Ivermektiini-ihmelääkkeelle mahalasku covid-infektion hoidossa

Ivermektiinin tarina on monella tapaa mielenkiintoinen. Ivermektiini on pitkään käytössä ollut halpa matolääke, jonka tarina covid-infektion ihmelääkkeenä alkoi laboratoriossa tehdyistä ns. in vitro -tutkimuksista. Näissä tutkimuksissa todettiin, että lääkkeellä oli covid-viruksen lisääntymistä estävää tehoa.

Tämä synnytti valtavan somepöhinän. Salaliittoteoriat levisivät. Niissä väitettiin, että viranomaiset eivät halua suositella tehokasta ivermektiiniä, koska se on liian halpa. Lääketeollisuudella epäiltiin olevan sormensa pelissä.

Yhdysvalloissa näkyvyyttä sai erityisesti lääkäri Pierre Koryn vetämä ryhmä. Viraalisesti levinneessä videossa Kory väitti Yhdysvaltojen senaatin kuulemisessa tunteisiin vetoavasti ivermektiinin olevan henkeä pelastava hoito ja ratkaisu epidemian hoidossa.

Suomessakin ivermektiini saavutti suosiota rokotedenialistien joukossa. Sama porukka, joka viesti koronan olevan vaaraton tauti, C- ja D-vitamiinin sekä klorokiinin olevan tehokas hoito koronaan ja rokotteiden tehottomia ja vaarallisia, ylistivät myös ivermektiiniä.

Hypetykseen ei vaikuttanut se, että WHO totesi maaliskuussa 2021 että ivermekiiniä tulisi käyttää vain tutkimuksissa eikä hoidossa ilman riittävää tutkimusnäyttöä. Vastaavat viestit Euroopan lääkevirastolta (3/2021) ja Yhdysvaltojen lääkeviranomaisilta (10/2021) kaikuivat myös kuuroille korville.

Hypetykselle ei tuntunut olevan mitään vaikutusta sillä tosiasialla, että laboratoriotutkimuksissa ivermektiinin covid-virukseen vaikuttava teho tuli esiin vasta noin satakertaisilla pitoisuuksilla verrattuna siihen mitä saadaan elimistöön suun kautta otetulla suurella ivermektiiniannoksella.

Asiantuntijoille oli pelkästään tämän perusteella selvää, että ivermektiini ei ole lupaava lääke covid-infektioiden hoidossa. Annosta ei ole realistista nostaa niin korkeaksi, että hoitovastetta viruksiin olisi odotettavissa. Tämä saattaa olla myös syy siihen, että WHO ei sisällyttänyt ivermektiiniä koordinoimiinsa monikeskustutkimuksiin (vaikka esim klorokiinia tutkittiin heikoin tuloksin).

Hypetyksen seurauksena syntyi kuitenkin runsaasti erilaisia havainnoivia tutkimuksia, joissa osassa todettiin ivermektiiniryhmässä etua. Syntyi kirsikanpoimintana tunnettu ilmiö, jossa myönteisiä tutkimushavaintoja koottiin ja nostettiin esiin jopa ns. meta-analyyseinä.

Laajasti levinneiden ivermektiiniväitteiden vuoksi Cochrane-yhteisö toteutti ja julkaisi systemaattisen katsauksen (7/2021) ivermektiinin tehosta koronan hoidossa ja totesi yhteenvedossaan että ivermektiinitutkimusten laatu on ollut pääasiassa huonoa ja että näyttöä tehosta ehkäisyyn tai hoitoon ei ole olemassa.  

Melkein samaan aikaan julkaistiin toinen systemaattinen katsaus (8/2021), jossa taas tulkittiin olevan kohtalaista näyttöä ivermektiinin hyödyistä. Myös joitakin satunnaistettuja tutkimuksia näytti antavan tukea ivermektiinin teholle mutta ne osoittautuivat huijauksiksi.

Kesäkuussa 2021 satunnaistetuista tutkimuksista tehdyssä meta-analyysissä ei tehoa saatu esiin.

Ensimmäinen merkittävä ja hyvin tehty satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus oli ns. Together-tutkimus, joka julkaistiin toukokuussa 2022. Siinä yli 3500 oireista Covid-potilasta satunnaistettiin ivermektiini tai lumehoitoon 12 terveydenhoitoyksikössä Brasiliassa. Tutkimuksessa ei havaittu ivermektiinistä hyötyä.

Ei liene yllätys, että tämäkään tutkimus ei vakuuttanut ivermektiiniin uskovia. Koska tutkimus oli tehty Brasiliassa, syntyi väitteitä, että kyseinen ympäristö tai väestö ei edustaisi luotettavasti Yhdysvaltojen tai Euroopan tilannetta. Tutkimuksen tulos kiistettiin mitä mielikuvituksellisimmilla perusteilla.

Toinen suuri satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus ivermektiinistä covid-infektion hoidossa julkaistiin 21.10.2022 JAMA-lehdessä. ACTIV-6-tutkimuksessa 1591 Covid-positiivista potilasta satnnaistettiin ivermektiiniin tai lumehoitoon oireiden alettua. Mitään hyötyä ivermektiinistä ei havaittu.

ACTIV-6-tutkimuksen potilaista puolet oli rokotettu. Kokonaisuutena covid-potilaiden ennuste oli erittäin hyvä ja tehohoitoa tarvittiin harvoin. Ainoastaan yksi potilas kuoli ja hän oli ivermektiiniryhmässä. Päätetapahtumat kummassakin hoitoryhmässä on esitetty alla olevassa kuvassa. Niissä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa.

Mitä tästä tarinasta opimme?

Ensimmäinen oppi lienee jälleen kerran se, että lääkehoitojen osalta pitää tutkia ennen kuin hutkii. Pelko ja toiveet eivät ole kestäviä perusteluja lääkehoitojen päätöksenteossa.

Toinen tärkeä seikka on tutkijoiden hyvin tuntema fakta, että tutkimusten luonne ja laatu ovet keskeisiä tekijöitä, kun niiden merkitystä arvioidaan. Kaikki tutkimukset eivät ole samanarvoisia. Olen kirjoittanut tutkimustiedon hierarkiasta aiemmin tässä.

Vaikka havainnoivat ja tapaus-verrokki -tutkimukset antavat hyödyllistä tietoa, lopullinen varmistus lääkehoidon tehosta tulee saada satunnaistetuista ja sokkoutetuista tutkimuksista, jotka on toteutettu edustavassa potilasryhmässä.

Meta-analyysi voi lisätä näytön luotettavuutta, sillä yhdistämällä useita pieniä tutkimuksia, tutkimuksen voima kasvaa. Mutta meta-analyysin keskeinen vaihe on valita mukaan laadukkaita tutkimuksia. Muutoin voi todeta, että laittamalla roskaa sisään, saa roskaa ulos.

Hoitovasteen arviointi kliinisessä työssä on haastavaa. Hoitaessa potilasta lääkäri havaitsee potilaan toipuvan. Kuitenkaan hän ei voi varmuudella päätellä sitä, mistä syystä potilas toipui. Oliko kyseessä taudin normaali vaihe vai oliko kyseessä jokin hoitotoimenpide, joka edesauttoi toipumista. Vaikka houkutus tehdä päätelmiä ns. empiirisen kokemuksen perusteella on suuri, historia on opettanut, että ilman asianmukaista tutkimusasetelmaa, hoitojen tehosta ei saada luotettavaa tietoa.

Vielä tänä syksynä minua vaadittiin somessa käymään läpi erilaisia havainnoivia tutkimuksia ivermektiinistä, koska sillä tavoin myös minä muka vakuuttuisin tutkimusnäytön puoltavan ivermektiinin tehoa. Miksi minun pitäisi käyttää aikaa heikkolaatuisten havainnoivien tutkimusten analysointiin, kun laadukkampaakin on olemassa?

Nyt on jo julkaistu Cochrane-analyysi sekä kaksi asiallista satunnaistettua tutkimusta, jotka kaikki osoittavat samaan suuntaan: Ivermektiinin hyödyistä covid-infektion yhteydessä ei ole kunnollista näyttöä. Ei ole siis perusteita suositella ivermektiiniä tähän sairauteen.

Olen varma, että ivermektiinin saaga ei pääty edes tähän. Aina löytyy jokin tekosyy, millä perusteella voi tutkimustuloksia kritisoida. Odotan, että nyt väitetään mm. ACTIV-6-tutkimuksen potilaiden olleen liian hyväennusteisia. Tai, että hoito tulisi aloittaa ehkäisevästi jopa ennen oireita. Hyviä tekosyitä on rajattomasti.

Aivan varmasti myös ivermektiinin osalta tutkimusnäytössä on aukkoja. Jokin tietty taudin ajankohta tai jokin tietty potilasryhmä ei ole edustettuna nyt julkaistuissa tutkimuksissa. Jossittelulle löytyy aina perusteita.

Siitä huolimatta on tärkeää pitää mielessä, että lääkehoidon tarjoajan tulee kyetä osoittamaan hoidon teho. Näytön taakka on hoidon esittäjällä, sillä lääkehoito edellyttää aina näyttöä tehosta ja turvallisuudesta. Asiantuntijat ja lääkärit eivät ole velvollisia kumoamaan kaikkia maailmalla liikkuvia heikkoja ja puutteellisesti toteutettuja tutkimuksia.

Joka tapauksessa voi todeta, että edelleenkään ei ole sellaista tutkimusnäyttöä, jonka perusteella voitaisiin perustella ivermektiinin käyttöä covid-infektioiden hoidossa – pikemminkin päinvastoin.

Advertisement

FFP2-maski kaikille?

Sosiaalinen media näyttää kesän jälkeen täyttyneen vaatimuksista siirtyä uudelleen käyttämään laajasti maskia työpaikoilla ja myös vapaa-ajalla. Usein lisäksi esitetään, että pitäisi siirtyä käyttämään tehokkaampia FFP2-maskeja kirurgisten maskien sijaan.

Lienee kiistatonta, että infektoituneen lähikontaktissa maskit kykenevät vähentämään tartuntoja. Lisäksi lienee kiistatonta, että FFP2-maski tiiviimpänä on tehokkaampi kuin kirurginen maski.

Venttiilitön FFP2-maski on halvempi kuin venttiilillinen mutta raskaampi käyttää. Uloshengitysventtiilillä varustettu malli on mukavampi ja suojaa käyttäjäänsä yhtä hyvin mutta päästänee käyttäjänsä aerosolit maskin ulkopuolelle eli ei suojanne muita yhtä hyvin.

Tällä hetkellä THL (viimeksi kesäkuussa päivitetyssä) suosituksessaan suosittelee maskin käyttöä, kun:

Näitä THL:n suosituksia on nyt kritisoitu. Kritisoinnin yhteydessä ei ole kuitenkaan pohdittu laajemman tai tehokkaamman maskin käytön kustannuksia.

Kustannusvaikutusten arvioimiseksi tein karkeita laskelmia erilaisille maskin käytön tilanteille ja erityyppisille maskeille. Maskisuositusten laajentamisen seurauksena kustannukset eri tilanteissa olisivat seuraavat:

Tilanne a): Jokainen Suomen terveydenhuollon työntekijä käyttää koko ajan maskia jokaisena työpäivänä:

• Kirurginen maski: 5 MEUR/vuosi
• FFP2 (ilman venttiiliä): 50 MEUR/vuosi
• FFP2 uloshengitysventtiilillä: 205 MEUR/vuosi

Tilanne b): Jokainen aikuinen kansalainen käyttää maskia päivittäin:

• Kirurginen maski: 410 MEUR/vuosi
• FFP2 (ilman venttiiliä): 4,1 miljardia EUR/vuosi
• FFP2 uloshengitysventtiilillä 16,8 miljardia EUR/vuosi

Tarkemmat laskelmien perusteet ovat esitetty kirjoituksen lopussa. Näistä karkeista laskelmista saa käsityksen kustannusten merkittävyydestä.

Tällä hetkellä terveydenhuollossa edelleen käytetään maskia hyvin yleisesti mutta käytössä on pääasiassa kirurginen maski, ellei kyse ole koronapotilaan hoidosta. Muuttamalla maski FFP2-tasoiseksi joka suojaisi paremmin myös käyttäjäänsä, nousisivat kustannukset 45 miljoonalla, jos käyttää venttilitöntä maskia ja 200 miljoonalla eurolla, jos käyttää venttiilimaskia. Työaikana toteutettu suojaus ei tietenkään vaikuta vapaa-ajan altistumisiin ja tartuntoihin.

Jos maskisuositus laajennettaisiin koko väestöön, pelkän kirurgisen maskin käytön kustannukset ovat yli 400 miljoonaa euroa vuodessa. Siirtymällä FFP2-tasoisiin maskeihin, kustannukset olisivat miljardiluokkaa vuosittain. Tässäkin tilanteessa lapset olisivat edelleen se väestön osa, joka ei olisi maskisuojattu.

Vertailuksi kustannuksiin voisi ottaa koko Suomen terveydenhuollon vuosikustannukset, jotka olivat 22,0 miljardia euroa vuonna 2019

Voidaan todeta, että maski vaikuttaa halvalta mutta se ei ole sitä, kun puhutaan väestötasoisesta käytöstä. Nyt laskelmien perusteena oli sairaalan sisäänostohinta. Luultavasti kaupoista ostettuna sekä hinta että laatu vaihtelevat ja voivat erota tässä käytetyistä mutta ovat karkeasti tuota luokkaa.

Arvaan etukäteen, että maskien käytön laajentamisen puolustajat kritisoivat laskelmiani monin perustein. Varmaan kerrotaan, että ei tarvittaisi noin monta maskia päivässä ja että maskia voi myös pestä.

Laskelman käyttömäärä perustuu tämänhetkisiin suosituksiin. Toki tiettyjä maskeja voi uusiokäyttää mutta ei peseminenkään ole ilmaista siihen liittyvän vaivan lisäksi. Vaikka määrä olisi vaikkapa vain puolet suosittelusta, tulee FFP2-maskien vuosikustannukseksi silti miljardiluokan summa.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ollut väheksyä maskien hyötyä eikä arvioida maskien laajennetun käytön tuottamaa hyötyä. Tavoitteena oli vain tuoda esiin taloudelliset vaikutukset, jotka seuraisivat erilaisista maskipäätöksistä. Suojauspäätösten hyöty tulee suhteuttaa myös niiden taloudellisiin kustannuksiin.

Se, kannattaako nuo kustannukset hyväksyä, jää erikseen pohdittavaksi. Hyvä kysymys myös on, kuinka laajempi maskin käyttö tai tehokkaammat maskit vaikuttaisivat nykyisessä epidemiatilanteessa. Ainakin on selvää, että venttiilillisen FFP2-maskin käyttöön väestötasolla ei Suomessa ole varaa.

———————————————

Peruskoulun matematiikkaa maskin käytön kustannuksista a) terveydenhuollon henkilökunnan osalta ja b) koko aikuisväestön osalta.

Taustaluvut:

Terveydenhuollon henkilökunnan (lääkärit ja hoitajat) määrä Suomessa: n. 100 000 hlöä

Aikuisväestön määrä Suomessa: >4 500 000 hlöä

Maskien kulutus/vrk: 5 kpl (maski tule ohjeiden mukaan vaihtaa, kun esim ruokailee, tms)

Työpäivien määrä: 200/v

Maskien hinta (Tyks sisäinen osastojen osastohinta)

• Kirurginen maski 0,05 eur/kpl
• FFP2 (ilman venttiiliä) 0,5 eur/kpl
• FFP2 uloshengitysventtiilillä 2,05 eur/kpl

Tilanne a): Jokainen Suomen terveydenhuollon työntekijä käyttäisi koko ajan maskia jokaisena työpäivänä:

• Kirurginen maski: 100 000 x 5 x 200 x 0,05 = 5 MEUR/vuosi
• FFP2 (ilman venttiiliä): 100 000 x 5 x 200 x 0,5 = 50 MEUR/vuosi
• FFP2 uloshengitysventtiilillä 100 000 x 5 x 200 x 2,05 = 205 MEUR/vuosi

Tilanne b): Jokainen aikuinen kansalainen käyttäisi maskia päivittäin:

• Kirurginen maski: 4 500 000 x 5 x 365 x 0,05 = 410 MEUR/vuosi
• FFP2 (ilman venttiiliä): 4 500 00 x 5 x 365 x 0,5 = 4,1 miljardia EUR/vuosi
• FFP2 uloshengitysventtiilillä 4 500 000 x 5 x 365 x 2,05 = 16,8 miljardia EUR/vuosi

Miksi asiantuntijoiden tulkinnat eroavat?

Viime päivinä on erityisen selvästi tullut esiin ilmiö, jossa asiantuntijoiden ja asiantuntijaorganisaatioiden esittämät kannat epidemiaan liittyen eroavat huomattavasti toisistaan.

Tällä hetkellä suurimmat erot ovat olleet sinä, millä tavalla omikronin leviämiseen liittyviä haittoja tulisi torjua. Tulisiko koulut sulkea? Tulisiko oireettomia lapsia testata rutiininomaisesti pari kertaa viikossa? Jos koululuokassa on yksi tartunta, pitäisikö koko luokka pistää karanteeniin?

Aikaisemmin vastaava tilanne oli maskien kanssa. Sitä ennen erilaisten sulkutoimien merkityksestä.

Saatavilla oleva tutkittu tieto on kaikille asiantuntijoille sama. Miten heidän kantansa voi erota noin paljon?

Kirjoituksen voi lukea tästä.

Kun viestisi leikataan asiayhteydestään

Viestin irrottaminen asiayhteydestään on klassinen disinformaation toimintamalli.

Malliesimerkki tässä on 9.12. 2021 Rumble-alustalla tietyn nimimerkin julkaisema video, johon on koottu iso kattaus korona- ja rokotusdenialistien viestejä. En tarkoituksella nyt jaa tuon videon linkkiä, sillä se sisältää pääasiassa virheellistä tietoa.

Video alkaa infektiotautiopin emeritusprofessori Heikki Peltolan haastattelun videokaappauksella. Videossa on lainattu Heikki Peltolan kommentti, jonka hän antoi televisiohaastattelussa maaliskuun alussa 2020.

Kommentti on peräisin ajalta, jolloin kenelläkään ei ollut tietoa, millaisesta viruksesta on kysymys ja millaisen epidemian covid-19 tulee aiheuttamaan. Videolla Peltolan haastattelun sisältö on seuraava:

Heikki Peltola: ”Tämä koronavirus on yksi hengitystieinfektioiden aiheuttaja monen muun joukossa. Meillä on 135 000 tautitapausta maailmanlaajuisesti ja niistä noin 4-5000 on tällä hetkellä kuollut. Olen täysin pöyristynyt edelleenkin siitä, että kuin tällainen asia voi aiheuttaa maailmanlaajuisen kaaoksen. Minusta siihen ei ole mitään eväitä.”

Toimittaja: ”Miksi tätä epidemiaa pelätään?”

Heikki Peltola: ”Olen hämmästellyt sitä itse kovin paljon. Nyt kysymyksessä on yleensä lievä tauti, joka sairastetaan useimmiten kotona. Olen nähnyt monta muutakin epidemiaa aikaisemmin ja en minä näe tässä minkäänlaista kauhun syytä.”

Nyt tämä kohta Peltolan haastattelusta on leikattu ja liitetty 9.12. 2021 julkaistuun videoon mainitsematta, että haastattelu on tehty yli 1,5 vuotta aiemmin ja aivan erilaiselta tietopohjalta ja erilaisessa epidemiatilanteessa kuin videon julkaisuhetkellä joulukuussa 2021.

Haastattelin Heikki Peltolaa tuon videon sisällöstä ja julkaisusta.

Otettiinko sinuun yhteyttä tämän tuoreen videon julkaisun yhteydessä?

Heikki Peltola: Sain koosteen nähdäkseni 14.12.2021. Hämmästykseni oli suuri, sillä minun maaliskuussa 2020 televisiolle antamani haastattelupätkä oli otettu mukaan. Se oli tapahtunut täysin tietämättäni ja lupaa kysymättä. 

Mitä mieltä olet nyt tuon maaliskuussa 2020 antamasi kommentin asiasisällöstä?

Heikki Peltola: Asian tausta on se, että kun Suomen ensimmäinen COVID-19-potilas oli tunnistettu 28.1.2020, asiaan suhtauduttiin hyvin vakavasti hallitusta myöten. Koska epidemiaksi riistäytynyt infektio on ominta alaani akateemisena tutkijana, minäkin perehdyin asiaan perusteellisesti. Ja niin teen edelleen; ajantasaistan tietojani päivittäin. Siinä oinkin tekemistä, sillä oikean ja väärän informaation määrä kasvaa miltei eksponentiaalisesti.

WHO nimesi epidemian pandemiaksi 11.3.2020. Noina aikoina (päivämäärää en muista) televisio saapui kotiini tiedustelemaan näkemystäni, kuinka vakavasta asiasta oli kysymys. Totesin, että COVID-19 on yksi hengitystieinfektio muiden joukossa – niin kuin se onkin! – mutta sillä on omat erityispiirteensä (niin kuin kaikilla taudeilla on). Vertasin koronataudin silloisia lukuja joihinkin maailmalla yleisiin sairauksiin. Televisio typisti haastatteluani paljon, mutta elämään jäi sanomani siitä, ettei savun määrä vastannut tulen laajuutta.

Mitä mieltä olet tuosta Rumble-alustalla julkaistusta tuoreesta videosta?

Heikki Peltola: Videon koosteessa minut on sijoitettu ikään kun vähättelemään COVID-19:ää tilanteessa, jossa pandemiaa on kestänyt lähes kaksi vuotta ja suorat ja epäsuorat vaikutukset ovat olleet ennennäkemättömiä. Vastaan yhä sanoistani ja olen valmis intelligenttiin ja asiapitoiseen keskusteluun julkisesti vieläkin, jos niin halutaan.

Sitä en kuitenkaan hyväksy, että yli 1½ vuotta sitten tehty haastattelu on sijoitettu yhteyteen, johon se ei kuulu. Siksi sanoudun irti tästä kokonaisuudesta ja vaadin poistamaan osuuteni koosteesta viivytyksettä.

Yhteenveto

Kyseinen tapaus on tyypillinen esimerkki siitä, miten helppoa on napata pätkä videohaastattelua, irrottaa se asiayhteydestään ja liittää toiseen videoon. Siinä sitä hyödynnetään antamaan virheellisesti tukea väitteeseen, jota alkuperäinen haastattelu ei todellisuudessa tue.

Koronadenialisteilla on nyt kaikki keinot käytössä. Myös leikkaa ja liitä -askertelu.

Debattiväite 1: Suomen D-vitamiinisuositukset ovat nykyisessä koronatilanteessa liian alhaiset

Tämä on debattisarjan ensimmäinen väittely. Debatti toteutetaan aikaisemmassa kirjoituksessa kuvattujen periaatteiden ja sääntöjen mukaan.

Ensimmäinen debatoija on tutkiva kirjailija Petri Pellinen ja hän on valinnut nyt käsiteltävän aiheen.

Debatti löytyy tästä.

Koronarokotteet eivät lisää koronaan liittymättömiä kuolemia mutta estävät koronakuolemat

Rokotteiden teho koronan aiheuttamaa vakavaa tautia ja kuolemia vastaan on toistaiseksi pysynyt hyvänä. Rokotteen suoja deltavariantin aiheuttamaa infektiota vastaan on heikompi kuin aikaisempia valitsevia variantteja vastaan mutta suoja vakavaa tautimuotoa vastaan on säilynyt.

Väitteet rokotteiden aiheuttamasta kuolleisuuden lisääntymisestä muihin syihin ovat pötyä. Tästä voit lukea miksi.

Covid-PCR-testaus ei ole epidemian syy mutta sitä käytetään kyseenalaisella tavalla matkustajilla

Covid-infektion diagnostiikassa käytetty PCR-testaus synnyttää edelleen perusteettomia väitteitä, joita jaetaan laajalti somessa.

Anti-PCR-fanaatikoiden tyypillisin virheellinen väite on, että suuri osa tai jopa kaikki todetuista Covid-19-infektioista olisi vain PCR-testauksen synnyttämiä vääriä positiivisia testituloksia, eikä varsinaista epidemiaa olisikaan. Nämä väitteet eivät kuitenkaan kestä kriittistä tarkastelua.

Suurempi ongelma on kuitenkin se, että PCR-testejä käytetään lisääntyvästi kyseenalaisesti. Osana valtioiden matkustusrajoituksia on otettu käyttöön PCR-testit. Esimerkiksi lennolle pääsee vain tuore negatiivinen PCR-testi mukanaan. Jotkut maat vaativat vielä toisen pikatestin lentokentällä.

Koko kirjoituksen voi lukea tästä.

Moni sairastuu ja kuolee koronarokotuksen jälkeen

Otsikko on tarkoituksellisesti muotoiltu provosoivaksi. Mutta se on myös totta.

Toisin kuin rokotustutkimuksissa, väestöä laajasti rokotettaessa ei enää olekaan vertailuryhmää, johon rokotettuja voisi verrata.

Vaarana on, että yhteiskunnassa normaalistikin tapahtuvat sairastumiset ja kuolemat yhdistetään rokotuksiin vain sen perusteella, että ne tapahtuvat rokotuksen antamisen jälkeen.

Tuore kirjoitukseni ilmiöstä tässä.

Korona vei ja tiede vikisi?

Kirjoittajat: Juhani Knuuti ja Pekka Louhiala

Keväällä 2020 julkaistiin arvovaltaisessa New England Journal of Medicine -lehdessä tutkimus, jossa oli mukana 53 uutta lääkettä saanutta potilasta, mutta ei yhtään lumehoitoa tai standardihoitoa saanutta verrokkia.

Tutkimus oli lääkeyhtiön sponsoroima, ja kaksi yhtiön palveluksessa olevaa henkilöä avusti artikkelin kirjoittamisessa. Kaikkiaan nimettyjä kirjoittajia oli 56 eli enemmän kuin tutkimuspotilaita. Tulokset olivat tutkitun lääkkeen osalta alustavasti myönteisiä.

Jokainen tieteelliseen tutkimukseen vähänkin perehtynyt näkee tutkimuksessa epäilyttäviä piirteitä.

Mistä tiedetään, että potilaat hyötyivät hoidosta, kun verrokkeja ei ollut? Millä tavoin tutkimuksen sponsori vaikutti tutkimuksen kulkuun ja raportointiin? Miksi kirjoittajia oli niin paljon ja täyttivätkö he kaikki todellakin ne yleisesti hyväksytyt kirjoittajuuden kriteerit, joita lääketieteellisessä julkaisutoiminnassa sovelletaan?

Mainittu tutkimus on vain yksi esimerkki siitä, miten meneillään oleva koronaviruspandemia on vaikuttanut tieteelliseen tutkimukseen ja julkaisutoimintaan.

On selvää, että New England Journal of Medicine -huippulehti ei olisi normaalitilanteessa julkaissut artikkelia sen ilmeisten puutteiden takia.

Tieteelliset lehdet täyttyivät huonolaatuisista koronatutkimuksista

Sama ilmiö näkyi laajasti muissakin tieteellisissä lehdissä. Koska pandemia oli päällä ja paine saada tietoa mahdollisesti tehoavista hoidoista oli suuri, tieteelliset lehdet täyttyivät koronatutkimuksista.

Toisen lääketieteellisen huippulehden The Lancetin toimittajat kertoivat syyskuussa, että lehteen tarjottujen artikkeleiden määrä jopa viisinkertaistui pandemian aikana.

Ruotsalainen lääkäri Henrik Sjövall arveli alkukesällä, että ehkä 90% jo julkaistuista koronatutkimuksista ei olisi normaalioloissa päässyt toimituksista edes vertaisarviointiin.

Koska kynnys julkaista huonolaatuisia koronatutkimuksia madaltui, muiden teemojen tutkimuksia oli vaikea saada julkaistua.

Toisaalta tieteen voima tuli todistettua

Toisaalta biolääketiede osoitti voimansa siinä, kuinka nopeasti viruksen rakenne, tartuttavuus ja vaarallisuus selvitettiin ja käyttöön saatiin toimivia diagnostisia testejä.

Hoitokokeet ja rokotteiden kehittely aloitettiin varhain, vaikka näiltä osin merkittäviä tuloksia saadaankin vielä odottaa.

Tiedemaailma heräsi siis alkuvuodesta todella nopeasti siihen, että käsillä on historiallisesti ainutlaatuinen tilanne. Reagoinnin tulokset ovat nyt kaikkien havaittavissa ja lähiaikoina on lisäksi tulossa varsinainen tietovyöry.

Käsillä oleva uusi ja iso ongelma johti myös siihen, että tutkimusrahoitusta löytyi yllättävänkin nopeasti. Euroopan unioni on syyskuuhun mennessä rahoittanut koronatutkimusta jo 459 miljoonalla eurolla ja meilläkin Suomen Akatemia ja säätiöt kymmenillä miljoonilla.

Biolääketieteellisen tutkimuksen katvealueet

Myös muut kuin biolääketieteen tutkijat havahtuivat nopeasti siihen, että pandemia on paljon muutakin kuin biolääketieteellinen kysymys. Terveyssosiologian professori Piia Jallinoja kysyikin jo huhtikuussa sosiaalisessa mediassa, että tutkiiko kukaan enää mitään muuta.

Pandemian levitessä huomattiin pian, että sosiaalinen epätasa-arvo korostuu tässäkin taudissa sekä yksittäisen maiden ja kaupunkien sisällä että globaalisti.

Esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja -järjestö havaitsi, että yli puolet Pariisin köyhimmistä oli saanut koronavirustartunnan. Lapset saavat harvoin vakavan infektion, mutta Yhdysvalloissa on havaittu, että valtaosa tautiin kuolleista lapsista on taustaltaan muita kuin valkoihoisia.

Muitakin tieteen lieveilmiöitä on tullut esiin pandemian aikana

Koronaan liittyvä tutkimusaktiivuus on tuonut mukanaan monia lieveilmiöitä, joista alussa kuvattu julkaisukynnyksen madaltuminen on yksi.

Korkeasti arvostetutkin tiedelehdet ovat joutuneet vetämään pois artikkeleita, kun niissä on havaittu vakavia puutteita, jotka ovat johtuneet hätiköinnistä tutkimuksessa tai julkaisuprosessissa.

Lääketieteelliseen julkaisemiseen liittyvä uusi piirre on myös preprinttien eli esijulkaisujen määrän räjähdysmäinen kasvu. Esijulkaisut ovat vertaisarvioimattomia käsikirjoituksia, jotka on tarkoitettu muiden tutkijoiden kommentoitaviksi.

Koska esijulkaisukanavat ovat avoimia kaikille, alustavista tuloksista tehtiin mediassa nopeita virheellisiksi osoittautuneita johtopäätöksiä. Esijulkaiseminen on ollut pitkään tavallista esimerkiksi fysiikassa, mutta lääketieteellisten tulosten liian varhainen soveltaminen voi olla vaarallista.

Riskejä liittyy myös koronarokotteen kehittämiseen. Kiire on kova, ja kyse on myös isoista rahoista. Tavanomaisten prosessien nopeuttaminen voi kuitenkin johtaa siihen, että rokotteen teho ei ole riittävä tai sillä on haittoja, jotka olisivat tulleet esille ilman kiirehtimistä. Näyttää kuitenkin siltä, että muualla kuin Venäjällä ei ole oikotietä rokotetestauksessa käytetty.

Tutkimusten keskittyminen koronaepidemian biologiaan ja sen psykologisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin on ymmärrettävää, mutta merkitsee samalla sitä, että monta muuta, kenties pidemmällä ajalla merkittävämpääkin asiaa jää samalla tutkimatta.

———————–

Kirjoittajat: Pekka Louhiala, Lääketieteen filosofian ja etiikan professori, Tampereen yliopisto

Juhani Knuuti, professori, ylilääkäri, Turun yliopisto ja Tyks

Pseudotieteelliset väitteet Covid-epidemiasta

Covid-19-epidemian ensimmäisen aallon aikana perusteettomat väitteet kohdistuivat erilaisiin ihmehoitoihin. Toisen aallon aikana väitteet ovat liittyneet enemmän Covid-19-viruksen vaarallisuuteen, yhteiskunnan suojautumistoimien tarpeellisuuteen, ja jopa siihen onko epidemiaa ylipäätään edes olemassa.

Pseudotieteellisille väitteille omintaista on, että väitteet voivat vaikuttaa ensivaikutelmalta mahdollisilta. Ne ovatkin näennäisesti loogisia ja niitä perustellaan erilaisilla vakuuttavilla käyrillä ja tilastoilla.

Käsittelen tässä joitakin viime aikoina somessa laajalti levinneitä väitteitä Covid-19-epidemiaan liittyen.

Artikkeli löytyy tästä.