Kun viestisi leikataan asiayhteydestään

Viestin irrottaminen asiayhteydestään on klassinen disinformaation toimintamalli.

Malliesimerkki tässä on 9.12. 2021 Rumble-alustalla tietyn nimimerkin julkaisema video, johon on koottu iso kattaus korona- ja rokotusdenialistien viestejä. En tarkoituksella nyt jaa tuon videon linkkiä, sillä se sisältää pääasiassa virheellistä tietoa.

Video alkaa infektiotautiopin emeritusprofessori Heikki Peltolan haastattelun videokaappauksella. Videossa on lainattu Heikki Peltolan kommentti, jonka hän antoi televisiohaastattelussa maaliskuun alussa 2020.

Kommentti on peräisin ajalta, jolloin kenelläkään ei ollut tietoa, millaisesta viruksesta on kysymys ja millaisen epidemian covid-19 tulee aiheuttamaan. Videolla Peltolan haastattelun sisältö on seuraava:

Heikki Peltola: ”Tämä koronavirus on yksi hengitystieinfektioiden aiheuttaja monen muun joukossa. Meillä on 135 000 tautitapausta maailmanlaajuisesti ja niistä noin 4-5000 on tällä hetkellä kuollut. Olen täysin pöyristynyt edelleenkin siitä, että kuin tällainen asia voi aiheuttaa maailmanlaajuisen kaaoksen. Minusta siihen ei ole mitään eväitä.”

Toimittaja: ”Miksi tätä epidemiaa pelätään?”

Heikki Peltola: ”Olen hämmästellyt sitä itse kovin paljon. Nyt kysymyksessä on yleensä lievä tauti, joka sairastetaan useimmiten kotona. Olen nähnyt monta muutakin epidemiaa aikaisemmin ja en minä näe tässä minkäänlaista kauhun syytä.”

Nyt tämä kohta Peltolan haastattelusta on leikattu ja liitetty 9.12. 2021 julkaistuun videoon mainitsematta, että haastattelu on tehty yli 1,5 vuotta aiemmin ja aivan erilaiselta tietopohjalta ja erilaisessa epidemiatilanteessa kuin videon julkaisuhetkellä joulukuussa 2021.

Haastattelin Heikki Peltolaa tuon videon sisällöstä ja julkaisusta.

Otettiinko sinuun yhteyttä tämän tuoreen videon julkaisun yhteydessä?

Heikki Peltola: Sain koosteen nähdäkseni 14.12.2021. Hämmästykseni oli suuri, sillä minun maaliskuussa 2020 televisiolle antamani haastattelupätkä oli otettu mukaan. Se oli tapahtunut täysin tietämättäni ja lupaa kysymättä. 

Mitä mieltä olet nyt tuon maaliskuussa 2020 antamasi kommentin asiasisällöstä?

Heikki Peltola: Asian tausta on se, että kun Suomen ensimmäinen COVID-19-potilas oli tunnistettu 28.1.2020, asiaan suhtauduttiin hyvin vakavasti hallitusta myöten. Koska epidemiaksi riistäytynyt infektio on ominta alaani akateemisena tutkijana, minäkin perehdyin asiaan perusteellisesti. Ja niin teen edelleen; ajantasaistan tietojani päivittäin. Siinä oinkin tekemistä, sillä oikean ja väärän informaation määrä kasvaa miltei eksponentiaalisesti.

WHO nimesi epidemian pandemiaksi 11.3.2020. Noina aikoina (päivämäärää en muista) televisio saapui kotiini tiedustelemaan näkemystäni, kuinka vakavasta asiasta oli kysymys. Totesin, että COVID-19 on yksi hengitystieinfektio muiden joukossa – niin kuin se onkin! – mutta sillä on omat erityispiirteensä (niin kuin kaikilla taudeilla on). Vertasin koronataudin silloisia lukuja joihinkin maailmalla yleisiin sairauksiin. Televisio typisti haastatteluani paljon, mutta elämään jäi sanomani siitä, ettei savun määrä vastannut tulen laajuutta.

Mitä mieltä olet tuosta Rumble-alustalla julkaistusta tuoreesta videosta?

Heikki Peltola: Videon koosteessa minut on sijoitettu ikään kun vähättelemään COVID-19:ää tilanteessa, jossa pandemiaa on kestänyt lähes kaksi vuotta ja suorat ja epäsuorat vaikutukset ovat olleet ennennäkemättömiä. Vastaan yhä sanoistani ja olen valmis intelligenttiin ja asiapitoiseen keskusteluun julkisesti vieläkin, jos niin halutaan.

Sitä en kuitenkaan hyväksy, että yli 1½ vuotta sitten tehty haastattelu on sijoitettu yhteyteen, johon se ei kuulu. Siksi sanoudun irti tästä kokonaisuudesta ja vaadin poistamaan osuuteni koosteesta viivytyksettä.

Yhteenveto

Kyseinen tapaus on tyypillinen esimerkki siitä, miten helppoa on napata pätkä videohaastattelua, irrottaa se asiayhteydestään ja liittää toiseen videoon. Siinä sitä hyödynnetään antamaan virheellisesti tukea väitteeseen, jota alkuperäinen haastattelu ei todellisuudessa tue.

Koronadenialisteilla on nyt kaikki keinot käytössä. Myös leikkaa ja liitä -askertelu.

Advertisement

Debattiväite 1: Suomen D-vitamiinisuositukset ovat nykyisessä koronatilanteessa liian alhaiset

Tämä on debattisarjan ensimmäinen väittely. Debatti toteutetaan aikaisemmassa kirjoituksessa kuvattujen periaatteiden ja sääntöjen mukaan.

Ensimmäinen debatoija on tutkiva kirjailija Petri Pellinen ja hän on valinnut nyt käsiteltävän aiheen.

Debatti löytyy tästä.

Sinut on haastettu

Sain tietää, että minut oli nimeltä mainiten taas haastettu väittelyyn. Tällä kertaa vastausaikaa oli annettu viikko. Koska en ollut reagoinut, julistettiin, että olin luovuttanut enkä uskaltanut osallistua väittelyyn. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Erilaisia haasteita on heitetty tutkijoille esim maidosta. Minut aikanaan haastettu myös homeopaatin toimesta. Silloin ehdin reagoida. Kaikille näille haasteilla on tyypillistä, että haasteen tekijä tekee haasteensa omalla verkkosivustollaan tai blogisaan ja tulkitsee reagoimattomuuden häviöksi tai luovuttamiseksi. Olennainen kysymys on, mikä oikeus jollakin satunnaisella henkilöllä tai ryhmällä on velvoittaa jotain tutkijaa osallistumaan väittelyyn. Aivan kuin asiantuntijoilla ei olisi muuta tekemistä, kuin odottaa haasteita. Vielä omituisemmaksi tilanteen tekee se, että tässä viimeisimmässä haasteessa ei myöskään käynyt selville, kuka tai keitä ihmisiä nämä vastapuolen edustajat ovat. Vielä tätäkin omituisempaa tässä oli se, että käsiteltäviä aiheita tai kysymyksiä ei ollut edes tuotu esiin. Nyt tein vastahaasteen, joka löytyy tästä.

Koronarokotteet eivät lisää koronaan liittymättömiä kuolemia mutta estävät koronakuolemat

Rokotteiden teho koronan aiheuttamaa vakavaa tautia ja kuolemia vastaan on toistaiseksi pysynyt hyvänä. Rokotteen suoja deltavariantin aiheuttamaa infektiota vastaan on heikompi kuin aikaisempia valitsevia variantteja vastaan mutta suoja vakavaa tautimuotoa vastaan on säilynyt.

Väitteet rokotteiden aiheuttamasta kuolleisuuden lisääntymisestä muihin syihin ovat pötyä. Tästä voit lukea miksi.

Onko sydänlihastulehduksen pelko hyvä syy jättää Covid-rokotus ottamatta?

Tutkimukset ovat toistuvasti varmistaneet, että covid-rokotus lisää sydänlihastulehduksen esiintyvyyttä.

Rokotuksen aiheuttama sydänlihastulehdus on kuitenkin harvinainen. Rokotuksen aiheuttama esiintyvyys on ollut tutkimuksissa alle yhdestä tapauksesta kolmeen tapaukseen 100 000 rokotettua kohti. Tapaukset ilmaantuvat lähinnä nuorille miehille.

Tyypillisesti sydänlihastulehdus voi ilmaantua muutaman päivän kuluessa rokotuksesta, on lähes aina lievä ja paranee muutamassa päivässä itsekseen.

Jos haluaa välttyä sydänlihastulehdukselta, kannattaa jättää rokote ottamatta, vai kannattaako?

Vastaus kysymykseen löytyy tästä.

Lääketieteen ulkopuoliset hoidot Suomessa

Taloustutkimus toteutti keväällä 2021 kaksi erillistä kyselytutkimusta Suomen Lääkäriliiton toimeksiannosta. Toinen kysely kohdistettiin väestölle ja toinen lääkäreille. Tutkimukset liittyivät Tutkitun tiedon -teemavuoteen ja sitä tukevaan kärkihankkeeseen.

Tulokset julkistettiin Suomi Areenalla heinäkuussa 2021 ja Lääkäriliiton verkkosivuilla. Mielestäni tuloksia ei kuitenkaan ole kovin kattavasti käsitelty mediassa kesällä. Tuon tässä kirjoituksessa esiin niitä tuloksia, jotka ovat mielestäni erityisen kiinnostavia.

Kirjoitus löytyy tästä linkistä.

Onko rokotevastaisuus ja rokote-epäröinti todellinen uhka Suomessa?

WHO on nimennyt rokote-epäröinnin yhdeksi kymmenestä tärkeimmästä globaalista terveysuhasta. Meneillään olevan epidemian aikana rokotevastaisuus on noussut poikkeuksellisen näkyväksi ilmiöksi, etenkin somessa.

Mutta kuinka suuri osuus suomalaisista on todellisuudessa rokotevastaisia? Entä rokote-epäröijiä?

Blogikirjoitukseni aiheesta löytyy: https://blogit.ts.fi/terveys-tiede/onko-rokotevastaisuus-ja-rokote-eparointi-todellinen-uhka-suomessa/

Rahoittaako Suomen Akatemia huonoa tiedettä?

Viimeisen viikon aikana mediassa on esitetty monia kannanottoja, joissa on kyseenalaistettu Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä tietyille esiin nostetuille hankkeille. Ideana kannanotoissa lienee ”turhien” hankkeiden karsinta Akatemian rahoituksen uhkaavan vähenemisen vuoksi.

Kyseenalaistuksen perusteena on ollut vain hankkeen otsikko ja mahdollisesti sen julkinen kuvaus. Itse hankesuunnitelmat eivät ole julkisesti saatavilla.

Tosiasia on kuitenkin, että edes ammatikseen tiedettä tekevän on mahdotonta arvioida hankkeiden mielekkyyttä tieteenalan ulkopuolelta. Ja etenkään vain otsikon ja tiivistelmän perusteella.

Itselläni on lähes 30 vuoden kokemus ammattitutkijana. Olen ollut myös 6 vuotta Suomen Akatemian toimikunnan jäsen ja mukana lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä tiedearvioinneissa.

Tietäen Akatemian valintaprosessin ulkopuolisine vertaisarviointeineen ja erittäin kovan kilpailun jokaisen tieteenalan sisällä, en rohkenisi väittää jokin tietyn rahoitetun hankkeen olevan sellainen, että sitä ei olisi pitänyt rahoittaa.

Tällaista itsekriittisyyttä ei näytä kuitenkaan löytyvän tietyiltä somevaikuttajilta ja journalisteilta.

Hankkeiden arviointiprosessi

Hankkeet arvioidaan kansainvälisten vertaisarvioijien toimesta, jonka jälkeen kyseisen aiheen asiantuntijoista kostuva paneeli järjestää hankkeet paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen kunkin toimikunnan jäsenet arvioivat hankkeita ja asettavat eri paneelien aikaisemmin arvioimat hankkeet keskinäiseen järjestykseen.

Lopulta rahoitus myönnetään vain 14 prosentille hakemuksista.

Systeemi ei ole tietenkään täydellinen ja virheetön. Mutta olen oman kokemukseni perusteella kyllä vakuuttunut, että rahoituksen saaneet hankkeet ovat varmasti rahoituksensa ansainneet. Ongelmana on enemmänkin se, että liian moni erinomainen hanke jää ilman rahoitusta.

Onko hankkeiden kritisointi merkki tieteen politisoitumisesta?

Totta kai politiikka vaikuttaa tieteeseen, sillä tiede ei elä irti todellisuudesta.

Selvimmin tämä näkyy toimikuntien keskinäisessä rahanjaossa, jossa noudatetaan tiedepoliittisia historiallisia päätöksiä eikä välttämättä esimerkiksi tieteenalojen kansainvälistä tasoa. Lisäksi ylhäältä päin ohjatut ohjelmat syntyvät (tiede)poliittisen prosessin seurauksena.

Nyt nousseen kritiikin kohteena näyttäisi olevan etenkin Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan alaan kuuluvat päätökset, etenkin monikulttuurisuuteen ja naistutkimukseen liittyvät hankkeet.

Ei voi välttyä ajatukselta, että kritiikin kohteeksi ovat valikoituneet tieteenalat, jotka ovat muutenkin olleet poliittisesti kyseenalaistamisen kohteena.

Jotkut alat ovat helpommin kritisoitavissa kuin toiset

Väitän, että otsikon perusteella kritisointi on helppoa tietyillä tieteenaloilla mutta paljon vaikeampaa toisilla. Asiaa voi konkretisoida parilla esimerkillä. Kannattaisiko mielestäsi kahta seuraavaa hanketta rahoittaa?

Valoaktiiviset proteiinihäkki-biohybridit valolla indusoitaviin sovellutuksiin

Inertiaalisen välin turbulenssi magneettisissa pilvissä

Nämä ovat saaneet rahoituksen viimeisimmässä haussa. Itse kyllä luotan, että ne ovat erinomaisia hankkeita ja ilman muuta rahoituksensa ansainneet.

Mutta millä perusteella arvioit kyseiset hankkeet hyviksi tai huonoiksi? Luonnontieteen ja monen muun tieteenalan hankkeita on itsestään selvästi mahdoton arvioida julkisen kuvauksen perusteella.

Voidaan perustellusti kysyä, miten jotkut kuvittelevat voivansa arvioida nyt julkisuudessa kritisoituja hankkeita ilman asiantuntijuutta ja yksityiskohtaista tietoa hankkeesta ja sen merkityksestä?

Tieteen tulee olla politiikasta riippumatonta

Tieteen yksittäiset rahoituspäätökset tulee olla politiikasta riippumattomia. Koska tiedettä rahoitetaan suurelta osin julkisella rahoituksella, emme mahda sille mitään, että poliittinen ohjaus vaikuttaa eri tieteenalojen painotuksiin rahoituksessa ja suuriin linjauksiin.

Liiallisella poliittisella ohjauksella on kuitenkin varjopuolensa. Perustutkimus on kaiken uuden tiedon perusta. Liiallinen rahoituksen ohjaaminen soveltavaan tutkimukseen, josta ”pikavoitot” ovat todennäköisempiä, johtaa ajan kuluessa tieteen pohjan pettämiseen.

Perustutkimuksen tavoite on tuottaa uusia havaintoja ja uutta tietoa, joilla on sinänsä itseisarvonsa. Perustutkimuksen tulokset ovat niitä, joiden päälle myös soveltava tutkimus rakentuu.

Poliittinen vaikuttaminen siihen, mikä on tieteenalojen sisällä hyvää tiedettä ja mikä ei, on moneen kertaan todettu olevan tuhoon tuomittu tie. Tutkijalähtöinen tutkimus on luontaisesti uudistuvaa silloin, kun se perustuu kilpailuun ja kansainväliseen arviointiin. Tieteen merkittävimmät keksinnöt ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, joita ei ole voitu etukäteen ennustaa.

Koronaan sairastuneista yhä suurempi osa on rokotettuja – mutta se ei tarkoita sitä mitä moni luulee

Koronarokotteet ovat osoittautuneet varsin tehokkaiksi ja turvallisiksi. Vaikka uusien varianttien osalta rokotteen teho ei ole yhtä hyvä kuin aikaisempien, rokotus näyttäisi olevan edelleen tehokas, etenkin vakavan tautimuodon ja kuolemien estossa.

Kaksi viikkoa sitten Yhdysvaltojen tautivirasto CDC julistikin, että epidemiasta on tulossa rokottamattomien epidemia.

Samaan aikaan on uutisoitu, että merkittävä osa sairastuneista onkin ollut rokotettuja, myös Israelissa, jossa rokotuskattavuus on hyvin suuri.

Miten tämä on selitettävissä? Eikö rokotus suojaakaan?

Selitys yksinkertaisempi kuin nopeasti ajattelisi. Selitys on tilastollinen, kognitiivinen harha nimeltä Base Rate Bias tai Base Rate Fallacy.

Kun rokotettujen osuus väestössä kasvaa, rokotettujen sairastuneiden suhteellinen osuus kasvaa myös, vaikka rokoteuksen teho olisi edelleen hyvä.

Asiaa valaisee seuraava konkreettinen esimerkki:

Tilanne 1: Rokotuksen teho 90%, rokotettuja väestössä 50%, oletus että 20% rokottamattomista sairastuisi.

• 50 rokottamattomasta sairastuisi 10 henkilöä eli 20%.
• 50 rokotetusta sairastuisi 1 henkilö, eli 2%
• Sairastuneista 11 henkilöstä 10 olisi rokottamattomia ja 1 rokotettu

Tilanne 2: Rokotuksen teho 90%, rokotettuja väestössä 90%, oletus että 20% rokottamattomista sairastuisi.

• 10 rokottamattomasta sairastuisi 20% eli 2 henkilöä
• 90 rokotetusta sairastuisi 2% eli 2 henkilöä.
• Sairastuineista 4 henkilöstä 2 olisi rokottamattomia ja 2 rokotettu

Ensimmäisessä tilanteessa vain 10% sairastuneista oli rokotettuja. Jälkimmäisessä tilanteessa 50% sairastuneista oli rokotettuja.

Kun rokotuskattavuus väestössä kasvaa myös rokotettujen suhteellinen osuus sairastuneista kasvaa vaikka rokotteen teho olisi edelleen hyvä.

Israelin osalta tästä ilmiöstä on jo uutisoitukin, esim tässä artikkelissa.

Mitä yhteistä on Uppo-Nallella ja Elisabeth Bikillä?

Toukokuussa Kivinokan kesäteatteri sensuroi 40 vuotta vanhan Uppo-Nalle –näytelmän rokotuskohtausta rokotevastaisten painostuksen ja uhkailun seurauksena. Kyseinen kohtaus on siis näytelmän alkuperäistekstissä eikä liittynyt millään tavalla meneillään olevan rokotuskampanjaan.

Yksi painostuksen motorisoijia oli Maria Nordin, joka Twitterissä nosti näytelmän rokotuskohtauksen esiin. Myöhemmässä twiitissään hän riemuitsi teatterin ilmoittaessa kohtauksen sensuroinnista.

Tällainen tapahtuma lienee harvinainen poikkeustapaus?

Valitettavasti on todettava, että tällainen virheellisestä tiedosta ja parjaamisesta alkava toiminta, johtaen lopulta maalittamiseen ja uhkailuun, ovat ilmiöinä arkipäiväistyneet. Jokainen somessa luotettavaa ja tutkittua tietoa tarjoava henkilö joutunee ilmiön kohteeksi jossain määrin.

Syy ilmiön yleistymiseen on todennäköisesti sen tehokkuus. Tiedämme, että virheellisen tiedon jatkuva toistaminen on tehokasta kompromissiharhasta johtuen. Kun tarpeeksi monta kertaa kuulee väitteen, tulkinta muuttuu väitteen suuntaan, oli väite tosi tai ei.

Vaikka emme uskoisikaan propagandan olevan totta, otamme sen tahattomasti huomioon hakiessamme keinotekoisia kompromisseja.

Lopulta maalittamisen ja uhkailun avulla saadaan myös konkreettisia vaikutuksia aikaan. Uppo-Nalle –näytelmän rokotuskohtauksen nousu laajasti levinneeksi uutiseksi sekä näytelmän sensurointi on tästä erinomainen esimerkki.

Tiedossani on monia muita vastaavia yrityksiä

Miksi otsikossa mainitaan hollantilainen tutkija Elisabeth Bik? Hän on tieteentekijöille tuttu ja hyvin aktiivinen tieteellisissä julkaisuissa olevien plagioinnin, huijausten ja feikkitulosten paljastaja.

Nostettuaan tänä keväänä esiin marseillelaisen infektiolääkärin Didier Raoultin julkaisujen laatuongelmat PubPeer-alustalla ja Twitterissä, hän ei saanutkaan selitystä ja perusteluja julkaisujen osalta vaan hänet on uhattu haastaa oikeuteen.

Kyseessä on sama Raoult, jonka klorokiiniväitteet saivat Donald Trumpinkin virheellisesti hehkuttamaan klorokiinia Covid-19 -infektion hoidossa.

On ennenkuulumatonta, että tieteellinen keskustelu voisi johtaa oikeuskäsittelyyn, sillä tieteellisiä kiistoja ei tietenkään voi oikeudessa ratkaista. Bikin tueksi onkin syntynyt tieteentekijöiden somekampanja.

Lähempänä oleva esimerkki on kollega Jan Sundell, joka on avoimesti kertonut julkisuudessa, miten hän on joutunut häirinnän ja uhkailun kohteeksi. Hänestä on tehty rikosilmoitus (joka ei edennyt edes esitutkintaan), häiriösoittoja ja mm. Sundellin Facebook-sivuilta poimittujen kuvien katalogien jakamista mm. esimiehille, lääkäriliittoon ja tasa-arvovaltuutetulle perverssioväittein höystettynä.

Jaetuissa viesteissä vaadittiin Sundellille potkuja tai ainakin vakavaa varoitusta. Sundellin kirjan kustannuspäällikölle soitettiin, ettei kirjaa saisi julkaista. Kun kirja julkaistiin, kustantajaa uhkailtiin rikosilmoituksella ja oikeudella.

Itselläni on omakohtaista kokemusta varsinaisesta uhkailusta, kun kirjoitin vuonna 2016 Fitline-tuotteisiin liittyvistä perusteettomista terveysväitteistä. Pari vuotta myöhemmin käynnistyi yrityksen kautta uhkailukampanja.

Lievempiä omia tapauksia ovat lähinnä kirjastani ja sidonnaisuuksista levitetyt virheelliset väitteet. Niitä levittivät ne tahot, joiden liiketoimintaa kirjan sisältämä tutkittu tieto uhkasi.

Alkuvuodesta Professoriliiton jäsenet valitsivat minut Vuoden Professoriksi. Tästä seurasi se, että pääasiassa samat tahot, jotka olivat aktiivisia edellä kuvattujen virheellisten kirjaväitteiden kanssa, lähettivät kirjeitä Professoriliitolle pahoitellen valintaa.

Varsinaisia vaatimuksia eivät hyvin samanlaiset ja selvästi yhdessä koostetut kirjeet esittäneet. Lähinnä kirjeissä haluttiin tuoda esiin, että olen ”kiistanalainen” henkilö. Kiistanalaisuus syntyi luonnollisesti siitä, juuri nuo kirjeiden lähettäjät olivat tämän ”kiistan” toinen osapuoli.

Miten parjaamiseen, maalittamiseen ja uhkailuun tulisi reagoida?

Ymmärrän hyvin, että kesäteatteri toimi kuten toimi enkä halua kritisoida päätöstä, jolla he saivat työrauhan lastenteatteriinsa.

Yhtä selvää on kuitenkin se, että mikäli annamme perusteettomille väitteille uhkailuille periksi, olemme kaltevalla pinnalla – ellemme jo vapaassa pudotuksessa. Historia on osoittanut, että perusteeton itsesensuuri johtaa juuri siihen mitä itsesensuurilla pyritään välttämään.

Jos virheellisillä väitteillä ja öykkäröinnillä pääsee haluamaansa lopputulokseen, lipsumme vähitellen ja huomaamatta tilanteeseen, jossa mielipiteet korvaavat faktat ja eniten huutavan viesti muuttuu totuudeksi.

Parjaamiseen, maalittamiseen ja uhkailuun on kaksi mahdollista toimintatapaa: Reagoimattomuus tai vastustaminen.

Reagoimattomuus voi olla paras tapa silloin, kun kyseessä on marginaalisen toimijan puskista huutelua tai huonoa somekäytöstä. Reagoimattomuudella estetään ainakin yksi öykkärin tavoite: näkyvyyden saaminen.

Esimerkiksi väitteet rokotteiden sisältämistä tietokonesiruista voi jättää omaan arvoonsa vaarantamatta yhteiskunnan käsitystä oikeasta tiedosta. On syytä luottaa väestön medialukutaitoon perusasioissa.

Reagoimattomuus virheellisiin väitteisiin voi kuitenkin vinouttaa kompromissiharhan seurauksena tulkintaa siitä mikä on totta ja mikä ei. Kun saman virheellisen väitteen havaitsee monta kertaa, tulkintamme muuttuu huomaamatta väitteen suuntaan. Näin virheellisen tiedon jakaja pääsee vähitellen tavoitteeseensa.

Sen vuoksi laajalle levinneisiin tai toisaalta kriittisiin ilmiöihin liittyviin virheellisiin väitteisiin tulisi aina reagoida. Esimerkeiksi näistä teemoista käy vääristellyt tiedot rokotteiden haitoista taikka perusteettomat lupaukset vaikuttamattomista hoidoista vakaviin sairauksiin. Samalla tulisi kuitenkin varoa virheellisen väitteen toistamista.

Kun reagoinnista seuraa maalittamista ja uhkailua, tilanne muuttuu haastavammaksi. Sen sijaan, että antaa periksi ja ryhtyy itsesensuuriin, tilanteeseen on kolme tehokasta toimintamallia:

• Asian käsittely omassa sidosryhmässä
• Asian tekeminen mahdollisimman julkiseksi
• Ilmoituksen tekeminen viranomaisille.

Usein tehokkainta on käyttää kaikkia kolmea samaan aikaan tilanteen vakavuudesta riippuen.

Uhkailusta kertominen esimiehille ja sidosryhmälle ennen kuin se on laajasti julkisuudessa, vähentää omassa piirissä ilmiön uutisarvoa ja epäilyksiä oman toiminnan asiallisuudesta.

Vaikka julkiseksi tekeminen lisää tietysti paradoksaalisesti julkisuutta asialle, voi se olla tehokas toimi silloin kun kyseessä on uhkaileva yritys tai toimija, jolle imagohaitta voi olla merkittävä. Itse saamani uhkailu Fitline-tuotteiden valmistajilta päättyi siinä vaiheessa kuin Turun Sanomien toimittaja otti yhteyttä uhkailijaan ja teki siitä laajemman uutisen.

Kolmas tapa reagoida selvään uhkailuun on yhteydenotto viranomaisiin.

Minusta teatterin tapauksessa kahden jälkimmäisen keinon käyttäminen olisi ollut kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin itsesensuuri, vaikka teatterin tekemän ratkaisun hyvin ymmärränkin.

Nyt jäämme odottelemaan mitä muuta ei saisi jonkun mielestä esittää teatterissa tai muualla.