Suolaa, suolaa, kemiallista suolaa

Työmatkalla aamuradiossa toimittaja kertoi suolakokemuksistaan. Hän kertoi, kuinka oli laittanut teollisesti valmistettua kemiallista suolaa veteen ja seurannut sitä. Se ei ollut edes liuennut kunnolla veteen mutta kun oli laittanut kallista Himalajan vuorisuolaa, se oli hetkessä liuennut veteen. Hänen mielestään suolasta tulevat haitat johtuvat siitä, että se on kemiallista ja siitä, että se ei kunnolla imeydy. Keskusteluun liittyi kuuntelija, joka kertoi varmana tosiasiana, että verenpaine ja muut suolaan liitetyt ongelmat johtuvat tosiaan siitä, että se on kemiallisesti valmistettua eikä imeydy kunnolla. Suolan ongelmat poistuvat kun käyttää Himalajan vuorisuolaa.

Toisinaan on mediassa pohdittu sitä, että nykyisin koulussa kiinnostus luonnontieteisiin on vähäistä. Ehkä se selittää myös radiotoimittajan ja hänen kuuntelijansa käsittämättömän tietämättömyyden aivan perustason kemiasta.

Analysoidaanpas hieman noita terveysväitteitä tarkemmin. ”Teollisesti valmistettu kemiallinen suola” eli kaupasta ostamamme tavallinen ruokaruola koostuu yli 98% natriumkloridista (NaCl). Se on siis natriumin ja kloorin suola ja hyvin yleinen luonnonaine, jota esiintyy merivedessä ja myös kallioperässä. Kotoinen ruokasuola valmistetaan tavallisimmin haihduttamalla vesi merivedestä tai louhimalla; ja sitten puhdistamalla siitä pois epäpuhtaudet. Suomessa siihen lisätään jodia, sillä muuten suomalaisille syntyy kilpirauhasen toimintahäiriöitä sillä emme muuten saa tarpeeksi jodia ruoasta.

Ruokasuolaa ei tarvitse valmistaa kemiallisesti sillä sitä on runsain mitoin saatavilla. Mutta on tietysti totta, että ruokasuola on kemiallista. Wikipedian mukaan ”kemia on aineen koostumusta, ominaisuuksia ja muuttumista tutkiva tiede…ja se tutkii pääasiassa alkuaineiden ja niiden muodostamien yhdisteiden, kuten molekyylien, rakennetta ja käyttäytymistä sekä etsii keinoja niiden tunnistamiseksi ja valmistamiseksi.” Mitä muutakaan se voisi olla? Kaikki mitä syömme ja mikä ympäröi meitä on jo määritelmän mukaan kemiallista.

”Teollisesti valmistettu kemiallinen suola ei liuennut veteen.” NaCl liukenee todella hyvin veteen, kuten me meristä tiedämme ja siitä voi tehdä jopa 30% vesiliuoksen ilman ongelmia. Huono liukeneminen ei todellaan voi olla ongelma. Ehkä olisi mielumminkin niin, että ruokasuola, joka maistuisi suolalle mutta ei liukenisi veteen olisikin oikea terveystuote sillä silloinhan liian suurta suolan saantia ei syntyisi.

”Kemiallinen suola ei kunnolla imeydy.” Vedessä suola siis on hyvin liuenneena ja valitettavasti se imeytyy elimistöön todella helposti. Veremme plasma sisältää suolaa varsin runsaasti, ja 0,9% NaCl suolaliuosta voidaan käyttää suoneen annettavana nesteenäkin. Imeytyneenä suolan natrium sekoittuu elimistön natriumiin, jolla on hyvin tarkoin säädelty taso. Ruokasuolan natrium on 100% ihan sitä samaa natriumia, jota ihmisessä on runsaasti. Tämä natrium on ihan sitä samaa natriumia myös muotisuolassa. Ihminen tarvitseekin suolaa ja sen natriumia jatkuvasti. Ongelma on vain se, että sitä saadaan ruoassa helposti liikaa, hyvin tavallisesti yli suositellun ylärajan 6-7 g/vrk. Suolan ongelma ei todellakaan ole sen huonossa imeytymisessä, vaan liian suuressa natriumin saannissa sen mukana.

”Verenpaine ja muut ongelmat liittyvät vain teollisesti valmistettuun kemialliseen suolaan.” Eri lähteistä saadut suolat sisältävät natriumkloridin lisäksi muita suoloja. Näitä voi ostaa usealla nimellä esim. Himalajan vuorisuola, merisuola, ruususuola tai kristallisuola. Näissäkin kuitenkin on 98% ihan sitä samaa NaCl:a. NaCl:n lisäksi nämä sisältävät jonkin verran kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia ja muita louhimisen aikana seokseen sattuneita epäpuhtauksia. Niistä aiheutuva natriumin liikasaanti on ihan samanlainen ongelma kuin normaalissa ruokasuolassa.

Jos joku haluaa uskoa, että tuo 2% muuta kuin NaCl:a on se ratkaisu, uskoo siis, että pienissä määrissä kaliumin ja magnesiumin suoloissa on taikaa. Teelusikallisessa suolaa olisi siis tätä taika-ainetta 1-2 murusen verran. Siinä tapauksessa kannattaa vaihtaa tavallinen ruokasuola jodioituun mineraalisuolaan, jossa on merkittävä osa NaCl:sta korvattu juuri noilla kaliumin ja magnesiumin suoloilla, niin että natriumin määrä on puolittunut. Tuleepa samalla parannettua kaliumin ja magnesiumin saantiaan. Sen hinta on vain murto-osan noista muotisuoloista. Olisiko liian halpaa?

Suolan tulisi olla Suomessa myös jodioituja. Ehkä takavuosien jodinpuutteesta aiheutuneiden kilpirauhassairauksien ajasta on kulunut jo liian kauan eikä kukaan ota asiaa enää vakavasti. Jos kuitenkin jodioimattoman suolan käyttö rajusti yleistyy, struuma tullee taas tutuksi sairaudeksi lääketieteen opiskelijoille. Jo nyt THL on havainnut jodin saannin olevan niukkaa.

Siis vaihtamalla tavallisen ruokasuolan muotisuolaan ei varmasti ole odotettavissa olennaisia terveyshyötyjä. Toki rosan värisen sormisuolan käytöllä voi olla esteettisiä vaikutuksia. Ehkä voi tuntua, että kalliin suolan ripottamisella ruokaansa, satsaa omaan hyvinvointiinsa. Jos on rahaa tuhlattavaksi tällaisiin rituaaleihin, niin mikäs siinä.