Homeopaattinen mullistava syöpätutkimus osoittautui manipuloiduksi

Kirjoittajat: Juhani Knuuti ja Viktor Weisshäupl

Ryhmä lääkäreitä Itävallassa on vuosia kampanjoinut sitä vastaan, että Itävallan Lääkäriliitto ja terveysministeriö tukevat pseudolääketiedettä, mm. homeopatiaa eli vain lumevaikutuksen omaavaa hoitoa. Itävallan lääkäriliitto nimittäin myöntää tutkintotodistuksia mm. homeopatiasta ja antroposofisestä lääketieteestä.

Mikäli homeopatia ei ole vielä tuttua, voit lukea aiheesta tässä ja tässä. Yhteenvetona voi todeta, että sen lisäksi, että koko homeopatian idea on älytön ja epäuskottava, laajojen tutkimusten mukaan homeopatian teho ei eroa lumehoidosta.

Mullistava tutkimusnäyttö homeopatiasta vaikea-asteiseen syöpään

Uusin kuvio homeopatian puolustamisessa on vuonna 2020 The Oncologist -lehdessä julkaistu satunnaistettu ja sokkoutettu ja lumekontrolloitu monikeskustutkimus, jossa 150 ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavaa potilasta satunnaistettiin saamaan homeopaattista tai lumehoitoa normaalin lääketieteellisen hoidon ohessa.

Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä on hankala hoidettava ja ennuste ei ole yleisesti hyvä. Kaikki tutkimuspotilaat saivat lääketieteellisen hoidon. Potilaat jaettiin kolmeen ryhmään: 51 potilasta sai räätälöityä homeopaattista hoitoa ja 47 potilasta lumehoitoa lääketieteellisen hoidon ohessa. Loput 52 potilasta eivät saaneet mitään lisähoitoa.

Seuranta-aika oli noin 2 vuotta. Tutkimuksessa mitattiin elämänlaatua ja kuolleisuutta.

Tutkijat raportoivat, että homeopatiaryhmässä elämänlaatu oli parempi ja että kuolleisuus oli pienempi kuin kahdessa muussa ryhmässä tilastollisesti merkitsevästi.

Olisiko nyt lopulta saatu vakuuttavaa näyttöä homeopatian hyödystä syövän hoidossa?

Vaikka potilaiden määrä oli tutkimuksessa melko pieni, artikkelin perusteella tutkimus on toteutettu juuri niin kuin pitääkin eli homeopaattinen hoito räätälöitiin yksilöllisesti mutta vaihdettiin sokkoutetusti lumehoidoksi puolelta potilaista, jotka saivat oheishoitoa.

Tätä koeasetelmaa olen itsekin tarjonnut homeopaateille mutta sen on väitetty olevan mahdotonta. Nyt siis kuitenkin oli. Kaikki siis hyvin tähän saakka.

Mutta kun tarkemmin tutustuu tutkimukseen, epäilyt heräävät. Potilailla oli pitkälle edennyt (luokka IV) ei-pienisoluinen keuhkosyöpä. Tällaisten potilaiden ennuste on heikko.

Se myös näkyy eloonjäämisen mediaaniajassa, joka oli lumeryhmässä 257 päivää ja verrokkiryhmässä 228 päivää. Kahden vuoden seuranta-ajan lopussa vain reilut 20% lumeryhmästä oli elossa. Verrokkiryhmässä vastaava luku oli reilut 10%.

Kun potilaat saivat tutkimuksessa homeopaattista hoitoa muun hoidon lisänä, heidän elonjäämisen mediaani oli peräti 435 päivää eli yli 200 päivää pidempi kuin lumeryhmässä. Lisäksi liki puolet homeopatiaryhmässä oli elossa vielä seuranta-ajan lopussakin.

Tällainen tulos olisi mullistava tämän syövän hoidossa. Se on jopa niin mullistava, että toimiessaan se muuttaisi kyseisen syövän hoidon kokonaan.

Olisi toki hienoa, jos homeopatialla olisi tällainen teho. Koska kuitenkin tiedämme, että aikaisemmissa lukuisissa tutkimuksissa tällaista uskomatonta tehoa tai edes vähäisempääkään tehoa ei ole todettu, herää vahva epäily tutkimuksen luotettavuudesta.

Eettiset näkökulmat tutkimuksesta

EASAC (European Academies Science Advisory Council) antoi vuonna 2017 lausunnon, jossa todettiin, että homeopatian 1) vaikutusmekanismi on täysin ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa eikä ole uskottava ja että 2) aikaisemman tutkimusnäytön perusteella ei ole yhtään sairautta, jossa homeopatia olisi lumehoitoa tehokkaampaa mutta riski joko epäsuoraan haittaan (muu hoito viivästyy tai jää saamatta) tai tuotteiden suoraan haittaan on olemassa.

World Medical Association on todennut etiikan käsikirjassaan, että ihmisillä tehtävä lääketieteellinen tutkimus täytyy perustua tieteelliseen oikeutukseen. Tämän kannan tavoitteena on jättää tekemättä tutkimukset, jotka ovat metodisesti riittämättömiä, tieteellisesti perustelemattomia tai tuottavat tietoa jolla ei ole merkitystä.

Nyt käsitellyssä tutkimuksessa homeopaattinen hoito tai lumehoito annettiin muun normaalin lääketieteellisen hoidon ohessa eikä sen sijaan. Tämän perusteella ilmeisesti tutkimus katsottiin eettisesti hyväksyttäväksi, vaikka merkittäviä tieteellisiä edistysaskeleita ei ollut odotettavissa aikaisemman tutkimusnäytön perusteella.

Liian hyvää ollakseen totta

Artikkelin julkaisemisen jälkeen saksalaisen INH:n (Informationsnetzwerk Homöopathie) ja itävaltalaisen IWM:n (Initiative Wissenschaftliche Medizin) työryhmä tutki sitä. Tämä toi esiin monia kyseenalaisia seikkoja.

Keväällä 2021 työryhmä julkaisi tulokset INH:n ja IWM:n verkkosivuilla, lähetti yhteenvedon tuloksistaan kaikille tutkimuksen tekijöille, Wienin lääketieteelliselle yliopistolle ja ”Letter to the Editor” -kirjeen The Oncologist-lehteen, jossa vaadittiin artikkelin peruuttamista.

Tekijät eivät vastanneet, eikä lehti reagoinut. Ainoastaan Wienin lääketieteellisen yliopiston tutkimusrehtori (koulutukseltaan diplomi-insinööri) otti  asian vakavasti ja pani vireille riippumattoman tutkimuksen Itävallan tieteellisen integriteetin laitoksessa (ÖAWI). ÖAWI päätyi johtopäätökseen, että tutkimus ei ole uskottava vaan, että dataa on manipuloitu ja muokattu halutun tuloksen saamiseksi.

ÖAWI ei julkaise tuloksia konkreettisesti ja avoimesti verkossa, vaan ilman yksityiskohtia 2 vuotta tutkimusten jälkeen. Dokumentit ovat luottamuksellisia. Tarkemmin tutkimuksen lukuisia ongelmia on käsitelty tässä, tässä ja tässä kirjoituksessa. Joitain osia raportista löytyy mm. tästä saksankielisestä artikkelista.

Profil-lehden tiedetoimittaja Alwin Schönberger siteraa ÖAWI:n yhteenvetoa mm. seuraavasti:

• Tutkimuksessa on lukuisia tieteellisen käytännön rikkomuksia, joiden perusteella julkaisu ei anna luotettavaa tietoa. Lukuisat potilaiden sulkemiset pois tutkimuksesta tutkimuksen aikana ja sen jälkeen on jätetty mainitsematta julkaisussa ja viittaavat datan manipulointiin. Esimerkiksi raskaus ja muiden lääkkeiden käyttö eivät tällaisessa tutkimuksessa voisi olla yleisiä ja rationaalisia poissulkukriteereitä.
• Kuolemansairaiden potilaiden kerrotaan raportoineen huomattavasti korkeammasta elämänlaadusta kuin väestössä keskimäärin. ”Erittäin epätodennäköistä”, ÖAWI arvioi.
• Erityisen silmiinpistäviä olivat kyselylomakkeet, jotka sisälsivät poikkeuksetta kaikissa luokissa yksinomaan huippupisteitä. Asteikolla yhdestä neljään oli aina merkitty vain paras, ja yleinen vointi arvioitiin jatkuvasti ”erinomaiseksi”.
• Elämänlaatu ei korreloinut elinajan kanssa. Jopa ihmiset, jotka antoivat parhaita pisteitä voinnistaan, kuolivat pian sen jälkeen. Yllättäen tällainen korrelaatio elämänlaadun ja elinajan välillä puuttui vain homeopatiaryhmästä, kun taas lumelääkeryhmässä nämä kaksi tekijää korreloivat hyvin.
• Tutkimusraportissa ainoastaan ensimmäisen ja viimeisen kuuden kuukauden aikana homeopatia oli lumelääkettä parempi (ja johti pidempään elämään), mutta ei niiden välissä. Tämä tarkoittaisi, että homeopaattinen hoito toimi kuusi kuukautta, sitten ei koko vuoteen, sitten taas kuusi kuukautta. Tutkijoiden kommentti: ”Tämä on erittäin epätodennäköistä, mutta nämä luvut sopivat yhteen tietojen valikoivan poistamisen kanssa.”
• Alussa tutkimukseen otettiin mukaan 13 potilasta, jotka yksinkertaisesti katosivat lopussa – heidän olemassaolonsa voidaan rekonstruoida vain alkuperäisistä tiedoista, eivätkä he yksinkertaisesti näy julkaistussa tutkimuksessa.

Tieteellisen lehden reagointi

Lopulta The Oncologist -lehti julkaisi varoituksen: „In August 2022, the journal editors received credible information from the Austrian Agency for Research Integrity about potential data falsification and data manipulation in this article. While The Oncologist editorial team investigates and communicates with the corresponding author, the editors are publishing this Expression of Concern to alert readers that, pending the outcome and review of a full investigation, the research results presented may not be reliable.“

Tänä päivänä artikkeli on edelleen kuitenkin luettavissa verkossa. Homeopaatit ovat toistuvasti mainostaneet tällä tutkimuksella homeopatian tieteellistä pohjaa ja tehoa myös syöpään. Vastaavia väitteitä on esitetty myös Suomessa.

Tieteellisten lehtien hitaus ja vastahakoisuus peruuttaa julkaisuja on hämmentävää

Tieteellisten artikkelien vertaisarviointi on tunnetusti altis virheille ja arvioinnin laatu vaihtelee paljon. Ei siis ole yllättävää, että huonolaatuinen tai jopa huijattu artikkeli läpäisee tämän seulan.

Voisi kuitenkin kuvitella, että tieteellisillä lehdillä olisi suuri motivaatio vetää pois selkeät huijaukset. Näin ei kuitenkaan ole.

Elisabeth Bik on vuosia paljastanut selviä huijauksia ja kuvamanipulaatioita tieteellisissä julkaisuissa. Olen aiemmin kirjoittanut hänen toiminnastaan. Valtaosa hänen paljastamistaan selkeistä huijauksista ei ole johtanut artikkelien poistamiseen.

Toki on myös myönteisiä esimerkkejä. Nature-lehti peruutti artikkelin, kun kävi muun muassa ilmi, että lääketutkimuksessa oli käytetty niin suuria laimennuksia, että tuotteessa ei voinut olla vaikuttavia ainemolekyylejä. Tässä tapauksessa laimennuksen voidaan sanoa olleen ”homeopaattinen”.

Aika näyttää, poistuuko tämä nyt käsitelty manipuloitu homeopatia-”tutkimus” The Oncologist –lehdestä.

————

Toinen kirjoittajista Viktor Weisshäupl on Wienissä Itävallassa asuva anestesialääkäri, joka opiskeli ja kouluttautui erikoislääkäriksi Oulussa.

Advertisement

Tiedebarometri 2022: Suomi on edelleen luottamusyhteiskunta

Joka kolmas vuosi toteutettava tiedebarometri on jälleen julkaistu. Se antaa mielenkiintoista pohdittavaa suomalaisten suhteesta tieteeseen. Tässä kirjoituksessa tuon esiin muutaman kiinnostavan havainnon. Tarkemman analyysin teen tuonnempana.

Kirjoitus löytyy Tästä.

Miksi asiantuntijoiden tulkinnat eroavat?

Viime päivinä on erityisen selvästi tullut esiin ilmiö, jossa asiantuntijoiden ja asiantuntijaorganisaatioiden esittämät kannat epidemiaan liittyen eroavat huomattavasti toisistaan.

Tällä hetkellä suurimmat erot ovat olleet sinä, millä tavalla omikronin leviämiseen liittyviä haittoja tulisi torjua. Tulisiko koulut sulkea? Tulisiko oireettomia lapsia testata rutiininomaisesti pari kertaa viikossa? Jos koululuokassa on yksi tartunta, pitäisikö koko luokka pistää karanteeniin?

Aikaisemmin vastaava tilanne oli maskien kanssa. Sitä ennen erilaisten sulkutoimien merkityksestä.

Saatavilla oleva tutkittu tieto on kaikille asiantuntijoille sama. Miten heidän kantansa voi erota noin paljon?

Kirjoituksen voi lukea tästä.

Rahoittaako Suomen Akatemia huonoa tiedettä?

Viimeisen viikon aikana mediassa on esitetty monia kannanottoja, joissa on kyseenalaistettu Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä tietyille esiin nostetuille hankkeille. Ideana kannanotoissa lienee ”turhien” hankkeiden karsinta Akatemian rahoituksen uhkaavan vähenemisen vuoksi.

Kyseenalaistuksen perusteena on ollut vain hankkeen otsikko ja mahdollisesti sen julkinen kuvaus. Itse hankesuunnitelmat eivät ole julkisesti saatavilla.

Tosiasia on kuitenkin, että edes ammatikseen tiedettä tekevän on mahdotonta arvioida hankkeiden mielekkyyttä tieteenalan ulkopuolelta. Ja etenkään vain otsikon ja tiivistelmän perusteella.

Itselläni on lähes 30 vuoden kokemus ammattitutkijana. Olen ollut myös 6 vuotta Suomen Akatemian toimikunnan jäsen ja mukana lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä tiedearvioinneissa.

Tietäen Akatemian valintaprosessin ulkopuolisine vertaisarviointeineen ja erittäin kovan kilpailun jokaisen tieteenalan sisällä, en rohkenisi väittää jokin tietyn rahoitetun hankkeen olevan sellainen, että sitä ei olisi pitänyt rahoittaa.

Tällaista itsekriittisyyttä ei näytä kuitenkaan löytyvän tietyiltä somevaikuttajilta ja journalisteilta.

Hankkeiden arviointiprosessi

Hankkeet arvioidaan kansainvälisten vertaisarvioijien toimesta, jonka jälkeen kyseisen aiheen asiantuntijoista kostuva paneeli järjestää hankkeet paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen kunkin toimikunnan jäsenet arvioivat hankkeita ja asettavat eri paneelien aikaisemmin arvioimat hankkeet keskinäiseen järjestykseen.

Lopulta rahoitus myönnetään vain 14 prosentille hakemuksista.

Systeemi ei ole tietenkään täydellinen ja virheetön. Mutta olen oman kokemukseni perusteella kyllä vakuuttunut, että rahoituksen saaneet hankkeet ovat varmasti rahoituksensa ansainneet. Ongelmana on enemmänkin se, että liian moni erinomainen hanke jää ilman rahoitusta.

Onko hankkeiden kritisointi merkki tieteen politisoitumisesta?

Totta kai politiikka vaikuttaa tieteeseen, sillä tiede ei elä irti todellisuudesta.

Selvimmin tämä näkyy toimikuntien keskinäisessä rahanjaossa, jossa noudatetaan tiedepoliittisia historiallisia päätöksiä eikä välttämättä esimerkiksi tieteenalojen kansainvälistä tasoa. Lisäksi ylhäältä päin ohjatut ohjelmat syntyvät (tiede)poliittisen prosessin seurauksena.

Nyt nousseen kritiikin kohteena näyttäisi olevan etenkin Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan alaan kuuluvat päätökset, etenkin monikulttuurisuuteen ja naistutkimukseen liittyvät hankkeet.

Ei voi välttyä ajatukselta, että kritiikin kohteeksi ovat valikoituneet tieteenalat, jotka ovat muutenkin olleet poliittisesti kyseenalaistamisen kohteena.

Jotkut alat ovat helpommin kritisoitavissa kuin toiset

Väitän, että otsikon perusteella kritisointi on helppoa tietyillä tieteenaloilla mutta paljon vaikeampaa toisilla. Asiaa voi konkretisoida parilla esimerkillä. Kannattaisiko mielestäsi kahta seuraavaa hanketta rahoittaa?

Valoaktiiviset proteiinihäkki-biohybridit valolla indusoitaviin sovellutuksiin

Inertiaalisen välin turbulenssi magneettisissa pilvissä

Nämä ovat saaneet rahoituksen viimeisimmässä haussa. Itse kyllä luotan, että ne ovat erinomaisia hankkeita ja ilman muuta rahoituksensa ansainneet.

Mutta millä perusteella arvioit kyseiset hankkeet hyviksi tai huonoiksi? Luonnontieteen ja monen muun tieteenalan hankkeita on itsestään selvästi mahdoton arvioida julkisen kuvauksen perusteella.

Voidaan perustellusti kysyä, miten jotkut kuvittelevat voivansa arvioida nyt julkisuudessa kritisoituja hankkeita ilman asiantuntijuutta ja yksityiskohtaista tietoa hankkeesta ja sen merkityksestä?

Tieteen tulee olla politiikasta riippumatonta

Tieteen yksittäiset rahoituspäätökset tulee olla politiikasta riippumattomia. Koska tiedettä rahoitetaan suurelta osin julkisella rahoituksella, emme mahda sille mitään, että poliittinen ohjaus vaikuttaa eri tieteenalojen painotuksiin rahoituksessa ja suuriin linjauksiin.

Liiallisella poliittisella ohjauksella on kuitenkin varjopuolensa. Perustutkimus on kaiken uuden tiedon perusta. Liiallinen rahoituksen ohjaaminen soveltavaan tutkimukseen, josta ”pikavoitot” ovat todennäköisempiä, johtaa ajan kuluessa tieteen pohjan pettämiseen.

Perustutkimuksen tavoite on tuottaa uusia havaintoja ja uutta tietoa, joilla on sinänsä itseisarvonsa. Perustutkimuksen tulokset ovat niitä, joiden päälle myös soveltava tutkimus rakentuu.

Poliittinen vaikuttaminen siihen, mikä on tieteenalojen sisällä hyvää tiedettä ja mikä ei, on moneen kertaan todettu olevan tuhoon tuomittu tie. Tutkijalähtöinen tutkimus on luontaisesti uudistuvaa silloin, kun se perustuu kilpailuun ja kansainväliseen arviointiin. Tieteen merkittävimmät keksinnöt ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, joita ei ole voitu etukäteen ennustaa.

Korona vei ja tiede vikisi?

Kirjoittajat: Juhani Knuuti ja Pekka Louhiala

Keväällä 2020 julkaistiin arvovaltaisessa New England Journal of Medicine -lehdessä tutkimus, jossa oli mukana 53 uutta lääkettä saanutta potilasta, mutta ei yhtään lumehoitoa tai standardihoitoa saanutta verrokkia.

Tutkimus oli lääkeyhtiön sponsoroima, ja kaksi yhtiön palveluksessa olevaa henkilöä avusti artikkelin kirjoittamisessa. Kaikkiaan nimettyjä kirjoittajia oli 56 eli enemmän kuin tutkimuspotilaita. Tulokset olivat tutkitun lääkkeen osalta alustavasti myönteisiä.

Jokainen tieteelliseen tutkimukseen vähänkin perehtynyt näkee tutkimuksessa epäilyttäviä piirteitä.

Mistä tiedetään, että potilaat hyötyivät hoidosta, kun verrokkeja ei ollut? Millä tavoin tutkimuksen sponsori vaikutti tutkimuksen kulkuun ja raportointiin? Miksi kirjoittajia oli niin paljon ja täyttivätkö he kaikki todellakin ne yleisesti hyväksytyt kirjoittajuuden kriteerit, joita lääketieteellisessä julkaisutoiminnassa sovelletaan?

Mainittu tutkimus on vain yksi esimerkki siitä, miten meneillään oleva koronaviruspandemia on vaikuttanut tieteelliseen tutkimukseen ja julkaisutoimintaan.

On selvää, että New England Journal of Medicine -huippulehti ei olisi normaalitilanteessa julkaissut artikkelia sen ilmeisten puutteiden takia.

Tieteelliset lehdet täyttyivät huonolaatuisista koronatutkimuksista

Sama ilmiö näkyi laajasti muissakin tieteellisissä lehdissä. Koska pandemia oli päällä ja paine saada tietoa mahdollisesti tehoavista hoidoista oli suuri, tieteelliset lehdet täyttyivät koronatutkimuksista.

Toisen lääketieteellisen huippulehden The Lancetin toimittajat kertoivat syyskuussa, että lehteen tarjottujen artikkeleiden määrä jopa viisinkertaistui pandemian aikana.

Ruotsalainen lääkäri Henrik Sjövall arveli alkukesällä, että ehkä 90% jo julkaistuista koronatutkimuksista ei olisi normaalioloissa päässyt toimituksista edes vertaisarviointiin.

Koska kynnys julkaista huonolaatuisia koronatutkimuksia madaltui, muiden teemojen tutkimuksia oli vaikea saada julkaistua.

Toisaalta tieteen voima tuli todistettua

Toisaalta biolääketiede osoitti voimansa siinä, kuinka nopeasti viruksen rakenne, tartuttavuus ja vaarallisuus selvitettiin ja käyttöön saatiin toimivia diagnostisia testejä.

Hoitokokeet ja rokotteiden kehittely aloitettiin varhain, vaikka näiltä osin merkittäviä tuloksia saadaankin vielä odottaa.

Tiedemaailma heräsi siis alkuvuodesta todella nopeasti siihen, että käsillä on historiallisesti ainutlaatuinen tilanne. Reagoinnin tulokset ovat nyt kaikkien havaittavissa ja lähiaikoina on lisäksi tulossa varsinainen tietovyöry.

Käsillä oleva uusi ja iso ongelma johti myös siihen, että tutkimusrahoitusta löytyi yllättävänkin nopeasti. Euroopan unioni on syyskuuhun mennessä rahoittanut koronatutkimusta jo 459 miljoonalla eurolla ja meilläkin Suomen Akatemia ja säätiöt kymmenillä miljoonilla.

Biolääketieteellisen tutkimuksen katvealueet

Myös muut kuin biolääketieteen tutkijat havahtuivat nopeasti siihen, että pandemia on paljon muutakin kuin biolääketieteellinen kysymys. Terveyssosiologian professori Piia Jallinoja kysyikin jo huhtikuussa sosiaalisessa mediassa, että tutkiiko kukaan enää mitään muuta.

Pandemian levitessä huomattiin pian, että sosiaalinen epätasa-arvo korostuu tässäkin taudissa sekä yksittäisen maiden ja kaupunkien sisällä että globaalisti.

Esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja -järjestö havaitsi, että yli puolet Pariisin köyhimmistä oli saanut koronavirustartunnan. Lapset saavat harvoin vakavan infektion, mutta Yhdysvalloissa on havaittu, että valtaosa tautiin kuolleista lapsista on taustaltaan muita kuin valkoihoisia.

Muitakin tieteen lieveilmiöitä on tullut esiin pandemian aikana

Koronaan liittyvä tutkimusaktiivuus on tuonut mukanaan monia lieveilmiöitä, joista alussa kuvattu julkaisukynnyksen madaltuminen on yksi.

Korkeasti arvostetutkin tiedelehdet ovat joutuneet vetämään pois artikkeleita, kun niissä on havaittu vakavia puutteita, jotka ovat johtuneet hätiköinnistä tutkimuksessa tai julkaisuprosessissa.

Lääketieteelliseen julkaisemiseen liittyvä uusi piirre on myös preprinttien eli esijulkaisujen määrän räjähdysmäinen kasvu. Esijulkaisut ovat vertaisarvioimattomia käsikirjoituksia, jotka on tarkoitettu muiden tutkijoiden kommentoitaviksi.

Koska esijulkaisukanavat ovat avoimia kaikille, alustavista tuloksista tehtiin mediassa nopeita virheellisiksi osoittautuneita johtopäätöksiä. Esijulkaiseminen on ollut pitkään tavallista esimerkiksi fysiikassa, mutta lääketieteellisten tulosten liian varhainen soveltaminen voi olla vaarallista.

Riskejä liittyy myös koronarokotteen kehittämiseen. Kiire on kova, ja kyse on myös isoista rahoista. Tavanomaisten prosessien nopeuttaminen voi kuitenkin johtaa siihen, että rokotteen teho ei ole riittävä tai sillä on haittoja, jotka olisivat tulleet esille ilman kiirehtimistä. Näyttää kuitenkin siltä, että muualla kuin Venäjällä ei ole oikotietä rokotetestauksessa käytetty.

Tutkimusten keskittyminen koronaepidemian biologiaan ja sen psykologisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin on ymmärrettävää, mutta merkitsee samalla sitä, että monta muuta, kenties pidemmällä ajalla merkittävämpääkin asiaa jää samalla tutkimatta.

———————–

Kirjoittajat: Pekka Louhiala, Lääketieteen filosofian ja etiikan professori, Tampereen yliopisto

Juhani Knuuti, professori, ylilääkäri, Turun yliopisto ja Tyks

Erratum: Kauppatavarana terveys – Selviydy terveysväitteiden viidakossa

Olen luonut jatkuvasti päivittyvän blogikirjoituksen, jossa tuon esille Kauppatavarana terveys – Selviydy terveysväitteiden viidakossa –kirjassa havaitsemani virheet tai epätarkkuudet.

Vaikka kirja on vertaisarvioitu ja olen pyrkinyt erityiseen huolellisuuteen, on selvää, että kirjan laajuuden ja yksityiskohtien suuren määrän vuoksi mukaan voi tulla virheitä, joitakin tutkimushavaintoja voi jäädä huomioimatta tai asia on esitetty niin suppeasti, että tulkinta voi olla epäselvää.

Kuten kirjassani totesin, toivotan asiallisen ja perustellun kritiikin tervetulleeksi, ja ilman muuta korjaan virheet ja puutteet tähän kirjoitukseen sekä myöhemmin kirjan mahdollisiin seuraaviin painoksiin. Pidän tätä tieteentekijän velvollisuutena.

Erratum-kirjoitus löytyy tästä.

Kriittisen keskustelun haasteet: Osa 3

Argumentointi on perustelua, jolla kuulija tai lukija pyritään saamaan jonkin asian puolelle tai sitä vastaan.

Argumenttivirheiden tunnistaminen helpottaa olennaisesti keskustelua mutta niiden opetteleminen ei vielä opeta taitavaksi argumentoijaksi. Tosin niiden tuntemisestakaan ole hyötyä, jollet tiedä miten niistä selviät.

Tässä neliosaisessa kirjoitussarjassa käsittelen tavallisimmat argumentaation haasteet. Kolmannessa osassa käsittelen 4 seuraavaa yleistä keskustelun haastetta.

Kolmas osa löytyy tästä.

Tiedebarometri 2019 kertoo, että tieteeseen luotetaan yhä enemmän, mutta…..

Voidaan havaita, että Suomessa edelleen 930 000 yli 15-vuotiasta luottaa homeopatiaan. Väitteen ”Ns. kansanparantajat omaavat tietoja ja taitoja, joita lääketieteellä ei ole” kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä on 1,7 miljoonaa aikuista suomalaista.

Vuoden 2019 tiedebarometri julkaistiin tänään. Barometri mittaa suomalaisten käsityksiä tieteestä, Suomen tieteen merkityksestä, luotettavuudesta ja tehokkuudesta.

Pikainen katsaus uuteen barometriin terveysnäkökulmasta tässä

Vastalääkettä

Antidootti tarkoittaa vastalääkettä. Antidootti-portaali on siis vastalääke huuhaalle ja perusteettomille terveysväitteille.

Terveystietoa on netissä tarjolla aivan varmasti riittävästi mutta se on pirtoutuneena lukuisissa blogeissa ja verkkolehdissä. Toinen suuri ongelma on se, että kirjoitusten sisällön laatua on vaikea arvioida.

Antidootti-portaalin tavoite on koota yhteen kaikki asiallista ja tutkittua terveystietoa välittävät suomalaiset kirjoittajat. Tavoitteena on tarjota yksi luukku, josta kuka tahansa voi hakea luotettavaa ja laadukasta tietoa terveyskysymyksistä.

Antidootti-portaali avattiin 8.1. 2017. Nyt avaamisesta on kulunut vajaa viikko ja se on jo nyt osoittautunut suosituksi. Antidootissa on jo käynyt yli 14 000 eri vierailijaa ja sivuja on klikkailtu yli 300 000 kertaa.

Portaalissa on jo nyt 16 kirjoittajaa ja satoja artikkeleita, joista voi hakea tietoa hakukoneella. Antidootista voi hyvinkin tulla merkittävä toimija some-maailmassa tutkitun terveystiedon jakajana. Alustavan palautteen perusteella Antidootti tulee kyllä tarpeeseen.

Antidootti-portaaliin voivat liittyä kirjoittajat, jotka tuottavat perusteltua ja asiallista tutkittua terveystietoa ja jotka sitoutuvat Antidootin sääntöihin. Säännöt löytyvät portaalin sivuilta. Antidootissa ei ole keskustelupalstaa. Keskustelut tapahtuvat edelleen kunkin kirjoittajan omilla sivuilla kuten tähänkin saakka.

Antidootti päivittyy automaattisesti

Portaalin etusivulle ilmaantuu automaattisesti kunkin kirjoittajan tuorein julkaisu. Itse teksti kokonaisuudessaan ei kopioidu portaaliin vaan löytyy edelleen klikkauksen takaa kirjoittajan omilta sivuilta.

Erillisellä alasivulla voi katsoa Antidootti-kirjoittajien kaikkia aikaisempia kirjoituksia. Niitä on jo listauksessa satoja.

Rakennetun hakukoneen avulla voi hakea tietyn avainsanan avulla kaikki ne kirjoitukset, joissa kyseistä avainsanaa on käsitelty. Haku siis rajautuu vain Antidootin kirjoituksiin ja näin haun tulokset voidaan katsoa olevan luotettavampia kuin tavanomainen Google-haku koko netistä.

Jotkut kirjoittajat toimivat vain Facebookissa ja mukana on heidän Facebook-sivujen uutisvirta Antidootin alasivulla. Hakutoiminnot eivät ylety Facebook-kirjoituksiin.

Mitä sitten tulevaisuudessa?

Antidootti-portaali on vain viikon vanha ja vasta aivan alkuvaiheessaan. On selvää, että kirjoittajia liittyy lisää ja portaali kehittyy edelleen paljon. Tavoite on myös, että kirjoittajakunta monipuolistuu. Aika näyttää, millä tavalla tämä kehittyy.

Antidootti-portaali ei sinänsä edellytä blogeihin muutoksia kunhan vain blogisti noudattaa sääntöjä. Kuitenkin jo nyt on ennustettavissa, että Antidoottiin liittyminen vaikuttaa myös siihen mitä ja millä tavalla asioita käsitellään blogeissa. Portaalin säännöt ja tavoitteet siis saattavat vaikuttaa myös blogistien toimintaan ajan kanssa terävöittäen tavoitetta tarjota nimenomaan tutkimuksiin perustuvaa tietoa.

Blogi-linkkien ja facebook-uutisten lisäksi suunnitelmissa on rakentaa sivustolle myös linkit potilaille kohdistettuihin tietopalveluihin kuten terveyskirjastoon ja käypä hoito -ohjeisiin. Mahdollisesti myös tulemme tekemään yhteistyötä joidenkin suomalaisen yhdistyksen kanssa.

Sairauksien ehkäisy ei ole seksikästä

Tavoitteena voisi pitää sitä, että jokaista some-huuhastelijaa kohden olisi yksi asiantuntija tarjoamassa tutkitun tiedon mukaista vaihtoehtoa.

http://wp.me/p5NIDo-5ks