Nykylääketiedettä kritisoidaan siitä, että se hoitaa vain oireita tai sairauksiin puututaan liian myöhään. Kun sitten sairauksien syntymiseen pyritään ennalta puuttumaan, sanotaan sen olevan medikalisaatiota.
Terveysväittämät
Lumevaikutus
”Lumevaikutus ei ole pelkästään kuviteltuja vaikutuksia vaan todellisia muutoksia aivojen kemiassa.”
HPV-rokotus, hyödyllinen vai vaarallinen?
WHO: ”Ilman todisteita olevat rokotteiden haittavaikutusväitteet voivat johtaa todelliseen vahinkoon, kun tehokkaista ja turvallisia rokotteita ei käytetä.”
http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/hpv-rokotus-hyodyllinen-vai-vaarallinen/
Dieetti haussa
Näin joulun jälkeen itse kullekin on saattanut kertyä jokunen kilo lisää painoa. Uuden pakollisen tammikuun kuntosalikortin lisäksi on siis varmaan syytä aloittaa jonkinlainen dieetti. Nykypäivänä ei enää luoteta käytännön järkeen dieetin osalta. Ehkä on liian yksinkertaista ajatella, että vähentämällä herkkujen syöntiä ja liikkumalla hieman lisää tilanne korjaantuisi itsestään. Tilanteen korjaamiseen tarvitaan yleensä muotidieetti.
Koskaan tilanne ei ole ollut niin hyvä, kuin se on tänään. Dieettejä on kymmenittäin ja jokainen lupaa todella nopean ja pysyvän painon pudotuksen. Koska elämme individualismin kulta-aikaa, luonnollisesti jokaiselle löytyy yksilöllinen dieetti.
Internet on pohjaton dieettien laari. Muutamassa minuutissa löysin mm. seuraavat: 5:2-dieetti, Atkinsin dieetti, Best Life –dieetti, Cambridge-dieetti, Dean Ornish –dieetti, GI-dieetti, Hiivaton dieetti, Kolmen tunnin dieetti, L.A. Shape –dieetti, Lantio-reisidieetti, Mehudieetti, New York –dieetti, Pellinki-dieetti, Ph-dieetti, Sairaaladieetti, Scarsdale-dieetti, Scentsational-tuoksudieetti, Slim-Fast, South Beach –dieetti, Super-Jutan dieetti, Supermarket-dieetti, Uusi Beverly Hills –dieetti, kaalikeittodieetti, Paleo-dieetti, Pariisilainen dieetti, Välimeren ruokavalio, Vatsalihakset esiin –dieetti, Vegetarismi, Veganismi, Victoria Principalin bikinidieetti, Vähähiilihydraattinen dieetti, Yksi Muutos –dieetti ja Zone-dieetti.
Mielenkiintoista näissä dieeteissä onkin se, että vaikka ne ovat useimmiten täysin ristiriidassa keskenään, ne kaikki ovat suurenmoisen tehokkaita. Kiloja lähtee nopeasti, jopa 1 kg päivässä. Pikaisesti tarkasteltuna tehokkaimpia ei uskaltaisi jatkaa pitkään, ettei paino lipsahtaisi vahingossa miinuksen puolelle.
Yksi mielenkiintoisista on lentoemännän dieetti. Senhän on oltava tehokas, sillä lentokoneisiin eivät paksukaiset mahdu työskentelemään. Ilahduttavaa oli myös huomata, että SAS, skandinaavinen edistyksellinen lentoyhtiö, oli liittänyt mainoksensa tämän dieettiohjeen alle.
Onhan totta, että lentoyhtiöt ovat ongelmissa lastin painon kanssa. Mikä olisi parempaa kuin langanlaiha henkilökunta ja matkustajat. Mainos on siten perusteltu ja juuri oikeassa paikassa. Mutta, aika haastavalta tuo dieetti vaikutti. Saisi syödä lähinnä greippiä, ehkä hieman kalaa ja kananmunaa. Tosin painoa lähtisi yksi kilo päivässä! Tosin sitten 4 päivän jälkeen pitäisi pitää 30 päivää taukoa. Tutkimuksissa on havaittu, että rajujen nopeiden dieettien jälkeen paino palautuu suurella todennäköisyydellä takaisin, kun ei synny pysyvää muutosta elintapoihin.
Dieetin valinta varmaan myös kertoo ihmisen trendikkyydestä. Pari vuotta sitten kaikki karppasivat mutta kuka enää tänään kehtaisi tunnustaa olevansa tämän vanhanaikaisen dieetin toteuttaja? Pellinki-dieetti on esimerkki ilmiöstä, jossa jokaisen itseoppineen ravintogurun tulee nimetä oma dieetti. Se muistuttaa tavanomaista vähähiilihydraattista dieettiä mutta on höystetty kotimaisilla ruoka-aineilla. Karppaukselle tyypillisesti siinä tulisi syödä runsaasti voita, oliiviöljyä ja kookosrasvaa. Dieetin kerrotaan auttavan korkeaan verenpaineeseen ja veren rasva-arvoihin, masennukseen, uniapneaan, kuorsaukseen, ihottumiin ja tulehduksiin. Pelkästään noiden parantuvien sairauksien sekalainen lista on tunnusmerkillistä perusteettomalle terveysväittämälle. Mitään tutkimuksia tämän dieetin terveysvaikutuksista ei ole esitetty.
pH-dieetissä kehon liikahappamoituminen on terveysongelma, jota pyritään korjaamaan. Sen mukaan nykyinen elintapamme happamoittavat elimistöämme. Se johtaa kymmeniin vaivoihin ja sairauksiin. Happamuutta aiheuttavat kala, liha, munat, juusto, jotkut viljat, sokeri, leivonnaiset sekä kovetetut ruokarasvat ja tavalliset ruokaöljyt. Tätä happamoitumista kumoavat tietenkin emäkset, joita muodostuu raaoista kasviksista, tuoremehuista, vihreistä lehtikasveista, perunasta, juurikasveista sekä marjoista ja hedelmistä. Dieetti ei perustu mihinkään tietoon ja on täysin ristiriidassa fysiologian kanssa. Elimistön ja solujen pH on yksi tarkimmin säädeltyjä suureita. Veren pH on 7,35–7,45. Veressä on useita puskurijärjestelmiä ja lisäksi keuhkot ja munuaiset säätelevät sitä koko ajan. Tämän dieetin keskeinen tavoite onkin myydä kalliita terveystuotteita sillä tätä dieettiä on käytännössä mahdoton toteuttaa ilman erikoisvalmisteita.
Paleo-dieetissa jäljitellään kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden oletettua ruokavaliota. Se perustuu uskomukseen, että geenimme eivät vielä yli kymmenen tuhannen vuoden geneettisistä ja epigeneettisistä muutoksista huolimatta ja vaelluksesta Afrikan savanneilta kylmään pohjolaan ole vielä sopeutuneet viljoihin. On epätodennäköistä, että esi-isämme olisivat viettäneet jatkuvia riistabakkanaaleja tuon ajan kivisillä keihäillä metsästettäessä. Emmehän me oikeasti voi tietää mitä he söivät. Tuohon aikaan odotettu elinikä oli lyhyempi kuin tämänhetkinen oma biologinen ikäni. On todennäköisempää, että he söivät sitä mitä löysivät ja kiinni saivat. Vasta kun maanviljelys keksittiin, väestö alkoi kunnolla kasvaa. Tieteellistä näyttöä siitä, että viljan syöminen ei sopisi ihmiselle, ei ole olemassa. Se, että laktoosin sieto on parempi pohjoisilla alueilla, missä lehmien maito on ollut tärkeä ravinnon lähde, on hyvä esimerkki siitä, miten evoluutio on nopeampi kuin Paleo-kannattajat uskovat.
Osassa dieeteistä nimi on houkutteleva. Kolmen tunnin dieetti ei kuitenkaan tarkoita sitä, että laihtuisi kolmessa tunnissa vaan, että pitäisi syödä kolmen tunnin välein. Tämän dieetin aikana työnteko olisi haastavaa. On varmaan hienoa kertoa ystäville, että noudattaa Scarsdale-dieettiä taikka Scentsational-tuoksudieettiä!
Pariisilainen dieetti on Ilta-sanomien mukaan viime talven hitti. http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288638404927.html Ranskalaisten kehittämän dieetin tavoitteena on muuttaa ruokailutottumuksia lempeästi. Ranskahan, erityisesti Pariisi tunnetaan hyvien viinien ja herkullisen ruoan kotimaana. Dieetissä on kolme vaihetta: Kahvilavaihe, Bistrovaihe ja lopulta Gourmet-vaihe. Perehtymättä tarkemmin tuon viimeisen vaiheen sisältöön, voin uskoa, että useimmat meistä haluaisivat noudattaa sen jotakin muotoa seuraavalla Pariisin matkallaan. Ranskalaisen asiantuntijan mukaan kyseessä on aivan ”uusi lähestymistapa syömiseen”. Tosin siinäkin toimitaan ihan perinteisesti eli ravinto otetaan suun kautta. Aivan kokonaan uusi tapa se siis ei sittenkään ollut.
Tutkimuskooste ravinnosta:
Suolaa, suolaa, kemiallista suolaa
Työmatkalla aamuradiossa toimittaja kertoi suolakokemuksistaan. Hän kertoi, kuinka oli laittanut teollisesti valmistettua kemiallista suolaa veteen ja seurannut sitä. Se ei ollut edes liuennut kunnolla veteen mutta kun oli laittanut kallista Himalajan vuorisuolaa, se oli hetkessä liuennut veteen. Hänen mielestään suolasta tulevat haitat johtuvat siitä, että se on kemiallista ja siitä, että se ei kunnolla imeydy. Keskusteluun liittyi kuuntelija, joka kertoi varmana tosiasiana, että verenpaine ja muut suolaan liitetyt ongelmat johtuvat tosiaan siitä, että se on kemiallisesti valmistettua eikä imeydy kunnolla. Suolan ongelmat poistuvat kun käyttää Himalajan vuorisuolaa.
Toisinaan on mediassa pohdittu sitä, että nykyisin koulussa kiinnostus luonnontieteisiin on vähäistä. Ehkä se selittää myös radiotoimittajan ja hänen kuuntelijansa käsittämättömän tietämättömyyden aivan perustason kemiasta.
Analysoidaanpas hieman noita terveysväitteitä tarkemmin. ”Teollisesti valmistettu kemiallinen suola” eli kaupasta ostamamme tavallinen ruokaruola koostuu yli 98% natriumkloridista (NaCl). Se on siis natriumin ja kloorin suola ja hyvin yleinen luonnonaine, jota esiintyy merivedessä ja myös kallioperässä. Kotoinen ruokasuola valmistetaan tavallisimmin haihduttamalla vesi merivedestä tai louhimalla; ja sitten puhdistamalla siitä pois epäpuhtaudet. Suomessa siihen lisätään jodia, sillä muuten suomalaisille syntyy kilpirauhasen toimintahäiriöitä sillä emme muuten saa tarpeeksi jodia ruoasta.
Ruokasuolaa ei tarvitse valmistaa kemiallisesti sillä sitä on runsain mitoin saatavilla. Mutta on tietysti totta, että ruokasuola on kemiallista. Wikipedian mukaan ”kemia on aineen koostumusta, ominaisuuksia ja muuttumista tutkiva tiede…ja se tutkii pääasiassa alkuaineiden ja niiden muodostamien yhdisteiden, kuten molekyylien, rakennetta ja käyttäytymistä sekä etsii keinoja niiden tunnistamiseksi ja valmistamiseksi.” Mitä muutakaan se voisi olla? Kaikki mitä syömme ja mikä ympäröi meitä on jo määritelmän mukaan kemiallista.
”Teollisesti valmistettu kemiallinen suola ei liuennut veteen.” NaCl liukenee todella hyvin veteen, kuten me meristä tiedämme ja siitä voi tehdä jopa 30% vesiliuoksen ilman ongelmia. Huono liukeneminen ei todellaan voi olla ongelma. Ehkä olisi mielumminkin niin, että ruokasuola, joka maistuisi suolalle mutta ei liukenisi veteen olisikin oikea terveystuote sillä silloinhan liian suurta suolan saantia ei syntyisi.
”Kemiallinen suola ei kunnolla imeydy.” Vedessä suola siis on hyvin liuenneena ja valitettavasti se imeytyy elimistöön todella helposti. Veremme plasma sisältää suolaa varsin runsaasti, ja 0,9% NaCl suolaliuosta voidaan käyttää suoneen annettavana nesteenäkin. Imeytyneenä suolan natrium sekoittuu elimistön natriumiin, jolla on hyvin tarkoin säädelty taso. Ruokasuolan natrium on 100% ihan sitä samaa natriumia, jota ihmisessä on runsaasti. Tämä natrium on ihan sitä samaa natriumia myös muotisuolassa. Ihminen tarvitseekin suolaa ja sen natriumia jatkuvasti. Ongelma on vain se, että sitä saadaan ruoassa helposti liikaa, hyvin tavallisesti yli suositellun ylärajan 6-7 g/vrk. Suolan ongelma ei todellakaan ole sen huonossa imeytymisessä, vaan liian suuressa natriumin saannissa sen mukana.
”Verenpaine ja muut ongelmat liittyvät vain teollisesti valmistettuun kemialliseen suolaan.” Eri lähteistä saadut suolat sisältävät natriumkloridin lisäksi muita suoloja. Näitä voi ostaa usealla nimellä esim. Himalajan vuorisuola, merisuola, ruususuola tai kristallisuola. Näissäkin kuitenkin on 98% ihan sitä samaa NaCl:a. NaCl:n lisäksi nämä sisältävät jonkin verran kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia ja muita louhimisen aikana seokseen sattuneita epäpuhtauksia. Niistä aiheutuva natriumin liikasaanti on ihan samanlainen ongelma kuin normaalissa ruokasuolassa.
Jos joku haluaa uskoa, että tuo 2% muuta kuin NaCl:a on se ratkaisu, uskoo siis, että pienissä määrissä kaliumin ja magnesiumin suoloissa on taikaa. Teelusikallisessa suolaa olisi siis tätä taika-ainetta 1-2 murusen verran. Siinä tapauksessa kannattaa vaihtaa tavallinen ruokasuola jodioituun mineraalisuolaan, jossa on merkittävä osa NaCl:sta korvattu juuri noilla kaliumin ja magnesiumin suoloilla, niin että natriumin määrä on puolittunut. Tuleepa samalla parannettua kaliumin ja magnesiumin saantiaan. Sen hinta on vain murto-osan noista muotisuoloista. Olisiko liian halpaa?
Suolan tulisi olla Suomessa myös jodioituja. Ehkä takavuosien jodinpuutteesta aiheutuneiden kilpirauhassairauksien ajasta on kulunut jo liian kauan eikä kukaan ota asiaa enää vakavasti. Jos kuitenkin jodioimattoman suolan käyttö rajusti yleistyy, struuma tullee taas tutuksi sairaudeksi lääketieteen opiskelijoille. Jo nyt THL on havainnut jodin saannin olevan niukkaa.
Siis vaihtamalla tavallisen ruokasuolan muotisuolaan ei varmasti ole odotettavissa olennaisia terveyshyötyjä. Toki rosan värisen sormisuolan käytöllä voi olla esteettisiä vaikutuksia. Ehkä voi tuntua, että kalliin suolan ripottamisella ruokaansa, satsaa omaan hyvinvointiinsa. Jos on rahaa tuhlattavaksi tällaisiin rituaaleihin, niin mikäs siinä.
Miten toimin kun epäilen terveysväitteen todenperäisyyttä?
Tavallisesti kun luemme jonkin terveysväitteen, jonka todenperäisyyttä epäilemme, emme tee mitään. Kun jättää koko asian huomioimatta, välttää ainakin turhautumisen ja voimattomuuden tunteen.
Olisiko parempi tapa kuitenkin reagoida väitteisiin? Tavallisesti mikä tahansa perätön ja huvittavakin väite voi johtaa suureen samanmielisten liittymisen kuoroon, jossa tyypillisesti ainoastaan taivastellaan eri mieltä olevien tyhmyyttä ja pohditaan mikä salaliitto ja viranomaisten kähmintä onkaan kaiken takana. Olisiko reagointi perusteettomiin terveysväittämiin katsottava suorastaan kansalaisvelvollisuuksi?
Jos terveysväite vaikuttaa epäilyttävältä ja haluaa reagoida siihen, vaikeutena on löytää oikea toimintatapa sillä suora kiistäminen johtaa vain kommenttien sensurointiin ja agressiiviseen käytökseen. Kannattaisiko somessa toimia samalla tavalla kuin nämä perusteettomien terveysväitteiden esittäjät toimivat. Mitäpä, jos kokeilisi joitakin seuraavista keinoista:
1) Kysy miksi tämä väite on kirjoittajalle niin tärkeä? Kun kysymys on viattoman oloinen, väitteen esittäjä saattaa paljastaa jotain niistä syistä miksi on liikkeellä tämän aiheen kanssa. Mahdolliset kirjoittajan salaliittoajatukset tulevat julkisiksi.
2) Pyydä neuvoja kirjoittajalta miten sinun kannattaisi toimia tämän terveyshaasteen kanssa. Yleensä mopo alkaa keulia pahasti tässä vaiheessa sillä harva itseoppinut guru kykenee vastustamaan tuollaista imartelua. Mahdolliset kaupalliset intressit saattavat paljastua.
3) Kysy lisää yksityiskohtia väitteen taustasta. Mihin tutkimukseen väite perustuu? Onko ne julkaistu asiallisissa tieteellisissä lehdissä? Onko väitettä tukevia tutkimuksia useita? Kuinka paljon on tutkimuksia, jotka eivät tue väitettä ja mitä ne ovat? Näillä kysymyksillä testaat kirjoittajan perehtyneisyyttä aiheeseen. Jos kirjoittaja oikeasti on perehtynyt asiaan, sinulle selviää, onko kyseessä tyypillinen tuoreimman tutkimustuloksen raportointi, jossa ikäänkuin koko historiallinen tietomassa olisi mukamas kumoutumassa yhden uuden tutkimuksen perusteella.
4) Ota itse selvää yhdestä keskeisestä väitetystä faktasta. Hae tästä yhdestä aiheesta jokin tuore tieteellinen katsaus, joka on julkaistu arvovaltaisessa tieteellisessä julkaisusarjassa ja tarkista, onko väite ristiriidassa sen kanssa.
Mitä hyötyä sinulle sitten tästä vaivasta voisi olla? Sen lisäksi, että harjoittelee kriittistä ajattelua, oppii itse aiheesta lisää. Koko tämä kommenttiketju kaikkine asiallisine ja omituisine vastauksineen tulee kaikkien tekstiä lukevien nähtäväksi.
Jos terveysväite on perusteeton ja sinua lopuksi syyhyää ottaa pieni erä kirjoittajan kanssa, tee viimeiseksi kommentiksi hyvin lakoninen ja lyhyt yhteenveto kysymyksiisi saaduista puutteellisista ja virheellisistä vastauksista ja totea, että näiden perusteella mielestäsi terveysväite on selvästi virheellinen. Kannattanee sisällyttää kuitenkin omiin kommentteihin vain itse asia-argumentit, eikä ottaa kantaa itse henkilöön.
Mikäli kirjoittaja sensuroi tämän viestisi, tehokkain tapa lienee jakaa tuo alkuperäinen kirjoitus noiden omien kommenttien keralla omassa Twitterissä ja Facebookisssa. Näin hyödynnät Somen voimaa samalla tavoin kuin väitteen esittäjäkin. Tätä väitteen kirjoittaja ei kykene estämään mutta havaitsee sen ja luultavasti reagoi agressiivisen turhautuneesti. Hänellä on luonnollisesti mahdollisuus kommentoida väitteitäsi mutta nyt sinun areenallasi.
Suomeen tarvitaan uusi tutkitun terveystiedon julkaisu
Internet on täynnä terveysaiheista tietoa. Internetin hakukoneet ja sosiaalinen media ovat nopeuttaneet tiedon löydettävyyttä ja kulkua mutta samalla tieto on sirpaloitunut. Tiedon luotettavuuden arvioinnista on tullut käytännössä mahdotonta. Asiantuntijuus on muuttunut niin, että kuka tahansa voi ryhtyä asiantuntijaksi ja esiintyä alan guruna.
Nämä ilmiöt ovat tuoneet suuren haasteen sekä näyttöön perustuvan tiedon hakijoille, toimittajille että myös päättäjille, joiden päätöksenteon tulisi perustua tutkittuun tietoon. Tämä ongelma koskee erityisesti terveysviestintää, jossa tiedon tuottajia on runsaasti ja heillä hyvin erilaisia tavoitteita.
Terveyspalveluiden taloudellinen merkitys voi olla toimijoille suuri. Terveyskysymykset ovat yksi väestöä laajasti kiinnostavia aiheita. Kuitenkin nykyisessä viestintäympäristössä tutkittuun näyttöön perustuva tieto hukkuu valtavaan uutisvirtaan.
Media luo uutisia tiedottamalla yksittäisistä tutkimuslöydöksistä, joiden ajatellaan olevan jollain tavalla mullistavia. Lisäksi voidaan hakea kärjistyksiä ja keinotekoisia kiistanaiheita sellaisissakin asioissa, missä objektiivisen näyttöön perustuvan tiedon perusteella ei kiistaa välttämättä olisikaan. Tämä toimintamalli hakea jokaiseen kysymykseen vastapuolet on sinänsä oikea, mutta ei auta objektiivisen tiedon syntymistä silloin, kun se tehdään huomioimatta vastapuolien asiantuntemuksen tasoa taikka sidonnaisuuksia.
Näiden ilmiöiden vuoksi uskottavan, vaikuttavan ja tieteelliseen näyttöön perustuvan terveystiedon viestintä vaatii uudenlaista toimintamallia. Viestinnän tulisi perustua seuraaviin ominaisuuksiin: Palvelun tulee a) olla käyttäjälleen ilmainen, b) perustua sähköiseen julkaisemiseen, c) hyödyntää sosiaalista mediaa aktiivisesti, d) pyrkiä mahdollisimman suureen objektiivisuuteen niin, että lukija pystyy annetun näytön perusteella päätymään samaan lopputulokseen, e) olla sitoutumaton ja f) olla kirjoittajien ja asiantuntijoiden sidonnaisuuksien osalta täysin läpinäkyvä.
Jotta tällainen viestintä olisi kiinnostavaa ja helposti ymmärrettävää sekä myös riittävän nopeasti reagoivaa, sen tulisi perustua suppeisiin terveysväittämiin ja niihin laadittuihin vastauksiin. Näiden vastausten kuitenkin tulisi perustua vain ja ainoastaan tutkittuun tietoon eikä kirjoittajan subjektiivisiin ennakkonäkemyksiin. Mikäli tutkittua tietoa ei jostain kysymyksestä löytyisi, tulisi tämä todeta selkeästi.
Tarvitsisimme kipeästi tällaisen uuden julkaisun, jonka tavoitteena olisi tuottaa kiinnostavaa ja nopeasti reagoivaa tutkimuksiin perustuvaa tietoa ajankohtaisista terveyskysymyksistä, joka lisäisi väestön, median ja päättäjien tietoisuutta näyttöön perustuvasta terveystiedosta. Lisäksi tavoitteena olisi opettaa lukijoita näyttöön perustuvan tiedon hankkimiseen ja tutkimustulosten kriittiseen arviointiin. Näistä kysymyksistä muodostuisi ajan kanssa kumulatiivinen kysymys-vastaus-tietokanta, jota voidaan hyödyntää tehokkaasti jatkossa myös laajempia kokonaisuuksia hahmoteltaessa.
Eikö sitten Suomessa ole vielä tällaista julkaisua? Duodecim-seuran sivuilta löytyy artikkeleita monista keskeisistä aiheista. Lisäksi meillä on ns. Käypä hoito -ohjeet. Valitettavasti näistä lähteistä ei juurikaan löydy vastauksia yksittäisiin terveysväittämiin. Artikkelit käsittelevät laajasti eri sairauksia ja niiden hoitoja, mutta niistä ei löydy vastauksia ajankohtaisiin terveysväittämiin.
Tällaisen uuden nopeasti reagoivan julkaisun laadukas ylläpito on työlästä. Se vaatisi myös riippumattomista lähteistä saatavan vakaan rahoituksen sillä sivutoimisesti sen ylläpito ei voi toimia alkuinnostusta pidemmälle. Kuluvana vuonna merkittävä joukko suomalaisia terveysalan asiantuntijoita ja tutkijoita suhtautui ajatukseen myönteisesti. Olisiko nyt oikea aika saada tämä myös tehdyksi?
juhani knuuti 