Onko rokotevastaisuus ja rokote-epäröinti todellinen uhka Suomessa?

WHO on nimennyt rokote-epäröinnin yhdeksi kymmenestä tärkeimmästä globaalista terveysuhasta. Meneillään olevan epidemian aikana rokotevastaisuus on noussut poikkeuksellisen näkyväksi ilmiöksi, etenkin somessa.

Mutta kuinka suuri osuus suomalaisista on todellisuudessa rokotevastaisia? Entä rokote-epäröijiä?

Blogikirjoitukseni aiheesta löytyy: https://blogit.ts.fi/terveys-tiede/onko-rokotevastaisuus-ja-rokote-eparointi-todellinen-uhka-suomessa/

Koronaan sairastuneista yhä suurempi osa on rokotettuja – mutta se ei tarkoita sitä mitä moni luulee

Koronarokotteet ovat osoittautuneet varsin tehokkaiksi ja turvallisiksi. Vaikka uusien varianttien osalta rokotteen teho ei ole yhtä hyvä kuin aikaisempien, rokotus näyttäisi olevan edelleen tehokas, etenkin vakavan tautimuodon ja kuolemien estossa.

Kaksi viikkoa sitten Yhdysvaltojen tautivirasto CDC julistikin, että epidemiasta on tulossa rokottamattomien epidemia.

Samaan aikaan on uutisoitu, että merkittävä osa sairastuneista onkin ollut rokotettuja, myös Israelissa, jossa rokotuskattavuus on hyvin suuri.

Miten tämä on selitettävissä? Eikö rokotus suojaakaan?

Selitys yksinkertaisempi kuin nopeasti ajattelisi. Selitys on tilastollinen, kognitiivinen harha nimeltä Base Rate Bias tai Base Rate Fallacy.

Kun rokotettujen osuus väestössä kasvaa, rokotettujen sairastuneiden suhteellinen osuus kasvaa myös, vaikka rokoteuksen teho olisi edelleen hyvä.

Asiaa valaisee seuraava konkreettinen esimerkki:

Tilanne 1: Rokotuksen teho 90%, rokotettuja väestössä 50%, oletus että 20% rokottamattomista sairastuisi.

  • 50 rokottamattomasta sairastuisi 10 henkilöä eli 20%.
  • 50 rokotetusta sairastuisi 1 henkilö, eli 2%
  • Sairastuneista 11 henkilöstä 10 olisi rokottamattomia ja 1 rokotettu

Tilanne 2: Rokotuksen teho 90%, rokotettuja väestössä 90%, oletus että 20% rokottamattomista sairastuisi.

  • 10 rokottamattomasta sairastuisi 20% eli 2 henkilöä
  • 90 rokotetusta sairastuisi 2% eli 2 henkilöä.
  • Sairastuineista 4 henkilöstä 2 olisi rokottamattomia ja 2 rokotettu

Ensimmäisessä tilanteessa vain 10% sairastuneista oli rokotettuja. Jälkimmäisessä tilanteessa 50% sairastuneista oli rokotettuja.

Kun rokotuskattavuus väestössä kasvaa myös rokotettujen suhteellinen osuus sairastuneista kasvaa vaikka rokotteen teho olisi edelleen hyvä.

Israelin osalta tästä ilmiöstä on jo uutisoitukin, esim tässä artikkelissa.

Rokotusriski ja salamaniskun todennäköisyys

Viime päivinä Covid-19-rokotteisiin liittyvät haittavaikutusten riskit ovat ylittäneet uutiskynnyksen ja herättäneet laajaa keskustelua somessa. Uutisissa on kerrottu, että osa rokotettavista on kieltäytynyt AstraZenecan rokotteesta haittavaikutusten pelossa. Tällä hetkellä tätä rokotusta annetaan vain yli 65-vuotiaille.

Kuten kaikkiin rokotteisiin, myös Covid-19 rokotteisiin liittyy tunnettuja haittavaikutuksia. Valtaosa niistä on lieviä, suorastaan odotettuja ja merkkinä rokotteen aikaansaamasta immuunireaktiosta. Tyypillisesti haitat ovat muutamassa päivässä ohimeneviä rokotuskohdan paikallisreaktioita tai kuumereaktioita.

Uudet rokotteet voivat kuitenkin aiheuttaa aikaisemmin tuntemattomia haittoja. Ennen käyttöönottoa tehdyissä tutkimuksissa haittoja seurataan hyvin tarkoin kymmenillä tuhansilla rokotetuilla ja haittoja verrataan lumerokotteen saajiin.

Tämän kirjoituksen tavoitteena on tarkastella AstraZenecan rokotteeseen liitettyjen vakavien haittojen riskiä ja vertaan niitä muihin arkielämän riskeihin. Vertailu auttanee hahmottaman riskin suuruuden konkreettisesti. Lopuksi pohdin näiden riskien suuruutta suhteessa rokotuksen hyötyihin.

Laajempi kirjoitus löytyy tästä.

Miten mielipide eroaa tieteellisestä kannasta?

Covid-19 epidemiaan liittyvän D-vitamiinikeskustelun aikana olen saanut paljon myönteistä palautetta siitä, että olen nostanut esiin D-vitamiinin riittävän saannin epidemian aikana. Toki olen tällaisesta palautteesta mielissäni mutta se kertoo myös, että edellä kuvattua tieteellisen ajattelun logiikkaa ei ole sisäistetty.

Tieteellisestä tiedosta viestiminen on hyvä asia mutta se ei ole sankarillista.

Laajempi kirjoitus täällä.

Korona vei ja tiede vikisi?

Kirjoittajat: Juhani Knuuti ja Pekka Louhiala

Keväällä 2020 julkaistiin arvovaltaisessa New England Journal of Medicine -lehdessä tutkimus, jossa oli mukana 53 uutta lääkettä saanutta potilasta, mutta ei yhtään lumehoitoa tai standardihoitoa saanutta verrokkia.

Tutkimus oli lääkeyhtiön sponsoroima, ja kaksi yhtiön palveluksessa olevaa henkilöä avusti artikkelin kirjoittamisessa. Kaikkiaan nimettyjä kirjoittajia oli 56 eli enemmän kuin tutkimuspotilaita. Tulokset olivat tutkitun lääkkeen osalta alustavasti myönteisiä.

Jokainen tieteelliseen tutkimukseen vähänkin perehtynyt näkee tutkimuksessa epäilyttäviä piirteitä.

Mistä tiedetään, että potilaat hyötyivät hoidosta, kun verrokkeja ei ollut? Millä tavoin tutkimuksen sponsori vaikutti tutkimuksen kulkuun ja raportointiin? Miksi kirjoittajia oli niin paljon ja täyttivätkö he kaikki todellakin ne yleisesti hyväksytyt kirjoittajuuden kriteerit, joita lääketieteellisessä julkaisutoiminnassa sovelletaan?

Mainittu tutkimus on vain yksi esimerkki siitä, miten meneillään oleva koronaviruspandemia on vaikuttanut tieteelliseen tutkimukseen ja julkaisutoimintaan.

On selvää, että New England Journal of Medicine -huippulehti ei olisi normaalitilanteessa julkaissut artikkelia sen ilmeisten puutteiden takia.

Tieteelliset lehdet täyttyivät huonolaatuisista koronatutkimuksista

Sama ilmiö näkyi laajasti muissakin tieteellisissä lehdissä. Koska pandemia oli päällä ja paine saada tietoa mahdollisesti tehoavista hoidoista oli suuri, tieteelliset lehdet täyttyivät koronatutkimuksista.

Toisen lääketieteellisen huippulehden The Lancetin toimittajat kertoivat syyskuussa, että lehteen tarjottujen artikkeleiden määrä jopa viisinkertaistui pandemian aikana.

Ruotsalainen lääkäri Henrik Sjövall arveli alkukesällä, että ehkä 90% jo julkaistuista koronatutkimuksista ei olisi normaalioloissa päässyt toimituksista edes vertaisarviointiin.

Koska kynnys julkaista huonolaatuisia koronatutkimuksia madaltui, muiden teemojen tutkimuksia oli vaikea saada julkaistua.

Toisaalta tieteen voima tuli todistettua

Toisaalta biolääketiede osoitti voimansa siinä, kuinka nopeasti viruksen rakenne, tartuttavuus ja vaarallisuus selvitettiin ja käyttöön saatiin toimivia diagnostisia testejä.

Hoitokokeet ja rokotteiden kehittely aloitettiin varhain, vaikka näiltä osin merkittäviä tuloksia saadaankin vielä odottaa.

Tiedemaailma heräsi siis alkuvuodesta todella nopeasti siihen, että käsillä on historiallisesti ainutlaatuinen tilanne. Reagoinnin tulokset ovat nyt kaikkien havaittavissa ja lähiaikoina on lisäksi tulossa varsinainen tietovyöry.

Käsillä oleva uusi ja iso ongelma johti myös siihen, että tutkimusrahoitusta löytyi yllättävänkin nopeasti. Euroopan unioni on syyskuuhun mennessä rahoittanut koronatutkimusta jo 459 miljoonalla eurolla ja meilläkin Suomen Akatemia ja säätiöt kymmenillä miljoonilla.

Biolääketieteellisen tutkimuksen katvealueet

Myös muut kuin biolääketieteen tutkijat havahtuivat nopeasti siihen, että pandemia on paljon muutakin kuin biolääketieteellinen kysymys. Terveyssosiologian professori Piia Jallinoja kysyikin jo huhtikuussa sosiaalisessa mediassa, että tutkiiko kukaan enää mitään muuta.

Pandemian levitessä huomattiin pian, että sosiaalinen epätasa-arvo korostuu tässäkin taudissa sekä yksittäisen maiden ja kaupunkien sisällä että globaalisti.

Esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja -järjestö havaitsi, että yli puolet Pariisin köyhimmistä oli saanut koronavirustartunnan. Lapset saavat harvoin vakavan infektion, mutta Yhdysvalloissa on havaittu, että valtaosa tautiin kuolleista lapsista on taustaltaan muita kuin valkoihoisia.

Muitakin tieteen lieveilmiöitä on tullut esiin pandemian aikana

Koronaan liittyvä tutkimusaktiivuus on tuonut mukanaan monia lieveilmiöitä, joista alussa kuvattu julkaisukynnyksen madaltuminen on yksi.

Korkeasti arvostetutkin tiedelehdet ovat joutuneet vetämään pois artikkeleita, kun niissä on havaittu vakavia puutteita, jotka ovat johtuneet hätiköinnistä tutkimuksessa tai julkaisuprosessissa.

Lääketieteelliseen julkaisemiseen liittyvä uusi piirre on myös preprinttien eli esijulkaisujen määrän räjähdysmäinen kasvu. Esijulkaisut ovat vertaisarvioimattomia käsikirjoituksia, jotka on tarkoitettu muiden tutkijoiden kommentoitaviksi.

Koska esijulkaisukanavat ovat avoimia kaikille, alustavista tuloksista tehtiin mediassa nopeita virheellisiksi osoittautuneita johtopäätöksiä. Esijulkaiseminen on ollut pitkään tavallista esimerkiksi fysiikassa, mutta lääketieteellisten tulosten liian varhainen soveltaminen voi olla vaarallista.

Riskejä liittyy myös koronarokotteen kehittämiseen. Kiire on kova, ja kyse on myös isoista rahoista. Tavanomaisten prosessien nopeuttaminen voi kuitenkin johtaa siihen, että rokotteen teho ei ole riittävä tai sillä on haittoja, jotka olisivat tulleet esille ilman kiirehtimistä. Näyttää kuitenkin siltä, että muualla kuin Venäjällä ei ole oikotietä rokotetestauksessa käytetty.

Tutkimusten keskittyminen koronaepidemian biologiaan ja sen psykologisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin on ymmärrettävää, mutta merkitsee samalla sitä, että monta muuta, kenties pidemmällä ajalla merkittävämpääkin asiaa jää samalla tutkimatta.

———————–

Kirjoittajat: Pekka Louhiala, Lääketieteen filosofian ja etiikan professori, Tampereen yliopisto

Juhani Knuuti, professori, ylilääkäri, Turun yliopisto ja Tyks

C-vitamiini ja Covid-19

Viime keväänä Covid-pandemian saapuessa Suomeen nettikeskusteluissa väitettiin, että C-vitamiini olisi varsinainen ihmelääke Covid-infektioon.

Koska potilaita hoitavat lääkärit olivat pidättyväisiä C-vitamiinin käyttämisessä sairaaloissa Covid-infektion hoitona, syntyi salaliittoväitteitä. Niissä väitettiin, että C-vitamiini on liian halpa lääke eikä sitä sen vuoksi haluta käyttää, vaikka olisi tehokas. Sen sijaan väitettiin haluttavan hyödyttää lääketeollisuutta käyttämällä kalliimpia lääkkeitä.

Todellisuudessa lääkärit tietenkin käyttävät sitä hoitoa, joka on tehokasta. Vielä parempi, jos lääke on halpaa, sillä lääkärit eivät mitenkään hyödy kalliista lääkkeistä. Pidättyväisyyden todellisena syynä oli se, että C-vitamiinin käytölle Covid-infektion hoidossa ei väitteistä huolimatta ollut riittävää näyttöä.

Niinpä suurten C-vitamiiniannosten käyttämiseen Covid-potilaiden hoidossa suhtauduttiin yleisesti kriittisesti eikä hoitokäytäntö levinnyt laajemmin terveydenhuoltoon.

Tästä riippumatta tietenkin suositeltiin huolehtimaan riittävästä C-vitamiinin saannista, sillä riittävä vitamiinien saanti on joka tapauksessa terveydelle tärkeää.

Nyt tuosta kiistelystä on kulunut puoli vuotta. Millainen on tutkimusnäyttö C-vitamiinin osalta tänään? Olisiko nyt perusteita käyttää C-vitamiinia Covid-infektion hoidossa?

Blogikirjoitus tästä teemasta löytyy tästä.

Covid-19 epidemia on yllättäen vähentänyt sydänsairauksien äkillisen hoidon tarvetta

Kun covid-19 virusepidemia käynnistyi Suomessa, sairaaloissa jouduttiin rajaamaan ajanvaraukseen perustuvaa sairaanhoitoa. Tavoitteena oli varata resursseja tulossa olevien covid-19-infektiopotilaiden hoitoon sekä myös vähentää infektion leviämistä vähentämällä ihmiskontakteja sairaalassa.

Vakavien sairauksien tavanomaisen hoidon vähenemisen voi olettaa johtavan niiden huonompaan hoitoon. Tämän taas on ajateltu johtavan päivystyskäyntien lisääntymiseen.

Hypoteesimme oli, että epidemian aiheuttama kiireettömän hoidon väheneminen johtaisi kiireellisten hoitojen lisääntymiseen.

Selvityksen tulokset löytyvät tästä

ESTE – Ulospääsystrategia Covid-19 epidemiasta Suomelle?

Kun Covid-19-epidemia levisi suomeen, nopeasti havaittiin, että epidemian leviämistä ei enää kyetä pysäyttämään. Tuossa vaiheessa keskeisimmäksi tavoitteeksi asetettiin epidemian hidastaminen niin, että potilaiden suuri määrä ei ylikuormittaisi terveydenhuoltoa.

Tässä hidastamisessa onnistuttiin Suomessa yllättävänkin hyvin. Kansainvälisesti ja myös Pohjoismaihin verrattuna epidemian tilanne on pysynyt hyvin hallinnassa. Kirjoituksen lopussa olevat kuvat ovat Markku Peltosen tuottamia 27.4.2020 tilanteen mukaan.

Miten tästä eteenpäin? THL ja Suomen hallitus ovat pohtimassa rajoitusten hallittua purkamista. Tilanne on haastava. Pelkona on, että rajoitusten purkaminen johtaa epidemian nopeaan laajenemiseen ja toisaalta niiden jatkaminen talouden lopulliseen romahtamiseen.

Epidemiologien pohdintojen perusteella ehdotan tässä kirjoituksessa uutta termiä ESTE-strategia epidemian kurisa pitämiseksi. Kirjoitus löytyy linkin takaa.

Linkki