Biohakkerointi on erikoinen yhdistelmä vahvaa terveystietoisuutta, äärimmäistä medikalisaatiota ja kaupallista huuhaata.
Biohakkeroinnissa hylätään intuitiivinen elämäntapa ja sen sijaan pyritään mittaamaan ja analysoimaan ruokailua, nukkumista ja liikkumista. Mittausten perusteella pyritään parempaan terveyteen ja suorituskykyyn liikunnalla, ravinnolla ja lisäravinteilla. Mittauksia toistamalla pyritään myös seuraamaan saatuja vaikutuksia.
Mitä järkeä tässä on?
http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/biohakkerointi-onko-itsensa-mittaamisessa-jarkea/
juhani knuuti 
Vaikka itse vasta haaveilen biohakkeroinnin aloittamisesta, on se ajatuksena varsin viehättävä, muutamastakin eri syystä.
Ensinnäkin biohakkerointiin liittyy usein jonkinlaisen tietokoneen käyttö laskennan ja muistin apuna. Tietokoneen muisti on yleensä parempi, kuin ihmisen muisti.
Toisekseen minua kiinnostaa ajatus biohakkerointiin liittyvästä jatkuvasta koesuunnittelun mahdollisuudesta. Terveys ja hyvinvointi on rakennettu monesta eri palasesta; ruoka, uni, liikunta, sosiaalinen aktiivisuus jne. Joitakin näitä on helpompi säädellä kuin toisia, mutta biohakkeroinnin tietokoneavusteisuus mahdollistaisi niiden helpommin säädeltävien palasten optimoinnin ja ehkä kannustaisi priorisoimaan näitä asioita kiireenkin keskellä, kun esimerkiksi liian lyhyiden yöunien pitkäaikaisvaikutukset muistuisivat ehkä paremmin mieleen.
Oma kannustimeni biohakkeroinnin aloittamiseen olisi, että haluaisin taas pystyä juoksemaan, mutta olen saanut riesakseni helposti ärtyvän sydämen. Siitä ei oikeastaan ole mitään vaaraa, mutta liian korkea pulssi (joka ei siis ole varsinaisesti mitenkään erityisen korkea) aiheuttaa sietämättömiä kipuja, jolloin kaikki pidempiaikaiset sykettä nostavat suoritukset muuttuvat äärimmäisen epäkannustaviksi. Toisaalta taas salpaajien käyttö estää kyllä tehokkaasti sykkeen nousun, mutta silloinpa eivät lihaksetkaan saa happea, jolloin on tunne, kun puurossa yrittäisi kulkea.
Kivun esiintymiseen olen havainnut eräiden tekijöiden vaikuttavan enemmän kuin toisten, mutta niitä tuntuu intuitiivisesti olevan niin monta, että pelkän muistin varassa optimointi on haasteellista. Nyt haluaisin biohakkeroida, että löytyisikö sellainen unen, kropan elopainon, vatsan täysinäisyysasteen ja maksimisykkeen kombinaatio, että juokseminen olisi taas jotenkin mahdollista. Ja onko näistä intuitiivisesti ajatelluista parametreista jokin sellainen, että sillä ei ole juuri mitään vaikutusta?
Ja kyllä, olen koulutukseltani insnööri 🙂
TykkääTykkää
Suunnitelmasi vaikuttavat ihan asiallisilta. Mikä vain saa lisättyä motivaatiota terveellisyyteen eikä toisaalta sitten tee lisää stressiä, on varmasti hyväksi.
TykkääTykkää