuvattu julkaisukynnyksen madaltuminen on yksi.

Korkeasti arvostetutkin tiedelehdet ovat joutuneet vetämään pois artikkeleita, kun niissä on havaittu vakavia puutteita, jotka ovat johtuneet hätiköinnistä tutkimuksessa tai julkaisuprosessissa.

Lääketieteelliseen julkaisemiseen liittyvä uusi piirre on myös preprinttien eli esijulkaisujen määrän räjähdysmäinen kasvu. Esijulkaisut ovat vertaisarvioimattomia käsikirjoituksia, jotka on tarkoitettu muiden tutkijoiden kommentoitaviksi.

Koska esijulkaisukanavat ovat avoimia kaikille, alustavista tuloksista tehtiin mediassa nopeita virheellisiksi osoittautuneita johtopäätöksiä. Esijulkaiseminen on ollut pitkään tavallista esimerkiksi fysiikassa, mutta lääketieteellisten tulosten liian varhainen soveltaminen voi olla vaarallista.

Riskejä liittyy myös koronarokotteen kehittämiseen. Kiire on kova, ja kyse on myös isoista rahoista. Tavanomaisten prosessien nopeuttaminen voi kuitenkin johtaa siihen, että rokotteen teho ei ole riittävä tai sillä on haittoja, jotka olisivat tulleet esille ilman kiirehtimistä. Näyttää kuitenkin siltä, että muualla kuin Venäjällä ei ole oikotietä rokotetestauksessa käytetty.

Tutkimusten keskittyminen koronaepidemian biologiaan ja sen psykologisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin on ymmärrettävää, mutta merkitsee samalla sitä, että monta muuta, kenties pidemmällä ajalla merkittävämpääkin asiaa jää samalla tutkimatta.

———————–

Kirjoittajat: Pekka Louhiala, Lääketieteen filosofian ja etiikan professori, Tampereen yliopisto

Juhani Knuuti, professori, ylilääkäri, Turun yliopisto ja Tyks

D-vitamiini ja Covid

Tässä kirjoituksessa tarkastelen, millaista tutkimusnäyttöä on olemassa D-vitamiinin osalta liittyen Covid-infektioon.

Tutkimushavainnot tukevat sitä, että riittävästä D-vitamiinin saannista kannattaa pitää huolta erityisesti nyt Covid-pandemian aikana. Normaalistikin Suomessa suositellaan D-vitamiinia ravintolisänä 10-20 mikrogrammaa vuorokaudessa, vaikka söisi suositusten mukaisesti.

Vaikka varsinainen tutkimusnäyttö D-vitamiinin hoitovaikutuksista Covid-infektion suhteen puuttuu, tavanomaista suurempaa D-vitamiinin ravintolisäannosta kannattaa harkita nyt epidemian aikana, sillä kohtuullisen D-vitamiinin lisäannoksen käyttäminen on todettu turvalliseksi.

D-vitamiinin lisäannos 50 mikrogrammaa vuorokaudessa nostaa veripitoisuutta keskimäärin 50 nmol/L. Kun otetaan huomioon myös ruoasta saatava D-vitamiini ja suomalaisten tämän hetken D-vitamiinin veripitoisuus, tällä annoksella lähes jokaisen pitäisi saavuttaa yli 75 nmol/L veren vitamiinitaso ja samalla riski liian suureen annostukseen on olematon.

Johtopäätöksen perustelut ja laajempi kirjoitus löytyy tästä.

Saksofonitutkimus

Amatöörisoittajaksi minulle on ehkä kertynyt tarpeettoman monta saksofonia. Sopraano- ja tenorifoneja on kumpaakin vain yksi, mutta alttoja tällä hetkellä peräti kolme.

Tuorein hankinta on viime heinäkuussa hankittu uusin alttotorvi, johon tutustumisen yhteydessä julkaisin edellisen Youtube-videoni soittamalla Stingin kappaletta Shape of my heart.

Nyt ajattelin luopua yhdestä alttosaksofonista.

Jotta luopuminen olisi tieteentekijälle asianmukaisesti perusteltua, se tulisi tietenkin perustua tutkimukseen. Tässä tapauksessa se tapahtuu vertaamalla noita kolmea torvea mahdollisimman objektiivisesti.

Tututstu tutkimukseen ja osallistu tästä.

Erratum: Kauppatavarana terveys – Selviydy terveysväitteiden viidakossa

Olen luonut jatkuvasti päivittyvän blogikirjoituksen, jossa tuon esille Kauppatavarana terveys – Selviydy terveysväitteiden viidakossa –kirjassa havaitsemani virheet tai epätarkkuudet.

Vaikka kirja on vertaisarvioitu ja olen pyrkinyt erityiseen huolellisuuteen, on selvää, että kirjan laajuuden ja yksityiskohtien suuren määrän vuoksi mukaan voi tulla virheitä, joitakin tutkimushavaintoja voi jäädä huomioimatta tai asia on esitetty niin suppeasti, että tulkinta voi olla epäselvää.

Kuten kirjassani totesin, toivotan asiallisen ja perustellun kritiikin tervetulleeksi, ja ilman muuta korjaan virheet ja puutteet tähän kirjoitukseen sekä myöhemmin kirjan mahdollisiin seuraaviin painoksiin. Pidän tätä tieteentekijän velvollisuutena.

Erratum-kirjoitus löytyy tästä.

Kauppatavarana terveys – Selviydy terveysväitteiden viidakossa

Kirjoitin viime talvena kirjan Kauppatavarana terveys – Selviydy terveysväitteiden viidakossa. Kirjan on kustantanut Minerva kustannus oy ja se on nyt saatavissa Minervan verkkokaupasta sekä kirja- ja verkkokaupoista.

Osa kirjan teemoista on käsitelty aiemmin blogissani mutta valtaosa kirjan sisällöstä on uutta. Aiemmin käsitellyt aiheet ovat kirjaan päivitetty.

Terveyteen liittyvää tutkittua tietoa tuotetaan runsaasti. Tiedon epäluotettavuus on kuitenkin haaste. Terveystiedon käsittely julkisuudessa voi parhaimmillaan vahvistaa terveysviestejä, innostaa ihmisiä etsimään lisätietoa terveysaiheista ja jopa saada aikaan terveyttä edistäviä muutoksia elintavoissa.

Koska terveysviestinnällä on vaikutusta kaikkiin terveyden ja hyvinvoinnin osa-alueisiin aina terveyden edistämisestä ja sairauksien ehkäisystä elämänlaatuun, tarvitsemme oikeaa ja luotettavaa terveystietoa.

Kirjassani arvioin erilaisia suosittuja terveysväitteitä tutkitun tiedon valossa. Analysoin 71 terveysteemaa ja hoitoa ja niihin liittyviä satoja erillisiä terveysväitteitä. Analyysini perustuu tieteellisen kirjallisuuden huolelliseen arviointiin.

Kirjassa lainatut terveysväitteet ovat todellisia. Olen halunnut pitää väitteet anonyymeinä, sillä tavoitteenani ei ole arvioida ihmisiä vaan terveysväitteitä.

Tavoitteenani on myös pohtia tutkimukseen ja terveysväitteisiin liittyviä ilmiöitä. Miksi terveyttä koskevat erikoiset väitteet ovat niin suosittuja? Millä tavalla oma tulkintamme tiedosta syntyy? Mikä selittää virheellisten terveysuskomusten syntymistä? Miten tiede toimii?

Haluan myös välittää oman kokemukseni kolmenkymmenen vuoden ajalta lääkärinä ja tutkijana sekä reilun viiden vuoden ajalta tutkitun terveystiedon yleistajuistajana.

Tavoitteenani on kannustaa oman arkijärjen tehokkaampaan käyttämiseen sekä kriittisen lukutaidon kehittämiseen.

Tavoitteenani on myös, että kirjan luettuaan lukija kokee ymmärtävänsä hieman paremmin terveysväitteiden luotettavuutta, terveystiedon käsittelyn ilmiöitä, motiiveja, harhoja, keskustelun haasteita sekä terveysviestinnän ilmiöitä.

Tiedän jo ennakolta, että kirjani synnyttää kysymyksen, miten saatan olettaa olevani kaikkien tässä kirjassa käsittelemieni lukuisten ilmiöiden ja hoitojen asiantuntija. En oleta sellaista. Pidän sen sijaan itseäni tutkitun terveystiedon hakemisen ja analysoinnin asiantuntijana.

Kirjassa esittämäni tulkinnat perustuvat olemassa olevaan tieteelliseen tietoon eivätkä omaan kokemukseeni erilaisten hoitojen antajana. Ei tietenkään ole tarpeen olla tarjoamassa itse noita lukuisia hoitoja voidakseen analysoida niihin liittyvää tutkimusnäyttöä.

Kirja ei ole täydellisesti viitteistetty tieteellinen kirjoitus, vaan pyrkimyksenä on yleistajuistaa tutkittua tietoa. Terveysväitteiden käsittelyn osalta lähteet (568 kpl) on kuitenkin sisällytetty mahdollisimman kattavasti, joskin ne painottuvat tutkimuskoosteisiin aiheiden suuren määrän vuoksi.

Vaikka olen toiminut lääkärinä ja tutkijana jo pitkään, en perusta väitteitäni omiin kokemuksiini potilastyöstä, vaan tulkinta perustuu vain ja ainoastaan julkaistuun tietoon. Omilla mielipiteilläni ei ole merkitystä asian käsittelyn kannalta.

Kirjan sisällön on vertaisarvioinut kolme eri alan asiantuntijaa. Vastuu kirjan tietojen oikeellisuudesta on silti kokonaan minulla. Vaikka olen pyrkinyt tuomaan esiin mahdollisimman neutraalin tulkinnan, on mahdollista, että mukana on virheellisiäkin yksityiskohtia, tai joitakin tutkimushavaintoja on voinut jäädä huomioimatta.

Luotan kuitenkin siihen, että mahdolliset puutteet yksityiskohdissa eivät vaikuta kunkin teeman pääviestiin. Tutkijalle luonteenomaisesti suhtaudun kriittisesti omiin kirjoituksiini. Toivotan asiallisen ja perustellun kritiikin tervetulleeksi, ja olen valmis korjaamaan havaitut puutteet verkkosivuillani sekä kirjan mahdollisiin seuraaviin painoksiin.

Tämän tavoitteen mukaisesti julkaisen blogissani erikseen ns. erratum-kirjoituksen, johon koostan kaikki havaitut ja perustellut virheet kirjassa.

Kirjan sisällysluettelo on alla kuvina.